Veela, AB (mental) ja intiaaninimet

Voi riemua! Eilen, tarkemmin sanottuna puolen yön aikoihin, olin tekemässä lähtöä täältä Jurtalta kun huomasin että rakas ruokakunta on kasvanut yhdellä ja nyt minulla onkin mitä suurin ilo toivottaa tervetulleeksi Epäluonteenomaista – blogin Veela! Kävin visiteeraamassa ja pidin näkemästäni/lukemastani niin paljon että suosittelen poikkeamista kaikille muillekin ja Jurtan väelle muuten tiedoksi että tapasin Veelan tykönä tuttujakin, hääp on näitä meidän käsityöihmeitä.

Sitten pari sanaa eilisestä, lääkärin kanssa käydystä puhelinkeskustelusta joka oli tietyiltä osin positiivinen, osaksi hyvin hämmentävä ja osaksi astetta suurempi pettymys. Positiivinen siksi että sain ajan hänen vastaanotolleen ensi kuun alusta jolloin asiat etenee toiseen tahtiin kuin pikaisessa puhelinkeskustelussa ja toinen hyvä juttu on se että ortopedi oli laittanut lähetteen röntgeniin ja magneettikuviin jotka molemmat ovat joulukuun alussa. Hämmentäväksi puhelun teki se ettei niillä puudutuspiikeillä ole kuuleman mukaan mitään vaikutusta varsinaiseen selkäkipuun (mitenkään merkittävässä määrin) vaan ne vaikuttaisivat lähinnä siihen heijaste/säteilykipuun jota meikäläisellä esiintyy hanurista alaspäin joten lääkäri tavallaan kyseenalaisti kyseisen hoitomuodon mutta met palaamme asiaan sitten ens kuun alussa. Hääp kertoi että puudutuspiikit tökätään läpivalaisussa ja itse operaatio on kuulemma helppo mutta juju piileekin siinä että tietää mihin kohtaan se piikki tökätään sillä jos se annetaan sijansa sivuun, niin sillä ei ole mitään vaikutusta haluttuun kohtaan. Tarkkaa hommaa siis.


Pettymyksen aiheutti keskustelu lääkkeistä koska se oli pelkkää paluuta vanhaan. Lääkäri ei suinkaan tyrmännyt vahvempia (opsut ja muut humehet) mutta sanoi niiden olevan vain lyhytaikaisesti annettavia raksuja joita ei pysyvään lääkitykseen määrätä. Sen sijaan hän ehdotti paluuta Kipupolille ja paluuta Lyricaan jotka molemmat torppasin kertomalla että Kipupolilla on aikoinaan kokeiltu kaikki mitä he suostuvat tarjoamaan ja Lyricakin on todettu vasteettomaksi joten en ymmärrä tätä kuviota lainkaan. Selvensin vielä ettei meikäläisellä ole tarkoitus jahdata opsuja tai mitään muutakaan päätä vispaavaa vaan haluaisin ihan tosissani sellaiset raksut että saisin ennen kaikkea nämä yöni nukuttua. Lekuri lupasi miettiä asiaa ja sanoi että tekee päätöksen marraskuun alun tapaamiseen mennessä. Lisäksi hän väläytti selkäryhmän mahdollisuutta johon minä asioista tietämättömänä (ja kärsimättömänä) parahdin heti että minähän en ala missään noitapiirissä istumaan ja esittelemään itseäni perinteiseen ”Hei. Mun nimi on Outo Paimen ja mulla on selkä vähän saatanan kipeä ja pippaa päässä - tyyliin jolloin lekuri keskeytti mut ja sanoi että kyseessä on useamman lääkärin ryhmä joka miettii mitä tässä tilanteessa voidaan/on parasta tehdä. Tokkopa tuo ryhmä koskaan kokoontuu mutta se on varma etten aio alkaa ravaamiskierrosta uudestaan, johan ne Kipupoliltakin lähetti mut Kallonkutistajien Leiriin kun ilmaisin mitä mieltä mä olen toimimattomista lääkkeistä. Siks toisekseen mulla ei ole varaa imuroida Lyricaa (edellyttäen että se toimisi). Päänpuristelijoiden leirissä muuten tuli ratkaisematon tuomariäänin 1 puolesta ja 1 vastaan koska toinen Freud oli sitä mieltä että mä olen vaikeasti masentunut ja toinen taas oli sitä mieltä että mua selvästi vituttaa. Jälkimmäinen oli oikeassa mutta papereissa komeilee semitulos eli kärsin keskivaikeasta masennuksesta mutta minulla on myös pitkäaikaisen sairauden aiheuttama persoonallisuuden muutos eli suomeksi sanottuna mulla saattaa olla jonniin verran pölyjä ylähyllyllä. Hyvä hyvä.

Jos ihmisen persoonallisuus muuttuu niin tarvitseeko silloin hommata uudet henkkarit?, kysyy nimimerkki Epätietoinen lampaanjahtaaja tundran perukoilta.
Lääkäri vastaa: Ei tarvitse. AB – piimästä tutussa B – mielisairaalassa harvemmin kysellään henkkareita, passeja, ajokortteja tahi mitään muutakaan henklön identifiointiin tarkoitettua lappua tahi muuta petrokemiallista dokumenttia. Riittää kun kävelet tontille niin saat mukavan, takaa vyötettävän puseron ja lite bara tuhdin annoksen intiaanimyrkkyä persposkeen every day joten tulevat vuodet menevät kuin hujauksessa.


Intiaaneista sen verran että eilen vaihdeltiin savumerkkejä hyvän ystäväni ja ikiaikaista keheta -heimoa edustavan Shatake-ah-nalale'n (Hän joka on vetänyt muutaman rauhanpiipullisen liikaa) kanssa ja keskuteltiin tästä mun terveydellisestä tilanteesta joka tuntuu olevan tätä samaa paikallaan junnaamista ja sairaalassa ravaamista. Shatake on vanha mies ja hänellä on hyvin laaja elämänkatsomus joten kuuntelin tarkkaan mitä hän kertoi ja täytyy tunnustaa että kuulemani sisälsi viisaita sanoja. Shatake on myös perin lupsakka ukkeli ja aika kova vittuilemaan sille päälle sattuessaan ja niinpä hän risti mut Meh'hah-tete-omute'ksi (Pikkuväkeä näkeväksi lampaan************). Että semmosta.

Mun on tehtävä lähtöä ja haluan toivottaa kaikille oikein hyvää tiistaita – muistakaa olla ihmisiksi.
Ps. Voi olla että huomisessa postauksessa te saatte intiaaninimet, se riippuu siitä onko Shatale illalla ihan kuutamolla vai vastaako se savumerkkeihin. Mä lähetin teidän blogit sen luettavaksi jotta se saa käsityksen millaisia tyyppejä te olette.