Parisuhteen pahin mahdollinen skenaario: Kardinaalivirhe nro 1

Sorruin eilen kaikista mahdollisista kardinaalivirheistä siihen joka on kaikkein pahin, häpeällisin ja anteeksiantamattomin eli vuosipäivämme unohtamiseen. Totta, ensimmäistä kertaa 14 vuoteen ja tämän törkeän synnin esiin tuleminen sattui tämä antikristus – luokituksen saaneen tuurini johdosta keskellä tämän hikisen kylämme keskustaa ja tätä häpellistä tapahtumaa oli todistamassa kaikkiaan 7 ihmistä. Kaksi tuttua pariskuntaa, eukko ja minä sekä sitten tämä helvetin ilmiantaja jolle on pakkomielle tietää kaikkien menemiset ja tulemiset, jokaisen kyläläisen kengän numero ja heidän lastensa nimet syntymäpäivineen eli käytännöllisesti kaikki mitä ihmisistävoi tietää. Tilanne muodostui mormaalia kaavaa noudattaen joka perustuu siihen, että jos täällä maanmittaushallituksenkin unohtaman kylän raitilla sattuu liikkumaan yksikin onneton sielu, niin seurauksena on ns. ”valittavat ovet” - efekti kaikkien rynnätessä viemään ”aivan sattumalta” roskiaan tahi lähtiessään ”hetken mielijohteesta” viemään koiraansa/kissaansa/ukkoansa iltakusella ja törmätäkseen näin kylän raittia pitkin tallustelevaan yksilöön, pariskuntaan tahi Oortin tähtisumusta vierailulle tulleeseen humanoidiin ”kuin vahingossa”. Näin kävi nytkin, tosin sillä erotuksella että minä ja eukko – olimme iltakävelyllä – lähestyimme omalta suunnaltamme ja nämä kaksi muuta pariskuntaa omilta tahoiltaan. Kaikki tiet vievät rytöhelvettiin eli meidän asuntoalueelle päin ja niinpä me sitten viimein kohtasimme tämän Via Dolorosalle johtavan tien alkupäässä ja jäimme juttelemaan kaikesta mitä mahdollisesta taivaan ja maan väliltä.

Pian taivaankannen täyttää ukkosen kaltainen jytinä ja katsoessamme korsukyläämme johtavalle tielle, näimme kuinka tämä kylän tietotoimisto lähestyy meitä kohden kävelyvauhdilla joka saa tien varressa kasvavat puut huojumaan pienten, äänivallin rikkoutumisesta johtuvien poksahdusten muodostaman paineen vaikutuksista. Ihmistä ei saisi vihata eikä häntä kohtaan saisi tuntea inhoa mutta mitään en vihaa niin paljon kuin tyyppejä, jotka tunkevat nenänsä toisten asioihin ja niinpä nytkin tunsin kuinka niskavillani nousivat pystyyn ja kulmahampaani kasvoivat normi raatelumittaansa joka on seitsemisen senttiä. Vaimonikin havaitsi tämän, tökkäsi kylkeen ja suhautti suupielestään ”koitahan piilottaa ne leegosi” - komennon. Ilmiantaja lähestyi lujaa vauhtia eikä välimatkaa ollut enää kuin muutama kymmenen metriä joten saatoimme haistaa kuinka hänen itäisillä mailla valmistettujen lenkkareidensa pohjat kärysivät, noita halpahallien sandaaleja kun ei ole tarkoitettu yli 80 km/h nopeuksiin eikä varsinkaan sorapintaisille teille. Hänen pysähtyessä viereemme, näin hänen hiestä märkänä olevan paitansa ja seurasin kuinka noin kolmen desilitran kokoluokkaa olevat hikikarpalot tippuivat nenästä suoraan kengille, missä ne iloisesti suhahtaen höyrystyivät sillä hänen jalkojansa koristavat Quick Step – merkkiset muovikääryleet lenkkarinsa olivat tulessa.

Tervehdimme häntä ja kun hän oli saanut povitaskustaan vetäisemästään ja kaikkien superkyttääjien vakiovarusteisiin kuuluvasta litran happipullosta kunnon imaisut, hän hätäisesti tervehti muita ja käänsi katseensa meikäläiseen aloittaen noin puolitoista tuntia kestävän historiikin vaimoni ja minun suhteesta, kertoen sekä huippukohdat että noloakin nolommat hetket kaikkine vitun yksityiskohtineen jotka sisälsivät tarkat päivämäärät kellonaikoineen, tapahtumien todistajien nimet sosiaaliturvatunnuksia myöten, unohtamatta listata silloin vallineita sääolosuhteita ilmanpaineineen ja suhteellisine kosteuksineen. Tämän kaiken hän lopetti mahtipohtiseen ja noin 98 desibelin voimakkuudella rääkäistyyn kysymykseen: ”Niin että mitäs sinä sitten tänä vuonna ostit vaimolle?!!!”
Voisin listata tähän seuraavien sekuntien aikana tapahtuneet maan alle vajoamiset, paikalla olleiden naishenkilöiden jäätävät katseet ja heidän miestensä hiljaiset mutta vahingon iloiset hihitykset, haluni tappaa tämä kardinaalivirheeni esiin tuonut julkirääkyjä ja monia muita asioita mutta en sitä tee, vaan kerron että en kyennyt vastaamaan enkä itseasiassa sanomaan sanakaan muutamaan hetkeen. Tuijotin vain typertyneenä eteenpäin melko pitkän aikaa koska aivoni työstivät ”miten helvetissä näin pääsi käymään?” - kysymystä ja tuo hetki oli niin voimakas että en edes tiedostanut vierelläni seisovia ihmisiä ja havahduin vasta siihen kunvaimo otti kädestä kiinni ja sanoi että lähdetääs kotiin päin.


Mitään perusteluita ei ole. Ei kiputilat, ei ahdinko eikä omat ja näennäiset kiireet. Vuosipäivän unohtaminen on anteeksiantamaton rikos jo pelkästään sen takia että suhteemme seitsemän ensimmäistä vuotta eivät olleet mitenkään helppoja kuten eivät myöskään niitä seuranneet vuodet aina siihen asti, kunnes päätin vetää pääni perseestä pois ja lopettaa alkoholin kanssa läträämisen kokonaan. Kaikki nämä vuodet – joita eilen siis tuli 14 täyteen – vaimoni on jaksanut katsella meikäläistä ja olla tukena joka helvetin päivä ja mitä minä teen? Kiitän häntä unohtamalla sen päivän jona alkoi meidän yhteinen taival neljästoista vuotta sitten. Se ei ole pelkästään kardinaalivirhe vaan se on synti joka menee minun omituisen maailmankatsomukseni mukaan jopa kuolemansyntien edelle ja on näin ollen rikoksista suurin. Moni saattaa pitää tätä paatoksellisena paskan jauhamisena mutta ne harvat jotka tietävät mitä me eukon kanssa olemme käyneet läpi, niin ymmärtävät mistä puhun. Vaikka meillä ei sen paremmin juhlita synttäreitä eikä sen paremmin mitään muutakaan ja pyrimme välttämään kissanristiäisiä viimeiseen asti, niin elämässäni on viisi vuosittaista päivää jotka ovat todella tärkeitä ja ne ovat vaimon syntymäpäivä,suhteemme vuosipäivä eli eilinen, syyskuun 20. päivä jolloin avioidumme ja jouluaatto sekä ns. pyyteettömän uskollisuuden päivä eli Aljohin syntymäpäivä jota muuten vietetään kohta sillä se on tämän kuun 29. päivä jolloin tämä rakas luppakorva täyttää seitsemän vuotta. Uskollisuus kun on näinä aikoina katoamassa ja vieläpä kun se on täysin pyyteetöntä vailla ilman mitään taka – ajatuksia, on se mielestäni sellainen asia että sitä pitää juhlistaa. Olkoonkin että kyseessä on koira mutta ilman Aljohia meikäläinen tuskin nostaisi persettään tästä sohvalta enkä usko että lähtisin kesäisin lähes joka päivä pitkälle pyörälenkille, joten saan olla Aljohille paljosta kiitollinen.

Minä olen huono ihminen ja minua on vituttanut eilisestä lähtien sen verran rankasti että en tiedä missä järjestyksessä tämän päivän asiat hoidan sillä olkoonkin että on maallista, niin lainaanhan minä rahaa jotta saan ostettua vaimolleni lahjan koska se on vähintä mitä voin tehdä. Pientä aikataulutusta se vaatii koska elämänvalo eli rakas kummilikkamme Minttu tulee meille ja on ainakin pari päivää, mahdollisesti kolme ja se aiheuttaa muutamia muutoksia tähän päiväjärjestykseen ja tässä ei ole kuin jokunen tunti kun lähdemme häntä hakemaan, niin pientä kiirettä pukkaa koska mun täytyisi ehtiä jossain välissä käydä neliöimässä yhden omakotitalon seinä – ja kattoneliöt tulevaa remonttia silmällä pitäen. Haittapuolena on kuitenkin omaan itseeni kohdistuva viha joka hieman häiritsee ajatuksenjuoksua ja sitä kautta päätöksiä. Taidan perkele käydä tekemässä sitä velkaa vähän enemmän ja tatuoida edellä mainitut päivämäärät käsivarteeni ja jos joku nyt ajatteli möläyttää että mitäs jos te eroatte tai mitäs sitten kun Aljoh aikanaan kuolee, niin sanon että se oli sitten siinä. Ei tule uutta vaimoa eikä sen paremmin koiraakaan joten olkoon ne sitten muistona ja tämä muuten on asia jonka toteutan.


Teille kaikille haluan kuitenkin toivottaa mitä parhainta perjantaita ja sen myötä alkavaa viikonloppua.

35 kommenttia :

  1. Vuosipäivä oli jo ja se oli kolmaskymmenes seitsemäs, hääpäivä on kesällä ja se on kolmaskymmenes viides, mutta en usko että sitä kukaan muistaa. Ehkä minä voin illalla huomauttaa muistamattomuudesta ja mies sanoo, että Jaaa.... Näin se on aina mennyt, ei meillä ole mitään juhlia muistettu. Synttärilahjan sain mieheltä vuonna 81 ja se on edelleen tallessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kunnioitettava määrä vuosipäiviä takana ja ne todistavat mitä se oikea rakkaus on. Nykyään kun tuo naimisiin meneminen olemaan vähän samanlaista kun elokuvissa käynti eli osa lähtee jo alkutekstien aikana pois kun "tää juttu on ihan paska".
      Siispä ei muuta kuin isot onnittelut teille ja kaikkea hyvää jatkossakin - pistä Kokki lujille :D

      Poista
  2. Tossa sun paatoksessa oli aika montakin kohtaa, johon olis tehny mieli "tarttua", mutta päätin pitää mölyt mahassani ja toivottaa teille näin jälkikäteen Onnea Ison Päivän johdosta :). Vaimollesi eritoten, koska tie on ymmärtääkseni ollut pitkä ja kivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sä Maelka voit ottaa kantaa koska en minä siitä suutu tai loukkaannu koska mä tiedän että mulla on tapana esittää asiat hiukka yks oikoisesti ja omalla jääräpäisellä tavallani
      Vaimoni ja minä kiitämme, vaimo oli yhtä hymyä kun kerroin sille nämä sun erityisterveiset :D

      Poista
    2. Vaikeneminen on joskus viisautta :). Kun mää olen pesunkestävä realisti ja sää ot sielultasi .... hmm, mikähän sää ny olisit "taivaanrannanmaalari" ;)).

      https://www.youtube.com/watch?v=gmBbTgg9t3o

      Poista
    3. No ihan oikeesti haluaisin kuulla sun mielipiteesi/ajatuksiasi aiheesta ja taidat olla noiden taivaan kannen pinnoittamisien suhteenkin jos et nyt oikeassa, niin ainakin oikeilla jäljillä ;D

      Poista
    4. Kiitos Maelka linkistä sillä mä kuuntelin tuon biisin kolmeen kertaan ja niissä sanoissa oli aika perkeleen paljon totta, jopa niin paljon että yhdessä kohtaa tais lentää jotain roskia silmiin kun tuppas silmät kostumaan..

      Poista
    5. Maelka kuittaa :).

      Poista
    6. Blogger roiskaisi tähän kohtaan tarkoitetun sydämen tuonne alakertaan joten täytynee liimata se tällä kertaa paremmin.
      <3

      Poista
  3. Aina pitää olla Plan B tyyliin "Aaa, se on kotona odottamassa.... " "Se tuodaan vasta ......" tms. Etkö sä muka ole vieläkään oppinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo mutta eukko on katsellut mun touhujani niin kauan ja tuntee mut sen verran tarkkaan ettei sille enää mene läpi nämä varasuunnitelmat :D

      Poista
  4. Koska tiedän vaimosi olevan fiksu ja ymmärtäväinen nainen (muullainen ei siellä enää asuisi...), niin uskon hänen ymmärtävän tilanteen täysin. Ja jos vaikka myöhässäkin hiukan häntä jotenkin muistat niin kaikki on varmasti hyvin.

    Meillä mies muistaa hääpäivän hyvin siitä, että se on viereinen päivä hänen synttärinsä kanssa. Tarkoituksella. Sitten tapaamispäivästä käymme säännöllisin väliajoin keksutelua, että oli tammikuun 26. vai 27. päivä. Mutta kun sitä päivää muistelemme, niin on oikeastaan aivan sama kumpi se oli. Sen päivän tapahtumat muistamme molemmat, kristallinkirkkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olet sä siinä mielessä oikeassa että tänään se sano mun ottavan asiasta enemmän stressiä kuin hän mutta kun sitä on vähän pakko ottaa - minähän se oli joka unohti!

      Tuo teidän hääpäivähän sattuu mukavasti koska te voitte juhlistaa kaksi päivää putkeen ja olla ns. suljettujen ovien takana kutmuillen ja ihan vaan toisianne varten

      Poista
  5. Tuossa muutama viikko sitten elimme ihan normaalia arkea, kiirettä aamulla lenkille koiran kanssa, kiireellä töihin (kuljemme samalla autolla työmatkat), töiden jälkeen kiireellä kotio ja vauhdissa välipalaa naamariin ja sitten molemmat tahoilleen treenaamaan. Illalla toinen tekee ruokaa ja toinen kiertää koiran kanssa iltalenkkiä. Kun kiire hellitti niin teemukien kanssa sohvalle yhdessä könöttämään ja katsomaan mitä uutiset maailman menosta kertovat. Kun uutisten alussa päivämäärä ilmestyi ruutuun, vilkaisimme kumpikin noloina toisiamme: "Hyvää hääpäivää rakas!"
    Ei se oikean hetken ohittaminen vähennä asian tärkeyttä ja ihmeellisyyttä lainkaan :D Pääasia on että illalla nukkumaan mennessä toinen on siinä kosketuksen päässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myöhästyneet onnittelut!
      Onhan se asia niinkin että parisuhde/avioliitto tai muuten vaan toisen rakastaminen perustuu hyvin paljon sille "sanattomalle rakkaudelle" eli juuri tuolle mitä kerroit kommenttisi lopussa. Mulla on nimittäin jäänyt meidän suhteen paskoilta vuosilta sellainen psyykevinouma että jos satun nukahtamaan esim. sohvalle ja jos herätessäni huomaan että eukkoa ei ole missään, saan ihan käsittämättömä raivarit ja näin just kävi viime maanantaina: eukko oli lähtenyt asioille (meno jonka tiesin mutta en muistanut) eikä ollut jätttänyt mitään lappua joten minä pommittamaan sitä puhelimella ja kun se (perkele) ei vastannut, niin lähdin kylille varmana että tapan jokaisen vastaan tulijan. Ärisin ja kiroiin mennessäni kunnes harmaat aivosolut (no okei, se yksi ainokainen) liikahtivat ja muistin missä muija oli joten pyörähdin kotiin päin ja teppailin häpeissäni pirtille lippalakin kärjen osoittaessa hyvinkin tiiviisti maata kohti :D

      Poista
  6. Sinulla on kyllä tuo sydän paikallaan. <3
    Paljon onnea jälkikäteen vuosipäivän kunniaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Simpukka, sydämestä en tiedä mutta vaikka tuo valkyyriani joskus huutaa niin että tärykalvot lepattaa, niin kyllä mä siitä silti tykkään.

      Poista
  7. Meillä hääpäivä on kesäpäiväntasauspäivä, eli kun se on merkitty lähes kaikkiin kalentereihin, niin sinne katsomalla muistaa. Koirien synttärit on sama kuin esikoisen - joka on 2pv mun synttärin jälkeen. Kymmenen päivän päästä on tapaamisen 19-vuotispäivä.

    Just tänään mietin, kun tuo toinen ei kai koskaan aattele muita. Mitään romanttisia muistamisia ei oo koskaan. Eipä sillä, että mie mitään erityistä vaatisinkaan, mutta joskus olis kiva tuntea olevansa toisen ajatuksissa. Vaikka että "lähtisitkö kävelylle mun kans?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä sitten sattuu hääpäivä hyvälle kohtaa koska se on sellaisen merkittävän päivän kohdalla ja lasten sekä koirien kohdallahan tuntuu olevan selkeä kaava :)

      Rakkautta voi osoittaa monella tapaa ja mun mielestä tällä kohtaa tullaan siihen vanhaan totuuteen etteivät ne suuret sanat niinkään mutta ne teot ovat niitä, jotka merkkaavat ja siksipä uskonkin että ukkos on tosipaikan tullen valmis tekemään sun eteen helvetin paljon vaikkei sitä näytäkään.

      Poista
    2. On se ainakin joskus aiemmin ollut ja tehnytkin. Nykyään ei taida enää niin jaksaa vaivautua...

      Poista
    3. Ei se rakkaus mihinkään katoa.

      Poista
  8. Ei hätää, on sulla niin ihana vaimo että hän ymmärtää kyllä.
    Onnea Vuosipäivään <3

    Meillä hääpäivä mieheni syntymäpäivänä ja kyllä se aina muistaa jotenkin.
    No, nyt taas Minttu kylässä ja kuvaa sylissä ottamaan.

    Nurimkko siistitty ja tauti päällä siksi kyselenkin "Missä on se sauna, jonka taakse väsyneet voisi mennä lopettamaan itsensä"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti ja kyllähän tuo eukko poikkeuksellisen ymmärtäväinen on, sitä ei käy kieltäminen.

      Minttu on meillä varmaankin koko viikonlopun ja ehkäpä niitä kuviakin tulee otettua jossain vaiheessa mutta nyt likka leikkii uudella puuhamatollaan vai mikä heltin aktiiviriepu se nyt sitten lieneekään :D
      No se on sellainen viltti jonka kulmasta kulmasta menee kaaret ja niistä roikkkuu yks pallo ja kaksi sellaista ötökkää joita mä näen pahimpien hallusinaatioiden aikana ja ne kaaret (jotka ovat pehmustetut) ovat sellaisella korkeudella että Minttu ylettää niihin leluihin ja koittaa repiä niitä alas. Naurua ja jokellusta piisaa joten kait se sitten tykkää niistä.

      Elä hyvä ihminen ittes lopettamisesta puhu; mullahan on se oppituntikin vielä käymättä ;D

      Poista
  9. Kyllä teillä on vaikeeta. Me unohdettiin kerran miehen kanssa molemmat, että meillä on hääpäivä. Mun äiti sitten laittoi tekstiviestiä joskus iltapäivästä, että hyvää hääpäivää. Siinä sitten olin ihan, että arvaa mitä, tänään on meidän hääpäivä. Oho, hups... Ostettiin sitten ihan yhdet siiderit sen kunniaks, joista minä join omani istuen intiaaniasennossa maassa hevostallin takana ja mies vissiin vaivautui seisomaan. Että silleen.

    Syntymäpäivää ei voi unohtaa, koska ollaan synnyttä samana päivänä, kuus vuotta on ikäeroa, mutta prikulleen sama päivä, kätevää. Muuten mä taatusti unohtaisin miehen synttärit ja se mun... Haropäitä ollaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei meillä mitään vaikeeta ole vaan mulle nyt sattuu olemaan kunniakysymys muistaa eukkoa tiettyinä päivinä. Ei meillä niistä mitään numeroa tehdä eikä sen paremmin juhlita. Vaimon syntymäpäivänkin - siis tämän vuoden - kuittasin pusulla ja sanoin että tuohon on tyytyminen kun ei ole rahaa :D

      Poista
  10. Mä olen Marran kans samoilla linjoilla, viimeks muistin hääpäivän illalla. Mies sentään oli muistanut sen jo hetkeä aiemmin :D

    Mutta meinaatko, että se TotuudenTorvi lähti kävellen sieltä tapaamispaikalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähettelen täällä sydämiä näköjään ihan omituisiin kohtiin...
      No helpommalla pääsen kun tsekkaat Marralle antamani vastauksen, niin mun ei tarvitse kirjoittaa sitä kahteen kertaan (laiska minä).

      Totuuden Torvesta sen verran että kyllä se lähti koska kyseessä on henkilö jolla on vaikeuksia mielenterveytensä kanssa ja tähän tiettyyn sairauteen/oireyhtymään kuuluu myös tuo pakon omainen asioiden muistaminen ja niistä tietäminen (esim. syntttäri - ym. kortit hän lähettää noin viikkoa, kahta ennen ja jos hänellä on puolilta päivin meno vaikkapa lääkäriin, niin hän käy suihkussa jo aamuviiden aikaan ja istuu sohvallaan täysissä pukeissa = ulkovaatteet päällä viimeistään aamukuuden aikaan odottamassa lääkäriin lähtöä. Että semmosta.

      Poista
    2. Jaa, no sitten ymmärrän. Enkä mitenkään moiti sua unohtamisesta, vaan ymmärrän että saattoi hiukan pannuttaa :)

      Poista
    3. No joo, kyllä se otti luonnon päälle mutta tässä vaiheessa iltaa alkaa jo helpottamaan eikä pulssikaan ole enää kuin 158 ;D

      Poista
  11. Lämpimät onnittelut vuosipäivän johdosta. Eiköhän se ole emännälle selväksi tullut, että vilpitön sydän on paras lahja jonka puoliso voi antaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!
      Joo, se jo tuossa iltapäivästä ärähti että lakkaa nyt saatana höpisemästä siitä vuosipäivän unohtamisesta :D

      Poista
  12. Onnittelut täältäkin. Ole nyt sinäkin vähän lempeämpi itsellesi (varsinkin kun vaimosikin tuntuu olevan leppeä asian suhteen). Tarjoat kukkasen (naapurilla on kuulema aina sellainen tarjolla ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tuo oli hyvä vinkki ja taidankin aamutuimaan kun lähden Aljohin kanssa lenkille, käydä kysäisemässä naapurilta olisko hänellä heittää muutamaa ruusua ;)

      Poista
  13. Onnea teille ♥
    Mä ehdin nähdä vain pienen siivun "sellaista elämää", ja täytyy sanoa, että hieno Nainen sulla on. Ja miten voiskaan olla muuta, kun sen Mies on niin lämmin ja kultainen.

    VastaaPoista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins