Sukellus pimeälle puolelle

Ihmisen pimeä puoli ei välttämättä edusta pahuutta kuten yleensä luullaan, vaan se voi myös olla jotain kaunistakin tai jopa herkkää. Joka tapauksessa omaan, pimeään puoleen sukeltaminen on jokaiselle hyväksi silloin kun sen voi tehdä kenekään häiritsemättä. Se (niin syvälle tajunnan syövereihein pääseminen) ei näet käy sekunnissa eikä kahdessa, lisäksi ihmisen mieli on niin herkästi manipuloitavissa että pienikin häiriö katkaisee sen lähes jumalaisen prosessin joka täydellisellä mielen tyhjentämisellä saadaan alulle. Kuulostaa kenties hullulta mutta sitä se ei suinkaan ole ja sitkeällä treenaamisella nämä ”sukellukset” ovat parasta meditaatiota, jotain sellaista mitä rahalla ei saa. Perheelliselle voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta saada aikaan tilannetta jossa voisi sulkea maailman ulkopuolelleen mutta mikäli tämä onnistuu, hyppy pimeälle puolelle on asia joka kannattaa tehdä. Jos jonkun mielestä alku kuulosti hullulta, niin seuraava asia on hänen mielestään sellainen joka on todiste siitä että minut pitäisi lähettää hoitoon. Pimeä puoli on roolistaan huolimatta siitä erikoinen paikka, että vastoin yleistä ajattelua joka kuvaa pimeän puolen väkivallan tyyssijaksi, se on paikka jossa voi tappaa oman vihansa ja kääntää siihen haaskatun energian positiiviseksi ajatteluksi tai jopa rakkaudeksi.

evil
Kuinka monta kertaa sinä olet kutsunut?


Kyse on siitä että kykeneekö myöntämään itselleen oman pahuutensa, kaiken sen vihan, ilkeät puheet ja vielä vittumaisemmat ajatukset, törkeän käyttäytymisensä muita kohtaan, valehtelemisen johon meistä jokainen turvautuu vuoden jokaisena päivänä jne. Lista on loputon. Vasta sitten kun ihminen kykenee myöntämään olevansa yhtä paha tai kenties pahempi kuin vihan kohde - oli niitä sitten yksi tai useampia – ihminen on valmis tappamaan sen oman vihansa. Tämän myöntäminen ei kuitenkaan käy niin, että ajatuksissaan toteaa olleensa hieman ilkeä tms., vaan se oma viha on käytävä läpi kohde kohteelta ja on etsittävä sekä selvitettävä ne syyt joita vihan taustalla on. Helvetin vaikea homma alkuun mutta on joka kerta helpompaa, olettaen että ihminen tosissaan haluaa päästä irti vihasta joka meitä jokaista syö sisältä päin. Omalla kohdallani viha koostuu kolmesta pääelementistä jotka ovat katkeruus, kateus ja kostamisen halu. Olen katkera siitä että kroppani ei kiputilojeni takia toimi niinkuin pitäisi, olen kateellinen niille joilla se toimii ja jotka sen takia kykenevät saavuttamaan elämässään asioita joihin minä en kykene ja lopuksi, tunnen suurta halua kostaa kaikille niille jotka ovat tehneet vääryyttä minua kohtaan.
Vierailuillani pimeälle puolelle, olen pohtinut näitä asioita ja todennut sen, että omat vihaelementtini ovat sellaisia joista jokainen ruokkii toista eikä siis näin ollen riitä että tappaisin vain yhden. Jos tapan katkeruuden, kostonhimo pitää kateuden hengissä jne. ja siksipä minun on päästävä niistä kaikista eroon ennenkuin voin kehittyä ja päästä eteenpäin elämässäni. Tähän asti elämäni on ollut katkerien ajatusten täyttämää, samojen rutiinien toistoa josta olen valheellisesti käyttänyt nimeä elämä. Sitä minulla ei ole, on vain säälittävän pieni ajatuskehä josta en ole päässyt irti mutta josta toivottavasti pääsen irti, sillä näiden pitkään jatkuneiden ”vierailujen” takia olen onnistunut muuttamaan ajatusmaailmaani yhden petamillin ja se on hyvä alku.

Koska kenelläkään meistä ei ole mahdollisuutta päästä täysin äänieristettyyn tilaan, on ulkomaailman tuottamaa melua torjuttava vastamelulla ja tässä – tai ainakin omassa – tapauksessa se on parasta tehdä musiikilla eikä millä tahansa, vaan sellaisella joka vie sielun mennessään ja näin mahdollistaa sen ettei ajatukset karkaile ”normaalin elämän” puolelle ja sen mitättömiin asioihin. Jokaisella on omansa ja toisinaan sen oikean musiikin löytymiselle on uhrattava aikaa koska tässä maailmassa on suurin piirtein 7,5 miljardia sielua joista jokainen on erilainen.

Itselläni on kaksi suosikkia joista te jo tiedättekin toisen eli Thomas Bergersen ( esim. Empire of Angels ja Our Destiny mutta myös muut) jonka musiikkia käytän silloin kun oman vihani kohtaaminen ei liity kovinkaan paljon tunnepuolen asioihin. Kun taas mennään sille vaarallisemmalle puolelle eli siihen vihaan jonka juuret ja synty liittyvät rakkauspuolen asioihin, kuuntelen hyvin paljon Peter Gundry’ n tuotantoa ja tämänhetkinen suosikkini on Elixir of Life jolta löytyy se mitä minä haen. YouTubessa on se hyvä puoli että automaattisen toiston avulla katkoja ei tule eikä keskittyminen pääse hajoamaan niin helposti. Mikäli päädytte kuuntelemaan Elixir of life’ a, toivoisin että teette sen niin ettei teitä häiritä ja kuuntelette koko tunnin, sillä kyseinen tunti aaltoilee musiikkinsa puolesta aivan samoin kuin meidän kaikkien viha – välillä voimakkaammin ja välillä jopa herkällä tavalla. 

 Elixir of Life:



19 kommenttia :

  1. Mulla on sattumoisin juuri tästä päivästä alkaen sitä kuuluisaa Ihan Omaa Aikaa, jota tosiaan perheellisellä ei liikoja ole, mutta olin ajatellut viettää sen vähän toisenlaisten aktiviteettien seurassa.

    Mutta kiitos kun haastoit mieltä, joka yleensä aina pyrkii kulkemaan sitä tuttua ja totuttua reittiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että saat vapaata siitä tavan arjesta!
      Olisin niin mielelläni kärpäsenä katossa vakoilemassa mitä sä puuhailet mutta toisaalta se vois olla hengelle hubaa hommaa joten on parempi kun asiat on näin :D

      Kaikesta, myös ajattelusta, kannattaa poiketa aina kun siihen on mahdollisuus koska muuten on vaara että elämä alkaa tuntumaan tylsältä.

      Poista
    2. Voi kuule, varmaan olis aika tylsää tosi-TV:tä ;-)

      Täällä ihan rauhassa välillä läppärillä, välillä sohvalla kirjan kanssa ja sitten jääkaapille ja taas samaa rataa koko päivä, ilta...

      Poista
  2. Toiset meditoivat katselemalla kynttilänliekkiä hiljaisuudessa ja toiset jotenkin muuten.

    Itse nukahdan parhaiten, kun lopetan ajattelun. Konsti, jonka isäni opetti :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Stanan savolaiset! :D
      Onpa kiva tulla brassailemaan taidolla josta olisin valmis maksamaan vaikka mitä tai tekemään ihan mitä tahansa...ei ole kyllä oikein että toiset voi vaan lakata ajattelemasta.
      Minä tuun sulle oppiin joten alahan lataamaan pakastimia täyteen - mulla on kova pää joten voi olla että siinä menee kuukausi tai kaksi :D

      Poista
    2. Se on kyllä kovan harjoittelun tulos :D

      Poista
    3. :D
      Kovassa harjoittelussa on se hyvä puoli ettei opittua niin vaan unohda. Itselläni on meinaten niin, että jos jonkun asian oppii äkkiä, niin se myös unohtuu tosi nopeesti ja pahiten tämä vaivaa vieraskieleisten sanojen opiskelussa - yhden kun opit, niin jo vain toisesta päästä joku tippuu pois :D

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että mun mielestä blogitauko teki sulle hyvää, koska nämä tauon jälkeiset postaukset on ollut jotenkin selkeämpiä ja jäsennellympiä. Vaikka stoori menisi missä sfääreissä niin jotenkin nää postaukset on aiempaa seesteisempiä ja hyvin ilmaistuja. Tai sitten vain pystyn itse keskittymään näihin nykyään paremmin, kun en enää ramppaa kahdessa duunissa, mutta väittäisin kuitenkin, että jokin sussa on muuttunut ja parempaan suuntaan :)

    Anyway, tämä postaus ei sen sijaan ollut missään lennokkaissa sfääreissä, vaan ihan täyttä asiaa ja suorastaan kultaa. Jotta voi olla armollinen toisille ja itselleen, pitää kohdata oma pimeä puolensa ja oikea tasapaino ei voi löytyä ilman sitä. Vaatii rohkeutta, mutta kannattaa. Ja lopulta voi voittaa pahan hyvällä. Menee nyt vähän kliseiseksi tää kommentti, mutta väitän, että tiedän mistä puhut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, johan tässä menee hämilleen mutta hyvä jos kehitys on ollut positiivista. Mulla on ollut ja on vieläkin se ongelma, että mä yritän sanoa liikaa yhdessä lauseessa ja sen takia yksinkertaisistakin asioista tulee vaikeita. Toinen on se etten osaa pukea sanoiksi sitä mitä haluan sanoa ja lievä lukihäiriö kummittelee taustalla koko ajan.

      Teidän kyllä mitä tarkoitat ja vaikeinta näissä jutuissa on se, että ihminen pitää omia tekojaan/ajattelumalliaan ainoana oikeana eikä näin ollen myönnä omia virheitään. Lisäksi nuo ei niin hyvät ominaisuudet kuten kateus, viha ja muut ovat sellaisia jotka tahtovat muokata sitä ajattelua koko ajan ja niille antaa aika usein vallan, mikä taasen on huono juttu.
      Mutta jos ahkerasti koittaa muuttaa itseään parempaan suuntaan, niin kai se joskus näkyy.

      Poista
  4. Piti vielä sanoa musiikista, että vaikuttaa ihan hyvältä levyltä. Itse usein esmes kirjoittaessa kuuntelen alt-j:n levyjä tai sellaisia, jotka osaan ulkoa, jolloin pystyy keskittymään muuhun kuin musiikkiin ja samalla se kätkee taustahälyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä!
      Itse pidän Gundryn musiikista todella paljon, se on jotenkin melankolista ja synkällä tavalla kaunistakin (enempää en sano etten paljasta olevani todella lälly äijä :D )

      Poista
  5. Mielenkiintoinen ja hyvä postaus, kiitos! Tulen palaamaan tähän viikonloppuna kun on paremmin aikaa. Kiitos musiikkivinkeistä!Itse en ole ehtinyt bloggailemaan kun nyt on ihan oikeat linnut saapuneet elämääni ja sitten on juuri ollut näitä pimeämmän puolen juttuja...siis olen itse pysynyt kaidalla tiellä ja noin, mutta näitä aiheita mistä kirjoitit on tullut mietittyä joten tämä postaus tuli kuin tilattuna. Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä mitään, hyvä jos tykkäsit.
      Mun täytyykin poiketa katsomaat mitä sulle kuuluu/on tapahtunut koska siitäähän on tovi kun viimeksi teit postauksen?

      Poista
  6. Varsin on tuttu paikka tuo. Musiikki (ja muuten ihan kaikenlainen käy, kunhan se sopii itselle ja tilanteeseen) on hyvä apu, samoin eräät sisäisesti nautittavat apurit. Unettomat yöt sopivat meditointiin hyvin, kunhan ensin pääsee irti siitä "vituttaa, on kipuja, ei nukuta"-kierteestä. Se on jo hyvä alku.
    Pimeyden ja omien ajatustensa kanssa pelehtiminen voi alkuunsa olla pelottavaa ja aina se on vaikeaa, tavalla tai toisella. Paimenen mainitsemat asiat ovat myös täällä pinnalla - tai oikeastaan ns. käsittelyssä. Joskus sitä edistystä on jopa havaittavissa! Ihan totta. Tiedän tämän myös kuulostavan hullulta, mutta ei haittaa. Minä voin huoletta tunnustaa olevani omalla tavallani kahjo ja joskus jopa nauttivani siitä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, toivoin ja osittain epäilinkin että sä ymmärrät ja tiedät mitä tarkoitin.
      Se on kyllä totta että ensin täytyy pää nollata ennenkuin pystyy yhtään mihinkään "meditaatioon" mutta joka kerta se on helpompaa.

      Ei muuten uskoisi kuinka synkkä voi olla oma sielunmaisema! Kaikki ne elämän aikana tehdyt pahat teot, puukotukset, väkivaltaisuudet ja muut...puhumattakaan pelkotiloista...se on jumalauta aika karmaiseva maailma.

      Sitten meitä kahjoja on kaksi ja kyllä, tosissaan kun asiaan suhtautuu ja sillä otteella että haluaa kehittää itseään ihmisenä, muutosta tapahtuu ja se on hiton hieno tunne kun esim. tajuaa toimineensa jossain tilanteessa aivan toisin kuin ennen. Toisin sanoen entisen raivostumisen tilalle on tullut tyyneys.

      Poista
  7. Tästäpä oliskin tarinaa, mutta en taida viitsiä julkisesti tarinoida :) ja omaa pahuuttaan harva kai tohtii kertoakaan, vaikka oliskin sitä omalla kohdallaan miettinyt.
    Sun toiminta kuulostaa hyvältä itseterapialta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvää itseterapiaa ja siinä mielessä parasta, ettei sitä ole kahlitsemassa minkäänlaiset estot, toisin kuin jossain kallonkutistajalla jolle ei välttämättä kehtaa/halua kertoa niistä kaikkein pimeimmistä ajatuksista tai teoista.
      Aiheesta olisi hieno tehdä haaste - postaus, sellainen jossa jokainen tunnustaisi julkisesti yhden syntinsä, vaikkapa jonkin ilkeän teon jonka on joskus tehnyt mutta josta ei ole kertonut kenellekään. Homma vaan kaatuu siihen että puolet ei lähde mukaan ja nekin jotka lähtee, tunnustavat sellaisia syntejä kuin "laitoin 10 - vuotiaana tikkarin taskuun enkä maksanut sitä kassalla".
      Nuo tunnustukset eivät palvele ajatusta ja kaikista vähiten ne palvelevat tunnustuksen tekijää itseään joten on parempi kun mä unohdan koko jutun.
      Olet muuten rakkaani itsekin huomannut sen että vaikka Blogspheren laajoilla aavikoilla puhutaan asioista kuin asioista, niin silti moni antaa turhankin siloitellun kuvan itsestään.

      Poista
  8. Tulin vaan moiskauttamaan pusun poskelle!

    VastaaPoista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins