Paimentola tilt, Crêpe Suzette ja Stacey Dooley!

Oikein hyvää päivää niin Paimentolan väelle kuin kaikille muillekin jotka vaeltelevat pitkin Blogspheren laajoja aavikoita!
Syynä Paimentolan muutaman päivän hiljaisuuteen on syynä nämä meikäläisen pääkivut joissa on tapahtunut muutos pahempaan suuntaan, siis sellaiseen suuntaan missä kaikki ei toimi niinkuin pitää (vaan eipä tuo ole tainnut koskaan pelata) ja tästä syystä lähden tutkimuksiin ensi perjantaina jolloin rakkaasta komentokeskuksestani otetaan magneettikuvat ja jatko määräytyy sen mukaan mitä sieltä löytyy. Henkilökohtaisesti nimittäin toivon että jotain löytyy sillä ehkäpä se mahdollistaisi näiden pitkään jatkuneiden, itsestään saatanasta olevien päänsärkyjen loppumisen kun tiedettäisiin että mitä ja miten. Toisaalta voidaan olla tilanteessa jossa minä ja lääkärit katselemme kuvaa päästäni joka näyttää siltä että varastohallin lattialle on unohtunut herne joka on sitten aikojen saatossa harmaantunut ja muumioitunut. Näin siksi että olen saanut elämäni aikana kuulla useammin kuin kerran sellaisia väittämiä etten ajelisi ihan täysillä, tai ettei päässäni liiku mitään mikä kieltämättä on totta sillä tämän eeppisen ja vastoinkäymisiä täynnä olevan polkuni varrella on ollut tilanteita joissa olen seissyt paikallani hiljaa huojuen ja kuulastani on kuulunut samanlaista hurinaa kuin isojen sähkölinjojen alla tai suurten muuntamoasemien välittömässä läheisyydessä. Kansan kielellä sanottuna mulla lyö aika usein tyhjää ja eräs neurokirurgi vertasikin aivojen harmaata massaa noin niinkus kognitiivisten kykyjen osalta, Play Doh – muovailuvahaan ja voin sanoa että tuolloin hieman vitutti ihan pelkästään sen takia että olin menossa Mensa ry:n testeihin ja meninkin niin missä tuskaani lisäsi testeistä saatu yhteispistemäärä joka oli huomattavasti pienempi kuin kengännumeroni. Lohdutuksekseni voin todeta että mikäli ruuti olisi annettu meikäläisen keksittäväksi, niin maapallolla ei olisi käyty yhtään sotaa ja se on paljon se (saatana). Kuitenkin viime päivät ovat olleet sellaisia etten ole kyennyt muuta kuin makaamaan sängyn pohjalla ja pari kertaa olen joutunut soittamaan apuakin kun kroppa ei ole yksinkertaisesti toiminut niinkuin sen pitää. Tänään on kuitenkin parempi päivä ja päätin ilmoitella mitä Paimentolan elämään kuuluu.

Vaan sitten mennäänkin iloisempiin asioihin joista ensimmäisenä on Crêpe Suzette!
Voi kiesus mutta nuo appelsiinivoilla höystetyt lätyt ovat jotain taivaallista ja jo pelkästään itse taikina on sellaista mitä tulen täst'edes käyttämään joka kerta koska a) maku on paljon parempi kuin näiden peruslättytaikinoiden
ja b) ne tiedä johtuuko se kananmunan valkuaisten vaahdottamisesta vai mistä mutta niistä tulee paljon kuohkeampia ja lätyt myös paistuvat paljon paremmin – kunhan muistaa tehdä niistä esikuviensa mukaisia, ohuita lättyjä. Itse käytin paistamiseen wokkipannua jonka (suoran) pohjan osuus on 180mm ja taikinaa käytin per lätty puolen desin mitallisen verran. Wokkipannu siksi että sillä on todella helppo ”pyöräyttää ilmassa” koska Crêpe'n ohuen habituksen takia sitä on todella hankala kääntää lastalla. Laitan teille tuohon alle ohjeen vaikk linkin takaa ja netistä ohjeita löytyy pilvin pimein mutta alla oleva ohje on yksinkertainen ja hyväksi havaittu. Mitä itse valmistukseen tulee, niin tein ensin varsinaisen taikinan jonka annoin seistä täytteen (appelsiinivoi) tekemisen ajan. Jossain ohjeissa neuvotaan seisottamaan taikinaa jääkaapissa tunnin verran mutta en tiedä onko sillä mitään merkitystä koska lätyistä tuli täydellisiä tämän lyhyemmänkin kaavan mukaan. Appelsiinivoin osalta tein niin että pidin kulhoa lämminvesihauteessa (tiskiallas) ja työjärjestys oli se että kun pudotin lätyn lautaselle ja kaadoin taikinat pannulle, niin paistumisen aikana voitelin ja käärin lautasella olevan jonka sitten aina nostin toiselle lautaselle muiden viereen. Ohjeen mukaan crêpejä tulee kahdeksan mutta itse sain loihdittua yhdeksän eikä appelsiinivoita jäänyt kuin tilkka jonka lopuksi levitin ohuina nauhoina lautasella olevien, käänneltyjen lättyjen päälle. Kääntelyn tein samaan suuntaan, ”pituusakselin” mukaan sen takia että mikäli crêpejä haluaa syödä sormin, niin ne on helppo taittaa keskeltä jolloin taitoskohta jää itsestä poispäin eikä täyte valu umpinaisen ”mutkan” takia.

Sitten itse ohjeeseen:

Crêpe Suzette

Ainekset (8 crêpeziä)

    - 2 dl vehnäjauhoja
    - 1 1/2 dl vettä
    - 3 munaa
    - 1 rkl sokeria
    - 1 1/2 dl maitoa
    - 50 g sulatettua voita
Täyte :  

- 75 g voita
- 1 dl tomusokeria
- 2 tl appelsiininkuoriraastetta
- 2 rkl appelsiinimehua

Liekittämiseen
    - 1/2 dl Cointreau- tai Grand Marnier -likööriä
Lisäksi
    - vaniljajäätelöä

Valmistus:
1. Vispaa jauhot ja vesi tasaiseksi.
2. Erottele keltuaiset valkuaisista.
3. Sekoita keltuaiset, sokeri, maito ja voi taikinaan.
4. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan varovasti. Ei vispausta enää.
5. Kuumenna pannu. Sulata voita pannulla ja paista hyvin ohuita räiskäleitä.

6.Valmista täyte.
7. Pehmitä voi ja sekoita joukkoon sokeri, appelsiininkuori ja -mehu.

8. Levitä hieman täytettä jokaiselle jäähtyneelle krepille ja taita ne neljään osaan.

9. Lusikoi loppu appelsiinivoi pannuun tai uuninkestävään vuokaan (ei teflon) ja sulata miedolla lämmöllä.

10. Kääntele taitettuja räiskäleitä appelsiinivoissa, jotta ne lämpenevät kunnolla.

11. Lorauta päälle likööri ja konjakki ja kuumenna hetken aikaa. Ravistele vuokaa, jotta likööri imeytyy tasaisesti.

12. Liekitä niin että tukka hulmuaa. Vatkaa pannua niin että liekit palavat mahdollisimman pitkään (alkoholi palaa pois).


Turha kai sanoa että jätin viinan kanssa lotraamisen ja liekittelyt vähemmälle. Sen virheen kun olisin tehnyt niin te olisitte kenties saaneet ensin iloisen YouTube – videon minkä jälkeen Paimentola olisi hiljentynyt lopullisesti koska se nyt vaan on semmoinen juttu että tuo viina – olis se sitten missä muodossa tahansa – ei sovi meikäläiselle enkä aio edes kokeilla mitä tapahtuu jos otan viinaa. Moni saattaa ajatella etteihän sitä ole pakko juoda mutta 27- vuotinen historia asian tiimoilta on osoittanut että Paimentola ja alkoholia sisältävät nesteet ovat mahdoton yhtälö, vähän sama kuin materian ja antimaterian kanssa. Ne kun tuohoavat toinen toisensa paitsi että tässä tapauksessa alkoholi tuhoaisi minut (perkele).


stacey
♥♥♥!!!!

Toinen ja aivan mielettömän hieno asia on se että mä olen rakastunut! Harmi vaan että mun rakkauteni kohde on heti helvetin kaukana sillä kyseessä on maailman suloisin dokumentarisi Stacey Dooley.
Joo – o, katselin sohvan pohjalta dokumenttia jossa Stacey vieraili Thaimaassa ja tutustui Yaba – huumeeseen ja kaikkeen mikä tämän jaa vähän vittumaisen kaman ympärillä pyörii, niin käyttäjiin, myyjiin ja salakuljettamiseen kuin myös huumeita vastaan taisteleviin viranomaisiinkin. Mutta mikä tästä dokumentista teki katsottavan, oli Staceyn asenne ja se tapa jolla hän keskusteli ihmisten kanssa ja miten hän selosti kaikkea sitä mikä Yabaan liittyy. Niiden todella kauniiden silmien takana näkyi aitoa välittämistä ja ei käy kieltäminen etteikö osasyynä ole se että Stacey Dooley on pirun nätti nainen. Erityisesti pidin kaikesta siitä mikä alkoi päälaelta ja loppui kantapohjiin mutta tämän tästä huomioni kinniittyi hänen kampauksiinsa joita oli miltei joka päivälle omansa. Stacey on muuten malliesimerkki naisesta jolla on kauniiden kasvojen lisäksi jumalattoman kaunis niska ja kun hän pitää hiuksiaan päälaelle kietaistuna ja katselee maailmaa niiden taivaallisilla silmillään, niin kyllähän se on näky joka pistää huokaisemaan ja syvään.

yaba
No kukapa mukaan kuin Aatu :D


Tälläistä tällä kertaa, lähden lekuriin mutta palajan kyllä joten kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Muistakaa olla ihmisiksi.





read more

Kymmenen kuvaa Paimentolasta

Tämän piti tulla jo eilen mutta kun pikku ongelmat kakkoskoneen päivitysten kanssa vei pitkälle yli puolen yön, niin harvinaista kuvasarjaa Paimentolasta tulee vasta nyt. Harvinaista siksi että mulla ei ole tapana julkaista mitään itseeni liittyvää mutta menköön nyt tämän kerran. Noista päivitysongelmista (W10) kerron tekstin lopuksi jos jotain kiinnostaa vaikkapa sen takia että kyseessä oli todella fataali probleema joka esti käyttöjärjestelmän käyttämisen lähes totaalisesti. Pahoittelen kuvien laatua erityisesti olkkarin osalta, paska laatu johtuu ensinnäkin siitä että minen ole mikään kuvaaja ja siks toisekseen täällä torpassa ei kattovaloja käytetä juur muuten kuin siivoukseen. Minä kun suosin epäsuoraa valoa ja luonteeni mukaisesti muutenkin himmeää valaistusta mistä kertoo mm. se että olkkarin kattolamppuna on Airamin retro (vai vintage, vitustako näistä ottaa selvää) hehkulamppu. Siis niitä jotka ovat helvetin isoja mölkereitä joissa hehkulangat näkyvät selkeästi, tai paremminkin hehkuvat selkeästi ja lampun tuottama valo ei ”valkoista” vaan paremminkin…...no ehkäpä pronssin sävytteistä kuin kellertävää.

Kuvat kävin pakkaamassa täällä Compress Jpeg:llä joka on hyvä ja nopea palvelu, joka kuvaa sain rutattua keskimäärin 64% pienemmäksi ja toivotaan että tästä oli apua sillä mikään ei nimittäin ole niin veemäistä kuin se että sivu latautuu hitaasti kun kuvien latautumista joudutaan odottelemaan ja uskonpa etten ole yksin tämän mielipiteeni kanssa. Kuvia on tosin jokunen joten määrä saattaa hidastaa sivun latautumista hieman mutta pyydän hieman kärsivällisyyttä, mun piti ensin julkaista nämä kuvat kahdessa eri postauksessa mutta hetken mietittyäni päätin että on parempi kun julkaisen kaikki kerralla. Pitemmittä puheitta itse kuviin jotka toivottavasti hieman valaisevat tätä askeettista elämäntapaani ja neitsytkammiota jossa vietän vapaa - aikani milloin pää mattoon ommeltuna, milloin verhoissa roikkuen tai ruoan tekoa opetellen. Itä – ja länsisiivestä (kylppäri ja vaatehuone) jäi kuvat ottamatta mutta haitanneeko tuo mitään, samoin makkarista josta en kuvannut kuin pöydän jonka ääressä tapahtuu kaikki se mitä te täällä näette ja siihen on syynä se että makkarissa ei ole pöydän lisäksi kuin punkka ja yöpöytä (okei, vanha tv-taso joka toimittaa yöpöydän virkaa) sillä makkarin sisutusprojekti on kesken. No, se on onyt seuraavana työlistalla jahka saan kerättyä rahaa koska sinne tulee parisänkyä, tv:tä, jonkinlainen hyllystö ja kahleet joista jälkimmäiset ovat ihan itseäni varten ja tarkoitettu niihin hetkiin kun lääkkeet ovat loppu.


Sitten kuviin:
Eteinen
Eteinen (olohuoneen oviaukolta katsottuna)
Eteinen on aika mukavan kokoinen ja kuvassa oikealla näkyvistä kahdesta ovesta lähin on vaatehuoneen ovi ja taaempi ovi johtaa kylppäriin.


Sparta
Sparta!

Sparta - kyltti (yllä olevassa kuvassa olevan valaisimen päällä) ja tämä kyltti on tavallaan  mun aamurukoukseni.


Syvennys
Syvennys
Eteisen vaatesyvennys on tilaa säästävä ratkaisu ja mielestäni monessakin suhteessa käytännöllisempi kuin perinteinen vaatenaulakko.


Keittiö
Keittiö

Tiskipöytä
Tiskipöytä kahvinkeittimineen ja kakkuvatkaimineen. Tiskipöytää ei fiksattu kuvaa varten vaan on todiste siitä että Universal Stone todellakin on hyvä puhdistusaine ja koska mulla on siisteyden suhteen pakkomielle, niin tiskipöytä on tuossa kuosissa 24/7.
Kulmaus
Kokkaus/valmistelukulmaus

Puukkotelineen yläpuolella näkyy muovitaskuissa olevia reseptejä joita sitten koitan toteuttaa parhaani mukaan. Osa onnistuu, osan tekemiseen osallistuu palo - ja pelastuslaitos ja osa taasen on sellaisia tekeleitä etteivät ne kelpaa edes kylän koirille. Ärh.

Respanurkkaus
Respanurkkaus

Kuvassa oleva pöytä ei ole se labrapöytä josta taannoin puhuin, vaan kyseinen pöytä päätyi muutamien vaihtokauppojen jälkeen Paimentolaan ja toimii aamu-uutisten, reseptien ja tiedonhaun keskuksena sekä erilaisen pientavaran keskittymänä. Pöydällä olevaan läppäriin on tallennettuna erilaisia reseptejä joita haen Netin Suurista Syövereistä ja aika usein siinä tulee  myös luettua aamun uutiset.

Malm
Paimentolan komentokeskus, makuuhuone



Olkkari oik.
Olkkari eteiseen johtavalta oviaukolta katsoen ja kerettiläisille tiedoksi että Paimentolassa ei vietetä Vappua 365/vuosi eikä kattolampun päällä ole mitään stanan ilmapalloa, vaan se on joku monista poltergeist- ilmiöistä joita täällä Paimentolassa riehuu aika usein.


..ja samainen olohuone parvekkeen oven edustalta kuvattuna.


Tälläinen on siis Paimentola kaikessa Spartalaisuudessaan ja toivonpa totisesti ettei Blogger julkaisuvaiheessa pyöräytä kuvia miten sattuu koska saattaa olla ettei mun hermoni kestä niiden korjailemista. Riitti aivan tarpeeksi työtä että sain ne survottua nykyiseen järjestykseen koska siinäkin oli omat paininsa, kuvat kun tuppasivat ilmiintyä ihan eri paikkaan kuin sinne mihin olin ne ajatellut laittaa. No, sitkeydellä ja noin parinkymmenen demonin etunimellä tästäkin selvittiin.
Annalta on ilmestynyt paljonkin uusia postauksia mutta tässä on jatkoa sille salaattisarjalle joita hän ystävällisesti lupas mulle tehdä ja visiteeratessani hetki sitten Annan blogissa, huomasin että hääp on väsännyt myös näitä taivaallisia perseen levittäjiä eli omatekoisia Snickers - patukoita! ♥

Lopuksi siihen W10:n päivitysongelmaan. Mulla on ollut tuo keittiön respanurkkauksessa oleva läppäri hetken aikaa käyttämättä ja niinpä sitten eilen kun sen avasin, niin siellä oli odottamassa aika kasa päivityksiä joiden asentaminen meni sinänsä kivuttomasti mutta viimeisenä tuli ilmoitus että halautko uudelleen käynnistää nyt vai käytetäänkö ajoitettua käynnistystä, niin klikkasin (aivan kuten aina ennenkin) että suoritetaan uudelleen käynnistys nyt mutta silloinpa lävähti näytölle että työpöytä - näkymä ole käytössä tai sitä ei löydy ja työpöydällä olevat kuvakkeet hävisivät. Totta, näytöllä ei näkynyt kuin tausta ja tehtäväpalkki josta siitäkin oli kadonnut Edge:n kuvake eikä tapahtunut mitään vaikka klikkasin tehtäväpalkissa olevaa Windows - logoa jonka pitäisi avata "varsinainen" työpöytänäkymä, sovellusluettelo etc. No onneksi piilotetuista kuvakkeista löytyi uskollinen Norton jolla sitten tein tarkistukset, varmuuskopioinnit ja levyn eheyttämisen ja Nortonin kautta pääsin myös nettiin josta en kuitenkaan saanut sitä apua mitä hain. Norton eheytti levyä lähes tunnin ja kun se oli valmis, sammutin koneen, otin virtapiuhan irti, samoin akun ja odottelin muutaman minuutin kunnes laitoin akun takaisin, laiton virtapiuhan ja kytkin koneen päälle. Kaikki toimi jälleen normaalisti eikä mitään katastrofaalista ollut tapahtunut vaan joka ainoa tiedosto oli siellä missä pitikin mutta minä en tänä päivänä tiedä että johtuiko tämä onnekas palautuminen Nortonin tekemästä työstä vai koneen buuttaamisesta mutta ajattelin kertoa tämän jos jollakulla on edessään samanlainen ongelma eikä siihen ole löytynyt ratkaisua.


read more

Hullu nainen - Man in the Middle

Jiiiieeeeiii!! Limbus 2016 (Satanic Tribulation) – tapahtuma eli Korpirunkkareiden mailla viettämäni viikko on nyt ohitse ja mä olen vapaa! Suurin osa takahikiällä viettämästäni ajasta kului orjahommissa mutta kyllä siinä kivenlohkareiden siirtelyn lomassa ehti jotain tapahtuakin ja sen tähden mulla olis muutama kysymys teille. Ei mitään vaikeeta, haluaisin vaan tietää semmoisen jutun että onko olemassa mitään varmoja merkkejä siitä että nainen on jyrähtänyt? Siis totaalisesti, ei mitään pientä napsumista vaan ihan perinteistä hulluna olemista mutta kuitenkin niin ovelalla tavalla ettei ympäristö sitä huomaa ja tästä syystä tämä psyyken toiminnoiltaan hieman omituinen nainen saa kuljeskella vapaana ja kykenee jopa töihin. Katsokaas kun minä tapasin yhden naisen ihan silleen puoliksi vahingossa ja tässä ollaan vaihdettu ajatuksia muutaman kerran oikein livenäkin, hääp vaikuttaa mukavalta ja huumorintajuiselta naiselta, on ulospäin suuntautunut ja kaikin puolin ok mutta: jos mä satun vaikka sanomaan että onpas täällä nihkeä keli, niin tämä muija tokaisee välittömästi että jaa olen mä nihkeä? Miten sä tuon perustelet? Pitäiskö mun muuttua jotenkin?
Tai jos erehdyn mainitsemaan että olipa tuossa ohi ajaneessa autossa leveät renkaat, niin tämä mielipuoli kottarainen kääntää asian kysymystulvaan Ai olen mä leveä? Kai mun on sitten laihdutettava? Mä en voi sille mitään että mä olen läski ja tämä on aika saatanan rasittavaa koska hääp ei ole edes BMI:n ylärajoilla, vaan hyvä jos on edes keskivaiheilla ja on muutenkin kaikin puolin sellainen ettei hänen ulkomuodossaan ole mitään sellaista mikä antaisi hänelle aiheen tuntea alemmuutta tai vaivaituneisuutta.

Olen koittanut pohtia että mistä tämä helvetin ylikriittisyys omaa itseään kohtaan johtuu mutta ei siihen löydy mitään järjellistä selitystä. Sen ymmärtäisin jos nainen kärsisi Holstein–Geier:n syndroomasta joka on Napoleon-taudin pahempi versio ja on siis tila jossa potilas kuvittelee maailmanherruuden lisäksi kaiken ympäristössään/maailmassa tapahtuvan koskevan häntä tai johtuvan hänestä/hänen toimistaan. Holstein–Geier' issä potilasta nimittäin vaivaa edellä mainittujen harhojen lisäksi ankara itsekritiikki jossa hänen minäkuvansa on vääristynyt niin pahoin että hän tuntee olevansa jatkuvan arvostelun ja tutkinnan kohteena. Holstein–Geier on hyvin yleinen 12 – 24 vuotiailla pissiksillä (teenybobber) joilla tämä sairaus on kehittänyt erilaisia mutatoituneita variaatioita kuten LAMFGL:in (Look at My Fucking Gudgeon Lips) jossa potilas työntää huuliaani niin törkeällä tavalla eteen että se saa potilaan näyttämään turkulaiselta martalta joka on nuuhkinut mankeliin menevää lakanaa aivan liian läheltä. LAMFGL:ia tavataan myös jo parhaimmat kilometrinsä ohittaneilla, Man in the Middle * – nälkäisillä naisilla jotka koittavat epätoivoisesti täyttää puuman tunnusmerkistön. Tilanteen tekee pahemmaksi näillä vanhemmilla naisilla se, että puumahan on tunnetusti sulavaliikkeinen mutta myös hyvin sulavalinjainen yksilö joten nämä…..hmmmm…..aika hemmetin pitkään eläneet naisimmeiset koittavat paikata tämän puutteen överiksi menevällä botoxin käytöllä sekä täysin vituilleen menneillä ihon kiristysleikkauksilla, jolloin lopputuloksena on lähes poikkeuksetta näky joka muistuttaa Mäkisen Jaskan vuonna 1987 hissien ovien väliin jättämää lompakkoa (narinaa, absurdeja muotoja ja omituinen haju)

* Man in the Middle on tuttu termi haittaohjelmien ja virustorjunnan puolelta mutta päätin lanseerata sen kikkelin eli Viisikosta tutun Dick' in kauniimmaksi nimeksi. Jo pelkästään sen takia että sen nimensä mukainen sijainti osoittaa mistä on kyse ja onhan se paljon helpmpi naisenkin sanoa että ”Man in the Middle näyttää siltä kuin sillä olisi asiaa” kuin se perinteinen ”Jaahas, sulla sitten taas seisoo”.

craziest
Redheads......


Okei, hieman lipesin aiheesta mutta tämä on kuulkaas aika vaikea tilanne. Tällä kyseisellä naisella kun ei siis ole ulkomuotonsa tai minkään muun seikan puolesta syytä moiseen käytökseen, eikä hän ole omien sanojensa mukaan ollut aiemmin missään sellaisessa parisuhteessa jossa häntä olisi dissattu tai millään tapaa muutenkaan alistettu ja kun historiasta löydy mitään traumaattista kokemusta joka olisi voinut laukaista tämän suhteettomuuksiin menevän itsekritiikin, niin minä en tiedä miten tälläiseen tulisi suhtautua. Eihän toiselle voi sanoa että luuletko sinä vittu että kaikki pyörii sun ympärilläsi mutta toisaalta – vaikka kuinka koittaisi ymmärtää ja käyttäytyä/rohkaista – niin ei tuollaista kyllä jaksa eikä varsinkaan kun se on jokapäiväistä ja tapahtuu monta kertaa päivän aikana. Paska rasti siis ja en tiedä teenkö oikein mutta jotenkin tuntuu että tämä ei johda mihinkään koska taustalla on myös aika saatanan vainoharhaisia ajatuksia. Omalta kohdaltani olen ottanut tämän Karman suoranaisena vittuiluna koska kyseessä on punapää, vieläpä suht nuori sellainen (jos vertaa meikäläiseen) ja muuten asiat on ok. Ajatus kulkee samaa rataa, hääp on tosi hauska tyyppi ja on muutenkin sellainen jonka kanssa voisi jotain tullakin mutta edellä mainittujen syiden takia ei sitten kuitenkaan tule. Ärh.

Muuten täällä Paimentolassa asiat ovat rullanneet aika mukavasti, sain vihdosta viimein luovutettua kuivausrummun sitä enemmän tarvitsevalle ihmiselle ja tässä parin päivän sisään pitäisi keittiön kalustus kasvaa mielestäni aika hemmetin hyvällä työpöydällä. Hyvällä siksi että siinä on pöytätilaa paljon koska se on kulmapöytä ja se on peräisin erään tuotantolaitoksen laboratorioista joten siinä on mm. säädettävät jalat, hyllystö ja lukittava kaappi joten normaalisti pöydälle kertyvän roinan saa hyllyille ja tärkeämmät jutut kuten auton vara-avaimet, kakkospuhelimet ja muun arvokkaamman tavaran saa lukittavaan kaappiin. Neitsytkammioni keittiössä kun on tilaa – kiitos erillisen syvennyksen jossa tiskipöytä ja kaapistot tasoineen sijaitsevat – joten pöytä tulee kuin tilauksesta sillä sen alle pitäisi mahtua normaali 60 litrainen pakastin joka on vielä hankintalistalla. Jos nyt kuitenkin käy niin, että ilmenee jotain mikä ei minua tuossa pöydässä / sen sijoittelussa miellytä, niin laitan siitä kuvan blogiini ja jos jollain on tarvetta tälläiselle pöydälle, niin pöydän saa ilmaiseksi ja minä myös tuon sen tilattuun osoitteeseen ilmaiseksi. Suomi kun on sen verran pieni maa niin se on mulle aivan sama missä mahdollinen toimitusosoite on ja varsinkin näinä aikoina kun diesel on lähes ilmaista.

Katselin tuossa ennen tämän postauksen tekoa että olen viimeksi julkaissut 02.02 joten tuosta päivästä on reilu viikko, mikä taasen tarkoittaa sitä että rästissä olevia asioita löytyy niin s-postin kuin lukulistankin puolelta joista koitan selviytyä tämän päivän ja huomisen aikana. Ihan ensi töikseni nimittäin leipasen juustokakun koska ajattelin palkita itseni viime viikon kärsimyksiltä. Vastoinkäymiset kun eivät loppunneet kotioven sulkemiseen sillä kun tajusin olevani kotona, kaukana tuolta kirotusta serkunnussijoiden valtakunnasta, innostuin niin paljon että laitoin tanssiksi eteisessä mikä oli helvetinmoinen virhe. Paimen – ripaskassa on nimittäin kohta jossa molemmat jalat heitetään suoriksi eteen ja tämä onnistuikin vahatun lattian ansiosta erinomaisesti mutta etäisyyden arvioinnissa sattui perkeleellinen virhe, mikä toisaalta on ymmärrettävää sillä Paimen – ripaska on todella kiivastempoinen tanssi ja vielä kun tähän lisää rajattoman riemuni, niin tottakai jalkani osuivat vastapäiseen seinään voimalla joka lennätti tomumajaani taaksepäin aina eteisen paljeovin suljetun vaatesyvennyksen/narikan perälle. Harmi vaan että paljeovet olivat kiinni eikä tuskaa helpottanut yhtään se että tuon 60cm syvän tilan pohjalla könötti mittaamattoman arvokas aasialainen käsityön taidonnäyte josta tuli tonnisen perseeni aiheuttaman impactin jälkeen entinen, aivan samoin kuin paljeovista. Jos joku haluaa tietää mikä tuo arvokas käsityön taidonnäyte oli, niin se selviää kun käy Hong Kongin sivustolla ja laittaa sivustolla olevaan hakukoneen kenttään sanat : halpa kenkäteline. Joo, se on se 8.90,- euroa maksava rautalankaviritys.

Tällaista tällä erää, kiitollisena otan vastaan vinkkejä sen tiimoilta että mistä tietää jos naisella viiraa päästä ja hei, kevättä kohti mennään joka on hieno asia (satun tietämään ensi kevään ja varsinkin ensi kesän rantamuodista aika paljon ja se on kuulkaa jotain joka kääntää katseita!) joten pipo pois silmiltä.
Muistakaa olla ihmisiksi. I love you all ja mulla oli ihan oikeesti ikävä teitä.



read more

Paimenen painajainen

Varoituksen sana niille, jotka eivät pidä karkeasta kielen käytöstä sillä alla oleva teksti on kirjoitettu aavistuksenomaisen tunnekuohun vallassa, joka taasen on seurausta sivukylien sisäsiittoisuuden mukanaan tuomista rasitteista joiden kohteeksi allekirjoittanut on joutunut, tai on paremminkin kiitos Karman, päässyt perehtymään miltä tuntuu asioida henkilöiden kanssa joiden sukuun ei ole tullut uutta, ulkopuolista vertaa viimeisimpien kolmensadan vuoden aikana.


Jumalauta mutta eipä ole taas hetkeen aikaan vituttanut näin lujaa ja syynä tähän on syrjäkyliä ja muita saatanan korpikyliä riivaavaa Kauniit ja Rohkeat – syndrooma. Tiedättehän tuon ihan sairaan paskasta tv-sarjasta tutun tilanteen missä suku/suvut nussivat keskenään niin paljon ettei enää tiedä kuka on kenenkin isä ja onkohan naapurissa asuvan siskoni kolmevuotias likka mun täti vai onko se Perttu -vainaan muija. Ei helvetti….vielä kun tämän loppuviikon ja mahdollisesti ensi maanantain ja tiistain kestän niin sen jälkeen minä en kusekaan vanhalle tundralle päin, en vaikka mikä olis ja niin paljon ei setelipainossa ehditä rahaa takomaankaan että mut saisi sen voimalla liikkeelle. Kuolkoot perkele sukurutsaustensa aiheuttamiin komplikaatioihin ja jos maailmassa on vähääkään oikeutta, niin satakoon lopputalvena niin paljon lunta että hiljenee koko helvetin seutu ja mieluummin ikuisesti. Olen aina kironnut – jo silloin kun asuin tuolla taivaan isän hylkäämässä ja lehmänpaskan käryisessä risukossa – sitä heti helvetin ärsyttävää pitäis ja tarttis tehdä – asennetta. On se jumalauta ettei ne sisäsiittoiset runkefäärdit saa sitä tonnista persettään sen paremmin ylös kuin mihinkään muuhunkaan suuntaan, puhumattakaan siitä että ne tekisivät jotain.

Luulin jo että totuin niiden savijaakkopaskakikkarepunaniskaperkeleiden ylihämäläiseen asenteeseen mutta eikö mitä, se on niin käsittämätöntä että se jaksaa aina yllättää ja eilen sekä tänään niitä yllätyksiä on satanut roppakaupalla kun eräskin peräkamarin tumputtaja jonka kanssa olen ollut tekemisissä, tuumasi esittämääni ”sä olet tehnyt sen mistä sovittiin?” - kysymykseeni seuraavalla tavalla: ”Niin..no..tota..juu tai siis en...kun..en oikein muista mitä sovittiin….niin se on jäänyt jotta...ja on noita kiiruita ko autokin pitäis katsastaa ja on lunta maassa”.

grandma
Kuvitelkaa näitä muutama tuhat vajaan neliökilometrin alueelle...

Mitä vittua hanki ja auton katsastus kuuluu siihen jos me olemme sopineet että tuo perkeleen mutapaakun imeskelijä vie pari kasettikuormallista soraa ens kesän mökkityömaalle? Korjaan, piti viedä jo elokuun lopulla. Erään toisen simoanteron kanssa meillä oli sopimus että hän sahaa pari taapelillista puutavaraa ja ei laaduista tehtiin oikein lista eli paljonko kakkosenelosta, paljonko viiden tuuman lautaa, montako kymmentä metriä kakkoskakkosta etc. No näin tämän sianpanijan eilen, hän asuu jaa vähän sivummalla ja kysyin että onko ne taapelit siellä tienvieressä siten kuin sovittiin koska heti kun lumet sulaa niin ne tullaan hakemaan isommalla autolla. Jumalauta mutta koskaan ei ole miestappo ollut niin lähellä kun tämä vitun olkitossu möläytti silmiään pyöritelllen: ”Ööö jaa niin mitä? Mikä tie ja mitkä taapelit? Vai kaapelit ko mä en tahro kuulla koska sataa. Ei saatana. Ei perkele. Mistä helvetistä mua rangaistaan? Miten tuollaisia serkun synnyttämiä oleksämunisävaisetä lehtolapsia voi olla vapaalla jalalla ja mitä tuhannen vittua jollain sateella on tekemistä kuulon kanssa? Ei kai kukaan, eikä tuokaan tädin perseestä pölähtänyt, kuuntele korva taivasta kohti ja jos nyt olisi niin helvetin vatiaivo että näin tekisikin, niin jäähän se toinen korva jonne ei pitäisi sataa. Nimenomaan pitäisi koska oletuksena korvat ovat vastakkaisilla puolilla päätä ja jos toinen on ylöspäin, niin toinen on luonnollisesti alasp'in mutta näillä tallin vintillä ja enomiehen kanssa alkuun saatetuilla kanannussijoilla voi olla korvat minnepäin vaan, sitä kun ei näe koska aivan saatanan kireellä silmukalla ommeltu pipo on vedetty niin alas että hyvä kun alahuuli liikkuu.

Kaivoin taskustani puhelimen ja näytin tälle epatolle listaa jonka olimme tehneet itse asiassa jo edellistalvena, tarkemmin sanottuna vuoden 2014 marraskuussa ja elettiin kuun puolta väliä. Herra kyntövako tuijottaa luuria hiljaa ja hartaasti, kohottaa katseensa ja töksäyttää vastaukseksi että no nyt hän muistaa mutta ei ole tehnyt asian eteen vielä mitään koska ei ole ollut saanut hankituksi osia motoonsa, se perkeleen kone kun hajosi silloin vuoden vaihteessa ( 2014 – 2015 ) ja taisi olla muuten olla heti kohta sen jälkeen kun silloin nähtiin.
Koitin hillitä itseni ja kysäisin että ei ole tullut mieleen ilmoittaa tästä asiasta? Oli kuulemma mutta kun hän ei ollut sitä heti tehnyt, niin se on sitten jäänyt ja kun on ollut noita muitakin kiireitä, mm. viikonloppumatka Ikaalisten kylpylään (3vrk) jonka valmisteluissa meni parisen viikkoa. Tuon vastauksen jälkeen en enää kyennyt hillitsemään itseäni vaan tuumasin että herra on hyvä ja voi tunkea ne sovitut ja kaikki lähestöltäkin löytyvät näreet perseensä sillä minä en niitä en tarvitse. Ukko koitti rauhoitella, sanoi ettei pidä hermostuman, työt alkaa heti kun kevät koittaa ja saadaan vehkeet toimimaan jne. mutta keskeytti vuodatuksena kun sanoin että minen mitään kesäkaatoja huoli ja siksi toisekseen aina on olemassa riski että saatatte lähteä vaikkapa Naantalin kylpylään.

keep
Niin, myös peräkylien naiset ovat...hmmm.. omaa luokkaansa


Joo – o, nyt tosiaan kun kestäisi about viikon niin en taatusti tule asioimaan tai edes käymään tuolla Taivaan Isän ja maanmittaushallituksen hylkäämällä lehmänpaskasaarekkeella. Oikeesti, minen kestä koska hermo on muutenkin tiukalla ja näiden viimeaikaisten kokemusten perusteella voin sanoa että näissä kahdessa tapauksessa kyseiset henkilöt eivät tienneet kuinka helvetin ohut ajatus piti heidät elävien/terveen kirjoissa. En sano että olen itse täydellinen ja teen kaiken just niinkuin pitää mutta ku kerran sovitaan jotain ja kun kerran rahakin vaihtaa omistajaa, niin luulisi jumalauta että jotain tapahtuukin koska näissäkään tapauksissa ei mielestäni ketään tapettu stressiin, puhumattakaan siitä että aikataulut olisi vedetty niin kireälle että niiden tahdissa pysyminen olisi ollut ylivoimaista. Ei, ei mitää tällaista vaan kun on lunta maassa, ei kuule kun sataa ja Ikaalisten kylpylä. Huh huh.

Kaikille kuitenkin oikein hyvää tiistaita ja muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins