Outo juttu - osa aivoista sammuu ja v-käyrää ei ole. (switch off your brain)

Olen kenties ensimmäinen paimen jolla on rullaverho oikeassa silmässä enkä ole kovin tyytyväinen tähän velttona roikkuvaan markiisiin joka peittää lähes koko oikean puolen näkökentän. Löin silmäkulmani yläkaapin alareunaan sen verran vauhdikkaasti että piti oikein pudottautua polvilleen miettimään kuinka mukavalta se tuntuukaan. Veri lensi hetken aikaa ja nyt ollaan tilanteessa jossa verta on pakkautuneena ihon alle reilun kokoiseksi kasvaneeseen pussiin ja se perkele roikkuu silmän edessä kuin mikäkin roiskeläppä. Saapa nähdä kuinka mustaksi menee huomiseen mennessä sillä se on alkanut ohimon kohdalta vaihtaa väriä jo jonkin verran. Olisi kyllä saanut jäädä tapahtumatta mokoma tapaturma kun päätä särkee muutenkin ihan tarpeeksi mutta tämä on tätä meikäläisen tuuria. Muuten menneitä päiviä voisi luonnehtia suhteellisen hyviksi koska tuolla aivoissa tuntuu tapahtuneen jonkinlainen muutos parempaan suuntaan. Ollakseni rehellinen teille, niin kerron kärsineeni hyvin väkivaltaisista ajatuksista jo pidemmän aikaa näiden ajatusteni kuitenkaan kohdistumatta sen paremmin kehenkään tiettyyn ihmiseen. Kaipa se on jonkinlaista väkisin tukahdutettua raivoa kaikesta tästä sairastamisesta ja sen seurauksena olevasta köyhyydestä joka hankaloittaa elämää hyvin paljon. Tuntuu jotenkin typerältä että joutuu lainaamaan rahaa päästäkseen tienaamaan rahaa ja vieläpä sellaisen projektin osalta joka ei käytännöllisesti katsoen tuota mitään. Hyvin pieni ja sinänsä kevyt homma – raskaisiin en tässä kunnossa pystyisikään – mutta kun tietyillä materiaaleilla on määrätyt kuivumisajat niin projektin hoitaminen tuntuu olevan pelkkää edestakaisin ajamista kohteen ja kodin väliä jolloin naftakulut nousevat tarpeettoman suuriksi. Ollaan siis tilanteessa jossa lainaan rahaa päästäkseni paikasta toiseen ja projektin päätyttyä käytän projektista saamani rahat sen aikana muodostuneen velan hoitoon eli eipä ole mitään järkeä koko touhussa.


Tässä muuten nähdään minkälainen omaan napaan tuijottelija meikäläinen on, sillä ei ole kovin kauaa aikaa kun sanoin Helmelle että hänen blogiaan on mukava lukea sen positiivisen luonteen vuoksi kun kaikki muut narisevat milloin mistäkin aiheesta ja juuri nyt syyllistyin samaan. Ei ihme että suomalaiset kärsivät masennuksesta ja apatiasta kun koskaan ei ole mikään hyvin. Sanottakoon etten tarkoita suinkaan heitä joiden taakkana on parantumattomat sairaudet tai muut vastaavat todelliset ongelmat, vaan tarkoitan tälläisia meikäläisen kaltaisia turhan piipittäjiä joiden täytyy saattaa koko maailman tietoisuuteen (ollaanpas rehellisiä ja tunnustetaan että vain muutaman kymmenen ihmisen) niinkin mitätön asia mitä tuossa ensimmäisessä kappaleessa valitin. Onhan se kamalaa kun päähän tulee pikku pipi eikä kukaan ole näkemässä ja antamassa kiireellistä ensiapua, voi voi sentään. Taidankin huomenna työntää pääni sirkkeliin rangaistukseksi tästä turhasta valittamisesta koska sitten saa tuntea sitä kunnon kipua kun koittaa liimailla kallonpuoliskoja yhteen ja miettiä että käyttäiskö kaksikomponenttiliimaa vai tyytyisikö ihan tavalliseen puusepän liimaan.

Olen parin viimeisen kuukauden aikana käynyt itseni kanssa pään sisäisiä keskusteluja ja olen tavallaan koittanut tehdä jonkinlaista diagnoosia itsestäni tai paremminkin saada selville että mikä vittu tässä ajattelutavassa oikein mättää. Diagnoosiksi sain sen, että minua ei vaivaa masennus eikä vitutus vaan nuo edellä mainitut yhdessä muiden asioiden kanssa ovat jalostuneet eeppiset mittasuhteet saavuttaneeksi turhautumiseksi, sellaiseksi joka ilmenee tiettyjen asioiden väkisin yrittämisenä - pyrkimyksenä parantaa elämänlaatua – mutta jotka itseasiassa johtavat turhautumisen lisääntymiseen ja tämä on se, mikä on aiheuttanut kaikki ne väkivaltaiset ajatukset joiden ollessa vallalla olen suorastaan toivonut että joku tulisi aukomaan päätään jotta pääsisin purkamaan aggressioitani. Erittäin huono asia sillä raivostuessani päässäni ”naksahtaa” enkä sen pisteen ylitettyäni näe kuin pelkkää valkoista vihaa ja tämä on elämäni varrella johtanut viiteen eri tuomioon josta viimeisin sitten vei vankilaan. Kaikestaan olen joutunut maksamaan noista raivostumisistani hieman vajaa kolmekymmentä tuhatta euroa mutta näissä asioissa ei tuolla rahalla ole paskankaan merkitystä vaan sillä, mitä toiselle tekee ja kuinka paljon se vaikuttaa myös muihin ihmisiin.


Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja totisesti toivon että tästä vallitsevasta psyykkeen olotilasta tulee pysyvä koska se tuntuu ja on jotain sellaista mitä olen hakenut lähes koko ikäni. Mene ja tiedä, voihan tämä olla eräänlainen hulluuden sekundäärivaihe jonka jälkeen pimenen lopullisesti mutta nyt on hyvä, sellainen ”jos ei tänään onnistu niin sitten huomenna ” - tila ja se on kuulkaa aika helvetin hieno fiilis. Tiedän varsin hyvin ettei rahaa ole eikä ruokaa juuri lainkaan, kiputilat jylläävät ja autokin tarvitsisi pestä mutta so what, kyllä se tästä suttantuu. Voiko olla niin että mulle on tuolla päässä tapahtunut sama juttu kuin juomisen suhteen jolloin se lopettamispäätös tuli eräänä lauantaiaamuna ilman mitään tragediaa tai muuta mullistavaa kokemusta, kunhan vain sain tarpeekseni koko touhusta. Tarkoitan sitä että voiko ihmisellä olla samanlainen mekanismi vitutuksen suhteen, ts. tarpeeksi kauan kun vituttaa (omalla kohdallani jo kätilöopistolta lähtien eli kohta 50 vuotta), niin siihenkin kyllästyy eikä jaksa enää ”vituttaa” noin tekemistä kuvaavassa merkityksessä? Vai onko niin että nyt on napsahtanut lopullisesti ja joku tietty aivojen osa on lakannut toimimasta? Mikäli ajatusta viedään oikein pitkälle ja ehkäpä oman älykkyysosamääräni huomioon ottaen turhankin tieteelliseksi, niin onko mahdollista että aivot – tässä tapauksessa itsesuojeluvaisto – on ”sammuttanut” jonkin tietyn ja vitutusmekanismiin oleellisesti liittyvän aivojen alueen?


Okei, tämä alkaa kuulostaa niin oudolta itsestänikin että ehkäpä on parempi jos lopettelen tähän mutta tavallaan halusin tuoda tämän julki, en tiedä miksi mutta kai se on osa näitä uusia fiiliksiä enkä minä halua esiintyä parempana kuin olen. Kaikki me painimme omien aivojemme ja ajatustemme kanssa joten aihe on tuttu kaikille ja vilpittömät sympatiani heille, joiden ongelmat ovat niitä jotka eivät ”parane” miettimällä sillä heillä se elämä ei ole sellaista kuin se kuuluisi olla. Sitäkin seikkaa olen pohtinut vaeltaessani Blogspheren laajoilla aavikoilla ja pohtinut syytä siihen, miksi toisten kohdalle on kasattu vaikeutta vaikeuden perään – olipa se sitten terveyteen tai johonkin muuhun liittyvää – ja toisten elämä näyttää sujuvan kuin itsestään. Jos joku tulee väittämään sellaista että kaikki on omasta itsestä kiinni, hänet kivitettäköön välittömästi sillä jos näin tosiaan olisi niin maailmaan ilmestyisi valtava joukko työttömiä lääkäreitä sairaiden parantaessa itse itsensä.
Vaan nyt toivotan niitä oikeita lauantai-illan jatkoja kun taisin eilisessä postauksessa olla päivää edellä niiden toivottelujeni kanssa.


Tundralla mennään +2,6 asteen lämpötiloissa ja viime yönä satanut lumi on muuttunut kurakeliksi jota ryydittää taivaalta tihkuva vesisade. Tästä syystä meillä on käytössö vesipatjan omistajista poiketen sorapatja kiitos Aljohin jonka turkkiin jää hiekkaa vaikka tätä jalorotuista jätemyllyä kuinka suihkuttelisi ulkoilulenkkien jälkeen. Tuota ei pidä lukea valituksena sillä lääketieteellisten tutkimusten mukaan soramontulla tai siihen verrattavissa olosuhteissa nukkuminen saa ihmisen näkemään HD- tasoisia unia ja se on hyvä juttu se koska ainakin mun uneni on ollut tähän asti melko suttuisia eikä niissä väreissäkään ole kauheasti kehumista.



43 kommenttia :

  1. Ensinäkin onnea napsahduksen johdosta ja säälipusu silmän viereen - ei kuitenkaan liian lähelle sitä mustelmaa ettei satu.

    Aivoista sen verran, että tänään 7ltä tulee Foxilta kaksi jaksoa BBC:n hienoa sarjaa aivopelit, jossa tutkitaan hauskalla tavalla aivojen toimintamekanismia. Toinen keskittyy siihen, miten koemme ajan kulun (tyyliin miksi aika rientää kun on kivaa ja matelee kun on tylsää) ja toinen miettii suhdetta ympäröivään maailmaan - miten sen näemme.

    Voisi liipata läheltä tätä sun aihetta. Meillä molemmat pojat rakastaa tuota ohjelmaa ja katson minäkin sitä mielelläni.

    Mitä vitutukseen ja vastoinkäymisiin suhtautumiseen tulee, niin siinä tuntuu minun kokemuksen mukaan olevan joku kulminaatiopiste, jonka jälkeen sitä vaan on enimmäkseen tyyni ja keskittyy muihin asioihin. Märehtii joskus mutta lyhyen aikaa ja ottaa ilon elämäänsä sieltä muualta. Ja ihan todella oppii näkemään ja nauttimaan niistä elämän positiivistista jutuista (vaikka se kuulostaa nama-nami-positiivisuudelta se ei ole sitä). Tervetuloa joukkoon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos pususta sillä olen tosissaan iloinen tästä nykyisestä olotilastani ja sä kuvasit sen hyvin koska se menee just noin:
    Vastoinkäymiset tiedostaa ja tajuaa niiden olemassaolon mutta aivot jotenkin luokittelee ne toisarvoiseksi informaatioksi ja jättää ne vähemmälle huomiolle. Hemmetin omituinen juttu mutta näin on käynyt ja hyvä niin.

    Aivopelit on tosi hyvä sarja ja olen seurannut ko. ohjelmaa tosi tiivisti mielenkiinnosta ja sen takia että siinä tutkitaan tätä pääkopan toimintaa sellaisella tavalla että se menee tälläisen tyhmemmänkin jakeluun. Vähän samaan tapaan kuin kirjallisuuden puolella Stephen Hawkingin "Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa" ja "Ajan lyhyt historia". Molemmat on kirjoja joihin kannattaa tutustua.

    VastaaPoista
  3. Voi perjantai!!!! Kirjoitin pitkän kommentin ja sitten kurkistin toiseen blogiin, ja kun tämä selain avaa kaikki blogit aina samaan ikkunaan niin sehän avas sen tähän päälle ja kommentti meni sen siliän tien. MURRR! Suututtaa.

    Eikun uusiksi: Kiitos kauniista mieskuvasta! Mukava poikkeus niistä ainaisista naisista. Ja tuo valokuvamuistijuttu nauratti - totisesti kuulun siihen joukkoon, jolla ei ole filmiä tai ainakin se on jumissa usein.
    Ja onnea sielunrauhan saavuttamisesta! Toivottavasti se on pysyvää, jos se tuntuu hyvältä. Kunhan et zombieksi ala.

    Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että omassa blogissaan saa itse kukanenkin valittaa ja narista tasan niin paljon kuin haluaa. Jos valitusta ei halua lukea, niin ei lue, niin helppoa se on.
    Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että mulla on muutama lukija, ja niissä on monta mahtavaa persoonaa, joiden tunteminen on tuonut mun elämään iloa ja myös lohtua (lue itsesi niiden joukkoon)... en mieti kirjoittaessani, että mitähän lukijat tänään haluaisivat lukea, enkä tarvitse sellaisia lukijoita, jotka eivät ymmärrä eivätkä hyväksy sitä, että valitan. Se (turhastakin) kitiseminen nyt vain purkaa sitä pahaa oloa, jota mun sisällä usein niin paljon on. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti.

    Se Helmenkin (13.2.) linkittämä "bloggaajan arki" on just niin semmosta, mitä voisin kuvitella näillä aina-positiivisilla kirjoittajilla olevan :) Jos mie löisin pääni niin, että siinä on kauhea verimuhku, niin varmasti kirjoittaisin siitä vähintään viikon verran kuvien kera!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja valaisevasta kommentista enkä minä tuota blogissa valittamista ihan niin jyrkän kielteisesti tarkoittanut miltä se näyttää. Eikös se niin ole että jokaisen oma blogi on se "psykiatrin vastaanotto" jossa huolet ja murheet kerrotaan ja kommaloota on ikäänkuin " "odotustila" tai aula" jossa muut psykiatrin potilaat sitten käyvät keskusteluja milloin mistäkin aiheesta.
      Ja kuten sanoit, keskusteluun ei ole pakko ottaa osaa eikä edes katsoa mikä se aihe mahtaa olla jos siltä tuntuu ettei ole mitään sanottavaa tai ei muuten pidä. Mulle esimerkiksi ne postaukset jossa käsitellään pelkästään kirjoihin liittyvää, ovat sellaisia joihin mulla ei ole mitään sanottavaa kun en lue yhtään kirjoja ja tästä syystä olen ihan pihalla aiheesta. Sama juttu pätee yleisellä tasolla moneen muuhunkin aiheeseen - helvettiäkö sitä mitään mölisee jos ei tiedä koko jutusta yhtään mitään tai se ei kiinnosta.

      Sulla on mukavia juttuja mutta sun postausvauhti on sellainen ettei perässä tahdo pysyä :D

      Poista
    2. Totta, psykiatrin vastaanotolla tässä taas :)) Postauksia on joskus paljon, mutta niissä on vähän asiaa... valokuvia on mukava laittaa.
      Ja mitä tulee paskan syytämiseen omaan blogiinsa, niin pahimmathan mulla on siellä toisaalla. Niitä ei lue varmaan kukaan.

      Kirjapostaukset ja muutkin "kerronpa-mielipiteeni-tästä" on aika tylsiä lukea, jos ei itsellä ole kokemusta juuri siitä kirjasta tai mistä nyt ylipäätään on kyse.

      Sillon kun aloitin bloggaamisen, mua tympäisi ne kirjoittajat, joiden päämääränä tuntui olevan mahdollisimman monen lukijan ja käynnin saaminen mittareihinsa. Toki toisilla on eri päämäärät tekemisilleen - joku haluaa ruveta elättään ittensä jollain sisustusblogillaan, joku kirjoittelee päiväkirjaa ja joku ihan muuten vain.

      Kyllä mieki oon pannu merkille (kun blogger nyt jotain laskuria itte pitää) että sadan tuhannen käynnin raja alkaa olla lähellä, ja onhan se mukavaa...

      Poista
    3. Jokaisella on oma tyylinsä ja oikeastaan se on hyvä että esim. sinäkin julkaiset useamman jutun päivässä koska muuten sais koko ajan etsiä uutta luettavaa esim. blogilistan puolelta ja se on toisinaan puuduttavaa kun klikkailemalla ei tunnut löytyvän mitään mieleistä lukemista. Mullahan on tämä perinteinen aivoripuli joka iskee kerran vuorokaudessa ja siinäkin on toisinaan tekemistä noiden pääkipujen kanssa kun ajatus ei tahdo pysyä millään kasassa.

      Satatuhatta on melkoinen rajapyykki ja kais kerrot kahvien merkeissä kun tuo maaginen luku tulee täyteen?
      Toisillehan blogin pitäminen on aikas hyväkin leipätyö vaikka se sillä tasolla vaatiikin hillitöntä paneutumista niin itse blogiin kuin kaikkeen siihen liittyväänkin. Mulle tämä jurtta on ihan erilainen kuin St.Peppone josta yritin turhaan tehdä yhteisöllistä mestaa missä kaikki ois enemmän tekemisissä keskenään, täällä jurtalla voi olla tekemättä/lukematta jos siltä tuntuu.

      Poista
  4. Mitä se nyt on koheltanut ja mennyt päätään hakkaamaan seinään.Voi hyvä tavaton sentään.Kyllä minä nyt tulen ja pussaan kipeän pois,ei tässä muuta auta <3
    Liekkö se Primaspan syynä vaikeisiin mustelmiin,kun se käsikin niin kipuli.
    Tuo vitutus on sitten veikeä tila. Itse kärsii eniten ja ajattelu takkuaa. Kun päästää irti kaikki selkenee.
    Edesmennyt isäni sanoi aina kun vitus kohosi jollain liian kovaan kurssiin:
    "Ota kusiryyppy ja hankaa paskalla niskaa, niin jo helpottaa." En tiedä toimiiko mutta kannattaahan sitä kokeilla.
    Ikä tuo mukanaan muutakin kuin ryppyjä, ymmärrystä ja malttia katsoa asioita kokemuksen tuomalla varmuudella,ilman suuttumusta.
    Tuo rahatilanne,se on itse saatanasta.
    Voi elämä anna minulle lottovoitto niin eräs OutoPaimen on silloin onnellinen mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käännyin huolimattomasti ja vauhtia oli sen verran paljon ettei pintaverhoilu kestänyt ja silmäkulma aukesi kunnolla. Osuma teki helkkarin kipeetä eikä pääkipu ole hellittänyt yhtään vaikka ankara troppaus on koko ajan käynnissä ja taidankin kohta mennä levyksi. Soitin meinaan projektipaikalle ettei nyt oikein tule mitään ja siellä oltiin ymmärtäväisiä kun näkivät eilen sen tilanteen eikä kohteella ole mikään tulenpalava kiire.

      Vai vielä lottovoitosta haaveilet....voihan siinä käydä toisinkin päin <3

      Poista
    2. Toisinpäin on väärinpäin :D
      Ehkä tämä selventää: Kun eräs mies oli kysynyt tyttäreltäni äidin luonnetta oli tytär vastannut"Äiti on sellainen että antaa vaikka paidan päältään,jos joku sitä pyytää" :D
      On varmaan sika kipee se silmäkulma.auts.

      Poista
    3. No niin niin mutta tarkoitin että ovi aukeaa molempiin suuntiin (ja kyllä sä sen tajusit ) :D
      Silmäkulma on juu sitä itteensä.

      Poista
  5. sirpa12.41

    Vihdoin löysin blogiisi monen mutkan kautta ?!?

    Voi sun pääparkaasi :( Kun se jo ennestään on kipeä. Positiivisesti sä kyllä suhtaudut elämän hankaluuksiin ja jaksat yrittää. Lämpimiä ja parantavia ajatuksia lähetän arolle <3

    VastaaPoista
  6. No voi sentään ja minä kun olen ollut siinä uskossa että olet ollut tietoinen tästä kun ollaan tuolla muutamassa blogissa "törmättykin"!
    Lämmittää kyllä mieltä ja sydäntä kuulla teikäläisestä ja olen ikionnellinen kun löysit tänne, kaikki jäi niin hujan hajan sen taannoisen tuskastumisen myötä ja siinä rytäkäss meni linkit ja sähköpostiosoitteet sun muut.

    Joo, ei tämä pääni olisi kyllä kaivannut eilistä laakia ja kun se kaapin kulma osui kunnolla tuohon ohimonkin puolelle, niin kysyisinkin sinulta että voiko ihminen lyödä tällä tapaa päänsä niin lujaa että siitä aiheutuu jonkinasteinen aivotärähdys? Ei muuten mutta eilisillasta lähtien on oksettanut ja huimannut aivan perkeleesti ja sen takia joudin perumaan tämän päiväiset menot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sirpa15.17

      Kuule, kyllä voi. Nyt sanot vaimolle, että tarkkailee sua. Yölläkin pitäisi herätellä parin tunnin välein. Tosin se olisi pitänyt tehdä jo eilen. Ja nyt lepäät!!! Tämä on määräys, ei suositus.
      Ps. siis kyllä tiesin, että sulla on blogi, mutta tuo Google+ hämäsi mua jotenkin. Kun oon niin tyhmä näissä ;)

      Poista
    2. Kiitos tiedosta ja voinhan mä sanoa sille että seurailee tilannetta. Ei tässä paljon muutakaan ole pystynyt tekemään kuin olemaan hiljaa makuullaan mutta kurjaa kun ei saa unta. Se parantais kummasti tilannetta kun tässä on meneet nämä yöt kattoon tuijotellessa ja se tietty vaikuttaa koko olotilaan.

      No et sitten tullut ajatelleeksi että klikkaanpa tuota blogspotin linkkiä ja katson mitä sen takaa lötyy :D (olet sä kyllä <3)

      Poista
  7. Ottaa nyt vaan rauhallisesti, ettei tarvi enempää liimailla tai parsia kokoon... Vastasin siihen viestiin (taas), joten poikkeapa postilaatikolla. Muuten voin kyllä todeta, että osoite on entinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhallisesti otetaan kun nyt ei muuhunkaan pysty ja kiitos kun vastasit eli minä lähden tästä samantien postilaatikolle.

      Poista
  8. Mä väittäisin, että tuo olotilasi on just sitä samaa, kun mulla. Oot niin monesti todennut tai " ihmetellyt" mun "iloisia" juttuja... tavallaan sitä "oppii" (ainakin meistä toiset) näkemään niitä kivoja asioita pienemmästä, kuin ne, jolla elämä on aina helppoa/suht tavallista. Kässäätkö, mitä ajan takaa?
    Enkä mä tarkoita, tippaakaan sanoa, että mulla olisi huonommin kuin muilla, tai, että oisin joku "pyhimys", MUTTA, olisinko tällainen, jos mulla ei olisi ollut elämässä montaa keskenmenoa, puolison pahaa kolaria, joka vaikutti koko loppuelämään, eloa vierotusoireisen/lääkepöllyisen kanssa, omaa syöpäepäilyä ja isoa leikkausta, läheisen äkkikuolemaa, konkurssia, ongelmateiniä...... Mä oon ihan varma, että sä olet samaa mieltä siitä, että kokemukset, erityisesti ne huonot, opettaa ja kasvattaa. Vaikkei se tunnu hienolta tai yhtään hyvältä silloin, niin vuosien päästä Voi ymmärtää jotain...
    Mitähän mä nyt halusin sanoa? Taisin jo unohtaa ,)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko asiaa enää paremmin ilmaista kuin sinä sen teet? Sullä on ollut niin paljon kärsimystä elämässä että sä olet tavallaan "kyllästetty" niillä eikä suhun yksinkertaisesti mahdu enempää. Tätä nimenomaista asiaa pohdin (olkoonkin että vastukseni ovat mitättömiä moniin muihin verrattuna mutta nyt puhutaankin yksilötason toleranssista) kirjoituksessani ja vertasin tätä tunnetta/tilaa samanlaiseen kuin mitä aikoinani tein juopottelun suhteen.

      Tästä vitutustoiminnosta voidaan ottaa esimerkkinä henkilö joka on elänyt suojattua elämää koko ikänsä ja hänelle sattuu vaikkapa avioero jonka seurauksena tämä henkilö menettää kontrollin elämäänsä kun taas toinen, elämän kurjuudet nähnyt tyyppi huomaa eron hetkellä miettivänsä sitä että olikohan se jauheliha vielä tarjouksessa vai ei.

      Karrikoitu esimerkki mutta jotenkin noin ja kyllä me molemmat ollaan mun mielestä ihan samanlailla tajunneet/kokeneet tämän asian. Kiitos kun jaoit tämän oman ja rankan kohtalosi <3

      Poista
    2. Nääh, ei sitä ajattele, että oma kohtalo on rankka. Sitä vaan menee eteenpäin... tuollatavalla "listana" se näyttää ikävämmältä. Tai..öö... no, pointti kuitenkin koko jutussa se, että sitä oppii nauttimaan pienistä asioista. Ja myös halu auttaa muita, on mulla ainakin kasvanut.

      Poista
    3. sirpa15.28

      Helmi Nainenhan on oikea helmi naiseksi. Ajattelen hyvin paljon hänen tavallaan, vaikka minulle ei noin paljon vastoinkäymisiä "ole suotu". Riittävästi kuitenkin, että osaan tätä nykyistä elämää arvostaa toisella tavalla.

      Poista
    4. Te olette spesiaaleja naisia molemmat ja meillä kaikilla on varmasti olleet ne omat ja ikävät vastoinkäymiset jotka ovat kasvattaneet luonnetta ehkäpä aavistuksen parempaan suuntaan. Nöyrtyminen asioiden edessä (kuten esim. parantumattoman sairauden) kun opettaa suhteuttamaan asioita tavalla joka ei muuten olisi mahdollista eikä varmastikaan toteutuisi.

      Poista
  9. No voi harmi, että jo ennestään kipeä pää piti sun teloa. Sattuuhan noita, mutta kuulosti aika karmivan näköiseltä.

    Sanotaan, että mikä ei tapa se vahvistaa. Sitten sanotaan myös, että kellekään ei anneta suurempa taakkaa kuin minkä jaksaa kantaa. En oikein jaksa uskoa kumpaankaan sanontaan. Olisi moni vastoinkäyminen saanu jäädä vahvistamasta.

    Tuo velkaantuminen työn takia on kyllä syvältä. Vähän sama kuin meillä silloin, kun oltiin molemmat työttömiä ja asuntolainaa ei pystytty maksamaan. Pankki keksi, että ottakaa lisää lainaa, jolla maksatte lainaa. Just. No se oli sitten pakko tehdä niin, koska muuten olisi talo pitänyt myydä. Eikä sitten olisi ollut mitään, nyt säilyi sentään piha ja oma koti. Nyt sitten maksellaan eläkkeestä ja miehen yrityksen "tuloista" niitä lainoja. Mutta mielummin näin kuin jossain pikkuyksiössä toistemme kimpussa. Me tarvitaan omaa tilaa.

    Meni psykiatrin vastaanotoksi tämäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep jep, nyt on sitten pää tosissaan kipeä vaikka kaikkea menee Lyricasta, Tramadoleista ja laastareista lähtien.

      Onhan se totta ettei tälläistä asiaa mistä kirjoitin, voi mitenkään yleistää koska ihmiset ovat yksilöitä ja kärsimykset toinen toistaan karmeampia. Eli monen todella kärsineen sielun (joka silti jaksaa elää ja kenties toivoa parempaa huomista) kohdalla minä edustan tuota Helmin vastauksessa kuvailemaani suojattua elämää elänyttä ihmistä jonka kärsimykset ovat pikku juttu sille kovemman kohtalon kaverille. Jokaisen kohtalo kun on sellainen ettei se ole ihan suoraan verrattavissa toiseen.

      Poista
  10. Pohjan Akka19.29

    Käväise tk:ssa kuvauttamassa päänupin luut. Murtumaa voi olla ja verenpurkausta aivoihin. Tulee tarkastettua... ja kielto tehdä mitään ponnistusta vaativaa on ainakin viikon (enempi jos luita on murtunut) Selvästi aivotärähdykselle kuulostaa.

    Taisit sitten saada mustan silmän/silmät. Viime aikoina tuli päivitettyä kallonmurtumasta tiedot ja paranemiset. Maestron silmät alkaa olla jo normaaliväriset, eikä kestänyt kuin kolme vaiko neljä viikkoakos tästä nyt tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeaa silmää koristaa tällä hetkellä komea, gootti-tyylinen meikki jota se hemmetin hyytymäpussi koristaa mutta nyt ei ehdi kuvauttamaan päätä kun tämä päivä meni sohvan pohjalla vaikka piti puurtaa projektin parissa. Tuuminkin että kun torstaina tarjoavat sitä puukkoa niin sitten on aika levähtää ja jos jotain outoa ilmenee tällä välin niin mainitsen siellä asiasta jos vaikka ehtisivät/viitsisivät katsoa onko jätkän kovalevyssä jotain vikaa.

      Mitäs Maestrolle kävi koska tämä on mulle uutta tietoa eli on mennyt ohi (jos olet maininnut asiasta tuolla toisaalla missä poikkeilaan kumpainenkin).

      Poista
  11. Ja etköhän nyt vain pysy kaukana kaiken maailman sirkkeleistä yms... Kuka sun jurttaa muuten pyörittää, jos vielä kaulahaavankin saat?!

    Mutta ihan tosissaan... Tämä oli taas hyvin pysäyttävä päivitys. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat tuolla vitutuksen loppumisella, kun on tarpeeksi paljon ehtinyt kokea.
    Sitä vain lopettaa sen vastaanpyristelyn ja ottaa vastaan sen, mitä tulee. JOku voi kutsua sitä luovuttamiseksi, itse en taas näe sitä luovuttamisena. Tai ainakaan negatiivisessa mielessä. Sitä vain kiinnittää huomionsa muihin asioihin ja ehkä juuri niihin, jotka ovat tärkeämpiä.
    Kirjoitin jo pari päivää sitten yhdelle bloggerille, että se taistelu vie hirveästi voimia, etenkin jos on kyse asiasta, johon ei voi yksin vaikuttaa. Joskus on vain parempi jättää se vastarinta ja elää ihan hissukseen eteenpäin.

    Ja rahahuolet, joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään, saavat kyllä sieluni syrjälleen. Samalla tulee tiedostettua aina se, miten pienestä moni asia on kiinni. En lue terveyttä pieneksi asiaksi, mutta miten nopeasti stiä voi oman terveytensä ja toimintakykynsä menettää. Ei tarvita kuin yksi väärä liike liikenteessä tai jonkun ihan muun tekemä väärä liike ja koko loppuelämä menee uusiksi. Yhdellä taloudellisesti, toisella sosiaalisesti ja kolmannella psyykkisesti.

    Valtavan lämmin halaus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos halista mutta ei tässä olla mitään periksi annettu vaan huomasin sen alituisen kyrpä otsassa kulkemisen täysin turhaksi ja energiaa vieväksi touhuksi, tai tunne tuli kuin itsestään mun sitä sen kummemmin ajattelematta. Helmen tapaan se on parempi keskittyä siihen mitä on eikä murjottaa sitä mitä ei ole.

      Raha taasen on ikuinen kirous enkä mä mitään kuuta taivaalta ole haluamassa mutta se hieman kaihertaa kun nämä ihan elämisen perusasiat kärsivät ja joutuu jatkuvasti elämään veitsen terällä.

      Poista
    2. Periksi ei pidäkään antaa. Sitä en tarkoittanut ollenkaan. Paremminkin sitä, että on ihan turha märehtiä niitä kurjuuksia mielessään, kun monesti ne eivät siitä mihinkään muutu. Eivät ainakaan parempaan suuntaan.

      Poista
    3. Tottapa hyvinkin sillä murehtiessa ja märehtiessä sitä vaan paisuttelee asioita.

      Poista
  12. No nythän sekin sitten selvis miksi mä oon viimeisen viikon ajan nähnyt suorastaan pelottavan realistisia unia. Sehän johtuu siitä, että meillä on Masan tuoma sorapatja joka puolella kämppää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan tässäpä on taas yksi todiste siitä että koira on ihmisen paras kumppani ja uskon Masankin vain haluavan että sulla on kaikki viimeisen päälle hyvin, koska koiramaailmaa (puhun beaglea sujuvasti ja siksi tiedän tämän) kiertää sellainen sanaparsi kuin " Jos emännän unet ovat paksuja - sen helpommin se antaa raksuja".
      En tiedä mistä mokoma kasku on peräisin mutta erään teorian mukaan tuo kuuluisa viisaus on lähtöisin 1730 - luvulla eläneen bordercollie Benin kuonosta jolla oli tapana nukkua yönsä emäntänsä vatsan päällä. Tuohon aikaan torppien eristys oli mitä oli eikä lämmityspuolessakaan ollut kehumista ja koiran tuomasta/luovuttamasta lämmöstä kiitollinen emäntä palkitsi Benin ylimääräisillä herkkupaloilla. Beaglet ovat aika kovia puhumaan paskaa mutta luulenpa että tässä tarinassa saattaa olla perää.

      Poista
    2. Mahtava tarina :) ilahduinpas tästä suorastaan :)

      Poista
    3. Totta se on - usko pois :D

      Poista
  13. Ot sää kanssa...höh. Tollai telot ittees :(.

    Kyllä se on vaan niin, että paskan määrä tuntuu olevan vakio. Just kun kuvittelet, että ny kaikki on hyvin niin eikös jo jostain nurkan takaa joku mörkö jo kurkista. Mutta ei anneta sen lannistaa. Ehkä sit seuraavassa elämässä on helpompaa... hope so.

    Koita ny olla telomatta ittees enempää... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitetaan olla telomatta ja juttuhan on Maelka rakkaani niin ettei meitä lannista mikään <3
      Katsos kun maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: niit, jotka antavat asioiden tapahtua ja sitten on niitä jotka laittavat asioita tapahtumaan ja olen vakaasti sitä mieltä että me sun kans kuulutaan tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Vai mitä?

      Poista
  14. Asiaa :)). Blogger tökkii ny pahasti.....lataa lataa...joten heipat. Pitää kokeilla toimiiko toi oma puoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! :D
      Meikäläisellä ainakin toimii moitteettomasti joten en tiedä missä ongelma mutta toivotaan että löydät ratkaisun.

      Poista
  15. Mulle selkisi tänään, että mä taidan olla ADD. Kirjainpää. Pienin on kans.. sen sentään olen onnistunut periyttämään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oma diagnoosi? Hitto kun rupes tuo kirjainpää naurattamaan (vaikkei saisi mutten voi mitään) :D

      Poista
    2. Tein testin, josta asiaa selkiää plus luin asioita itsestäni enkä tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, joten taisin tehdä molemmat. Täältä:

      http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi/

      Siellä oli mm. artikkeli tyttöjen versiosta, sopi erinomaisesti.

      (Nyt katson jännityksellä lähteekö kommentti vai jysähtääkö jurtta jälleen.)

      Poista
  16. Pahoitteluni että vastaus tulee vasta nyt. Kävin tekemässä pikaisesti tun tasalan testin enkä jäänyt kovinkaan monen pisteen päähän siitä 70:stä joten samoilla linjoilla mennään (vastausvaihtoehdot kuvastivat hyvin tätä pääkopan nykyistä tilannetta).

    VastaaPoista
  17. Anonyymi4.51

    Hei.
    Tarvitsetko henkilökohtaisia ​​tai yrityksen laina ilman stressiä ja nopea hyväksyntä? Jos näin on, ota yhteyttä mahdollisimman tarjoamme nyt lainaa prime korko. Meidän lainan vakuutena ja turvallinen, lisätietoja ja sovelluksia, voit vastata tähän e-mail. (happyloanlink@outlook.com) nimi ja tarvittava määrä,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jos kuka tartten sitä lainaa joten pukatkaa tulemaan ihan mitä valuuttaa vaaan, kyllä mie sitten käyn ne settuniput vaihtamassa täkäläiseksi hilloksi. Et sie pystyis sitä pätäkkää näin kommalootan välityksellä järkhäämään kun mie en tuota outlookkia ossoo, tyhmänä kun en käynyt ole noita kouluja pahemmin käynynnä.

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins