Pho - keittoa, lateksityynyjä ja kuumaa hierontaöljyä

Paimentolassa on viime päivinä valmistauduttu taputtelemaan kulunut vuosi pakettiin ja koska nämä manööverit ovat niin tylsiä ja tavanomaisia, en ole katsonut aiheelliseksi mitään kirjoitellakaan. Toisin sanoen mulla on tapana laittaa liput ja laput kuntoon vaikka ne aika hyvässä järjestyksessä ovatkin, mutta näin vuoden lopussa kaikki kuitit katsotaan läpi ja arkistoidaan kronologisessa järjestyksessä kukin omaan kansioonsa ja siirretään arkistoon. Vastaavasti uudet kansiot nimiöidään ja ne saavat paikan omalla hyllyllään josta ne tarpeen vaatiessa on helposti saatavilla. Tylsää hommaa mutta on todella merkittävä apu kun kaikkien tositteiden, kuttien ja muiden dokumenttien sisältämä tieto on saatavilla ihan muutamalla käden liikkeellä ja vaikka tämä oma kuittiliikenne on kokolailla mitätöntä moniin muihin verrattuna, on sitä kuitenkin sen verran että ne kannattaa pitää järjestyksessä ja vallankin tänä päivän kun on nähtävissä ettei isoilla toimijoilla aina ole se oma kirjanpito tai tiedot ihan ajan tasalla.

Se siitä, kukaan ei pidä paperihommista ja suoranainen synti puhua niistä näin joulun alla mutta toisaalta jouluakin on mukavampi viettää kun tietyt asiat on tehty.
Siirrytään omituisiin hankintoihin koska harvoinpa ihminen menee kauppaan ja sanoo, että saanko surkeimman peittonne mitä teiltä löytyy mutta juuri tällaisen tempun tein eilen kun hain Jyskistä itselleni uuden peiton. Vanhassa peitossani ei ole mitään vikaa, se on todella hyvä ja lämmin, nykyään jopa liian lämmin koska en tiedä mitä helvataa kropassani nyt tapahtuu sillä olen muutamina viime öinä herännyt jokseenkin hikisenä mikä on outoa. Minähän vihaan kylmyyttä ja siksipä neitsytkammioni lämpötilakin on useamman asteen tavanomaista lämpimämpää eikä aikaisemmin ole ollut tällaista ongelmaa. Toisaalta se voi johtua siitä että kropassani tapahtuu muutenkin – ruokahaluni on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin ettei kassavarantoni riitä vastaamaan siihen koska en aio enkä halua syödä hernekeittoa, perunoita, ruskeaa kastiketta tms. joka helvetin päivä sillä ruoanlaittotaitoni eivät mahdollista kovin suurta valinnan varaa eikä mulla ole varaa ostaa kanaa tai lihaa joka päivä. Näistä kun saisi esim. salaattien kanssa mukavaa vaihtelua tai vaikkapa pitkien riisi – tai vehnänuudelien kanssa Pho – keiton tapaisia herkkuja. Lisäksi tässä on muutenkin oudot ajat käsillä kropan suhteen mutta niistä sitten joskus toiste.
Ei helvetti, mun piti puhua uudesta peitostani ja tässä sitä nyt paimennetaan erilaisten ruokien kanssa….ei hyvää päivää tätä mun päätäni.

Ookke, kävin siis Jyskissä ja ostin 20,- eurolla peiton, joka näyttää ja tuntuu samalta kuin tämä vanhakin (ja kalliimpi) peittoni mutta on sellainen että se ”päästää” lämmön läpi ja oih! ne muutamat jotka sain selkäkivuiltani nukuttua, oli todella syyyyyyyyvvvvväääääää unta ja mikä parasta – ei tullut edes kuuma, hikisestä olemuksesta puhumattakaan! Jiiieeiii!
Tuolla J:ssähän on huimat tarjoukset näin ennen joulua ja siksipä ostin vielä aluslakanoita mallia kirjekuori ja muutamat tyynynsuojukset ja yhden petarin suojuksenkin. Nyt kun tähän nukkumisasiaan päästiin, niin on pakko hehkuttaa jokunen kuukausi samasta paikasta ostamaani lateksityynyä joka on jopa parempi kuin paljon kalliimmat Wellpurin mukautuvat jollainen mulla on ollut käytössä aiemmin. Lateksityynyt ovat tosi napakoita mutta silti pehmeitä eivätkä ne menee "kasaan" vanhetessaan.
On yllättävää kuinka helvetin vähän ihminen panostaa nukkumiseensa koko elämänsä aikana, selkä – ja niska/hartiakipuja etsitään aina työstä tai jostain muusta vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ne löytyvät siitä omasta, kolmekymmentä vuotta vanhasta patjasta ja tyynystä. Ne vaan ovat jostain syystä sellaisia ettei ihmiset vaihda niitä niin usein kuin pitäisi ja tästä keskusteltiin eilen myyjänkin kanssa joka sanoi että vaikka liikkeiden takuut ovatkin 20, 25 vuotta, niin ei se tarkoita sitä että se sänky olisi hyvä selälle koko tuon ajan. Takuu kun tarkoittaa että se sänky kestää rakenteellisesti nuo parikymmentä vuotta. En tee itsestäni tässä asiassa mitään erinomaista sänkygurua koska ilman näitä selkäongelmia ja päänsärkyjäni, minä todennäköisesti nukkuisin sillä samalla vanhalla sängyllä joka tuli ostettua joskus Ramses Toisen aikaan, silloin vielä kun Niilin yläjuoksulla myytiin oman maan perunaa ja salmiakin makuista Hubba Bubbaa taatelipuun lehtiin pakattuna.

Että tämmöistä tällä kertaa. Ei paljon ihmeempiä mutta tulihan tässä ruoka – ja peittoasiaa josta muuten päästään lahja – asiaan ja kuulkaas kuulkaas, jos teillä on vaikeuksia keksiä lahjaa, niin ostakaapa sellainen hierontaöljy joka on itseasiassa kynttilä mutta joka sulaa hierontaöljyksi. Eikä kyllä ole välttis ostaa lahjaksi, voihan tuon ostaa itsellekin ja hommaa sitten jonkun hieromaan ja tällä tarkoitan sitten ihan sitä oikeaa hierontaa oman siipan kanssa tai sitten jos on vaikkapa FWB – suhde jonkun kanssa, niin sitten hänen kanssaan koska voin kertoa että tuo on hyvä tuote ja myös tuntuu hyvältä mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että se sopii hyvin hierontaöljyksi koska on todella ”liukas” ja erittäin riittoisa. Plussaa tietysti se että se on miellyttävällä tavalla lämmin eikä öljyä tarvitse lämmittää käsissä niinkuin perinteisiä öljyjä.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, saattaa olla että se valkopartainen, kaikkialle liihotteleva läski lehahtaa paikalle jo huomenna mutta ans kattoo nyt kuinka käy.


Niin ja muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Hadsie: half-naked-selfie

Paimentolan sähköpostiin tulee aika ajoin mitä oudoimpia pyyntöjä ja ehdotuksia joista viimeisimpänä eilen illalla tullut pyyntö, jossa pyydettiin että ottaisin itsestäni alastonselfien ja laittaisin sen näytille tänne Paimentolaan. Niin tälle pyynnön esittäjälle kuin kaikille muillekin tiedoksi seuraavat asiat:

a) minä ja selfiet emme ole yhteensopivia, toisin sanoen en osaa ottaa oikeaoppisia selfieitä enkä myöskään halua ottaa niitä

b) vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta pärstäni löytyy erään postauksen yhteydessä ja muistettakoon että se on tällä hetkellä about 6 vuotta vanha joten vettä on virrannut paljon Po – joessa ja jotenkin tuntuu että täällä päässä Po – jokea se virtaus on mystisellä tavalla nopeampi joten kuva ei vastaa kaikilta osin todellisuutta

c) myös kroppani – alaston sellainen – löytyy eräästä postauksesta ja eräässä toisessankin postauksessa on hyvin paljon paljasta pintaa

d) en usko että sivuston ylläpitäjä(t) sallivat tätä nykyä mitä tahansa ja tähän mitä tahansa – kategoriaan kuuluu ehdottomasti alastomien paimenten kuvat, niihin verrattavat ikonit tahi muut, painoteknisesti tahi digitaalisesti tuotetut kuvat, kuvakkeet, näköispatsaat (3D print), himmelit tai näihin verrattavat heijasteet (että mä rakastan puppulauseita)

Mutta, koska paimenet kautta maailman ja erityisesti Bestovskajan Paimentolan paimenet ovat erittäin hyväsydämisiä ja auttavaisia, niin julkaisen tämän ainoan kerran Hadsien (Half naked selfie) joka on otettu hetki sitten, rapistuvaa kuntoani ehkäisevän talkoohetken ja sitä seuranneen suihkun jälkeen. Mietin että otanko pelkät bokserit päällä mutta tulin siihen tulokseen että se olisi ollut jotenkin mautonta ja siksipä tämä. Minullahan romahti yleiskunto täysin selän takia ja kävin vielä muutama kuukausi sitten anorektikosta mutta tasaisen sinnikkäällä treenaamisella kiloja alkaa tulla takaisin ja olen lihonut viime kesästä sellaiset neljätoista kiloa. Tosin olen koettanut pitää nuo kilot mahdollisimman kiinteinä mutta mihinkään typeriin ruokavaliojuttuihin en ole lähtenyt, syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa koska kuten pitempään mukana ollut Paimentolan porukka muistaa, mun suurin ongelma on se että en tahdo saada painoa nousemaan ja vielä vaikeampaa se on kun koittaa pitää kilot kiinteinä eli liikunta on osa päivittäisiä rutiineja. Selän kunnon ja kiputilojen vuoksi tämä mun treenaaminen on mitä on mutta koska kroppaa joutuu liikuttelemaan hyvin paljon pelkillä käsivoimilla, on niitä pakko treenata tai paremminkin ylläpitää lihasten aktiviteettia mutta mitä enemmän on voimaa, sen helpompaa liikkuminen tietysti on. BMI – sektorilla tilanne on 171/74 ja sehän meillä lyhyemmillä tyypeillä on vaarana että jos ei pidä varaansa, niin pian on yhtä leveä kuin pitkä ja se ei passaa koska tässä päinvastoin on rantakausi lähestymässä mistä muuten siitäkin dataa, olen viimeksi ottanut aurinkoa julkisella rannalla 2010, jolloin sammuin eräällä uimarannalle ja poltin itseni oikein huolella. Tämä oli siis vielä sitä aikaa kun ryyppäsin eli kuusi vuotta sitten. Mutta se siitä.

hadsie
Hadsie


Eilinen meni Geriatric Rescue’n parissa koska sitä lunta tuli niin helvetisti. Ensin soitti yksi mummo että voisinko tulla jeesaamaan lumitöissä ja minähän menin, kysyin samalla että käydäänkö kaupassa ja näin myös tehtiin ja kun tultiin takaisin, niin hääp soitti toiselle muorille ja sanoi että täältä tulee ukko tekemään sun lumityösi ja käyt sen kanssa kaupassa, enkä minä voinut siihen muuta kuin katselin suu auki että näinkö tämä vanhusten orjakauppa toimii mutta lähdin uutta omistajaani kohti joka olikin tosi mukava mummo. Lumitöiden ja kauppareissun jälkeen hääp keitti sufeet ja antoipa tuo mulle villasukatkin, sellaiset pitkävartiset jollaiset sain tässä jokunen vuosi rakkaalta katilta.
Kolmas mummo oli nopea hoito sano entinenkin rattopoika eli piha oli pieni ja koska kauppa oli melkein nurkan takana, niin reissussa ei kauaa mennyt ja pääsin illansuussa kotiin. Kilometrejä tuli päivän aikana 420, tosin mukana oli omiakin ajoja mutta määrään lisättäköön myös ajot minut synnyttäneen naisen luo, kävin näet suvun päämiehellä kahteen eri otteeseen lumen paljouden takia ja vaikka siivu vanhoille selkosille ei ole kuin himppa vajaa kaksikymmentä, niin tulee siitäkin kun väliä ajelee edestakaisin.
Pihalla oleminen teki hyvää nupille mutta selälle ei, ja siksipä tässä mennään lähes samoilla silmillä koska eilisillan jälkeen olen ottanut kahdet torkut, toiset oli puolentoista tunnin ja toisella kertaa sain nukuttua tunnin ennenkuin kivut herätti. Me paimenethan olemme siitä etuoikeutetussa asemassa, että meillä on sen perinteisen helvetin lisäksi tämä maanpäällinen, aivan samoin kuin Fordin omistajilla joita kohtaan tunnen syvää sääliä, he kun joutuvat sitten aikanaan tasolle 8 tässä Danten järjestelmässä paitsi Focuksen omistajat joiden kohtalona on sama kuin pelkurien, eli heitä ei edes huolita helvettiin vaan he joutuvat norkoilemaan portilla samoin kuin pelkurit. Onneksi ajan Horny Hannah’ia joka on tarkemmin sanottuna Opel Corsa, 1.7 ltr diesel, rekisteröity pakettiautoksi ja on näin ollen kaksipaikkainen ja takaosaan tein kunnon tason ja verhoilin sen joten siinä olisi oiva auto jollekin koiraharrastajalle koska se vie (mitattu kahteen kertaan) 4,17ltr/100km mikä on todella vähän. En muista enää olenko maininnut tästä, mutta minä myin Syyrialaisen kevättalvella ja ostin Horny Hannahin tilalle. Voi näet olla että myyn Hannahin pois, se nyt kuitenkin riippuu vielä muutamista jutuista mutta oikeesti, Horny on hyvä ja siinä on kahdet renkaat ja niin, vm. 2000 joten sitä pystyy vielä korjaamaankin itse. Tosin siihen ei ole tarvetta sillä siihen asennettiin uusi kytkin koska vanha oli täysin kaput, uusi kytkinvaijeri, taakse iskunvaimentimet, jakopään hihna kilkkeineen, öljyt + öljynsuodatin, laturille tehtii suojakotelo (koska oletusarvoisesti ilman ja kun sijaitsee aivan repsikan puolen eturenkaan vieressä aivan alhaalla, kerää kaiken paskan joka syö hihnan poikki suht nopeasti) joten nyt ei ole pelkoa että hihna katkeaa ja korjattiinpa siinä vielä syylarikin ja koska auto on pelleiltään virheetön, niin siinä on autoa pitkäksi aikaa. Ollut yhdellä omistajalla ennen minua, vanha vaari joten kilometrejä ei ole kuin vähän päälle 200 000.

Hieman taas lähti omille teilleen tämä, ei ollut tarkoitus ruveta kauppaamaan auto jonka myymisestä en ole tässä vaiheessa edes varma joten anteeksipyyntöni tästä.
Nyt täytyy lopettaa, on tälle illalle vielä vähän hommaa ja pitää lukulistaakin käydä katsomassa että mitä te olette puuhailleet joten tältä erää Paimetola sanoo kiitos ja toivottaa kaikille hyvää yötä.
(khihhihi...eihän kello ole vasta kuin vähän vaille seitsemän...noh, öitä kummiskin..khihihihi)


Muistakaaa olla ihmisiksi
read more

Yksisarvinen lohikäärme, Paimentolan joulu ja nainen hakusessa

Päätäni repi pari päivää niin jumalaton päänsärky, että oli käytännöllisesti katsoen sängyn pohjalla perjantai - illasta pitkälle sunnuntaihin. Se on yhtä helvettiä tämän kroonisen päänsäryn kanssa koska silloin kun kivut äityvät pahemmiksi, ne todellakin ovat sellaisia ettei siinä tehdä sitten yhtään mitään.
Mutta sunnuntain päästessä iltapäivään, tarkemmin sanottuna hetkeen ennen täydellistä pimeyttä, päätin ryhdistäytyä ja nousin sängystä. Kävin suihkussa, keittelin kahvit ja saatuani vaatteet ylleni, lähdin huvikseni kiertelemään kauppoja. No en ihan huvikseni koska ajattelin katsella josko löytäisin prinsessalle jotain joululahjaksi sillä hänen pitäisi tulla hoitoon 20. päivän tienoilla ja koska minä taasen en liiku jouluaattona mihinkään, suunnittelin antavani lahjat tuolloin. Isänsä vieköön pesueen muut lahjat samalla kun tulee tyttöä hakeamaan.
Pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin jotain sillä tiedänhän minä ettei likkaa saisi hemmotella mutta kun hääp nyt vaan sattuu olemaan Hän, niin lahjojakin ehkä on enemmän kuin yksi. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä että Ryhmä Hau – juttuja ja sitten jotain muuta ja se mitä eilen löysin, oli se jotain mutta eli Pinkki, yksisarvinen lohikäärme ja sen ihmeelliset lohikäärmeenmunat!
Hmm…..ehkä hieman yltiöpäinen ilmaisu mutta sanottakoon nyt näin että antaessani lahjaa, kerron että Joulupukki himself sanoi kyseisen otuksen olevan Yksisarvinen lohikäärme eivätkä nuo moniväriset ja ihme kuvioidut pallot ole suinkaan mitään superpalloja, vaan ne ovat aitoja lohikäärmeenmunia joita tulee vartioida hyvin tarkasti.

Joo, eli kyseessä pehmolelu, melko iso ja komealla harjalla varustettu yksisarvinen jolla on selässään siivet ja kuontaloa komistaa hiton isot silmät todella pitkine silmäripsineen. Lohikäärmeenmunien kanssa kävi tuuri sillä löysin todella värikkäästi kuvioituja (osa sisään, eli pallot itsessään läpinäkyviä) ja värjättyjä palloja, kokoluokka kananmuna. Hieman pienempiä kuin tennispallot mutta ei paljon ja koska ne olivat hyllyn perällä poistomyynnissä, niin sain kaksi paketillista (12 kpl) erittäin edullisesti mikä hyvä asia koska itse lohikäärme oli kalliimpi kuin suunnittelin. Paljoa ei sekään maksanut mutta kun Ryhmä Hau ottaa väkisin sen huntin verran ja koska mulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia tuloja enkä myöskään nauti minkäänlaisista avustuksista, niin rahatilanne on enemmän kuin tiukka ja siksi en voi ihan älyttömästi panostaa lahjoihin.

Mitäs muuta?
Niin, nyt mennään 11. päivää ja perinteinen, kaikkia naisia ahdisteleva ja #metoo – kampanjalle kintaalla viittava, vihattu ja rakastettu pukki palaa (not in flames!) Paimentolaan todennäköisesti 18. päivä! Halleluja!
Oi kyllä, tuo liihotteleva läski isojen kassiensa kanssa saapuu kouri ilahduttamaan teitä, te ikeen alla elävät ihmiset ja koska maailma on menossa synkempään suuntaan, niin tänä jouluna Paimentolassa vietetään iloista joulua jossa ei ole niin väliä vaikka glögiä vähän roiskahtaa tai vaikka jotain tällaista kuin että Tiesitkö? Tätä piparisi muoto merkitsee joka on jännittävä selvitys naisellisuudesta ja piparin muotokielestä! Den andra Halleluja!
Ja koska joulu on vain kerran vuodessa, niin taidan antaa ujoille ja miksei trolleillekin mahdollisuuden – ainakin 18. päivän maanantaiksi tai pidemmäksikin aikaa jos meno pysyy asiallisena – ja poistan kommenttien valvonnan koska vaikka roskapostia ei ole tullut eikä tule lainkaan, niin uskon että Blogspheren laajoilla aavikoilla on niitä jotka eivät pidä minusta tai Paimentolan touhusta. Kuitenkin siinä tapauksessa että (jos) negatiivisuus kohdistuu johonkin muuhun kuin minuun, niin sekä kommentti/kommentit että kommentoija(t) tullaan poistamaan ja paluu vanhaan, kontrolloituun kommentoimiseen tapahtuu välittömästi ihan siksi että minua saapi rienata mutta muut ovatkin sitten täysin eri juttu.

Ja mitäs sitten vielä?
Tämä ei liity jouluun, siitäkään huolimatta että usein joulun ajan katsotaan olevan se kun nämä asiat nousevat ihmisten mieleen mutta ei, kyllä tämä on ollut jo pidemmän aikaa mielessä ja se on nainen. Enkä nyt todellakaan puhu missää fyysisessä mielessä, vaan siitä että olisi aika mukavaa jakaa ajatuksia jonkun kanssa tai tehdä jotain. Siitäkin huolimatta että pari viimeistä parisuhdetta päättyivätkin melko vittumaisesti ja olen pohtinut sitä miettien että olenko minä liian tylsä koska ei tarvitse arvailla että missä helvetissä se nyt luuhaa tai kokee nainen olevansa jotenkin huomiotta jäänyt jos sitä ei leipase turpaan aina silloin tällöin? En tiedä ja vaikka tämä kuulostaakin typerältä, niin mulle se on iso asia koska mulle rakkaus ja parisuhde on enemmän kuin tärkeä asia. Nimenomaan henkisesti, en suinkaan roiku kenenkään nilkassa kiinni eli en todellakaan ole mustasukkaista sorttia (vaikka ehkä pitäisi) enkä tukahduta ketään jatkuvilla missä oot, mitä teet, kenen kanssa?” - viesteillä tai soitoilla koska mulla on ollut muutamia friend with benefits – suhteita jotka ovat toimivat nimenomaan noiden syiden takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi kiinnostunut toisen tekemisestä tyyliin miten päiväsi meni ja saatan myös kysyä että kuka joku tyyppi on, mutta tarpoihini ei kuulu tentata ihmisiä. Kyllä he kertovat jos katsovat sen aiheelliseksi.

Tätä naisasiaa rajoittaa moni muukin, tai lähinnä tekemispuolta koska en voi selkäni takia tehdä moniakaan juttuja joten esim. elokuvissa/teatterissa istuminen on yhtä helvettiä, lenkillä en voi käydä tai no, voin kyllä kävellä sellaisen kilometrin mutta en enempää ja olisi ihan kiva oppia tanssimaan (olen joskus osannut hieman) mutta se nyt ei vaan tuon selän takia käy.
Toisaalta taasen jotain hyvääkin on tullut näiden rajoitteiden myötä ja se on ihan mukavaa se.
Olen huomannut kyseleväni itseltäni että olisinko valmis parisuhteeseen, näiden parin vuoden aikana kun on tottunut menemään ja tulemaan oman päänsä mukaan ja parisuhteen myötä se muuttuisi aika oleellisesti. En tiedä. Liikaa kysymyksiä enkä oikein tykkää näiden asioiden julkisesta pohtimisesta koska vaikka mielipiteillä, olivat ne sitten hyviä tai ei, on vain suuntaa antava merkitys koska vasta sitten kun tapaa jonkun, niin hänen ajatukset/mielipiteet ovat ne jotka vaikuttavat siihen että eteneekö suhde vai ei. Toisin sanoen millainen on hänen maailmansa ja millaisessa maailmassa hän haluaa elää. Juu, on parempi että lopetan tähän tai muuten tämä menee sellaisille vesille joille en halua.


Muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Opettajatar Mähöskän ihmeellinen happomeri

Vak mii!”, Bob huusi pudotessaan alas pitkin vaaleanpunaista putkea, joka itseasiassa oli kemiläisen ala-asteen opettaja neiti Mähösen ruokatorvi. Eikä Bob ollut lontoonkielisestä nimestään huolimatta mikään englantilainen, vaan hän oli edesmennyt somerolainen trukkikuski joka oli saanut uuden mahdollisuuden Rennienä, tuona vatsahappoisten ihmisten jokapäiväisenä mellinä. Ihmiset eivät ehkä tiedä, että jo Supreme Nastin kolmannesta Käännöksestä lähtien eli meidän ajanlaskurimme mukaisesta 5978,45553,99 ekr:n hetkestä alkaen kaikilla alemman keskiluokan tulotasoa edustavilla nillipieruilla oli oikeus yrittää uudestaan tässä elämässä. Nillipierujen klaani kun ei koskaan nähnyt itsessään vikaa, vaan syy miksi he olivat jumiutuneet omien läskiensä ja sohvatyynyjen väliin, oli syynä se että heidän lähtöasetelmansa olivat olleet perseestä kuten he itse asian ilmaisivat. No, Supreme Nasti päätti Kolmannen Käännöksen aikaan että okei, nillipierut saavat uuden mahdollisuuden mutta yhdellä ehdolla – nillituhnujen tulisi vetää arvalla seuraava elämänsä ilman valitusoikeutta ja tämä oli tuolloin niin röyhkeä veto, että jopa Pohjolan Peristaltiikan Perämies ja Kaikkien NouNouKotoisten Valemajoittaja, herrra Zip – i – Lä ilmoitti paheksuntansa ja uhkasi jopa vastatoimilla. Mitä ne vastatoimet olisivat olleet, sitä ei tiedä kukaan koska kukaan ei viitsinyt edes arvailla, Perämies kun oli tunnettu torttuläjän arvoisista lausunnoistaan.

Enisvei, Bobilla kävi sitten paskempi tuuri arvan kanssa ja niin hän syöksyi kohden Mähöskän vatsalaukkua tai paremminkin kohti valkoista kuohua juuri sille kohtaa, missä piti olla Ylempi Vatsaportti ja sen vartijat. Tai okei, vartijat, niin ikään vitun huonon tuurin omaavat kaksoset vantaalta olivat kyllä siellä, mutta uiskentelivat kuohuna lyövissä vatsahapoissa ja katselivat kun Bob sukelsi heidän välistä kohti happoista merta ja Mähöskän pakin uumenia.
Heti impactin ensisekunneilla, eli välittömästi kun Bob osui vatsahappoihin, hän tunsi kuinka hänen nykyinen ihonsa eli se hemmetin kalkkivelli mikä Rennien pintaa koristaa, suli välittömästi paljastaen astetta kovemman sisuksen, olihan hänen määrä vaikuttaa jopa kahdeksan tuntia mikä oli kyllä munaa ja venttiilinkumia sillä hyvä jos näissä hapoissa kesti edes puoli tuntia. Bobille oli annettu mukaan uudehko matkapuhelin, erään kissan nimeä kantavan ja rankempiin olosuhteisiin erikoistuneen valmistajan tekemä ja aivan saatanan paksu kalikka, jolla hänen piti tiedottaa vatsalaukun sisällöstä entisaikain THL:n, nykyisen UlkoSyherön henkilökunnalle jotta nämä voisivat käynnistää lottokoneen ja arpoa mihin Mähöskä aikanaan lähetettäisiin vatsahaavaleikkaukseen.

Bob joutui pudotuksessa syvään sukellukseen, miltei alemmalle portille asti mutta pärskähti vihdoin pintaan ja koitti epätoivoisesti etsiä jonkinlaista saarekketta tässä kuohuvassa helvetissä. Polttavat, pääosin halvan valkoviinin muodostamat hyökyaallot löivät Bobin ylitse ja hän tunsi sulavansa eikä asiaa auttanut yhtään se, että kolmikirjaimisesta kommunikaatiovälineestä kaikui UlkoSyherön henkilökunnan karjahtelut. Bobia suoraan sanoen vitutti. Viettää nyt ensimmäinen elämä somerolla trukkikuskina ja sitten kun saa toisen mahdollisuuden, joutuu aika tukevasti nappailevan opettajattaren vatsalaukkuun happotasapainottajana. Ärh.
Synkät ajatukset katkesivat siihen kun jessuksenmoinen kappale pasta carbonaraa iski häntä otsikkoon voimalla joka olisi tappanut ellei hän olisi jo kuollut, tai ainakin näin periaatteessa koska Bob katsoi ettei elämä Rennienä vastaa elollista elämää sen varsinaisessa merkityksessä. Bob oli kuitenkin kiitollinen tästä italialaisvillityksen mukanaan tuomasta kikkareesta joka soi hänelle tilaisuuden lepuuttaa raajojaan ja mahdollisuuden silmitellä mitä kaikkea Mähöskän happomeressä oli, vai oliko siellä mitään?

Kyllä siellä oli, Bob saattoi jopa ottaa kiikarinsa esiin sillä hän oli sulanut sen verran että happolaineet olivat tasaantuneet jonniin verran ja niinpä Bob istahti päin helvettiä paistetun pekonikuution päälle, kaivoi esiin luurinsa ja ryhtyi raportoimaan näkemäänsä. Lähes koko vasemman rannan täytti osittain sulanut pasta jonka joukossa siellä täällä oli eri sulamisasteessa olevia minttukaramelleja ja tämä oli yksi niistä monista asioista mikä pisti Bobin miettimään että mitä jumalauta Mähöskän päässä mahtoi liikkua – pastaa ja minttukaramelleja? No, ehkä ne oli tarkoitettu freesaamaan hengitystä sillä Bob tiesi briiffauksen perusteella että Mähöskällä oli sutinaa liikunnanopettaja Loposen kanssa ja tästä todisteena oli happomeren lounaiskolkassa, aivan taivaanrannan tuntumassa, valkoinen lautta ja tahtomattaankin Bob ajatteli Mähöskän olevan varsinainen syväkurkku ja kirosi samalla koko opettajakunnan riettaan elämäntavan vaikka tiesi, etteivät suinkaan kaikki olleet kuin Mähöskä. Osa oli jopa pahempia. Melkein yhtä pahoja kuin sen erään kattojärjestön isät jonka etuosan sanasta on niistetty t ja loppuosa naitettu alkoholistien kanssa, siis joku k-listifaateri näin tyhmempiä varten. He, joita ei pidä missään nimessä pyytää lapsenlikaksi.
Happomeren pohjoisosaan oli kasvanut saari ja Bob mietti mahtaisiko hän selvityä sinne. Saari näet oli sangen iso, jopa niin iso ettei sillä ollut toiveitakaan päästä alemmasta portista läpi ja niinpä se mätäni paikoilleen, nostattaen sakeita kasvihuonekaasuja jotka puolestaan aiheuttivat mieletöntä salamointia vatsalaukussa ja ihan sairasta pörinää rectumilla missä kuin kohtalon oikusta, vahtia piti Bobin entinen pomo, Nuuka – Nieminen ja tämä oli asia joka huvitti Bobia niin pal’ että hääp kusta lurautti housuunsa tai no, paremminkin lääkeaineeseensa mutta oliko sillä niin väliä kun oltiin mahalaukussa. Saari oli monimuotoinen yhdistelmä rucolaa, erilaisia ituja, varsisellereitä jotka huojuivat kuin mitkäkin sademetsän jättiläiset ja aluskasvillisuuden virkaa toimitti sienet ja muut ihme vihannekset mitkä olivat ostettu ties mistä ruohonjuurikaupasta. Oikein kun tarkkaan katsoi, niin saatttoi erottaa johanneksen leipäpuun lehtiä ja sulamattomia, yksittäispakattuja rusinoita joita Mähöskä oli ilmeisesti imuroinut hönössä koska tuskin kukaan haluaa syödä sellofaania – olkoonkin että yksittäispakattujen rusinoiden availu oli aikaa vievää ja turhauttavaa hommaa.

Bob päätteli että Mähöskän happomeressä kaikki kiinteä oli pinnalla, ihan sen takia että kuohunta ja kupliminen oli niin voimakasta ettei pinnan alla yksinkertaisesti pysynyt mikään ja se vähä mitä pinnalla näkyi, todisti että Mähöskä oli jonkun 5-2 – laihdutuskuurin tai vastaavan ”syö kaalisoppaa neljä kertaa viikossa niin arses pienenee ja saat kuninkaallisen miehen” - huijaushommelin uhri. Bobin kävi sääliksi Mähöskää ja hän tiedottikin tästä heti UlkoSyherön porukoille jotta hyö antaisivat ohjeistuksen joka määräisi sinkkuopettajien elopainoksi vähintään 70 kiloa ilman, että paino olisi pääasiallisesti etuakselilla. Mähöskä piti näköjään vihreistä kuulista koska niitä ajelehti happomeressä niljakkaina karikkoina. Bobista ne näyttivät silmiltä jotka nousevat kaljatuopista. Hän oli näet takavuosina nähnyt tällaisen hallusinaation, se oli sitä aikaa kun hän ja hänen vaimonsa olivat rakentaneet tai paremminkin heidän oli pitänyt rakentaa mutta Bobin eukko oli häipynyt talorahojen kanssa uuksan kuuseen ja Bob oli ratkennut juomaan. Tässä nähdään millainen on kaaos – teoria: pöllitty talolaina yhtäällä voi johtaa vihreiden hirviösilmien ilmiintymiseen toisaalla ja se on pelottava ajatus se.

Yht’äkkiä Bobin huomion kiinnitti omituinen hahmo joka vilahti aivan Bobin jalkojen juuresta ja vaikka happomeri näyttikin uhkaavalta, Bob päätti sukeltaa hahmon perään. Heti pinnan alle painuttuaan Bob tiesi tehneensä virheen, ison virheen sillä hahmo osoittautui kortsuksi joka oli joutunut Mähöskän mahalaukkuun vahingossa kun hän oli telminyt Loposen kanssa mutta nyt tämä samainen kortsu oli sinetöimässä Bobin kohtalon, sillä hän oli jostain Karman oikusta joutunut kortsun sisään ja mennä velskasi nyt pitkin mahalaukkua kuin joku pimpaimen kapteeni Nemo pikku sukellusveneessään ja se otti Bobia todella lujaa pattiin. Hän yritti epätoivoisesti ottaa yhteyttä ulkosyherön henkilökuntaan mutta tuloksetta, petrokemiallisen perkeleen seinämät olivat niin tiheää lateksia ettei sitä läpäissyt mikään signaali ja siksi toisekseen Bobin kolmikirjaimisesta oli akku lähes loppu, sitä kun ei oltu tarkoitettu ihan näin rankkoihin olosuhteisiin.
Bobin murehtiessa elämäänsä, hän havahtui siihen kun kortsu lähti syöksymään ja pian Bob havaitsikin kiitävänsä peristaltiikan pitkiä käytäviä. Vauhdilla mentiin kaikki mutkat ja ihme laajennukset ja Ossi Ohutsuoli mentiin niin vauhdilla että Bob puristui G-voimien vaikutuksesta kasaan. Kiitos briiffauksen, hän tiesi että tätä vaihetta sanottiin hätäkakka – vaiheeksi ja se on se kun on enää ihan turha etsiä vessaa. Savet on puntissa ennenkuin ehdit sanoa edes hyssälää. Peräsuolessa jarrutettiin mutta vain muodon vuoksi ja sillä hetkellä kun Bob alkoi nähdä kirkkautta, hän havaitsi että rectumin porttivahtina toimiva Nuuka – Nieminen oli ihan kokonaan töhnämönkerön peitossa ja hänen kävi tätä sääliksi. Kyllä ihminen, vaikka olisi ollut kuinka mulkku eläessään, piti ansaita parempaa kuin päätyä poskeen ottavan, kasvisdieetillä elävän ja ryhtevästi alkoholisoituneen opettajattaren persreiän vahdiksi. Kyllä juttu on niin. Bob päätti ottaa asian hoitaakseen mikäli hän selviäisi syöksystä kohti IDO 59:n valkoisena hohtavaa nielua ja kunnallista viemäriverkostoa.



Muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Life is so full of tae!
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins