Saaga joka on omistettu älypuhelimen, itsensä tai sen naapurin likan hiplaajille

Tämä saaga on omistettu isänmaan toivoille joiden ikäluokka on 13 – 15 vuotta ja joiden elämän täyttää älypuhelimen, itsensä tai sen naapurin likan hiplaaminen. On nimittäin enemmän kuin hyvä idea lopettaa kaksi ensin mainittua ja käyttää niihin uhrattu aika opiskelemiseen, naapurin likan hiplaamisessa sen sijaan ei ole mitään väärää koska hänen tuntiessaan hellän kosketuksenne ja kuullessaan rakkautta täynnä olevat sananne ”Mä rakastan sua”, hän kuiskaa hellästi korvaanne ”niin mäkin sua mutta miksi sä tunget sormeasi mun napaani?” joten kaikkinaiset kohtaamiset vastakkaisen sukupuolen kanssa katsottakoon opettavaisiksi ja tästä syystä ne perin hyödyllisinä sallittakoon.

Alun ikiaikainen viisaus johtuu siitä että mä olen kohdannut elämässäni liian monta, lottovoittoon verratavaa hetkeä ja elämässä tulee hetkiä jolloin tämä ääretön onni tuntuu taakalta. Ei riittänyt että synnyin vuosikymmenellä jolloin vapaa rakkaus, todella ryhtevät tajunnanlaajentajat ja ne vitun kleinbussit olivat suurta huutoa eikä se, että synnyin pohjoiselle pallonpuoliskolle sillä minulla oli käsittämätön onni syntyä hankalien ihmisten ja mottipäisten lakien luvattuun maahan nimeltä Suomi.Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, Korkeimmat Voimat sysäsivät minut jaa vähän sivummalle eli korpikylien ihmeelliseen maailmaan jossa elämä on pysähtynyt pimeälle keskiajalle ja joiden asukkaat muodostavat tasan kaksi ryhmää. Toisin sanoen puolet asukkaista ovat vanhempia kuin Kuolleen Meren kääröt ja puolet ovat sivistyneiden, nykyaikaisten kuntien rejektejä elikkäs densoja ja piripäitä jotka ovat siivottu pois kunnollisten ihmisten silmistä ja siirretty tänne mikä on jälleen yksi osoitus siitä että olen Valittu. Vai mitä mieltä olette elämästä joka tuntuu siltä kuin eläisi keskellä toimintaelokuvaa? Yhtenä päivänä voi seurata kuinka lämpökameroin varustetut helikopterit pörräävät taivaalla ja massiiviset, ajokoirin varustetut ihmisketjut etsivät jotain helvetin heppeliä metsästä ja heti seuraavana pääsee seuraamaan kuin Swat-joukkojen iskua aitoipaikalta heidän suorittaessa rynnäkön naapurissa asuvan piripään residenssiin. Hesus sentään, tämä on sellaista elämää että se saa unohtamaan jopa ne kylästämme sivistyneeseen maailmaan johtavat, lehmänpaskan kyllästämät ja heti helvetin liukkaat pitkospuut!

Mikäli joku nyt luulee että syytän tästä käsittämättömän onnellisesta elämästäni olosuhteita ja historiaa, on väärässä koska kuten me kaikki tiedämme, ovat etuoikeus ja onni sellaisia asioita joiden mukana tulee suuri vastuu ja tämän vastuun laiminlyömisestä minen voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Juttu menee katsokaas sillä tavalla että edellä mainitut etuoikeudet tietää jo kohdussa ja mikäli tälläisen onnen kohdannut ihminen toimisi oikein, hän ryntäisi ilmoittaumaan lähimpään opinahjoon välittömästi sen jälkeen kun hänet on vapautettu napanuoran kahlitsevasta ikeestä. Ilmoittauduttuaan Valitun tulisi opiskella 24/7 aina armeijaikään asti jolloin puolustusvoimat kustantavat hänen matkansa perähikiältä sivistyksen pariin ja tälle matkalle pitäisi myös jäädä. Minäpä en tehnt niin ja nyt kun tätä ansiotonta autuutta on kestänyt useita vuosikymmeniä, alkaa sen musertava vaikutus tuntua yhä voimakkaampana ja se ilmenee mm. siten että yllätän itseni hyvin usein asuntomme eteisestä (käyn ulko-ovella tupakilla ja katselen millainen keli mahtaa olla) tahi jonkin työmaan pressun alta mihin olen lyyhistynyt nyyhkyttäväksi rauniokasaksi. Niin suuri on tämän laiminlyömisen aiheuttama tunne ettei sitä kuvaamaan löydy adjektiivia tahi mitään muutakaan perkeleen sanontaa.

Eillinen oli malliesimerkki tästä suurenmoisesta onnesta: kohde edusti rikkaampaa väestönosaa jonka talot sijaitsevat kauniilla tontilla ja joiden kalusteet ovat hintatasoa että sohvaryhmän hinta on lähes sama kuin jonkin pienemmän valtion budjetti ja nämä ovat siitä hankalia kohteita että kaikki niissä tehtävät työt pitää tehdä äänettömästi, näkymättömästi ja siten ettei roskia/rakennusjätettä synny. Näisä syistä johtuen ei tullut kysymykseenkään että olisin kantanut kamat sisään ja työstänyt kipsilevyt ja laminaatit sisätiloissa. Huone, joka levyttiin, sijaitsi talon takaosassa ja oli erkkerin mallinen kuisti joka tässä yhteydessä muutettiin lämpimäksi levytyksen yhteydessä asennettavien eristeiden avulla. Se, mikä hommasta teki paskamaisen oli se että kyseessä oli rinnetontti joten remontoitavaan huoneeseen johtava ovi oli 2,5 metrin korkeudella, 9ocm leveiden rappusten päässä joten suojakatoksen tekeminen rappusten yläpäään olisi vaatinut se verran isot talkoot ettei siinä olisi ollut mitään järkeä ja siksi toisekseen, levyjen työstäminen olisi ollut mahdotonta rappusten pienellä ylätasanteella. No nyt moni ihmettelee miksi en kantanut kaikesta huolimatta levyjä ko. huoneeseen ja työstänyt niitä siellä? Syynä tähän olivat talon omistajat jotka kielsivät kaikenlaisen leikkamisen, katkomisen tai muun pölyä aiheuttavan työn sisätiloissa ettei heidän arvokkaat taulunsa ja muut kalusteet pölyyntyisi. Ihmettelin tätä koska remontoitavasta tilasta muihin huoneisiin johtava ovi oli muovitettu ja teipattu viimeisen päälle mutta minkäs teet, pyyntöä käskyä on noudatettava se teettikin sitten hieman enemmän töitä.

Little, desperate child
Little, desperate child

Koska eilinen keli oli todella kylmä, ei pelkästään sateen vaan myös suhteellisen kovan tuulen vuoksi, niin päätin hylätä pressukatoksen tekemisen Syyrialaisen perään/kylkeen koska oli vaara että kovat tuulenpuuskat veisivät sen mennessään ja niinpä mun oli vuokrattava kaveriltani iso, katettu (ei kuomu) peräkärry jonka pituus oli 5,2mtr ja leveys 2,4mtr ja jota peitti lasikuidusta valmistettu, 190 cm korkea kate jonka etuna oli se että takaovien lisäksi siinä oli myös etuovet.


En epäile teidän älykkyysosamääräänne tai mielikuvitustanne mutta laitan tähän muutaman linkin jotta pääsette hajulle minkä kokoluokan ja minkä mallisesta peräkärrystä puhutaan:



Tämän jälkeen homma olikin ”helppoa”: Syyrialaisesta takaovet auki, peräkärrystä sekä takaovet että etuovet auki ja Syyrialaisesta kulkusilta peräkärryyn (paksu vaneri) ja vot, pikku työstökeskus oli valmis! Mainittakoon että minulla oli apuna pari nuorta orjaa jotka hoitivat levyjen työstämisen ja erittäin vittumaisen rappusissa juoksemisen joten meikäläisen ei tarvinnut kuin keskittyä mitoittamaan levyt ja ruuvaamaan ne kiinni. Sama toistui laminaattien kohdalla siten että minä jökötin peräkärryssä ja työstin laminaatit, toinen nuorukaisista toimi lähettinä peräkärryn ja kuistin välillä ja toinen heistä asensi. Vaihtoivat välillä hommia keskenään koska se rappusissa ravaaminen kävi voimille varsinkin kun ottaa huomioon että tätä aiemmin sitä oli harrastettu lämmöneristeiden ja painavien kipsilevyjen kanssa. Paska homma mutta tulipahan tehtyä, työnkuvaan kuului vielä lattian huolellinen suojaaminen koska kittaus-ja maalaustyöt tulee kuuleman mukaan tekemään joku muu. Kiitollisena nuorille orjille jotka hoitivat hommansa valittamatta, päätin rangaista ökyrunkerfäärdejä suht älyttömällä hinnalla josta mainiot orjani saivat leijonanosan. Työtä tehdessäni muistin tasaisin väliajoin muistuttaa heitä siitä että mikäli he haluavat juosta parempiparkaisten rappusia edes takaisin vielä vuosikymmenenkin päästä, on syytä lopettaa opinnot mutta jos he haluavat vaikkapa johtaa isoa rakennustyömaata, niin sitten on syytä keskittyä opintoihin. Sanani taisivat mennä ainakin hetkellisesti perille sillä armottoman puuskutuksen keskeltä olin kuulevani sanat: ”Joo, ei tämä jumalauta ole ihmisen hommaa”. Hyvä hyvä.

Summa summarum ja Saagan opetus: Opiskelkaa, älkää hiplatko.


Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin laitan loppuun otteen Mooseksen Ensimmäisen kirjan kolmannesta luvusta (jätin sen alussa olevan naisten syyttelemisen pois ettei tule sanomista. Kyllähän niitä vahinkoja sattuu ja kaikenmaailman omenoita tulee syötyä).

Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.”

Erittäin hyvää tiistaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi. Mun täytyy lähteä palauttamaan peräkärry ja sitten päivä jatkuukin orjailulla.


20 kommenttia :

  1. Nyt kun taivaalta sataa vuoropäivinä päästäisiä ja pääskysiä, olen äärettömän onnellinen, että nuorukaisten navan(alusten) hiplaamisen sijaan keskityin opintoihin ;-)

    Keveitä askelia, Paimen kulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti olet valinnut!
      Opskelun tärkeyden tajuaa vasta näin vanhempana mutta omalta kohdaltani voin sanoa että nämä mun katkerat valitukseni johtuvat huonoista työkeleistä, veemäisistä ihmisistä tai tms. koska mä en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta. Rakennusala on siitä hieno että siinä tapaa ihmisiä ja jokainen päivä on erilainen. Kaiken lisäksi mikään työmaa ei kestä loputtomiin mikä on hemmetin iso plussa sillä meikäläisestä ei olisi duuniin jossa pitäisi käydä samassa paikassa vuodesta toiseen.

      Kiitos ja keveitä askelia myös sinulle <3

      Poista
  2. No nyt veti mykäksi. Kova on ollut urakka ja tarinalla oli omanlaisensa opetus.
    Hyvin sä kyllä klaarasit, hyvähyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee näitä kun rakennuttajat ovat suoraan helvetistä, keliolosuhteet kaikkea muuta kuin hyvät ja kohde hankalassa paikassa. Tässä hankaluutta edusti ne helvetin portaat ja se että hienopierut pitivät asuntoaan leikkaussalina.

      Poista
  3. Hätä keinot keksii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :)
      Rehellisesti sanottuna: Jos tehdystä työstä olisi maksettu vähänkään huonommin, en olisi ottanut sitä vastaan. Näitä tilanteita kun on nähty ennenkin.

      Poista
  4. Voin kuvitella, että orjasi miettivät pariin kertaan opintojen jatkamista. Ainahan sitä voi sitten huvitella mökillä ojankaivuussa, kun saa sen isopalkkaisen työn ensin ;)

    Työn tilaajista tulikin taas mieleeni se kuuluisa tarina mummosta ja mosaiikkilaatoista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon kanssa että jotain tapahtuu/tapahtui pipon alla sillä mikään ei opeta (uravalinnan suhteenkaan) paremminkin kuin työ. Tokihan sitä vastuullisemmassakin duunissa paskoja päiviä tulee eteen mutta fyysinen rasitus joka tässäkin tapauksessa johtui pelkästään rakennuttajien mottipäisyydestä, on sellainen opettaja joka pistää miettimään että josko sen rahan saisi helpommalla tapaa.

      Mikäs tämä mummo - juttu on?

      Poista
    2. Olen mä sen sulle kertonut, kun tuttu remonttireiska oli tekemässä yhdelle mummolle keitiöremonttia tjsp ja olivat jättäneet verkossa kiinniolevat laatta-arkit sinne valmiiksi seuraavaa päivää varten. Aamusella menivät työmaalle, niin mummeli tervehti iloisesti ja kertoi auttaneensa heitä irrottelemalla iltapuhteikseen ne laatat verkoista. :D

      Poista
    3. Niin, tämä oli tämä varsin hauska juttu jonka muuten kerroin vanhemmalle kollegalle eräällä kahvituolla. Kollega piti sen verran paljon että pullautti sämpylät nenän kautta :D

      Poista
    4. Hyvä kolleegalle :D

      Poista
    5. Sun olisi pitänyt nähdä se :D

      Poista
  5. Napajuttu oli ihan selkeesti kokemusperäistä tietoa :P ja hei - jonkunhan ne paskahommat on tehtävä. Jos jokainen vaan opiskelis herraksi, niin kohta ne seinänlevyttäjät pitäs tilata vinkuintiasta asti. Ellei ne sielläkin olis opiskellu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa muuten olla että olikin ;D

      Tottapa tuokin. Rakennusala on suurimmaksi osaksi paskahommia joten duunareita tarvitaan. Ennen sanottiin että isojen työmaiden rasite ovat kivien potkiajt jotka eivät tee mitään mutta se on tänä päivänä pomopuolen rasite koska työmailla pyörii jos jonkinlaista konsulenttia, projektin johtajaa ym. joilla ei itse asiassa ole mitään muuta hevon vitun virkaa kuin rakennuskustannusten kohottaminen. Ne kun nauttivat aika hyvää palkkaa.

      Poista
  6. Valitettavasti mulla on sen sortin keskittymishäiriö, etten pystynyt lukemaan näin pitkää tekstiä, mutta luin ekan kappaleen ja kommentit, joten pääsin ehkä jotenkin kärrylle oleellisimmista pointeista. Mainittakoon myös, että edellä mainutusta keskittymishäiriöstä johtuen on jäänyt yliopistot käymättä, joten paskahommat kutsuu... Tosin hiljan kyllä huolestutti, kun sain käsiini Iltalehden paperiversion, enkä kyennyt keskittymään edes sen lukemiseen, vaan nakkasin roskiin koko lehden. No, riittäähän maailmassa niitä muita lukijoita, niin ehkä mä voin tehdä jotain muuta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten sama ongelma kuin mulla. Keskittymiskykyä riittää lähes kaikkeen muuhun mutta lukemiseen ei ja se on mulle suuri arvoitus mistä tämä voi johtua. En tiedä onko tämä aivan päätön ajatus mutta huomasin tämän ongelman heti linnatuomion jälkeen ja kun linnassa tuli luettua aivan älyttömästi, niin olen pohtinut voiko ihminen kyllästyä lukemiseen tai jotain...en tiedä.

      Poista
    2. Olen mäkin lukenut lapsena paljon, raahasin kirjastosta kasapäin kirjojakin ja luin. Mutta aikuisemmiten en ole kyennyt enää, joten sen, mitä olen opiskellut, olen seilannut tuurilla ja akateemiset ammatit on jäänyt välistä. Enkä ole pystynyt enää vuosikausiin lukemaan edes niitä vapaa-ajan kirjoja. En vain pysty. Äitinikin meinasi talvella lainata mulle jotain kirjaa, jonka olivat ostaneet, yhden meidän kaukaisemman sukulaisen kirjoittama omaelämäkerta ja kuulemma olisi kannattanut lukea, mutta ilmoitin jo suorilta käsin, että vaikka olis kuinka sukua ja ns. mielenkiintoinen ja mukaan mahtuisi pari kohua, niin en pysty lukemaan ihan oikeaa kirjaa läpi, joten en edes yrittänyt. Ja tosiaan, joudun skippaamaan pidemmät blogitekstit niistäkin blogeista, joita vakituisemmin seuraan, koska en vain pysty keskittymään pitkiin teksteihin. Jostain syystä pystyn kuitenkin kirjoittamaan ;) Ja siksi mulla onkin välillä itsekäs olo. Että omaa asiaani kyllä kirjoitan, mutta en kykene lukemaan muiden. Mutta niin se nyt vaan tällä hetkellä on...

      Poista
    3. Daa, sama juttu Rahikaisella. Joku ihme juttu tässä on mutta mulla tuo rajoittuneisuus käsittää vain pidemmät opukset eikä se vaikuta esim. blogien lukemiseen. Toisaalta se ehkäisee myös hieman pidempien (useamman tuhannen sanan) juttujen kirjoittamisen koska mulla on muisti siinä kunnossa etten muistaisi sanotaanko nyt kolmannen tuhannen sanan paikkeilla mitä olen alussa kirjoittanut ja todennäköisesti alkaisin toistamaan itseäni. Puhumattakaan siitä että kykenisin monimutkaisiin juonen käänteisiin tai asioiden loogisessa järjestyksessä tapahtuvaan kirjoittamiseen. Pidemmässä teoksessa saattaisi käydä näet niin, että henkilö joka kuolee ensimmäisillä riveillä, hoitaa menestyksekkäästi puutarhaansa muutama tuhat sanaa myöhemmin :D

      Poista
  7. Voi herranjestas tuota mummon mosaiikkimuusia *snort*

    Joku viisas opetti joskus, että puheen ekan ja vikan lauseen täytyy täydentää toisensa, olla alku ja loppu. Siinä välissä voi jorista vaikka tunnin. Eka lause ja vika lause, siinä kaikki.
    Itse en kykene moiseen taituruuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on työmiehillä ollut varmasti näkemisen arvoiset naamanilmeet aamutuimaan :D

      Hyvä opetus! Olen omasta kirjottaimisestani huomannut sen että mulla lähtee lapasesta turhan herkästi. Teksti rönsyilee minne sattuu ja on lopulta niin sekavaa etten mä itsekään tiedä mistä mä kirjoitan :P

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins