Kesäillan masokismia

Meillä masokisteilla on suht outoja tapoja rääkätä itseämme ja koska masokismi on vasteperiaatteeltaan melko samanlainen kuin lääkkeet, niin tässakin touhussa toleranssit nousevat melko äkkiä ja sellaisten juttujen keksiminen joista saa kunnon kicksit on loppupelissä melko työlästä kun ajatellaan että minunkin urani alkoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tosin se tapahtui tavallaan vahingossa erään onnettomuuden myötä ja koska olin hyvin nuori ( 4 v), en tiennyt mistä oli kyse mutta se ensimmäisen kerran hyvin tuskallinen mutta samalla äärimmäisen euforinen tila on saanut minut sen jälkeen hakeutumaan tilanteisiin joissa on äärimmäisen suuri riski teloa itsensä ja tuntea mitä se puhdas, valkoinen kipu oikein on. Ensimmäinen kertahan oli se kun olin saapumassa pyhäkoulusta kotiin ja kotikylämme teiden talvikunnossapidosta vastaava ja jo silloin pahasta alkoholiongelmasta kärsivä Ylä – Junttilan Kake (nimeä ei ole muutettu, toim.epähuom.) survoi tietä auratessaan meikäläisen syvälle lumivalliin jossa vietin lähes päivälleen kolme viikkoa ja kuin kirsikkana kakun päällä, ensimmäisen lumipenkassa viettämäni viikon puolivälissä Hulttasen Masa (taaskaan nimeä ei ole muutettu, toim. toistuva epähuom.) ryttäsi velaksi ostamansa Datsunin juur siihen kohtaan penkkaa jossa olin muurautuneena voin kertoa että vasempaan polveeni osunut takarenkaan kiinnityspultin pää teki aivan saatanan kipeää mutta koska tunnetila oli jo valmiiksi virittynyt, niin en suinkaan itkeä vollottanut vaan karjahtelin – nuoresta iästäni huolimatta – kaikki demonit etunimeltä hyvin kiihottuneella äänellä ja olisin varmaan kiemurrellutkin jos se perkeleen penkka olisi antanut myöden.

Syy miksi päätin avautua masokismistani, selittyy sillä että eilen illalla päättyi melko tarkkaan viikon kestänyt reissuni joka on myös selitys sille miksi en ole kyennyt julkaisemaan ainuttakaan postausta. Kyseessä oli viikon työkeikka joka tuli aivan yllättäen sillä 23. päivän iltana sain soiton aiheella Kuinka paljon vahinkoa kahden päivän lomareissun aikana tapahtunut putkirikko saa aikaan. Saahan se kun ajatellaan että kulunut viikko on käsittänyt vain paikkojen auki repimistä ja vahinkojen kartoitusta. Nyt kohteessa on kuivatus/tuuletus käynnissä niiltä osin kun se vielä voidaan/on järkevä toteuttaa koska osa rakenteista puretaan joudutaan vielä purkamaan mutta tämä tapahtuu sitten kun omistajat ovat saaneet järjestettyä väliaikaisen majoituksen josta tulee useamman kuukauden mittainen. Tämä siis kuluneesta viikosta mutta nyt eiliseen iltaan jota päätin juhlistaa laadukkaalla elokuvalla ja valitsin Fox:in esittämän, kesäsunnuntaiden Hirviöleffat-sarjaan kuuluvan ”Anonymous Rex”-elokuvan jonka tyhmyyttäni luulin käsittelevän jurakaudella tai myöhemmin liitukaudella eläneen dinon henkilökohtaisia ongelmia ja näistä aiheutunutta syrjäytymistä sekä halua pysyä täysin anonyyminä. Jotenkin en jaksa uskoa että dinoilla olisi ollut henkilökohtaisia ongelmia mesotsooisella aikaukaudella koska ne olivat tuohon aikaan melko uusi porukka ja koska muu orkesteri oli suht harmitonta, evoluutionsa alkupuolella olevia möttiäisiä niin dinot pääsivät rulettamaan huolella eikä niitä vituttanut läheskään niin paljon kuin myöhemmillä aikakausilla jolloin dinoja oli enemmän ja saaliseläimetkin olivat ihan järjettömän kokoisia
.
Masoc

Mutta ei, elokuva ei suinkaan käsitellyt dinojen henkilökohtaisia ongelmia sillä se kertoi ihmisistä jotka ovat polveutuneet suoraan dinosauruksista ja vieläpä siten että ovat itse asiassa dinosauruksia joilla on ihmisten kroppa. Tosin leffa sisälsi koko joukon kohtauksia joissa näillä dinoihmisillä milloin putkahteli kynnet esiin ja milloin pää vaihtui ihmislajin valkeasta kuulaasta dinojen pitkän malliseen kalloon puhumattakaan siitä tutusta silmien muuttumisesta jota nähdään nykyään miltei joka elokuvassa. Elokuvan juoni perustui kahteen dinosaurus-etsivään jotka tutkivat mystistä ihmisdinosaurusten salaseuraa joka näytti olevan (ja olikin niin!) lukuisten kuolemantapausten taustalla ja seuratessani tämän voimakaksikon etenemistä, opin tuntemaan kuinka psyykkinen masokismi voi olla monta kertaa parempaa kuin fyysinen ja aiheuttaa tunnetiloja joiden olemassaolosta minulla ei ole ollut ennen tietoakaan. En nimittäin ole tiennyt että sydän voi pysähtyä silkasta vitutuksesta ja että elokuva jonka pääasiallinen anti on dinoihmisten pakkomielteinen yrttien nuuskiminen/mässyttäminen, saa aikaan kohtauksen jonka aikana hikoilen aivan helvetisti ja puren käsivarteeni useamman minuutin ajan. Näin siksi ettei kerrostalokaksiossa ole soveliasta ryhtyä hysteeriseen kirkumiseen kun kello lähentelee puolta yötä.

Sain elokuvan aikana useita kohtauksia joissa useimmat johtivat orgasmin kaltaiseen, ihan vaan vituttuksesta aiheutuvaan euforiseen tilaan ja huomasin 32. mainostauon aikana että tällä kertaa en ollutkaan ommellut päätäni vamttoon, vaan olin ommellut pääni vasemmalle puolelle seinällä roikkuneen ja mummovainajan peruja olevan raanun jolla on mittaa kunnioitettavat 148 x 240 cm. Tämä todistaa sen että v-käyrä on saavuttanut Deppler- Kochin laatiman Fuck me – asteikon kriittisen lukeman 13 jonka jälkeen ihminen ei ole oma itsensä. Ehkäpä minun olisi kannattanut perehtyä Foxilla sunnuntaisin esitettävien Hirviöleffojen sarjaan tarkemmin, tähän mennessä en ole ehtinyt kuin toteamaan EPG:n valikoimista muuta kuin näiden laadukkainen ja ilmeisesti pään alueelle fataaleja iskuja saaneille ihmisille tarkoitettujen elokuvien nimiä joita ovat mm. Megahai vs. Mekanohai ja Megapyton - se Borneon paksumpi pötikkä sekä muut, yhtä laadukkaat ja mieltä kiehtovat nimet. Loppupäätelmänä voidaan sanoa että mikäli olette aikeissa tappaa itsenne ja pohditte että olisiko elämässä sittenkin jotain minkä vuoksi elää, niin katsokaa Anonymous Rex ja muut stanan paskaleffat, niin voitte varmistua siitä ettei täällä kannata elää kituuttaa kuin siinä tapauksessa että haluatte ottaa minuun yhteyttä ja tutustua Megreahiin, henkiseen ja ihan sairaat kicksit aikaan saavaan masokismiin. Se jos mikä kannattaa sillä johan siitä aikoinaan laulettiin laulussakin ”Kaikki muu paitsi Megreah on turhaa” ja tämän kyseisen jollotuksen muistaakseni esitti Hasse Kårtenson jolla oli laulun julkistamisen aikaan suht saatanalliset vaikeudet verottajan kanssa joten jäbä kyllä tiesi mistä tuskasta lauloi. Ärh.

Mutual


Näin tällä kertaa ja kuten olette varmasti huomanneet, blogin ulkoasun suhteen ollaan palattu vanhaan ja tähän on syynä eräs pieni häiriötekijä entisessä jota en saanut poistettua. Nykyinen, uusvanha pohja on pääosin samanlainen mutta tekstin fontti on vaihtunut entisestä vaalean harmaasta tumman harmaaksi lähinnä lukemisen helpottamiseksi. Muuten kaikki pitäisi olla ja onkin niin täysin ennallaan joskin jotain pikku parannuksia saattaa tulla lähi- tai kaukotulevaisuudessa, minen kun en Karman takia noita aikatauluja enää pahemmin julkista koska ne tuppaavat menemään reisille joka helvetin kerta. Enivei, nyt olisi tarkoitus pestä ainakin koneellinen pyykkiä koska sitä en ole ehtinyt kuluneen viikon aikana pesemään ja koska kuu vaihtuu, on myös aika suorittaa kalttaus ja tätä hommaa varten ostin entisen asuinpaikkakuntani martoilta heidän pilkkikisoissa, maamiesseuran tanssiaisissa ja muissa henkeä salpaavissa yleisötapahtumissa käyttämänsä 980 litran ”Johan on vitulliset kinkerit” - kattilan. Ei muuta kuin kattila tulille ja kun vesi on kiehuvan kuumaan niin sinne hyppäämäällä tulee sileätä pintaa kuin itsestään. Ei tarvitse tunata kaiken maailman parturikoneiden ja partahöylien kanssa. Tosin jsähkö – ja vesilaskut ovat jotain ihmisjärjelle käsittämätöntä mutta siitä viis, pääasia että kroppa vapautuu hiostavista karvoista varsinkin nyt kun tämä kesäkin näyttäisi pääsevän alkuun. Johan sitä on tässä odotettukin.

Oikein hyvää maananataita ja alkavaa viikkoa teille kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.






read more

Sperman Tappaja, ihmeparantuminen ja venäläinen komennus

Poikkesin eilen vanhalla tundralla missä meno ei ollut muuttunut yhtään. Topi oli joutunut hoitoon koska se oli repinyt heidän autosta kojelaudan irti ja kylppärissä roikkuneen suihkuverhon ja oli tämän jälkeen linnoittautunut vaatekaappiin. Sen eukko oli huhuillut vaatekaapin oven takaa että mitä vittua sä siellä mylkyilet johon Topi oli kylmästi todennut että mene pois, sinä tautinen nainen ja olipa tuo hemmetin kahjo vielä heristellyt bibliaa sekä DIY – periaatteella tehtyä krusifiksiä oven raosta sen verran kajahtaneen näköisenä että sen akka oli päättänyt soittaa sille valkotakkiset. Topia hakemaan tulleet tyypit olivat myös haastatelleet Topia oven läpi ja kysyneet että miks hääp eukkoaan tautiseksi morkkaa ja mitä perkelettä se uskonnollinen rekvisiitta oikein meinaa johon Topi oli vastannut että soittakaa asianajaja koska hän nostaa eukkoaan vastaan syytteen. Parantolan väki joka tuntee Topin paremmin kuin hyvin, ihmetteli kovin että miksi näin monen ja onnellisen avioliittovuoden jälkeen tarvitsisi rosikseen lähteä kun kaikki asiat on hyvin? Topi haistatti pitkät genitaalielimet häntä hakemaan tulleille puhelinkopeille ja kertoi menettäneensä miljardeja ämmänsä aurinkorasvan käytön ja jatkuvan hanskalokeron roplaamisen takia. Valkotakkiset ihmettelivät että mistäs Topilla sellaiset rahat johon hääp sano että voi vitun vajakit, en minä mitään settua tarkoita vaan mä puhun spermastani – ämmä on holvannut ja holvaa itteensä niin paljon aurinkorasvaa että hänen oma siittiötasonsa on ihan morjes ja hän haluaa siitä tuntuvat korvaukset koska epäilee ettei paukut riitä iltatähden tekemiseen, heillä kun oli ollut kolme vuotta sitten puhetta että josko vielä yksi rahareikä polkastas maailmaan ko ei tässä muutakaan tekemistä ole. Tosin eukko oli ”unohtanut” asian mutta Topi väitti että hänellä sen ollut joka päivä mielessä ja sen tähren hänen elämänsä on ollut yhtä helvettiä koska hän on joutunut teppaamaan eukon perässä....hmmm...miten sen nyt sanoisi...aika jäykän käytöksen omaavana miehenä. Hourulan väki haastatteli Topia lisää ja sai tietää että kyseessä oli tämä artikkeli jonka Topi oli tulkinnut jonniin verran päin helvettiä ja tehnyt sen perusteella omat johtopäätöksensä. Voidaankin siis sanoa että elämä entisellä tundrallani jatkuu ihan samaan malliin kuin mitä se on jatkunut jura-kauden alusta lähtien jolloin ensimmäiset ihmiset asettuivat sinne asumaan. Jos joku ihmettelee tuota jura-kautta niin meillä on tuota taustaa vähän enemmän kun muilla, normaaleilla ihmisillä.

Toinen juttu mikä todistaa ettei elämä vanhalla tundralla ole muuttunut, on juttutuokiot kolmen alkuperäisasukkaan kanssa joiden sukupuolta en paljasta ettei mua sanota soivaksi nistiksi tai mikä helvetin sonni twiitti se nyt onkaan mutta kyllä te tiedätte mitä mä meinaan. Joo, ensimmäiseen törmäsin kun oli tankkaamassa Syyrialaista ja tämän persoonan uteliaisuutta kuvatkoon se että hän oli ajamassa kylmäaseman ohi mutta nähdessään meikäläisen, hääp kurvasi takaisin ja heittäytyi juttusille (lue:pisti pystyyn kolmannen asteen kuulustelun jossa hänen velaksi ostamansa Kia:n ksenonit toimittivat sen kuuluisan lampun virkaa) ja ryhtyi taivastelemaan sitä kun olin joutunut vankilaan. Minä koitin oikaista sanomalla että saattais olla suht haikeaa tankata autoa jos olis tuomittu mutta etihän tämä räähkä persoona sitä ymmärtänyt vaan jatkoi hesusteluaan siitä että mun piti vielä vanhoilla päivilläni semmoinenkin temppu tehdä. En jaksanut väittää vastaan vaan kysyin että mistä hääp oli kuullut tämän järkyttävän uutisen ja tämä kertoi että oli ollut kinkereillä ja siellä oli ollut puhetta pahuuden lisääntymisestä ja eritoten paimenten vähintäänkin kyseenalaisesta elämästä. Keskustelua jatkettiin vielä tovi kunnes toivoteltiin hyvät tuomiot, hän minun maanpäällistä convictionia ja minä hänen viimeistä päiväänsä silmällä pitäen jonka jälkeen hääp karautti matkoihinsa.

Toinen alkuasukas hyökkäsi kimppuuni kun olin kahvilla paikallisen pirtukirkon terassilla ja kiitteli Korkeimpia Voimia siitä että olin toipunut leikkauksestani niin hyvin. Tällä kohtaa oli ensin pakko purra kieleen ja vasta sitten kysyä että mitäs leikkausta hän mahtaa tarkoittaa kun meikäläiselle niitä on tehty sen verran monta ettei tahdo pysyä laskuissa mukana johon hääp sano että tätä viimeistä jossa tipuin telineiltä ja vieläpä kahden kerroksen matkan. Niin, juuri se jossa minulta murtui kallonpohja, katkesi neljä kylkiluuta ja persposkeeni jouduttiin ompelemaan kolmekymmentä kaksi tikkiä. Paha onnettomuus mutta näytän selvinneen siitä yllättävän hyvin. Katselin taivaalle hetken aikaa ennen kuin sain sanotuksi että joo, kyllä se on tämän päivän lääketiede melkoista ko ne ehjää ihmisen näinkin nopeasti sillä enhän minä nyt niin kovin pitkään ole ollut pois kuvioista. Yllätyksenä ei tullut se että alkuihminen möläytti tarkan päivämäärän jonka jälkeen meikäläistä ei tällä tundralla ole näkynyt mutta eipä siinä mitään, minä olen tottunut moiseen ja hänenkin kanssaan keskusteltiin vielä tovi ennen kuin toivoteltiin hyvät päivän jatkot jonka jälkeen hän lähti (auton gummit savuten, ilmeisesti kiire juoruamaan).

Sociopath


Kolmanteen alkuasukkaaseen, joka muuten sattui olemaan kaukaista sukua, törmäsin tullessani paikalliselta kioskilta ja tämä saatanan utelias epatto alkoi kyselemään että miten komennukseni oli mennyt? Oliko Venäjällä ollut kylmää, oliko siellä satanut paljon ja koska aion palata sinne takaisin? Koska kysyjä oli sukua ja vieläpä sieltä runkerfäärdeimmästä päästä, en malttanut olla vastaamatta että nyt kun olen toipunut leikkauksesta ja pystyn suorittamaan linnatuomioni loppuun mikäli minua ei vaadita tilille onnettomuudessa hajonneiden rakennustelineiden osalta, niin tarkoitukseni on palata mitä pikimmin Venäjälle jossa on mukavan lämmintä koska siellä ei ole satanut viimeiseen kahteen sataan vuoteen mutta täytyy muistaa että kohtaa alkaa heinäkuu ja on vaara että perseessäni olevat kolmekymmentä kaksi tikkiä sulavat ennen aikojaan mikä taasen tietää sitä että minun on osallistuttava kinkereihin jossa Hesustellaan paimenten vähintäänkin kyseenalaista elämää.
Tällää kertaa keskustelu jäi siihen, samoin kusipää-sukulainen joka jäi tuijottamaan meikäläistä kuin puherajoitteinen genitaalielintä ja minä starttasin kohti nykyistä tundraani. Helvetin hullut.

Hyvää tiistaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Karma proudly presents: Juhannus 2015

Numerosarja 150 – 250 – 280 – 470 – 200? on yhtä kuin meikäläisen juhannus 2015 ja elävä todiste siitä että rahaa saa menemään vaikkei osallistu juhannuksen perinteisiin juominkeihin. Samalla numerosarja olkoon todiste siitä ettei minun kannata eikä ole koskaan kannattanut sanoa (historia täynnä lukuisia esimerkkejä) mitä tapahtuu seuraavaksi koska Karma pitää huolen siitä ettei niin tule tapahtumaan. Sitten itse listaan ja ihastuttavaan juhannukseeni:

150

Viime postauksessani itkin sitä etten saanut tv-kanavia näkyviin ja suurin syy tähän oli dementia. Minä katsokaas muistin että rakkaan Sonyni uumeniin on kätketty sekä antenni – että kaapeliverkossa toimiva digiboxi ja tästä syystä en voinut kuvitellakaan että kanavien näkymättömyys johtuisi tv:stä mutta väärässähän minä olin. Kyseisessä paskarakkineessa ei ole sisäänrakennettuna kuin antenniverkossa toimiva digiboxi joten eipä tuo mikään ihme etteivät kanavat näkyneet. Nyt asia on korjattu ja pääsen nauttimaan täysin siemauksin uusinnoista jotka ovat viime juhannuksena esitettyjen uusintojen uusintoja. Hintaa tallentavalle ja kaapelitalouksille tarkoitetulle digiboxille tuli 150,- euroa. Wuhuu ja parit motherfuckkelidamnit päälle.
Karma 1 – Paimen 0

250
250 on taasen hinta joka vaaditaan kun Syyrialainen siirretään keskeltä ei mitään takaisin sivistyksen pariin, tarkemmin sanottuna erään hirvenpaskalta haisevan korpitien varresta remonttipajalle. Sattui nimittäin niin, että eräs lämmityslaitteen letkua kannatteleva ja muovista valmistettu mutta silti melko jykevä kannake päätti katketa ja koska sen alkuperäinen muoto oli pyöreä, niin katketessaan ympyrän puoliskot suoristuivat sillä seurauksella että toinen näistä puoliskoista hankasi siivapyörän moniurahihnaa perin kohtalokkain seurauksin. Se rispaannutti hihnan ja hihnasta irtosi säikeitä jotka sitten ruoskan tavoin rikkoivat ohjaustehostimen imupuolen letkun ja katkoivat useamman, imuletkun yläpuolella kulkevan johdon joten matkan teko lakkasi siihen paikkaan. Ilman ohjaustehostinta Syyrialaista on lähes mahdoton kääntää ja toisekseen, ohjaustehostimen pumppu olisi leikannut kiinni koska letkun rikkoutumisen takia järjestelmässä ei ollut tippaakaan öljyä. Myöskin johtojen katkeamiset toivat omat ongelmansa vaikkeivat ne suoranaisesti vaikuttaneetkaan itse moottorin käynnissä pysymiseen mutta olivat kuitenkin sen verran olennainen osa liikkumista ettei ajoneuvolla liikkumiselle ollut perusteita. Tehostimen vaurioitumisen olisi voinut estää katkaisemalla jäljellä olevan hihnan rippeet mutta samalla olisi pimentynyt laturi ja koska matkaa sivistyksen pariin oli jonniin verran, en viitsinyt edes lähteä kokeilemaan sitä että riittääkö akussa virta vai ei. Jiieiii ja stananprkl:eet.
Karma 2 – Paimen 0

280
On taasen Syyrialaiseen uusittujen osien hinta. Itse hihna ei ole kuin parinkymmenen euron luokkaa mutta öljyt, uudet johdot liittimineen, kannakkeet, letkut, moottoritilan pesu yms. nostavat hintaa sen verran että siitä tulee ao. summa. Huraa! Huraa! Taatana.
Karma 3 – Paimen 0

470
470 euroa menee asentajan työpalkkoihin joka luojan kiitos oli tuttu sillä kun ottaa huomioon työtuntien määrän ja remontin ajankohdan, voidaan tuota summaa pitää jopa halpana. Isoilla korjaamoilla remontti olisi tehty vasta juhannuksen jälkeen ja epäilen ettei edes kolminkertainen summa olisi riittänyt tehtyjen korjaustöiden kattamiseen joten nyt ei manata vaan esitetään iso kiitos remonttimiehelle.
Siitä huolimatta Karma 4 – Paimen 0

200?
200? on arvio remontin aikan syötyjen eväiden sekä torstain ja lauantain myöhäisillan välisenä aikana poltettujen norttien hinnasta. Sanotaanko että varmuudella meni reilu kartonki norttia ja litratolkulla kahvia joten varsinaisiin eväisiin meni ehkäpä rapia viisikymmentä euroa ja se on summa jonka turvin kaksi miestä syö helposti neljä päivää. Oikeesti, noissa hommissa riittää sämpylä silloin tällöin joten nyt ei ole kyse brassailusta vaan tieto on kokemusperäistä koska ei tämä ole ensimmäinen remontti eikä varmasti viimeinenkään. Puhumattakaan muista kyntämisistä mitä Karma meikäläiselle järjestää.
Karma 5 – Paimen 0


Anyone


Syy miksi en ole sen paremmin päivittänyt blogiani tai en ole muutenkaan ollut Blogspheressä, johtuu yksinkertaisesti siitä tosiasiasta että menneet neljä päivää olen viettänyt auton alla ja yön muutamat tunnit on tullut nukuttua asentajan mökillä joka on ihan oikea kesämökki ilman sähköä ja muita mukavuuksia.
Summa summarum: Pikainen laskutoimitus tuottaa tulokseksi 1350,- euroa ja on suuruudeltaan sellainen että minun on vakavasti harkittava ensi juhannusta. Lienee viisainta muurata itsensä seinän sisään tai sitten on puettava tukevat kokohaalarit ylle ja pyydettävä Holopaisen Topia josko hän ampuisi mut impulssinaulaimella vaatekaapin oveen roikkumaan. Siinä sitä olisi mukava kuunnella radiota ja pidätellä kakkaa ne helvetin neljä päivää mitkä tämä vitun keskikesän juhla vaatii. Amen.

Teille kaikille haluan kuitenkin toivottaa mitä parhainta sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi.




read more

Kiinnostaako 735?

Tämoon sitten ensimmäinen postaus uudelta kämpältä ja voin sanoa että mä olen aika hemmetin tyytyväinen. Takana kaksi todella kiireistä päivää mutta eilen illalla klo 21.45 kaikki oli siinä järjestyksessä ettei kenelläkään kuudestatoista sivupersoonastani ollut mitään huomautettavaa ja pääsin suihkuun. Keittelin vielä kahvit ja olisin tullut poikkeamaan Blogspheressäkin mutta jouduin taistelemaan tv:n kanssa. Ei kuvaa, ei ääntä eikä kanavien hakemisestakaan ollut apua sillä näytölle tuli ilmoitus ”tarkista antennikytkentä” - ilmoitus mikä tietää joko sitä että tv on hajonnut kuljetuksessa tai sitten kanavien näkymiseen vaaditaan jonkinlaisia noitamenoja tai ihmisuhreja. Isännöitsijän toimistolla ovet aukeavat klo 08.00 joten käyn kysymässä asiaa sieltä koska tv sekä antenninjohto ovat otettu suoraan käytöstä, tv kun oli sijaiskodissa eräällä kaverillani tämän lyhyehkön Syyrialais-aikakauden ajan.

Muuten kaikki on oikeastaan paremmin kuin toivoin, tietysti astioita puuttuu aika paljon ja kalusteista jonkinlainen yöpöytä. Tälle pöytäkoneelle jolla pääsääntöisesti työskentelen, pitäisi hommata jonkinlainen pöytä koska se vie olohuoneen pöydällä turhan paljon tilaa eikä sen paikka ole siinä nyt kun on tilaa ja mahdollisuus siirtää se makuuhuoneen puolelle jossa sitä löytyy sitäkin enemmän. Niin lattianeliöissä kuin sängyssäkin, jälkimmäisessä noin kuvaannollisesti koska siinä saa tällä hetkellä nukkua aivan yksin. Olisin voinut jopa ottaa muutaman valokuvankin koska se pariskunta jolta ostin kirjahyllyn, lahjoitti mulle digikameran oheistarvikkeineen mutta siinä olevat patterit olivat kaput joten kuvien ottaminen saa jäädä tuonnemmaksi. Vanha kamera ja syö pattereita mutta siihen saa sellaiset ”patteriakut” jollaiset siinä olikin mutta kuten sanottu, minulla ei ole näidenkään kestosta tietoa. Kyseessä on hp photosmart 735 ja sen mukan tuli telakka (hp photosmart 8886) mutta enpä tiedä, mä voisin vaikka lahjoittaa sen jos joku valokuvausta harrastava haluaa sen museokokoelmiinsa. Varmaan ihan hyvä kamera (aikanaan) mutta kun tämä minun valokuvaaminen on lähinnä työkohteiden ja - vaiheiden kuvaamista, niin ajattelin että ostaa päräytän tälläisen NIKON coolpix L330 black:in, tosin tämäkin hankinta tullaan tekemään täysin tuurilla koska minulla ei ole hajuakaan kameroista eikä valokuvaamisesta. Sen verran tiedän ettei valokuvien katselua suositella kylvyssä mutta mitä kameroihin tulee, niin mä olen niin vanhoillinen että mun mielestä kameran pitää näyttää kameralta ja siksi toisekseen tuosta Nikoninsta saa stiä paitsi paremman otteen ja tämä on merkittävä etu koska mielipidelääkitykseni on sen verran ryhtevä että mä vapisen koko jätkä eikä pelkästään kädet mikä taasen on ei toivottu ominaisuus valokuvaajien keskuudessa mutta minkäs teet.

Ja kameroista takaisin asuntoon ja asuinympäristöön. Erityisesti pidän siitä että tämä kämppä on ns. läpiasunto eli olohuone parvekkeineen ja makkari ovat talon julkisivun puolella kun taas keittiö on sisäpihan puolella mikä mahdollistaa läpivedon ja on kesäaikaan enemmän kuin tervetullut mahdollisuus, olettaen että niistä kesäisistä keleistä ja lämpötiloista päästään joskus nauttimaan sillä viime päivät ovat olleet kymmenen asteen tietämillä. No, eilen päästiin jopa +14 ja se tuntui varsin miellyttävältä. Sijainti on juuri sitä mitä toivoinkin eli hiljaista on kuin hautausmaalla, olkoonkin että talon toisella puolella menee valtaväylä mutta välissä on ensin maasta muokattu äänivalli ja sen jälkeen on kaistale metsää/joutomaata joten tieltä kantautuvan liikenteen ääni ei ole niin häiritsevää kuin sen kuvittelisi olevan. Suurin osa asukkaista on vanhempaa väkeä josta todisteena törmäystiheys eli olen näiden kolmen päivän (maanantai – keskiviikko) aikana päässyt sanomaan kolme kertaa ”hyvää päivää” ja näistäkin yksi tapahtui nyökkäämällä. Olin näet pervekkeella norttia polttelemassa kun alapuolella teputtava mummeli sattui vilkaisemaan ylöspäin ja vaihdoimme kohteliaat ”terve vaan terve” - nyökkäykset. Kaiken lisäksi ympärillä olevista kerrostaloista suurin osa on omistusasuntoja ja kun muutaman sadan metrin päässä vielä on vanhainkoti? / vanhusten palvelutalo, niin tämä on suorastaan paratiisi jos asiaa ajatellaan sekä hermojen kannalta ja selibatistisessa mielessä koska tyttöystävän hakeminen näissä ympyröissä on uskoakseni hieman haasteellisempaa kuin muualla. Tai mistä minä tiedän millaisia hurjapäitä täällä asuu, voihan se olla että kellarikerroksen kerhohuoneessa järjestettävät bingo-illat ovatkin todellisuudessa jotain ihan muuta sillä jos minä olen maailmalla kulkiessani jotain oppinut, niin se on se ettei pidä koskaan aliarvioida seniorikansalaisten kykyjä toteuttaa asioita ja tämä ihan positiivisessa mielessä. Olen nimittäin päässyt todistamaan useammin kuin kerran että heidän järkensä luistaa paremmin kuin nuoremmilla ja heidän taitonsa toteuttaa asioita tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin nuoremmilla, itseään dynaamisiksi kutsuvilla runkefäärdeillä eli vanhuus ei välttämättä ole rasite vaan se on myös voima joka nuoremmalta väestöltä puuttuu.

old man

Tämän postauksen jälkeen palataankin sitten normaaleihin postauksiin ja normaaliin aikatauluun koska muutto on selvä ja uusi elämä alkaa. Mitä taasen tiistain peppu-postaukseen tulee, niin se sattuu olemaan totta koska a) minä olen varsin liikkuvaista lajia ja b) olen oppinut kuuntelemaan sellaisiakin puheita jotka eivät minulle kuulu joten katsokaapas tästä eteenpäin mitä siihen kännykkään puhutte (laittaisin tälle kohtaa hymiön mutta niitähän minä en teksteissäni viljele, kommenttilaatikoissa sitten sitäkin enemmän).

Hyvää torstaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.




read more

The Phenomenon

reader


Totta. Ilman mitään sovinistisia tai likaisia taka–ajatuksia. Mun lukijakuntani on maailman paras.
read more

Laiton sonni, laiton matka ja juridisesti epäkelpo paimen

Ei mene kovinkaan montaa hetkeä kun lähden hakemaan uuden residenssini avaimia ja poikkean samalla poliisin ja parin muun viranomaisen tykönä varmistamassa että rytöhelvetistä takamaiden saviläntille johtava tie voidaan sulkea. Tilasin näet piruuttani oikein lavetin siirtämään maallista omaisuuttani joka koostuu kahdesta jätesäkillisestä ihokkaita ja sandaaleja, yhdestä 32” tv:stä, kolmesta arkullisesta erilaisia papereita, kahdesta tietokoneesta ja kolmesta suodatinpussista joihin mä jostain syystä rakastuin syystalvella 2010. Muistaakseni tuohon aikaan mulla oli lääkitys sen verran päin takavaltimoa että mä leimauduin lähes kaikkeen, mitä todistaa myös se että mulla oli erittäin vakava suhde yhden katuvalotolpan kanssa. Joo, se oli sillä tapaa platoninen elikkäs epäaistillinen etten mä suinkaan nylkyttänyt sitä tolppaa mutta halailin sitäkin enemmän. Jopa siinä määrin että sähköyhtiön miehet kävivät pieksemässä mut ja sanoivat että annahan olla sen tolpan hinkkaamisen tai ei hyvä heilu.
(Minen ole koskaan ymmärtänyt noita heilumiseen liittyviä vertauksia ja koska ne ovat myös äärimmäisen rumia, niin pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. Vai mitä sanotte siitä heilumiseen viittavaasta lausahduksesta jossa vanhemman räähkän…..hmmm….huulista sanotaan että ne heiluvat kuin velhon hihat. Jessus sentään miten rumasti sanottu. Mulla on sentään monta velhoa kaveripiirissä ja tuo on kyllä loukkaus sieltä pahimmasta päästä).

moving

Mutta se siitä suhteesta ja palataan tähän muuttosaattueeseen jonka takia tie suljetaan. Lavetti seuraa kolmea etuajoneuvoa ja lavetin takana on vielä kaksi jeeppiä varmistamassa lavetin häiriöttömän etenemisen joka etenee samaa vauhtia kuin koko fucking karavaani eli noin 120 kilometrin tuntinopeutta (daa, lavetista on raksittu rajoittimet helvettiin) sillä convoyn kärjessä painattaa Topi paikallisen hautaustoimiston vanhalla Tsaikalla. Hääp halus tulla mukaan hyvästelemään koska me ei enää Topin kanssa nähdä paitti jos mä haen sen uudelle kämpälleni. Lääkintöhallitus otti aikoinaan Topilta ajokortin pois ja linja-autoihin se ei enää pääse. Syynä tähän on muutamat tempaukset joita se on elämänsä aikana tehnyt ja joista kenties on pahin Rytökylän eläkeläisten järjestämä retki Valamon luostariin. Topi änkes ittensä mukaan, valehteli että on just paikkakunnalle muuttanut eläkeläinen ja tämä meni läpi sen tähren ko sitä ei tunnistettu. Topi on nähkääs perusteellinen jäppinen silloin kun se päättää jotain ja tähänkin reissuun se valmistautui jo viikkoja etukäteen syömällä pelkkää suolaa. Voi vittu mutta menihän ukko vanhan näköiseksi! Iho oli melkosen harmaa ja se halkeili kuivuuden takia aivan saatanasti mikä sai nämä paikalliset eläkeläiset haukkomaan henkeään ja porukassa kuiskittiinkin että miten perkeelessä tuo sataviisikymmentä vuotias papparainen kuvittelee selviävänsä reissusta? Vipuun meni koko helvetin orkesteri koska pian Topi näytti mistä kunnon hullut on tehty ja esiintyi joka levähdyspaikalla linja-auton rahastajana vaikka semmonen virkahan lopetettiin jo aikoja sitten. Sillä oli muijansa musta olkalaukku toimittamassa rahastajan laukun virkaa ja se kulki niin oman porukan kuin muidenkin levähdyspaikalle pysähtyneiden eläkeläisten joukossa ja vaati fyffeä, kertoen että tämän matkan hinta on 80,- euroa (joka pysähdyspaikalla oli tietty eri hinta) ja keräsi melko muhkean potin koska senioreillahan sitä settua piisaa. Vasta vähän ennen Valamoa Topi paljastui ja eläkeläiset pieksivät sen siihen kuntoon että Topi vietti seuraavat kaksi viikkoa teho-osastolla. Harmi vaan että Tobias oli ehtinyt pelaamaan suurimman osan saalista erilaisiin hedelmäpeleihin joita näiden levähdyspaikkojen huoltoasemilla oli enemmän kuin Uotilassa lapsia.

Tämä päivä siis menee pienempien kamojen kuskaamisessa ja huomenna olis tarkoitus siirrellä hieman isompia sillä hommasin sängyn, kirjahyllyn, pesukoneen, kuivausrummun, keittiön pöydän tuoleineen, sohvan ja muuta tarpeellista ja niiden kuskaamiseen mun täytyy vuokrata pakettiauto sen takia koska mä en viitsi purkaa Syyrialaisen perään rakentamiani hyllyjä ja työpöytää. Se siis on sen verran täys työkaluja ynnä muuta tavaraa ettei sinne kovin paljon mahdu joten tyhjällä pakulla käy kamojen siirto paljon helpommin ja nopeammin. Se miksi mä en vie noita isoja kamoja tänään, johtuu siitä että kyseiset kalusteet on haettavissa vasta huomenna ja se on asia joka kuvastaa tätä mun tuuriani. Ei muuten mutta alkuperäinen päivä oli tänään ja kun se lauantaina muuttui tiistaille, niin se tietää sitä että on melko kallista kuskata muutamaa jätesäkkiä lavetilla jolla yleensä viedään helvetin isoja työkoneita. Miksikö en sitten perunut lavettia? Ei ne kuulkaa peru mitään kun kerran ovat saaneet rahansa joten lavetilla mennään ja koska Karma on mun kaveri, niin taivaalta tulee vettä kaatamalla eikä tuo tuulikaan ole sieltä leppoisimmasta päästä. En kuitenkaan aio vaipua synkkyyteen koska juuri saamani tiedon mukaan mun pitäisi ottaa kyytiin paikallisen maanviljelijän sonni, se on kuulemma myyty ja se pitäisi saada jollain opilla naapurikylään. No, mulla kun nyt sattui olemaan tämä lavetti niin me viedään se sitten sillä vaikka se on laitonta mutta onpahan taas jotain muisteltavaa kun lukee oikeuden pöytäkirjoja jossa käsitellään laittoman sonnin laitonta matkaa juridisesti epäkelvon paimenen hankkiman lavetin ja sillä olevan, vähintäänkin kyseenalaisesti sidotun muuttokuorman jatkeena (ADR-.345/HF778: asetus mullien, hirvien tahi muiden näihin rinnastettavien sorkkaeläinten kuljettamisesta ja sidonnasta plafongien, verhojen, tavanomaisten biblioiden ja muun vähäisen irtaimiston maakuljetuksissa).

iphone
Tämä on muuten asia joka on häirinnyt minua viime aikoina.

Teille kaikille oikein hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi.




read more

Kiitosta vaan kiitos (Gregorian - edit.)

Joo – o ja kiitosta vaan kiitos, te ette usko kuinka mä hypin riemusta hetki sitten kun mä näin eilisen Tukahdetut halut – äänestyksen tuloksen. Äänestysprosentti oli aivan jumalattoman suuri eli tasan 5,2% mikä todistaa jälleen kerran ettei mun kannata laittaa minkäänlaista äänestystä tahi muutakaan bloody kyselyä koska se on yhtä tyhjän kanssa. En tiedä, ehkäpä ihmiset pitävät meikäläistä jotenkin epäluotettavana tahona koska historia on osoittanut että on helpompaa ja kannattavampaa kusta muuntajaan kuin laittaa kysely jostain tieystä aiheesta joten suattaapi olla ja onkin niin ettei moisia enää näy. Toki päivä oli muutenkin hiljainen kuten tuloksesta voi päätellä mutta silti, minä kipiällä lonkalla veivaan pollia pystyyn ja te kutaleet kipitätte äänestyskopin ohitse niin kuin sitä ei olisikaan. Onhan se toisaalta raskasta siirtää hiiren kursori sen vaihtoehdon kohdalle mikä lähinnä kuvastaa sitä omaa tilannetta ja klikata vastausvaihtoehtoa, johan siinä kuluu sormen nivelet ja hikeä pukkaa siihen malliin että on mentävä suihkun alle joten vesilasku kasvaa ja sehän ei käy laatuun. Ärh. Vittu se äänestys lähtee jahka mä saan tämän valitukseni kaikilta osin loppuun sillä lisää on luvassa, ei tämä reisille menneiden asioiden ja  aivan turhaksi osoittautuneiden töiden lista tähän lopu.

Meeting

Katsokaas kun jo aikoja sitten Internetin Viisaat ihmiset neuvoivat – lukuisilla eri foorumeilla – että tehkää hyvät ihmiset kunnolliset 404 – sivut jottei tietoa janoavat surffailijat suivaannu siihen näytöllä loimottavaan, melko köyhän näköiseen ja ärtymystä aiheuttavaan ”Sivua ei löydy” - ilmoitukseen. No minähän tein ja oikein komean teinkin tai jos totta puhutaan niin en minä mitään tehnyt, kyllä sen oli tehnyt minua paaaaaa (manne – venytys Taisto Tammi – vibralla) aaaaaaaaljon viisaampi ihminen eli mun ei tarvinnut muuta kuin kopsata pari koodinpätkää ja tällätä ne oikeille kohdilleen. Tuloksena oli heti helvetin hieno 404 – sivu jossa kohteliaasti ilmoitettiin ettei valittua sivua löydy minkä jälkeen onnettomalle surffailijalle tarjottiin mahdollisuutta ottaa yhteyttä ja kertoa tästä ongelmasta eli linkki joka johti blogini Ota yhteyttä – sivulle ja toinen, suoraan etusivulle johtava linkki. Joo -o. Tässä on mennyt muutamia päiviä kun olen käynyt Webmaster tools'in puolella katselemassa kuinka homma pelaa mutta tänä aamuna mä kävin ja siellä mä sain päivän toisen paskahalvauksen, ensimmäisen kun aiheutti tuo helvetin korkea äänestysprosentti. Jep, siellä oli oikein viesti ettei sun saatanan vajakin rustaamia sivuja löydy ja kyllähän tuon näki muutenkin kun indeksointivirheiden Ei löydy – sarakkeessa komeili numero 54 joten minäpä aloin selvittelemään asiaa ja se mitä sain selville, jysäytti a) savet punttiin silkasta vitutuksesta ja b) katkoi muutamia verisuonia ihan samasta aiheesta. Oi kyllä, sain lukea että olet sitten perkeleen monoaivo mennyt tekemään hienon 404 – sivun oikein kuvineen kaikkineen, taisit pitää itteäs oikein näppäränäkin jätkänä? Sitä sä et kuitenkaan ole koska ei tuollaisia helvetin 404 – sivuja ole soveliasta tehdä koska niillä olevat uudelleenohjaukset sekoittavat pikku hakukoneet ja tästä syystä ne pukkaavat 404 – ilmoitusta ko eivät muka löydä vaikkei ne sivut mihinkään ole hukkuneet. Testasin muuten asiaa hetimiten useammalla hakukoneella joten tuo asia oli jo tiedossa ennen tätä ilmoitusta. Rienaamisen lopuksi ehdotettiin kohteliaasti että mene nyt stupido ja käy poistamassa ne pikku koodinpätkäsi niin saadaan tätä hommaa edes jollain tapaa kohdilleen. Lieneekin siis paikallaan lausua päivän toinen kiitosta vaan kiitos tästä kaikesta vaivannäöstä ja turhasta työstä.

Ja kyntäminen jatkuu. Tätä kitinä und valitus-postausta tehdessäni ja tarkemmin sanottuna about viisitoista minuuttia sitten tapahtui tämän päivän kolmas asia josta haluan välittömästi lausua kiitosta vaan kiitos oi Karma. Sä päivien pilaaja ja elomme synkistäjä! Ihan vaan sen takia että mä olen ottanut tavakseni heittää pienen kävelylenkin aamuisin ja niin mun piti tehdä tänäänkin mutta eihän se onnistu. Herätessäni paistoi aurinko, oli kesäinen ilma ja pikku linnut lauloivat niin kauniisti ja ajattelin että on se ihanaa kun kesä on vihdoinkin koittanut. Kuten aina aamuisin ja kahvin sekä nortin aiheuttaman kombinaation takia tunsin yllättävää painetta perävaltimon puolella ja kipitin 
kaakelikappeliin suorittamaan aamumessua (vrt.Gregorian Chant - "Dies Irae"  mutta aivan helvetin möreällä äänellä tai 
Canto Gregoriano -Coro de Monjes de St. Benoit bu Lac vieläkin möreämmällä äänellä med tuskanhuudot koska kakka on jatkuvasti niin perkeleen kovalla) ja kun tästä Danten helvettiä muistuttavasta kokemuksesta selvisin, niin tajusin että eikö jumalauta Karma ollut käynyt vähän säätämässä keliä ja nyt vettä tulee kuin Ester-nimisen räähkän pepukkaisesta joten on siis tullut aika lausua päivän kolmas kiitosta vaan kiitos vielä kertaalleen. Ärh. Kenties mä murjotan Syyrialaisen kabiinissa koko päivän.

Teille kuitenkin haluan toivottaa mitä parhainta sunnuntaita ja niille joiden kesäloma on jo alkanut tai kenties alkaa  huomenna, toivon kauniimpaa ja lämpimämpää säätä. Muistakaa olla ihmisiksi.





read more

Tukahdetut halut

Rehellisyyden nimissä mun on sanottava että mä joudun pidättelemään itseäni sillä on aika paljon asioita joita mä haluaisin tehdä mutta näiden toteutumisen on estänyt/estää tämän hetkinen statukseni koska eräs perusominaisuuksistani on uskollisuus. Mielihalut joita joudun toppuuttelemaan, liittyvät muutamiin ihmisiin niin hyvässä kuin pahassakin mutta enimmäkseen hyvässä ja näistä ihmisistä suurin osa on sellaisia joita en edes tunne. Tarkoitan etten tunne henkilökohtaisesti koska virtuaalimaailmassa tutustuminen on ihan toista kuin ns. livenä. Se minkälaisia mielihaluja minulla on, jääköön salaisuudeksi ja koska Blogsphere on pullollaan ihmisiä jotka luulevat tietävänsä asioita, niin heille voin kertoa etteivät mielihaluni (välttämättä) ole niitä mitä te kuvittelette. Katsokaas kun paimenet pystymme….miten sen nyt sanoisi...hieman jalompiinkin aatoksiin kuin mitä esim. nämä täällä julkaistut tekstit antavat ymmärtää joten sen vittuilun voi jättää vähemmälle.

Nyt teillä kuitenkin on todella harvinainen tilaisuus osallistua Tukahdetut Halut – äänestykseen joka on helppo ja nopea sillä se sisältää vain neljä vaihtoehtoa ja tämä äänestys on polkaistu pystyyn lähinnä sen takia että olen lähes satavarma etten ole ainoa joka joutuu jarruttelemaan itseään, joko aviollisen statuksen takia tai jostain muusta syystä ja minulla nyt vaan heräsi mielenkiinto siihen että kuinka yleistä tämä on. Vainoharhaisille ja kerettiläisille tiedoksi että äänestys on aivan yhtä simppeli kuin Bloggerin omakin joten siihen voi vastata ilman pelkoa siitä että ne omat tiedot tai vastaukset tallentuvat johonkin kaupalliseen tai muuhun, vastaavaan tietojärjestelmään. Osoituksena tästä voitte käydä katsomassa miten tämä äänestys/kysely on toteutettu ja se on mahdollista kyselyä ennen olevan linkin kautta ja kuka tietää vaikka pistäisitte oman ja eri aihetta käsittelevän äänstyksen pystyyn sillä tämä on erittäin helppo ja nopea. Kysely/äänestyslomakkeen asetuksia ja ulkonäköä pystyy muuttamaan ja vastausvaihtoehtoja voi laittaa useamman (en tiedä kuinka paljon koska en tutkinut sitä asiaa sen tarkemmin). Oman äänestyksen suunnittelun ja julkaisemisen voi aloittaa tältä Snack Tools'in sivulta.


Kysely on loppunut ja kyselylomake poistettu 14.06.2015 klo 10.30. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille. Mainittakoon vielä että äänestysprosentti oli kaikki serverit tukkiva 5,26 prosenttia.  Amen.

Kaikille oikein hyvää lauantaita. Muistakaa olla ihmisiksi ja muistakaa osallistua.

Ps. Kun olet äänestänyt ja klikannut "vote" - painikketta, avautuu uusi ikkuna jonka oikeassa alakulmassa näet sanan (comments) ja kun klikkaat tuota linkkiä, pääset erilliseltä sivulta tarkastelemaan äänestyksen tuloksia. "Other" - kohtaan laitoin omani jonka "specify" osiossa kerroin saman kuin tämän postauksen alkuosassakin. Sama (comments) - linkki näkyy myös "results"- painikkeen klikkaamisen jälkeen avautuvassa ikkunassa.



read more

Pimpaimet: Horrible hairy - mode vai nude?

Mun pitäisi löytää keskiaikainen jäsenkorjaaja. Ihan sen takia etteivät nämä nykyiset pysty auttamaan mua vaikka hyviä ovatkin sillä nyt on kyse mun vallan bärkeleen surkeasta näöstäni. Ei, ei ulkonäöstä joka sekin on niin huono että olen saanut julkisivulautakunnalta muutaman huomautuksen, vaan kyse on näistä kahdesta mollukasta ylemmän hengitysaukon yläpuolella. Juttu on nähkääs niin että mä en näe lähelle mutta jos jostain löytyisi keskiaikainen jäsenkorjaaja, niin se voisi venyttää mun käsiä eikä esim. lehden lukeminen tuottaisi enää niin suuria ongelmia. Nykyään kun ollaan siinä tilanteessa että mä joudun nitomaan päivän aviisin sähkötolppaan ja kävelemään about kymmenen metrin päähän lukemaan sitä. Muuten ihan ok mutta nitojan niittejä menee järjettömiä määriä ja ohi kulkevat ihmiset vitttuilevat enemmän kuin mun mielestä olisi aiheellista. Niin, ja sateella lehden lukemisesta ei tule yhtään mitään.

Joku huusi sieltä takarivistä että mikset osta silmälaseja ja ostaisinhan minä mutta se ei käy koska Karma päätti että meikäläisestä tehdään lyhyt jätkä ja se tiesi sitä etten todellakaan pelaa Torpan pojissa eikä mitkään mun ulokkeistani ole pitkiä joten klyyvaristakin loppu mitta siinä vaiheessa kun linssien paksuus alkoi olemaan siinä kolmen tuuman luokkaa eli taitot heiluivat jossain tuolla +897 tienoilla ja se on kuulkaa paljon se. Mulla on vieläkin takaraivossa kuminauhan jälki vaikka lopetin niiden lasien käytön 3 vuotta sitten. Silmälasit näet painoivat suurin piirtein miesten kuulan verran eli likemmäs kahdeksan kiloa joten niitä paikoillaan pitävä kuminauhakaan ei voinut olla mitään kalsareitten gumminauhaa vaan se oli tehty Datsunin sisärenkaasta ja kuminauhan joutui laittamaan niin kireälle että viimeistään iltapäivällä lähti taju ja nämä tilanteet haittasivat aivan helvetisti mun elämää. Kerrankin jonotin pankissa kolmatta tuntia kun ökyrikkaat mummot siirtelivät rahojaan tililtä toiselle ja just kun mun vuoro olis ollut seuraavana, niin taju lähti ja taas jonotettiin….

Olive

Mutta se siitä käsien venyttämisestä koska ajattelin puuttua aiheeseen josta on tehty oikein kyselykin ja se on pimpaimen tukka elikkäs räpsän karvat. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää että mieltä miehet ovat räpsää mahdollisesti peittävästä syheröpinnoitteesta ja kyllähän se niin on että se on jokaisen oma asia. Se on sitten eri asia miten siihen suhtaudutaan ja esim. meikäläinen on taustojensa takia siinä tilanteessa etten voi kulkea machete lonkalla keikkuen joten mun on välteltävä horrible hairy – räpsiä. Toisin sanoen suosin skini-modea jo pelkästään sen takia etten saa ihan järettömiä alemmuuskomplekseja siitä että naisen beaverin turkki on pitempi kuin mun vastakappaleeni jota on luultu jopa tyräksi!
Mutta kuten sanottu, jokainen karvaa omalla tavallaa mutta mun mielestä suht sileä on paree ja koska on kesä, niin laitanpa tähän kuvaa leikkaushaavasta niille jotka eivät sitä vielä ole nähneet koska siinä näkyy hieman sitä tasoa mitä meikäläinen pitää. Kyselyä käsittelevään lehtijuttuun pääsette tästä linkistä.

Enempää en nyt jaagaa koska mä aion uppoutua lukulistani pariin, eilen meni sen verran myöhään etten mä enää jaksanut joten korjattakoon tämä asia nyt. Kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Muistakaa olla ihmisiksi.






read more

Tervetuloa uuden ulkoasun pariin

Nonni. Tervetuloa uuden ulkoasun pariin joka on seurausta siitä eilen tehdystä ja aivan turhasta työstä. Minä kun olen sen verran pakkomielteinen ettei mua yksi vastoinkäyminen kaada ja kun kerran päätin että blogi uudistuu, niin se myös sitten uudistuu. Koko päivää en toki ole uhrannut tähän koska tämä oli suht helppo vaikken mikään koodaaja olekaan. Tänään olin jo aamusta liikkeellä ja kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen mutta avaimet saan vasta ensi maanantaina mikä hieman harmittaa koska ensi viikko on kiireinen ja olisin mieluusti uhrannut viikonlopun kämpän siivoamiseen ja vähäisten lelujeni roudaamiseen mutta minkäs teet. Nyt oli vielä illalla vanhan taloyhtiön tiedotustilaisuus (tulevat remontit) joka päättyi hetki sitten ja olin siellä sen takia koska Valkyria ei päässyt. Saapahan tietää mitä on tulossa ja koska.

Hit

Sen verran vielä tästä blogista että vasemman yläkulman ”rivistöä” klikkaamalla aukeaa menu jossa on listattuna blogin sivut ja muutama linkki, ajattelin että pidän etusivun puhtaana kaikesta koska tämä on vielä tässä vaiheessa hitaampi (latautumaan) kuin vanha ja taasen oikeanpuoleista ”rivistöä” klikkaamalla pääsee näkemään suosituimmat tekstit ja muutamia muita juttuja joita sinne tulee joko tämän illan aikana tai sitten myöhemmin. Helppoja ovat kumpainenkin käyttää koska avautuvien valikkojen sulkeminen käy yläkulmassa olevaa X:ää klikkaamalla. Niin ja kun tämä on tietyiltä osin vielä kesken, ei pidä ihmetellä jos vähän välkehtii koska tiettyjä toimepiteitä on vielä tehtävä ja heti kun olen niistä selvinnyt, niin keskityn lukulistan pariin.

Nyt toivotan kaikille oikein mukavaa torstai-illan jatkoa. Muistakaa olla ihmisiksi.


read more

8 tuntia tuuran perseeseen

Sanon heti suoraan että jos tuntee ittensä vähänkin hurskaaksi tai muuten siveyden sipuliksi niin tämän postauksen voi jättää sitten lukematta koska ajattelin kertoa mitä mieltä olen kaiken vitun maailman koodaajista ja muista internetin runkefäärdeistä. Nimittäin, löysin eilen illalla yhden hienon blogipohjan ja päätin että nyt löyty semmonen systeemi jota on helppo käyttää ja jossa kuvienkin katselu käy näppärästi, siinä kun oli semmonen systeemi että jos postauksessa oli useampi kuva, niin etusivulle ilmiintyi pienet nuolet ensimmäisenä olevan kuvan viereen ja niistä pääsi sitten katselemaan kaikki kuvat ilman että edes klikkasi postausta auki, minullahan kun noita näkyy etusivulla neljä kappaletta tai paremmin postausten lyhennelmät mutta enivei. Daa. Heräsin jo vittu viideltä ja aloin tahkoamaan koodin kanssa, leikkelin ja liittelin juttuja ja kirosin kun saatana kun ei muutamat jutut meinanneet asettua kohdilleen mutta sain mä ne sitten lopulta ja hyrisin tyytyväisyyttäni. Ei muuta kun uusi, vallan saatanan hieno template vai mitä vittuja nämä nyt sitten ovatkaan, esiin ja Hesus sentään kun näytti hyvältä ja kaik pelaas ko unelma. Mutta.

Tavoilleni uskollisena ja teitä ajatellen mä testautin tämän blogini muutamalla safety check – sivustolla ja eikö jumalauta taas joka saatanan paikka loimottanut punaisena ja kissan korkusilla kirjaimilla luki että sä olet ihan malware koko jätkä. Vitutti niin paljon että löin läppärini paskaksi (onneksi mulla on niitä kaksi tai no nyt ei ole enää kun yksi) ja vetelin about puoli askia norttia ihan jo pelkästään sen takia että mun elämästäni oli mennyt vajaa kahdeksan tuntia tuuran perseeseen. Sama juttu kun viimeksi kun koitin sitä yhtä pohjaa eli homman nimi on se että vitun bittinikkarit laittavat noita mukamas viruksia ihan sen takia kun porukat lataa ilmaisversioita eikä osta rahalla. Tämä meinaten tuli selväksi silloin viime kerralla kun otin asioista selvää ja on siinä mielessä vittumaista että miksi niitä ilmaisia pitää olla jaossa jos kerran tarvitsee tehdä jotain tälläistä.


Tälläkin kertaa, niin sanotun ”tartunnan” saaneena, testautin tämän blogini useammalla safety check – sivustolla eikä osa reagoinut mitenkään ja kahdessa vaan ihmeteltiin erästä pitkää koodin pätkää ja se koodinpätkä on sellainen että jos mä sen poistan, niin kaikki kuvat näkyy sen jälkeen omituisesti ja sehän ei käy laatuunsa. Kuiteskin, koska en halua että nämä vitun väärät virusvaroitukset aiheuttaa huolta kenellekään, päätin vaihtaa tähän entiseen joka täällä on ollut käytössäkin ja sanottakoon että tämä pohja on kokonaisuudessan kaivettu varmuusvaraston holvista ja tarkistettu useammalla eri sivustolla ja näistä muutaman tulokset te pääsette näkemään koska mä laitan linkit. Tällä kertaa kyseessä on eräs WP:n pohja joka on sovitettu bloggerille ja jos mä olisin vittumainen ihminen niin mä laittaisin nimen linkkeineen niin tästä kuin siitä vanhastakin mutta mä en tee sitä. Itse asiassa nähtävksi jää jatkanko mä edes tätä bloggaamista koska selkä ei kestä kumarassa olemista ja jotenkin tuntuu siltä ettei tässä tiedä mitä tuleman pitää mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu. Sori että ette päässeet kokeilemaan huojuntaa (bannerissa oleva teksti elikkäs blogin nimi blogin kuvauksineen heijas kun kursoria vei lähelle) mutta ehkäpä parempi näin.

Tässä on muutamia tuloksia:
Google (okei, kaksi päivää vanha mutta kyllä tässä ihan puhtaita ollaan).  Sucurin tulos puuttuu koska sinne on turha ängetä samana päivänä kahta kertaa koska uusintatestiin ei pääse heti joten se näyttää vanhaa tietoa ja kun ensimmäinen oli se varoitusilmoitus, niin sinne on turha mennä tänään.


Hyvää keskiviikkoa kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.

Piti kirota enemmänkin mutta mitäpä se hyödyttää. Tyhmä jätkä niin on tyhmä jätkä. Josko sitä teksi jotain mikä ei vituta.




read more

MariiaK: Vuosi Nolla

Ihan ensimmäisenä haluan toivottaa tervetulleeksi Vuosi Nolla – blogia pitävän MariiaK:n jonka blogi löytyy nyt Talagh Malarin listauksesta ja on lähellä sydäntäni sen takia että Mariia on vastaavanlaisessa tilanteessa kuin meikäläinen ja pohtii miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Käykäähän moikkaamassa.

ACDC

Tästä päivästä tulee hieman erilainen lähinnä sen takia, että tänään on se päivä kun te pääsette (taas) rähisemään meikäläiselle koska jollain kohtaa iltapäivää arvosteluun tulee jotain sellaista mihin mä tarvitsen teidän mielipiteenne. Nähkäämme siis muutaman tunnin kuluttua ja pienenä vinkkinä voin sanoa että jos kaikki menee ok, niin pääsette kokemaan pientä huojuntaa. Muistakaa olla ihmisiksi.

450.!!



read more

Hormistoja hinkkaava läski

Eilinen päivä oli yhtä tuskaa ja se johtui pelkästään siitä että unohdin torimuijia suojaavan Pyhän Nikolaoksen joka meillä täällä Suomessa tunnetaan Nikolauksena (muita nimiä ovat Nippe, Niksu, se saatana toriheebo ja Herra Ympäristörikos). Nikolaoshan on aika helvetin vanha heppeli koska hääp syntyi vuoden 270 paikkeilla Turkissa ja toimi aikoinaan mm. piispan tehtävissä Myrassa joka nykyisin tunnetaan Demrenä mutta on sittemmin kokenut amerikkalaisten markkinavoimien ja erityisesti Clement Clarke Moore'n väkisin vääntämän muodonmuutoksen ja tämän uuden hahmon tunnistaa jokainen kersa jota maa päällään kantaa. Nimittäin, amerikkalaisten oli pakko omia Nipsu itselleen ja taputella siitä savupiippua pitkin reissaava läski jonka vaatetus on törkeässä ristiriidassa hänen käyttämäänsä kulkureittiin nähden. Olen näet satavarma että se fucking palttoo roihahtaisi tuleen ainakin suomalaisessa hormistoissa joiden lämpötilat pyörivät tuolla 600 – 900 asteen välillä riippumatta siitä että onko kesä vai talvi. Niillä kun ei enää ole mitään eroa.

Se että Nikolaosta kutsutaan Herra Ympäristörikokseksi, johtuu siitä että maailmalla on reliikkejä, tarkemmin sanottuna ampulleja jotka sisältävät Pyhän Nikolaoksen haudasta valunutta pyhää öljyä. Se, mikä tekee tästä 5W – 40:sestä pyhän, on minulle vielä epäselvää mutta herää kysymys että miksi tämän Mr. Lubricant'in hautaan on jemmattu öljyä? Käsittääkseni 300 -luvulla ei kukaan ajellut autolla, eivät edes piispat joten kysymyksessä lienee jonkin amerikkalaisen öljy-yhtiön salajuoni sillä ei ole sanottu vaikka Mr.Moore olisi ollut tälläisen firman palkkalistoilla ja vääntänyt pikku ekokatastrofin jälkeen värssyn jossa pyhimyksestä veivataan joulupukki. Tämä on asia joka vituttaa erityisesti meitä suomalaisia sillä kuten kaikki maailman sivistyneet kansat tietävät, ainoa ja oikea joulupukki on suomalainen ja asuu Korvatunturilla eikä hän siis ole mikään turkkilainen virkamies tahi hormistoja hinkkaava läski. Ei vaikka 1804 New Yorkin historiallinen seura julisti Nikolauksen suojelupyhimyksekseen (ei siis riittänyt että americcalaiset tekivät Niksusta Santa Klasusen!). Tähän rikollista rikollisimpaan tranformeriin (no tottakai tämä tapahtuma on nykyisten Transformer – leffojen lähde) on jostain syystä osallistuneet myös hollantilaiset heille uskollisella ja heti perkeleen omituisella tavalla sillä he ovat a) nimenneet Nikolauksen Sinterklaas'iksi ja b) yhdistäneet tämän päin helvettiä olevan nimen itse Jeesus-lapseen. Olisivat nyt vaan olleet puuttumatta koko asiaan ja keskittyneet niiden helvetin tulppaanien hoitoon joiden alkuperämaa on muuten Turkki! Niin muuten, ei riitä että amerikkalaiset pöllivät Nikolauksen, vaan bloody hollantilaisten täytyy nussia tulppaanit ja väittää sen jälkeen olevansa joku stanan tulip-land! Ai jumalauta, täytyykö tässä laittaa pieksut jalkaan ja lähteä oikomaan asioita…

Mikäli haluatte tietää näistä rikoksista enemmän, informaatiota on saatavana täältä Tiede-lehden verkkosivulta, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran selonteosta tai lukemalla transformer- miehen itsensä eli Mr. ClementClarke Moore'n aihetta käsittelevän runon.

Santa

Näyttäisi siltä että taas mentiin jonkun verran sivuun aiheesta eli se Niksun langettama kirous oli kohdistui vasempaan käteen, toisin sanoen siihen iski sellainen hermopinne etten kyennyt liikuttamaan kättä yhtään mihinkään enkä saanut edes kättä nyrkkiin. Vasta tänään, aamuyön tunteina tämä vaiva on alkanut helpottamaan eikä siitä ole muistona kuin pistävä tunne niskassa. Loppupäätelmänä voidaankin sanoa ettei sun pidä torimuijia rienaaman tai rukkases kivettyy. Uskokaa pois, se tunne ei on kaikkea muuta kuin miellyttävä. Sitten postiiviisiin asioihin. Kävin katsomassa eilen uutta asuntoa ja mikäli kaikki menee ns. putkeen, allekirjoitan vuokrasopimuksen tänään. Itseasiassa mulla on audienssi tasan 09.00 joten tässä on kohta kiire sillä nämä välimatkat ovat sen verran pitkät että ne ottavat oman aikansa mutta enivei, kyseessä on kerrostalokaksio todella rauhalliselta paikalta (tai näin minulle on kerrottu), 60m2 toisessa kerroksessa ja omalla pikku parvekkeella. Mikä parasta, kämppä on sisäpihan puolella joten parverkkeelta aukeaa näkymä pieneen puistoalueeseen ja mikä vielä parempaa, keittiö on keittiö ja hyvänä puolena myös se että makuuhuoneeseen mahtuu muutakin kuin sänky (tolppa, kahleet ja about seitsemän rekillistä erilaisia nahka-asusteita joista erikoisuutena mainittakoon tyrolilais-vaikutteiset pilkkihaalarit).
Nyt on hemmetin kiire mutta päivän pitäisi mennä niin että pääsen lukulistan pariin viimeistään alkuillasta.


Kaikille oikein hyvää tiistaita. Muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Torimamma

En tiedä montako muurin kappaletta kehoni uumenissa vielä piileskelee koska minulla ei ole tapana analysoida niitä peristaltiikan ja gravitaation yhteisvaikutuksesta irtovia juttuja mutta olo on kuitenkin parempi joten uskon että olen menossa kohti legotonta tilaa ja hyvä niin.
Juuri tällä hetkellä istun Syyrialaisen kabiinissa ja tarkkailen torimyyjiä jotka pystyttävät kojujaan. Mukavia ihmisiä, juttelin muutaman kanssa samalla kun hain torikahvilasta kupin kahvia ja mielenkiintoni on nyt kohdistunut minua hieman vanhempaan matamiin joka on paitsi hauska, myös suuret keuhkot (siis keuhkot oikeasti, en tarkoita daisareita) omistava tantta jolla on melko rempseä ote eikä hän tunnu välittävän pienistä vastoinkäymisistä. Nimittäin, hetki sitten hän kumartui ottamaan maahan pudonnutta hansikastaan ja hänen kirkuvan punaisiin verryttelyhousuihinsa ilmestyi noin pariskymmenen sentin mittainen railo. Sanottakoon että räähäkän verkkarit olivat sen verran kireät että repeämishetkellä ilmaa halkoi samanlainen repivä ääni mitä kuulee kunnon ukonilmalla, silloin kun ukkonen on niin sanotusti ”päällä” ja salama lyö hyvin lähelle. Jos rehellisiä ollaan, niin olin haistavinani samanlaisen otsonin käryn kuin tässä luontoäidin tapahtumassakin mutta en mene vannomaan sillä kyseessä saattoi olla oman kroppani tuottamat tanskat elikkäs lego-fartit. Käry oli kuitenkin sitä luokkaa että piilolinssini kuivuivat niille sijoilleen.

Enivei, mamma ei verkkareiden repeämisestä hätkähtänyt vaan olleessaan vielä kumarassa asennossa, hän päästi sellaisen kirousten tulvan että se sai muutaman sadan metrin päässä olevan kirkon pihalla liikettä. Suntio ilmeisesti luuli Wiimeisten Aikojen koittaneen tms. sillä hän kuikuili orapihlaja-aidan takaa ja huulien lepatuksesta näki että mies mumisi jotain, kenties rukoili tai sitten hääp ihmetteli että miten ihmisestä voi lähteä tuollainen ääni. Se oli kyllä mieletön karjaisu sillä se sai kaksi lähimpänä ollutta kojua lennähtämään kyljelleen ja mikä merkille pantavaa, kolmenkymmenen metrin päässä hengailleen puluparven kaksi memberiä pelästyi siinä määrin että ne päätyivät tekemään seppukun, tuon japanilaistyylisen lymfaterapian joka vaatii lujaa luonnetta ja heti helvetin terävän miekan jonka nimi on muistaakseni wakizashi. Tai sitten kyseessä on tantō, en itseasiassa ole varma kumpaa tässä läpituuletuksen varmistavan reiän teossa käytetään. Pulut eivät kuitenkaan käyttäneet kumpaakaan edellä mainituista, vaan ne ottivat (no hei, tietty vuoron perään) nokkaansa maahan pudonneen partakoneen terän (Gillette, juhlamalli) ja tempaisivat kupunsa auki minkä johdosta muut paikalla olevat memberit alkoivat nokkia heitä. Luonnollisesti, puluja kun ovat. Partakoneen terä lienee tippunut joltain piripäältä joka on yrittänyt veistellä sormenpäitään mennessään kilikali – keikalle sillä tämä on eräs heidän valtauskonnoistaan. Toki uudempaa suuntaustakin löytyy missä veistelyn sijaan nakkeihin suihkutetaan about 20 pullollista nestemäistä laastaria ja toivotaan ettei sormenjälkiä näy. Tai sitten terä on tippunut joltain teiniltä, heillä kun partakoneen terät kuuluvat pikku meikkipussukan perustarvikkeisiin ihan sen takia että jos sattuu käymään niin että Joonas tai Anssi päättää lopettaa lähinnä tissien puristeluun perustuvan suhteen, niin he pääsevät mitä pikimmin hinkkaamaan ranteitaan auki. Epätoivoisen kihnutuksen ja muutaman naarmun jälkeen karmeat kuvat käsivarsista on saatava ainakin Instaan, Facebookiin, Flickr'iin ja pariin muuhun josta tälläisellä peräkylien runkefäärdillä ei ole edes tietoa.

Wat?

Taas eksyttiin aiheesta mutta sovitaan että te ette huomanneet mitään ja palataan takaisin torimammaan ja hänen vulgääriin halkioonsa. Siis verkkaiden halkioon koska tämä on hurskas blogi ja täällä ei muita halkioita edes ajatella.
Daa, eukko ei hätkähtänyt valaan traanin valkoista persposkeaan vaan loikkasi pakunsa perään vauhdilla joka sai jousipakat parahtamaan tuskasta ja itse ajoneuvon liikahtamaan puolisen metriä siitä huolimatta että siinä oli sekä vaihde että käsijarru päällä mutta kuvastakoon tämä liike – ja osumaenergian liittoa joka pitää sisällään mahtavia voimia (ja tässä tapauksessa astetta jykevämpää tekoa olevan mamman). Sekunteja myöhemmin tantta hyppää pakun perästä pois ja nyt hänellä on yllään housut, joita isoisäni isä olisi käyttänyt mikäli hän olisi ollut 1800-luvun alkupuolella elävä, värisokea punkkari jolla on aivan saatanan paha allergia nivustaipeessa. Loppupäätelmänä sanottakoon että kyseinen mamma on niin mukava että mun on pakko mennä ostamaan siltä jotain. Vaikka pajukori jolla mä en tee yhtään mitään tai sitten kauha vaikkei mulla ole edes kattilaa.

Mitäs muuta...niin, kaikille iso kiitos sillä eilisen aikana saavutettiin 130 000 rajapyykki ja hetki sitten oli paria kommenttia vajaa 7000 joten varsin pyöreissä tunnelmissa mennään ja tämä kaikki on teidän ansiotanne. Kiitos kun olette olleet mukana näissä elämäni pyörteissä koska se ei ole kuulkaa helppoa kun koko ajan kyntää. Jos ei raha-asiat, niin sitten terveys mutta yleensä ne molemmat.
Kaikille oikein hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Hot Lego Babe

Tämä postaus on sikäli poikkeuksellinen että se tulee eräältä kesämökiltä jossa olen viettänyt viimeisen vuorokauden tutkimalla lego – ja piirroshahmojen pimeää puolta. Se mikä sai minut tutkimaan tätä vaiettua aihetta oli yksinkertaisesti se että tulin syöneeksi neljä kappaletta legopalikoita. Ei, se ei johtunut lääkityksestä vaan siitä että mökkiä hallinoivan pariskunnan kauniimpi puolisko tekee niitä, siis sellaisia syötäviä joten erheeni oli ymmärrettävä. Toki ne olivat kovia koska olivat oikeita legopalikoita mutta luulin että ne ovat vain päässeet kovettumaan joten annoin mennä ääntä kohti kunnes neljännen palikan kohdalla aloin miettimään että josko ne sittenkin ovat pariskunnan nuorimmaisen kakaran legoja ja pikainen, puhelimitse tehty tiedustelu varmisti asian. Oi kyllä, ne olivat sen saatanan Pikku-Lassin legoja ja nyt ollaan tilanteessa jossa hänen mikä-lie-vitun-ghost-castlen muurista puuttuu neljä kiveä. Hänen äitinsä nimittäin vaati tarkkaa selvitystä siitä että minkälaisia palikoita olen imuroinut ja kuinka paljon koska Läskipää – Lassi on astetta tarkempi pikku palikoistaan.

Tein Lassin äidille selväksi että olen valmis korvaamaan puuttuvat muurin osat mutta onko hän lainkaan ajatellut sellaista tilannetta jossa meikäläinen makaa sairaalassa perse leväällään ja ensiavun väki kauhistelee (ja todennäköisesti videoi YouTubea varten) harmaata, hienosti puolen kiven limityksellä tehtyä muuria joka peittää näkymän peristaltiikkani synkimpään osaan? Entäpä sen muurin purku? Miten se toteutetaan? Laitetaan soimaan The Wall ja duunataan Berliinin tapahtumat miniatyr - mittakaavassa?
Hän ei ottanut mitään kantaa suoleni tukkeutumiseen ja nähtäväksi jää, käykö näin sillä elimistöni tuntien seuraavan faksin pitäisi tulla klo 10.00:n aikoihin. Tutut ennusmerkit – se vanha modeemin ääni potenssiin sata ja bassona – ilmestyivät hetki sitten ja nyt täällä hikisessä kesäkopperossa haisee ihan tanskalaiselle, olkoonkin ettei minulla ole tietoa miltä tanskalaiset haisevat koska heidän nuuhkimisensa on viime aikoina jäänyt jonniin verran vähemmälle.

Tunnustellessani vatsanahan läpi selvästi tuntuvia legopalikoiden kappaleita, tuumin että teenpä pienen tutkimuksen legojen ja tanskalaisten pimeästä puolesta ja niinpä tein kuvahaun sanoilla ”hot lego babe”, ja tämä tulos osoittaa selkeästi sen etteivät legot olekaan niin puhtoisia ja viattomia kuin luullaan:
Hot lego babe
Hot Lego Babe

Valitettavasti en osaa tanskaa kovinkaan hyvin sillä se kieli ei ole tästä maailmasta ja ainoa kerta kun olen onnistunut puhumaan miltei täydellisesti, oli tilanne jossa minua köyrättiin kohti vatsahuuhtelua promillepitoisuuden ollessa 3,8. Mukana ollut ystäväni kertoi myöhemmin että olin vastustanut operaatiota erittäin voimakkaasti ja olin kuuleman mukaan päästellyt suustani sekä tanskankielisiä manauksia että erilaisia pienkarjan hoitoon liittyviä ohjeita. Huuhtelun jälkeen olin lakannut puhumasta kielillä enkä ole sitä enää sen jälkeen tehnyt. Siis tanskaksi, muuten kyllä mutta siihen on syynä käyttämäni psyykelääkkeet. Ne kun ovat sen verran vahvoja että niiden jauhemaista muotoa käytetään hermokaasuna länsirannalla ja lähes kaikkialla missä vastaavia kinkereitä nyt sittten onkin. Tämä tilanne on tosi ja jos jollain heräsi mielenkiinto syötäviin lego-palikoihin, niin tässäpä teille ohje:



Loppuun vielä pari kuvaa piirroshahmojen syntisestä maailmasta:

not so white


Ariel


Teille kaikille oikein hyvää sunnuntaita. Muistakaa olla ihmisiksi. Minä lähden kohti vasemmalla sijaitsevaa, noin yhden neliön koppia jota myös latriiniksi kutsutaan.


read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins