Joulupäivä: Moko, Darrus ja Tarbiskien saari

Paimentolan väki toivottaa rauhaisaa joulupäivää, toivoen että joulun vietto on kaikilla sujunut suunnitellusti ja ilman mitään ikäviä yllätyksiä. Yksityiseltä puoleltani voin sanoa että kulunut viikko on ollut pitkästä aikaa erikoinen, vain kaksi tekstiviestiä ja kolme puhelua sitten viime maanantain, jolloin laitoin puhelimeni niin sanotusti kiinni eli estin kaikki puhelut sekä tekstiviestit muutamaa numeroa lukuun ottamatta. Nettiäkään en ole roilannut siinä määrin kuin ensin luulin, aamuisin luen mitä maailmalla on tapahtunut ja siinä se sitten melkein onkin koska kärsin tällä hetkellä jonkinlaisesta informaatiotulvan aiheuttamasta kyllästymisestä. Sosiaalisen median puolellahan olen lopettanut näitä tilejäni niin, ettei käytössäni ole enää kuin tämä blogger ja siihen olennaisesti liittyvät G+ - profiilit ja se on kuulkaas hyvin vapauttava tunne. No, esimerkiksi Facessa en ole tainnut olla kohta vuoteen ja eipä noita ole ollut muutenkaan paitsi siltä osin mitä ne ovat liittyneet postausten automaattiseen linkittämiseen (esim. Twitter) mutta nekin ovat nyt historiaa. Oikeastaan tämä viikko on tuonut mieleeni sen ajan jolloin jouduin olemaan seitsemän neliön kopissa 23 tuntia vuorokaudesta ja vaikka en olekaan vielä saanut lukemisesta kiiinni, niin sen verran hyvin tulen pääni ja ajatusteni kanssa toimeen etten ole kokenut viikkoa mitenkään ahdistavaksi. Ai niin, meinasinpa puhua paskaa sillä eilisen ja koko joulun kruunasi prinsessan ja hänen siskostensa vierailu. Heidän isänsä soitti ja kysyi että voivatko tehdä pikavisiitin koska ovat täälläpäin liikkeellä ja tottahan tuohon vastaus oli myöntävä. Lapsilla on todella hyvä muisti tiettyjen asioiden suhteen ja niinpä tälläkin kertaa kummilikka teputti ensimmäisenä – joululahjan annettuaan – olohuoneeseen ja siellä kirjahyllyn eteen, osoittaen ylös ja sanoen että ”sulla on tuolla namilaatikko”. Pakkohan siinä oli tarkistaa peltirasian sisältö joka hupeni hyvää vauhtia aina siihen asti kunnes heidän isäukkonsa muistutti ruoasta joka odotti kotona. Vierailun lyhyestä luonteesta huolimatta ehdin kysellä muksuilta lahjatoiveet ja isältä tiedustelin vaivihkaa paljonko rahaa oli mennyt ja kertyyhän sitä melkoinen kun on neljä muksua, vaimo ja kun isä sattuu olemaan hieman lepsun puoleinen minkä kylläkin olen tulkinnut silkaksi rakkaudeksi sillä hän tekee varsinkin muksujen eteen hyvin paljon.

Paimentolan puolella taasen aatto meni tavanomaista romattisemmissa merkeissä sillä meillä on todennäköisesti tulossa muutamat kihlajaiset ja tammikuun kolmannella viikolla tanssitaan häitä. Vanha pieru Tameol menee naimisiin, hääp löysi tässä muutama vuosi sitten pohjoisesta naisen joka on paitsi saanut Tameoliin ryhtiä, niin hän on myös imenyt Tameolista kaikki enut, kuten e- sport kansa tai paremminkin nuoret aikuiset miehet asian ilmaisee. Suomeksi sanottuna Tameolin ennen niin surkea ryhti on korjaantunut täysin mutta muuten ukko on ihan zombi ja tästä living dead – ominaisuudesta hän syyttää unettomia öitä (koska ei uskalla syyttää Eyol’ia eli muijaansa). Mainittakoon vielä että Tameolilla on edessään mielenkiintoiset ajat sillä hänen tuleva anoppinsa on itäisiltä mailta joita hallitsee Hirnakka. Hieman eteläisempiä ja tosiasiassa aika paljonkin eteläisempiä alueitahan puolestaan hallitsee – S-, minä en oikein ole perillä näistä valtakuntien rajoista mutta yhteistä kummallekin hallitsijalle on se että he vielä jokin aika sitten villitsivät kansaa pahvitauluilla joissa esiintyi vähintäänkin kyseenalaisia kuvia. Näin vanhemman ja hurskaan paimenen näkökulmasta katsottuna. Sen mitä olen seurannut, niin näiden hallitsijoiden tiedonantosivustoilla käy lähes kaikki Talag’h Malar’in väestä mikä taasen osoittaa sen kuinka kapinahenkistä ja helposti riehaantuvaa väkeä täällä on. Kerettiläis-ikonissa ei tarvitse olla kuin hieman paljasta palomiestä, niin jo vain kilvan kehutaan mitä tälle poikapololle tehtäisiin ja se yleinen voihkinta kuuluu Paimentolaan asti. Onneksi tämä toiminta näyttää laantuneen ja hyvä niin.

Palatakseni vielä tähän omaehtoiseen eristäytymiseen, sanon sen olevan kokemus jota suosittelen kaikille sillä ilman nettiä ja sitä jatkuvaa puhelimen vilkuilua tulee vallan mainiosti toimeen vaikka Suvi Kerttula tässä Ilta-Sanomille kirjoittamassa jutussaan hieman erilaisen kuvan antaakin. Jos ihminen on niin onneton ettei keksi itselleen mitään muuta tekemistä kuin räplätä puhelintaan, niin siinä tapauksessa markkinavoimat ovat onnistuneet tehtävässään tasapäistää ja tyhmentää kaikki kansat - iästä ja sukupuolesta riippumatta. Okei, työpuhelut ja työhön mahdollisesti liittyvät sähköpostit ovat tietysti eri asia mutta kaikki muu sitten onkin silkkaa turhuutta. Yksin oleminen, silloin kun se on todellista yksin olemista, on sangen kehittävää sillä se mahdollistaa häiriöttömän itsetutkiskelun koska mitä pidemmälle aika etenee, sen tyhjemmäksi mieli menee tai miten sen sanoisi, sen vähemmän ajattelee ulkopuolista maailmaa ja toisaalta ajatusmaailma rauhoittuu kaikesta siitä ”mölystä” mitä jatkuva uutistarjonta ja somettaminen saa aikaan. Asiasta on tehty muutamia tutkimuksiakin jotka osoittavat että ihmiset jotka seuraavt sosiaalista mediaa sekä uutistarjontaa useamman tunnin päivässä, eivät saa siltä rauhaa edes yöllä koska alitajunta käsittelee päivän aikana luettua informaatiovirtaa ja eipä siis ihme että unen laatu kärsii. Asia jota monikaan ei käsitä ja näin ollen syyttää unettomuudestaan asioita, joilla ei ole merkitystä ja tämä on minusta aika huolestuttava asia koska netin tyrkyttämä informaatio ei suinkaan vähene, vaan se kasvaa kasvamistaan ja tekee ihmisistä entistä enemmän riippuvaisempia.

Esitänkin tähän loppuun kysymyksen joka kuuluu näin: Mitä te teitte iltaisin silloin, kun ei ollut nettiä ja puhelimetkin olivat vielä ns. lankapuhelimia? Muistatteko te edes?

Omasta ja koko paimentolan väen puolesta haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulupäivää ja huomista Tapaninpäivää, meillä täällä aletaan valmistautumaan perinteisiin pässivaljakko – kisoihin. Itse ohjastan tänä Moko’a ja Darrus’ta, siinä on sellainen parivaljakko joka saa paskan lentämään ja reen tuntumaan siltä kuin se ei painaisi yhtään mitään. Meillä on aika huikeat palkinnotkin, valjakkokisan voittaja saa valita itselleen joko vuoden ruoat tai viikon Tarbiskien saarella joista viime mainittu on oma suosikkini sillä saarella ei asu kuin naispuolisia punapäitä ja on muuten saari, joka on valittu WWS:n (World Weirdest Shepherds) maailmanperintölistalle ja on sijalla 1 lähinnä sen eksoottisten maisemien vuoksi. Toinen palkinto on Tommy (melkein) Kukkulasormen suunnittelema paimenkaapu ja kolmannelle on luvassa 47 kiloa kahvia. Ei siis huonoja palkintoja ollenkaan ja täytyy sanoa että tuo Tommyn suunnittelema kaapu on viimeisen päälle, kaikki älyvaatteen ominaisuudet (tietää mm. koska olet menossa nurin ja varoittaa, sateen tullessa automaattinen hupputoiminto vetää sen bloody pyyhkeen niin kireästi pään ympäri ettei henki meinaa kulkea etc.) ja lisäksi kaapu on varustettu kahdella erillisellä paimensauva – taskulla. Meillähän nuorempi polvi käyttää sellaisia kokoon taittuvia sauvoja koska ne on kuulemma kätevät kuin nämä perinteiset, perkeleen pitkät ja käyrät karahkat joista me vanhemman paimenkunnan edustajat taas tykkäämme enemmän.


Että semmoista, muistakaa olla ihmisiksi!

12 kommenttia :

  1. Niin.. toiset tuijottaa pahvikuvia palomiehistä, mutta minä käyn silloin tällöin lounaalla heidän luonnollisessa esiintymisympäristössään ;)

    Some ei ole mulle ongelma, osaan olla hyvin ilmankin ja olen tänäkin vuonna lukenut kohta 70 kirjaa. Viikonloppuisin kotona en juuri jaksa edes olla netissä, töissä on pakko saada aika kulumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet sitten onnellisessa asemassa ja musta tuntuu että te käytte siellä vaikkei teillä ole edes nälkä ;)

      Sepä se kun saisi tuosta lukemisesta kiinni, siitä on itseasiassa saatava kiinni ja pian koska mä alan olemaan täys nettiä jopa siinä määrin että uutisten lukeminenkin kyllästyttää.

      Poista
    2. Eri, kyllä me aina syödäänkin mutta samalla voi nauttia silmänruokaa :D

      Mä aion aloittaa uudelleen kirjeenvaihdon muutaman vanhan ulkomaisen kirjekaverin kanssa. Uutisia on tylsä lukea.

      Poista
    3. Okei, okei! Uskotaan että te olette kilttejä :D
      On muuten hyvä idea ja mitä uutisiin tulee, niin kun niitä seuraa tarpeeksi ahkeraan eri lähteistä, niin huomaa pian ettei maailmalla oikeastaan tapahdu mitään mullistavaa kovinkaan usein.
      Pikemmin juttuja venytetään useamman päivän versioiksi, annetaan kuva että jotain uutta on ilmennyt vaikkei loppupelissä mitään olekaan ja mun mielestä tämä on just sitä klikkihuoraamista joka on pilannut uutisoinnin kokonaan. Hirveät otsikot ja aivan paska juttu.

      Poista
  2. Kylläpähän se on ollut lukemista silloin (ennen nettiä) ja sitä samaa nytkin. Välillä toki Blogistanian kuulumisia mutta sitten ihan perinteisiä kirjojakin. Koko ajan.

    Sinne rauhaisaa eloa ja oloa, erakoituminen tekee hyvää välillä. Minäkin suunnittelen samaa, jahka saan pojat pois. Kuopus lähtee isälleen ja esikoinen ottaa auton ja ajelee kaverilleen rannikolle. Minä voin sitten vaikka keskittyä viinin lipittämiseen, lukemiseen tai mitä ikinä sitten keksinkään ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen on varmaan ollut kaikilla, tai on luullakseni yleisin mutta sittenhän on niitä joilla on joku spesiaaliharrastus mikä vie kaiken vapaa-ajan.

      Erakoituminen on hyväksi ja nytkö joulun jälkeen sulle avautuu tuo tilaisuus jos saa udella?

      Poista
    2. Jep, pariksi päiväksi pian ja se on niin harvinaista herkkua, että otan kaiken ilon irti siitä!!!

      Poista
    3. Kyllä sä olet nuo päivät ansainnutkin kun ajatellaan että sä pyörität kotia yksinäsi ja vielä kun se elämä ei mene meillä kenelläkään ilman vastuksia, niin se on oikeesti hieno juttu kun saa "maailman pysähtymään" edes pariksi päiväksi.
      Omasta puolestani toivotan oikein nautinnollisia päiviä!

      Poista
  3. Oon tuota miettinyt kanssa, että mitä sitä sillon tehtiin, kun ei ollut tietsikoita ja puhelimia... varmaan tein käsitöitä, luin ja kirjoitin. Saatoin joskus jopa katsoa televisiota. Ja kun aattelen omaa lapsuuttani ja omien lasteni lapsuutta, niin kyllä on erilaista - ei oltu virtuaalisesti tekemisissä toisten kanssa koko ajan, niinkuin nämä on. Mutta niin oli äitinikin lapsuus erilainen minuun verrattuna. Se lypsi lehmät ennen kouluun lähtöä, muun muassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kirjat ja tv ne taitaa olla vähän kaikilla mutta jotenkin sitä tuntuu että ennen oli jotenkin aktiivisempi, tietty silloin oli nuori mutta tuntuu että sitä tekemistä riitti joka päivälle ja iltamyöhään asti, toisin kuin nyt.

      Ennen on kyllä ollut kovaa, ei kai silloin mitään varsinaista vapaata ollutkaan kun talon töissä oli se oma rytminsä johon kaikkien oli osallistuttava. Respektit heille - vaatisi muutama sukupolven pakottamisen jos samaa mallia pitäisi toteuttaa näinä aikoina eli ei onnistuis ihan heti.

      Poista
  4. Tapania1

    Minä kaipaan lukemista, en ole pystynyt keskittymään siihen kymmeneen vuoteen. Odotan, että kirjojen aika vielä tulee. Kyllä se tulee. Muutama vuosi sitten en pystynyt katsomaan leffoja, ainoastaan kaavamaiset sarjat joten kuten ja nyt menee monta leffaa päivässä.
    Masennus vie keskittymiskyvn.

    Huh, sosiaalistahan sinulla on ollut! Ihan kyläilijöitä.

    Itse olen koneella vain aamupäivisin, silloin kierrän blogeja, luen uutisia yms. Illalla tsekkaan s-postit. Reissuissa olen offline, joten someen en ole koukuttunut. Pää ei kestä sitä ärsyketulvaa, pakko suojella itseään.

    Kihlajaisia, häitä...vau!

    Leppoisaaa tapaninajelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Tapania myös teikäläiselle!

      Sulla on sitten sama ongelma kuin mulla, tosin hiukan eri syistä mutta kummiskin ja toivotaan että saadaan kummatkin kiinni tästä harrastuksesta, kyllä kirjat on paljon antoisampaa luettavaa kuin nettisivustojen tarjonta.

      Jep, paljon on netissä roilaaminen vähentynyt varsinkin nyt, kun ei kykene eikä jaksa mitään ylimääräistä. Tilanne on kuitenkin se ettei netin ulkopuolella elämisessä menetä mitään, ihmisistä on tehty addikteja ja mun mielestä voidaan puhua maailmanhistorian suurimmasta aivopesusta - ihan kirjaimellisesti. Kuvittele tilanne jossa ihmiset irroitettaisiin netistä? Vahva veikkaus on jotain globaalin mellakan ja WW3:n väliltä (jotka nuo lienevät melkein samoja asioita?)

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)