Baher - lumouksista paras

Jos haluatte kiinnittää himoitsemanne olennon* huomion, etsikää käsiinne paimen ja ostakaa häneltä pullolinen Baher:ia ja sujauttakaa tuota jumalaista ainetta olennon juomaan tai ruokaan, niin saavutatte päämääränne”.

*Olennolla käsitetään kaikki elolliset olennot kuten ihmislajin urokset ja naaraat, neljännen siirtymän valagherit, Bleh'nndait, Meheroksen kentän zaderet ja muut vastaavat lukuunottamatta Gerloin noliereita jotka ovat hermafrodiitteja.

Vaikka tuo teksti on peräisin yli kolmetuhatta vuotta vanhasta kääröstä joka löytyi Bestovskajan laaksossa sijaitsevasta kallioluolasta, niin se pitää paikkansa ja koska meikäläinen nyt sattuu a) olemaan paimen ja b) asumaan Bestovskajan laaksossa, niin saanen ilmoittaa että mulla on Baheria jokunen pullo jemmassa ja jos oikein kauniisti pyydetään niin voin myydä sitä tipoittain koska kenenkään perse ei kestä ostaa koko lestiä. Oli kuulkaas pakko laittaa tämä pienimuotoinen mainos ja ennenkaikkea ilmoittaa mahdollisuudesta saada tuota Nektarinkin mennen tullen hakkaavaa ainetta koska mä olen vähän hemmetin hyvällä tuulella ja syynä tähän on nämä ihanan kesäiset kelit. Satuin nimittäin nukahtamaan ulos ja makasin auringon paahteessa about 6 tuntia joten ei liene vaikea arvata mitä tuon pintalämpötilaltaan 5 778 K olevan pallukan säteet tekevät aivotoiminnalle. Pelkkää hyvää, kuten jäljempänä olevasta tekstistä käy ilmi (onneks vaan ilmi ettei sentään ylle).

Aurinko - tuo mystinen voimanlähde ja kropan koristelija

Tosiaan, heräsin ojasta johon olin ankarien kouristusten uuvuttamana kaatunut, melko myöhään mutta pirun pirteällä mielellä vaikka mun oli todella kuuma. Jopa niin kuuma että kyynelkanavat kiehuivat mutta minäpä käytin tilannetta hyväkseni ja keittelin silmissäni vajaan kapallisen uusia perunoita jotka satuin kuin ihmeen kaupalla löytämään naapurin pellosta. Ihmeen kaupalla siksi, että peruna on niin perkeleen vanha keksintö että voidaan pitää suoranaisena ihmeenä jos joku vielä tällä vuosituhannella löytää uusia pottuloita, yleensähän ne ovat niitä vanhoja ja melko ituisia mötiköitä. Ravittuani tämän lääkejäämien raiskaaman kehoni, päätin että nyt on aika tehdä jotain yleishyödyllistä ja niinpä istuin tämän ATK – laitteeni ääreen tarkoituksenani tehdä kattava postimerkkisarja palvelemaan vielä käytössä olevaa paperikirjejärjestelmää joka täällä tundralla kantaa nimeä Bladi empelovi. Koska Atk- laitteeni käyttöjärjestelmänä on Microsoftin setien tekemä ja tietotekniikan huippua edustava Windows 95, niin sen käynnistyminen kestää sen verran että ehdin paukuttaa itserakentamillani kangaspuilla vajaat sata metriä hyvin kirjavakuvioista räsymattoa. Mainittakoon vielä että minulla on viralliset kangaspuut koska niiden materaaliana on käytetty Halludes Cottones – lajin kangaspuuta ja puuosat ovat näin ollen kangasta eikä puuta kuten halpismallien eri versioissa. Itseasiassa minulla on kangaskankaat ja muilla taasen on virheelistä nimeä kantavat puupuut mikä tietämättömille tiedoksi saatettakoon ja saatanhan minä.

Muutaman tunnin kuluttua W95 oli viimein saanut käynnistysrituaalinsa suoritettua ja ne aivan helvetin suttuiset kuvakkeet ilmiintyivät näytölle, joten lopettelin viimeisen mattoni paukuttamisen jonka kuvioksi muuten tuli Aleksanteri Suuren valloitusretket. Siis kokonaisuudessaan koko hänen elämänsä ajalta kaikkine pikku detaljeineen joten räsyä sai vaihtaa yhtä taajaan kuin raviurheilua harrastava eläkeläinen paitaa. Otin postimerkin aiheeksi patriotismin huippua edustavan aiheen eli postimerkin etualalla on vanha mies hevosensa ja kyntöauransa kanssa, taustalla näkyy Bökerøy:n vielä suunnitteilla oleva kaupunki ja taivaalla kaartelee neljäsataa kurkea yhdessä Suomen Ilmavoimien Hawk – hävittäjien kanssa. Näitä hävittäjiä sain mahtumaan vain yhdeksäntoista koska windows 95:n paint:illa piirrettynä tuon postimerkin väsääminen oli muutenkin haastavaa. Ei ole helppoa piirtää hiirellä kun antipsykoottiset lääkkeet saavat ihan mielettömiä kouristuksia aikaan ja todisteena tästä on se että postimerkkiä tehdessäni taputtelin itseni kolme kertaa tajuttomaksi. Postimerkistä tuli kuitenkin ihgu vaikka normaalietäisyydeltä katsottuna se onkin yhtä vitun syheröä mutta tarpeeksi voimakkaan suurennuslasin avulla näkee kaikki hienot yksityiskohdat kuten viidentenä kurkiaurassa lentävän linnun silmän heijastuksen (Bökerøyn kaupungin silhuetti, etualalla muutama umpijuovuksissa oleva arkktehti) ja kyntöauran valmistenumeron sekä auraa ohjaavan miehen taskusta pudonneen passikuvan vallan saatanan huonon valotuksen.


Filistelyn loppumetreillä soi puhelin ja hyvä ystäväni Vladimir Kennebealainen soitti pyytääkseen humpalle sillä hän oli eilen saanut valmiiksi uuden latonsa ja halusi juhlistaa tapahtumaa latotansseilla. Tuumin aikani että lähdenkö koska minä en pahemmin humpasta perusta koska on se jumalauta merkillistä ettei aikuisilla ihmisillä ole parempaa tekemistä kuin hypätä käsi kädessä jossain ladossa tahi muussa tarkoitukseen soveltuvassa, suhteellisen tasaisessa ja mieluummin katetussa tilassa. Vladi kuitenkin houkutteli kertomalla että paikalle tulee ainakin kolmen eri pitäjän Marttakerhot sekä muutama lomittaja naapuritundralta, joten päätin lähteä katsastamaan kuinka räähkillä koipi nousee ja painelin suihkuun – jo pelkästään siitä syystä että jatkuvasti kainalossani (teipattu) oleva paistimittari ilmoitti kehoni lämpötilaksi 220 astetta celsiusta joka muuten on optimi lämpötila pienimuotoiselle lämpöhalvaukselle sekä maksan totaaliselle mureutumiselle.

Vladimirin lato oli varsin vaikuttava näky, lattiapinta – alaa 19000 m2, korkeutta lähemmäs kolmekymmentä metriä ja molempia päätyjä koristi kaksi kappaletta tuulettimia joiden halkaisija oli tasan 12 metriä, tarkistin tämän Vladimiriltä kun pohdin millaisen tuomiopäivän tornadon ne saisivat aikaan. Muijat olivat jo saapuneet ja he näyttivät jakaantuneen pieniin ryhmiin joissa käytävä keskustelu oli sen verran kiihkeää ja kovaäänistä että se sai veret valumaan korvistani kirkkaina, solisevina puroina. Pääsääntöisesti keskusteluissa vaihdettiin reseptejä, kerrottiin uusimmat virkkausasennot ja moitittiin paskat kodinkoneet kun ne eivät tahtoneet kestää heidän asettamiaan vaatimuksia jotka sentään olivat vain muutaman pykälän STUKES:in Arevalle asettamia ehtoja tiukemmat. Lomittajat sen sijaan ja tavoilleen uskollisena olivat riisuutuneet lähes alasti ja kujerrellen he esittelivät toisilleen mullien potkujen aiheuttamia mustelmia sekä reikiä jotka olivat syntyneet heidän horjahtaessaan paskaisella lattialla päin huolimattomasti jätett heinähankoa. Martat ovat ihan mukiin meneviä ja silmänmukaisia katseltavia mutta lomittajien klaanissa on jotain mikä viehättää minua erityisesti. He ovat nättejä ja muutenkin....hmmm...varsin naisellisia muodoiltaan koska alipalkattu ja raskas työ pitää kropan kunnossa varsin rintalihasten osalta. Päätinkin että jahka orkesteri saapuu ja aloittaa soitannan, niin lähestyn erästä Plovenoin tundralle tullutta lomittajaa ja teen tuttavuutta hieman tarkemmin.

Vaan orkesteria ei kuulunut. Meni tunti, mei toinenkin ja Vladi alkoi käymään sangen kuumana soitellessaan orkesterin perään. Viimein hän sai langan päähän taksikuskin joka kertoi tuovansa bändiä ja sanoi olevansa ihan kohta perillä eikä hän todellakaan puhunut paskaa sillä pian taksi kurvasi ladon hulppeista, 22 metriä korkeista ovista sisään ja kaarsi kumit kiljuen kohti ladon toisessa päässä olevaan stagea kohden. Helvetillisten neliömäärien takia jouduimme turvautumaan kiikareihin jotta olisimme nähneet mitä soitantalavan edessä tapahtui ja tapahtuihan siellä: taksi keinahteli, sairaalloinen kiroaminen ja huuto kantautui kun kuski yritti saada bändin rahastonhoitajana toimivalta basistilta rahaa. Tappelu yltyi ja pian ensimmäiset, velttoon lihaan osuvista iskuista kertovat läjähdykset kertoivat myös kiikarittomille että toisessa päässä tätä heinäcontaineria oli käynnissä ns. turpajuhlat jotka lopulta päätyivät bändin humalatilan ja taksikuskin jumalattoman koon vuoksi päätyi jälkimmäisen voittoon. Ovet paukkuivat eikä mennyt aikaakaan kun me jouduimme suorastaan syöksymään turvaan taksikuskin kurvatessa ulos ladosta ja kirotessa sekä Vladimirin että kyydissä olleen ”Bestovskaja's Sober Shepherd” - bändin.


Hiljaisuus laskeutui latoon ja sitä kesti täsmälleen kolmekymmentäkaksi sekuntia jonka jälkeen Vladimir – välittämättä paikalla olevista naisista – alkoi kirota arameaksi ja sinkautti kädessään olleen Vodkapullon takanaan olevaan seinään hirvittävin seurauksin: Lesti osui DoomDay – tuulettimien katkaisijaan ja se oli sitten siinä. Pian ilmassa lensi ryhmä kirkuvia marttoja, muutamia puolipukeisia lomittajia (jotka jatkoivat keskustelua tilanteesta huolimatta! ♥) ja luonnollisesti Vladi med meikäläinen. Martat, jotka olivat joukon kevyimpiä, paukahtelivat päätyseinään sellaisin väliajoin että rytmi oli lähes samanlainen kuin kappaleessa jossa lauletaan ”hooray, hooray, it's a holi – holi – holiday”. En voinut olla nauramatta, olkoonkin että lensin ilmassa ja auringon kiehauttama pääni sai suhteellisen kovan laakin osuessaan päin ovenpielessä roikkuvaa sianruhoa jota muuten en ollut aiemmin huomannut. Ennen kuin sinkouduin oviaukosta ulos, ehdin nähdä parrastaan kattotuoliin takertuneen Vladimirin kaivamassa taskujaan – ilmeisesti hamusi lampaiden keritsimiseen käytettäviä saksia sillä jos ihminen roikkuu parrastaan takstoolista kun 88 boforin tuuli riepottelee hänen kroppaansa, niin voin kertoa että siinä on poskilihat kovilla. Mitä taasen lomittajien kohtaloon tulee, niin ainoa asia minkä ehdi rekisteröimään oli se kun tämä uusi lomittaja kuului huutavan jotain Koposen mullista ja sen vittumaisesta luonteesta. Tuulettimien aiheuttama ilmavirta oli niin voimakas että lensin miltei omalle jurtalleni asti joten en saapastellut takaisin vaan soitin myöhemmin Vladille ja kysyin että ovatko kaikki säilyneet hengissä. Kuulemma olivat ja jopa siinä määrin hyvässä kunnossa että Martat olivat leiponeet Vlamidiria turpaan – toki Työtehoseuran ohjeistuksen mukaan ja ergonomisesti oikeita asentoja käyttäen.

Tälläistä tänne joten voitte uskoa että mä olen hirmu iloisella tuulella varsinkin nyt kun pään sisälämpötila on pudonnut alle sadan asteen eikä silmät enää kiehu. Rakas Valkyriani lähtee asioilleen joten päätin yllättää sen siivoamalla tämän kanikoppimme perusteellisesti joten toivotan teille oikein hyvää sunnuntaita.

Ps. Sori kirjoitusvirheet – mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa niin niitä löytyy.



6 kommenttia :

  1. Hyviä tuulettimia on näinä aikoina vaikea saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vaikka meillä on olkkarin katossa iso (halkaisija 110cm) tuuletin ja makkarissa 30cm:n halkaisijalla oleva niin tuntuu ettei niistä ole mitään apua.

      Poista
  2. Päivää Tundralle! Tännehän kuuluu vaikka mitä. Tulin vaan ilmoittamaan, että olen back siis suomeksi kotona ollaan, joten aja varovasti täällä päin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, te olette siis palanneet vilvoittavien vetten ääreltä. Näillä keleillä en ajele kuin äärimmäisessä hädässä joten voit olla huoleti :D

      Poista
  3. No,nyt se selvisi mulle miks meidän lomittaja aina säpsähtää, kun puhun PAIMENkoirasta tai vaikka PAIMENsauvasta.
    Vaikka eihän tuo ole mikään ihme , onhan hän tosi upee nuori, hyvä rintalihaksinen mies :D

    VastaaPoista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins