Paimentolan aamu ja pari sanaa rakentamisesta

Otsikko siksi, ettei Paimentolassa ole tapahtunut oikein mitään, kun ei oteta huomioon näitä kolmannen ulottuvuuden mystisiä tapahtumia jotka kuuluvat normaaliin arkeen. Tietämättömille kerrottakoon että tällaisia asioita ovat mm. pullataikinan transformoituminen betoniksi, hammastahnan mutatoituminen partavaahdoksi (maistuu muuten pahalle) ja kukkien teleportaatio suoraan ”Laulu tulipunaisesta kukasta” - elokuvan kohtaukseen, jossa se saatanan lainetukka laskee kerrassaan hirvittävän kosken tavalla, mikä taasen pistää ajattelemaan että onko hänen bloody lapikkaansa naulattu kiinni siihen massarankaan jolla hän seisoo. Ei muuten, mutta joko Olavia näyttelevällä Kaarlo ”The Kille” Oksasella on joko rotaatio – voimia vastustava tasapaino tai sitten jossain on jotain sano Mäkelän muorikin kun paloauton näki. Suomi-Filmin tehosteista ei kannata puhua koska ne olivat samaa luokkaa kuin sen….muistaakseni tshekkiläisen ja meillä Hinku ja Vinku - nimellä nähdyn animaation, jossa ne helvetin ärsyttävät pahviset siilihahmot? liikkuivat pitkin alustaa saatanallisen rahinan säestyksellä. Vaikka olin about kuuden vanha kun katselin tätä amerikkalaisen vesikidutusmuodon pahvista versiota ensimmäistä kertaa, muistan selvästi kuinka päästäni katkeili verisuonia siihen tahtiin että vierailulla ollut tätinikin äityi kehumaan äidilleni kuinka punakka ja terveen näköinen lapsi tuo pikku-paimen on. Eipä muija tiennyt mikä ero on terveellä punalla ja lautumilla...

Niin, lipsahdin taas omiin maailmoihini koittaessani selittää kukkien teleportaatiota, tarkoituksenani oli kertoa että asiallisesta kastelusta huolimatta sekä molemmat kirjovehkat ja se yksi jonka nimeä en tiedä, lähtivät seilaamaan pitkin pöytää mikä aiheutti lievää paniikkia. Onnekseni minulla on olohuoneessa täysimittainen keksi (ei kuitenkaan Oreo) jota tukkilaisetkin käyttävät, ja sain estettyä etteivät kiittämättömät raakut ajelehtineet pöydältä alas. Tyhjennys – ja kuivausoperaation jälkeen asettelin pikku kukkaseni takaisin omille paikoilleen ja tarjosin niille palan Afrikan monsuunituulia, tällä kertaa Braun Silence Ultramode Truly Hair & OMG What kind of kiharat – föönin muodossa ja oih, kukkaset suorastaan hymyilivät minulle koska ne rakastivat sähkösyöpön kidasta puhaltavaa Samum’ia.

Okei, se Paimetolasta ja nyt uutinen joka on todiste siitä kuinka ihmisiä kohdellaan todella väärin ja tapaus on korkeimman oikeuden päätös siitä, ettei Keski-Pohjanmaan keskussairaalan tarvitse maksaa korvauksia kolmelle sairaalassa työssä olleelle kätilölle, jotka sairastuivat ja menettivät työkykynsä homealtistuksen takia 2000-luvun alussa. Perusteena oli Korkeimman oikeuden mukaan se kokkolalaiskätilöiden työnantaja pystyi osoittamaan, etteivät kosteusvauriot olleet tiedossa, eivätkä ennakoitavissa ennen kuin naiset sairastuivat. Omituinen päätös kun ajatellaan että lakiin on myös kirjattu kohta jossa työnantajan tulee huolehtia siitä ettei työ – eikä työolosuhteet aiheuta vaaraa työntekijälle. Mielestäni on erittäin surullinen päätös myös sen takia, että se toimii pohjana kaikille tulevaisuudessa tehtäville päätöksille ja näin heikentää homealtistuksesta kärsivien turvaa. Mielestäni olisi oikein, että näissä jutuissa tulisi noudattaa samaa käytäntöä (koska aiemmin mainitsemani lain kohta työntekijän turvallisista työolosuhteista ei näköjään ole yhtään mitään) kuin normaalissa kiinteistökaupassakin, joissa myyvä osapuoli vastaa kaikista vahingoista ja on näin ollen korvausvelvollinen. Minulle rakennusalan ihmisenä on aivan turha tulla sanomaan ettei kosteusvaurioista ole tiedetty tai niitä ei ole aiemmin havaittu. Kaikki rakennusalalla, samoin kuin kiinteistöpuolellakin, tietävät ne rakennuksen kohdat – oli kiinteistö sitten mikä tahansa – jotka ovat ns. indikaattoreita eli paikkoja joissa ongelmat yleensä esiintyvät ja joista ne ovat helpoimmin paikannettavissa.

Asiaan liittyen kritisoin nykyisiä sertifikaatteja, joita saa kun muutaman tunnin istuu ABC:llä tai jossain vastaavassa paikassa ja näiden tuntien jälkeen olet valmis kuntokartoittaja tai saat tulityökortin, olet sertifioitu kosteiden tilojen rakentaja etc.
Sertifikaateista ja lupalapuista on tehty bisnes jolla ei ole käytännön rakentamisen kanssa vitunkaan tekemistä, sillä jokainen meistä tietää ettei ole hyvä idea rälläköidä vintillä jossa yläpohjan eristeenä on purua ja mitä taasen kosteiden tilojen rakentamiseen tulee, niin näiden aineiden valmistajilla (jotka ovat normaalisti firmoja jotka tuottavat kaiken rakentamisessa tarvittavan) on selkeät ja kattavat ohjeet siitä kuinka työ tulee tehdä. Kuvineen, teksteineen ja opastusvideoineen kaikkineen ja mielestäni nämä asiat kuuluvat siihen normaaliin ammatin oppimiseen. Ei siinä tarvita mitään puku päällä paasaavaa livekalaa joka veloittaa kurssilta saatavasta muovilätkästä useamman satasen. Lisäksi näiden korttien voimassaoloajat ovat lyhentyneet koko ajan, siitäkin huolimatta että se puru syttyy yhtä hyvin rälläkän kipinästä kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Pahimpia kaikista ovat ns. kuntokartoittajat ja hometarkastajat jotka ovat usein työttömäksi jääneitä ”pullanpaistajia”, joilla ei ole mitään käsitystä itse rakentamisesta ja siksipä onkin erittäin valitettavaa että ihmiset maksavat näistä palveluista melko isoja summia koska elävät uskossa että tyyppi tietää mistä puhuu ja osaa hommansa. Silkkaa kusetusta siis. Edelleen, homevaurioihin liittyen, kunnolliset mittalaitteet maksavat sen verran paljon etteivät nämä ”Hei, mä alankin kuntotarkastajaksi” - tyypit ole valmiita investoimaan niihin tai heillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

fail
Fail?


Eikä homma käy niin että tullaan tsekkaamaan kosteuksia puku päällä, kädessä muutaman kympin pintamittari ja katsotaan parista, kolmesta kohtaa lattiakaivon ympäriltä varsinkin kun kylppäri on ollut käytössä edellisenä iltana tms. Eikä se riitä että mittaillaan, pitää myös tietää kulloisenkin kohteen rakenteet, ymmärtää rakentamiseen liittyvät perusasiat eli miten puu tai betoni elää, miten eri materiaalit käyttäytyvät kun puhutaan itse materiaalista eli sopiiko esim. valittu materiaali sen alla olevan tasoitteen päälle, rakenteiden tuulettuminen ja äärettömän paljon muita tekijöitä. Esimerkkinä mainittakoon eräs jäähalli jonka pesutilojen ilmastointiputket (ja luonnollisesti venttiilit) jätettiin puolitoista metriä sisäkatosta alaspäin, eikä mennyt kuin vuoden verran niin kaikki seinät ilmastointiputkien tasalta kattoon sekä katto oli aivan homeessa. Miten helvetissä näin voidaan edes tehdä? Eikö nyt jumalauta normaali järki sano ettei moinen ratkaisu voi toimia? Vastaavia esimerkkejä on suomi väärällään eikä nämä erittäin kalliiksi tulevat virheet koske pelkästään kosteita tiloja, vaan ylipäätään kaikkea rakentamista ja näissä on surullista se, että kaikki virheet laitetaan työntekijöiden piikkiin vaikka kyse on puhtaasti suunnitteluvirheistä sekä kontrollin puutteesta. Enkä tarkoita tällä sitä, että duunareita tarvitsisi vahtia, vaan sitä että käytännön työelämässä mukana olevat rakennusmestarit, kontrollit ja muut helvetin insinöörit olisivat niitä jotka kontrolloisivat sitä että ovatko piirustukset ja suunnitelmat sellaisia että ne ovat a) toteutettavissa ja b) noudattavatko ne käytössä olevia normeja ja ovatko ne hyvän rakennustavan mukaisia.

Tänä päivänä homma menee näin: Piirustusten tekijä on piirustuksiin määrittänyt palikka B:n paikan, samoin palikka C:n joten palikka A sopii palikoiden B ja C väliin ja rakennelman korkeudeksi tulee 10 metriä ja leveydeksi 20 metriä. Kaikki palikat tulevat aliurakoitsija X:ltä jolle on toimitettu vastaavat kuvat kuin muillekin projektiin osallistuville. Kuitenkin tänä päivänä on kaikissa piirustuksissa merkintä Mitat tarkistettava rakennuspaikalla. Mitä vittua? Jos on kerran kuvat alusta loppuun ja niiden mukaan tehdään, niin miksi siinä pitää mitään mittoja tarkistaa? Eikö kuvat pidäkään paikkaansa, mitä jos palikka A onkin liian lyhyt tai liian pitkä, entä jos palikat C ja B ovatkin liian korkeita koska piirustusten tekijälle on sattunut nolo moka tai hän ei ole huomannut ”yhtä juttua” vai onko aliurakoitsijalle toimitetut piirustukset jotenkin erilaiset?
Nimittäin jos timpurille sanotaan että tuossa on kuvat, alahan tekemään jotta jouluksi joksikin tullaan, niin tasan on palikat B ja C oikeilla kohdillaan ja myös lähtökorkeudeltaan (pohja), loppuhan on sitten kiinni arkkitehdistä ja/tai aliurakoitsijasta.
Arkkitehtifirmat, samoin ne jotka tekevät lujuuslaskelmat ja muuttavat arkkitehdin näkemyksen piirustuksiksi joiden mukaan kohde tehdään, veloittavat helvetillisiä summia työstä jonka toimivuudesta he eivät mene takuuseen. Jos on kerran kuvat alusta loppuun ja niiden mukaan tehdään, niin miksi siinä pitää mitään mittoja tarkistaa? Tämä ylimääräinen mittaus aiheuttaa uskomattomat määrän lisätyötunteja jotka luonnollisesti vaikuttavat lopulliseen hintaan. Aivan samoin kuin se että kuvia päivitetään lähes päivittäin (koska onhan se mahdotonta suunnitella ja piirtää kerralla valmiiksi kun aikaakin on annettu kolmesta viiteen vuotta) ja siksipä ei ole mikään ihme että mittaporukalla on versio 4.1.2 ja koska jollekin aliurakoitsijalle ei ole jostain kumman syystä toimitettu viimeisintä versiota, hän pakertaa vielä 4.1.1 mukaan ja kun hän vihdoin saa päivitetyt kuvat, huomataan että viikkoja tehty työ onkin sellainen jota ei voida käyttää ja kaikki alkaa alusta. Ei siis ihme että rakentaminen maksaa eikä se suinkaan johdu kalliista työvoimasta vaan näistä ”terävän pään” tekemistä virheistä joista he eivät edes joudu minkäälaiseen edesvastuuseen. Suomeksi sanottuna pesevät kätensä omista virheistään.


Omalta kohdaltani olen tullut siihen tulokseen että kilpailuttaminen ja urakoiden pilkkominen (myös rakennuspiiristusten osalta) on mennyt liian pitkälle ja kiitos valtiovallan - työntekijöihin kohdistuvat maksut joita työnantaja joutuu maksamaan palkan päälle, ovat sitä suuruusluokkaa että hyvin suuri osa firmoista turvautuu halpatyövoimaan jolla ei ole riittävää koulutusta/työmoraalia ja yleensäkin, kaikkinainen verotus ja erilaiset maksut ovat yhdessä se tekijä joka on suurin syy harmaaseen talouteen. Iso toive onkin että päättäjät ymmärtäisivät sen, että kevennykset toisivat lisää työvoimaa- ihan rehellistä sellaista – ja homma toimisi vähän samaan tapaan kuin kaupan volyymiin perustuva myynti. Halvemmalla, mutta pirun paljon enemmän.

Okei, meni paatoksen puolelle koska kyseessä on rakastamani/vihaamani rakennusala mutta totuus on, että tänä päivänä veronmaksajia rahastetaan lähes kaikessa. Projekteja myydään joka alalla täysin kesken eräisinä tietäen, että kun mittavat projekti on aloitettu, on se vietävä loppuun hinnalla millä hyvänsä ja tästä on hyvänä esimerkkinä Länsimetro ja eräät terveydenhuollon it – hankkeet.

Kaikesta huolimatta, muistakaa olla ihmisiksi ja katselkaa jalkohinne sillä maasta voi kuulua älytöntä mölyä – maahisille kun ei ole oikein mennyt jakeluun mitä tämän päivän termi ”reality” tarkoittaa. Uskon että niitä on hakattu niin paljon kiistellyllä kaukoputkella päähän että ne luulevat sanan tarkoittavan samaa kuin ”dokumentti”. Mene ja tiedä, minä kun en tunne kun yhden maahisen, rakkaan naapurin Holopaisen Topin ja hän on nyt taas hoidossa kun luuli muijansa kurkkivan sivusta ladattavan pesukoneen ”ikkunasta” kuten Topi asian ilmaisi ja äityi karjumaan että miksi sä et tule sisään kun pitäis perunoita keittää. Noh, Topi saa tällä hetkellä soppaa suoraan suoneen ja soppa on sitä kuuluisaa Larcantil’iä jota minuunkin on tuupattu jokunen ruiskullinen mutta siitä sitten joku toinen kerta.


read more

Sukellus pimeälle puolelle

Ihmisen pimeä puoli ei välttämättä edusta pahuutta kuten yleensä luullaan, vaan se voi myös olla jotain kaunistakin tai jopa herkkää. Joka tapauksessa omaan, pimeään puoleen sukeltaminen on jokaiselle hyväksi silloin kun sen voi tehdä kenekään häiritsemättä. Se (niin syvälle tajunnan syövereihein pääseminen) ei näet käy sekunnissa eikä kahdessa, lisäksi ihmisen mieli on niin herkästi manipuloitavissa että pienikin häiriö katkaisee sen lähes jumalaisen prosessin joka täydellisellä mielen tyhjentämisellä saadaan alulle. Kuulostaa kenties hullulta mutta sitä se ei suinkaan ole ja sitkeällä treenaamisella nämä ”sukellukset” ovat parasta meditaatiota, jotain sellaista mitä rahalla ei saa. Perheelliselle voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta saada aikaan tilannetta jossa voisi sulkea maailman ulkopuolelleen mutta mikäli tämä onnistuu, hyppy pimeälle puolelle on asia joka kannattaa tehdä. Jos jonkun mielestä alku kuulosti hullulta, niin seuraava asia on hänen mielestään sellainen joka on todiste siitä että minut pitäisi lähettää hoitoon. Pimeä puoli on roolistaan huolimatta siitä erikoinen paikka, että vastoin yleistä ajattelua joka kuvaa pimeän puolen väkivallan tyyssijaksi, se on paikka jossa voi tappaa oman vihansa ja kääntää siihen haaskatun energian positiiviseksi ajatteluksi tai jopa rakkaudeksi.

evil
Kuinka monta kertaa sinä olet kutsunut?


Kyse on siitä että kykeneekö myöntämään itselleen oman pahuutensa, kaiken sen vihan, ilkeät puheet ja vielä vittumaisemmat ajatukset, törkeän käyttäytymisensä muita kohtaan, valehtelemisen johon meistä jokainen turvautuu vuoden jokaisena päivänä jne. Lista on loputon. Vasta sitten kun ihminen kykenee myöntämään olevansa yhtä paha tai kenties pahempi kuin vihan kohde - oli niitä sitten yksi tai useampia – ihminen on valmis tappamaan sen oman vihansa. Tämän myöntäminen ei kuitenkaan käy niin, että ajatuksissaan toteaa olleensa hieman ilkeä tms., vaan se oma viha on käytävä läpi kohde kohteelta ja on etsittävä sekä selvitettävä ne syyt joita vihan taustalla on. Helvetin vaikea homma alkuun mutta on joka kerta helpompaa, olettaen että ihminen tosissaan haluaa päästä irti vihasta joka meitä jokaista syö sisältä päin. Omalla kohdallani viha koostuu kolmesta pääelementistä jotka ovat katkeruus, kateus ja kostamisen halu. Olen katkera siitä että kroppani ei kiputilojeni takia toimi niinkuin pitäisi, olen kateellinen niille joilla se toimii ja jotka sen takia kykenevät saavuttamaan elämässään asioita joihin minä en kykene ja lopuksi, tunnen suurta halua kostaa kaikille niille jotka ovat tehneet vääryyttä minua kohtaan.
Vierailuillani pimeälle puolelle, olen pohtinut näitä asioita ja todennut sen, että omat vihaelementtini ovat sellaisia joista jokainen ruokkii toista eikä siis näin ollen riitä että tappaisin vain yhden. Jos tapan katkeruuden, kostonhimo pitää kateuden hengissä jne. ja siksipä minun on päästävä niistä kaikista eroon ennenkuin voin kehittyä ja päästä eteenpäin elämässäni. Tähän asti elämäni on ollut katkerien ajatusten täyttämää, samojen rutiinien toistoa josta olen valheellisesti käyttänyt nimeä elämä. Sitä minulla ei ole, on vain säälittävän pieni ajatuskehä josta en ole päässyt irti mutta josta toivottavasti pääsen irti, sillä näiden pitkään jatkuneiden ”vierailujen” takia olen onnistunut muuttamaan ajatusmaailmaani yhden petamillin ja se on hyvä alku.

Koska kenelläkään meistä ei ole mahdollisuutta päästä täysin äänieristettyyn tilaan, on ulkomaailman tuottamaa melua torjuttava vastamelulla ja tässä – tai ainakin omassa – tapauksessa se on parasta tehdä musiikilla eikä millä tahansa, vaan sellaisella joka vie sielun mennessään ja näin mahdollistaa sen ettei ajatukset karkaile ”normaalin elämän” puolelle ja sen mitättömiin asioihin. Jokaisella on omansa ja toisinaan sen oikean musiikin löytymiselle on uhrattava aikaa koska tässä maailmassa on suurin piirtein 7,5 miljardia sielua joista jokainen on erilainen.

Itselläni on kaksi suosikkia joista te jo tiedättekin toisen eli Thomas Bergersen ( esim. Empire of Angels ja Our Destiny mutta myös muut) jonka musiikkia käytän silloin kun oman vihani kohtaaminen ei liity kovinkaan paljon tunnepuolen asioihin. Kun taas mennään sille vaarallisemmalle puolelle eli siihen vihaan jonka juuret ja synty liittyvät rakkauspuolen asioihin, kuuntelen hyvin paljon Peter Gundry’ n tuotantoa ja tämänhetkinen suosikkini on Elixir of Life jolta löytyy se mitä minä haen. YouTubessa on se hyvä puoli että automaattisen toiston avulla katkoja ei tule eikä keskittyminen pääse hajoamaan niin helposti. Mikäli päädytte kuuntelemaan Elixir of life’ a, toivoisin että teette sen niin ettei teitä häiritä ja kuuntelette koko tunnin, sillä kyseinen tunti aaltoilee musiikkinsa puolesta aivan samoin kuin meidän kaikkien viha – välillä voimakkaammin ja välillä jopa herkällä tavalla. 

 Elixir of Life:



read more

11.000 pingviiniä vs 4.000 joulupukkia

Pingviineille ei vittuilla, ainakin mitä on uskominen Brilliant Game Studios’ in tekemään videoon joka on myös promovideo siitä mitä heidän uudella Epic Battle Simulator’ illa saa aikaan. Tämän eeppisen ja samalla hulvattoman hauskan turpajuhlan pääsette katsomaan tästä linkistä. Joulu on ohi ja siksi tämä video on omiaan näin aamun alkajaisiksi, minäkin hyvästelin paimentolan pukin jo eilen ja hän lupas tulla ensi vuonna uudestaan koska hänen omien sanojensa mukaan Paimentolassa käy pirun mukavia ja hemmetin hyvännäköisiä naisia. Myös Paimentolan oma, virallinen ja järkähtämätön kanta on tämä.

Sitten ilouutisia omenakansalle, käsittääkseni iOS:lle on tulossa mobiililaitteille optimoitu hakukone Vurb (en löytänyt tätä kun kävin tsekkaamassa mutta tosin vierailu oli hyvin pikainen), jonka voi personalisoida haluamakseen ja ominaisuuksia löytyy enemmänkin. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä, Vurb’ in omalta sivustolta.

Sitten silmäasiaa, näköhän on meille kaikille tärkeä asia ja löysin Hyvä Terveys -sivustolta listauksen joka kertoo silmissä esiintyvistä oireista jotka on hyvä käydä tarkistuttamassa. Sitäkään en tiennyt että tekomykiöleikkaus jolla pääsee silmälaseista eroon, voi aiheuttaa verkkokalvon irtautumisen mikä onkin sitten huonompi homma. Jutussa lääkäri sanookin ettei terveitä silmiä pitäisi leikata koska kyseessä ei ole sama asia kuin lehden ostaminen kioskilta ja se on kyllä totta eli jos laseilla pärjää, niin on parempi kun tyytyy niihin vaikka ne joskus saattavat tuntua hankalilta. Listaukseen pääsette tästä linkistä.

Lisää terveysasiaa ja siirrytään lääkkeiden pariin, Terveys.fi on tehnyt TOP 10 – listan suomessa eniten myydyistä ja käytetyistä lääkkeistä. Käytetyimpien kärjessä komeilee asetyylisalisyylihappo jota itsekin käytän melko korkeiden trombosyyttiarvojen hillitsemiseksi, tosin huonolla menestyksellä koska ne eivät laske vaikka mitä tekisi. Alkuun käytin Primaspan’ia mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, samoin kuin ei tällä Cardio 100:lla jota nykyään käytän. Lääkäri kyllä sanoi ettei lääkkeiden vaikutus ole näkyvissä suoraan arvoissa mutta minä en vanhana skeptikkona tuota oikein usko. Meikäläisen trombosyyttiarvot ovat vuosikausia olleet 650 – 820 välissä ja oma mielipiteeni onkin, että näillä raja-arvot ylittävillä lukemilla on jotain tekemistä päänsärkyjeni kanssa. Toisin sanoen mun pillit on niin tukossa ettei veri kierrä mitä puolustaa se, että eräs neurologian lekuri sanoi mun lähtevän siihen kun verisuoni poksahtaa päänupissa. Komentokeskuksen sisältä näet löytyy kaksi tuntematonta kohtaa joita ei ole sen paremmin tutkittu, epikriisissä mainitaan toisen olevan kalkkeutunut verisuoni (kysymysmerkillä) ja toisen olemassaolo vain todetaan sen paremmin arvioimatta mikä se mahtaa olla joten kyllä meikäläistä hieman häiritsee tämä epätietoisuus. Vaan kun verta ei tule, niin ei voi olla kipeäkään ja siksi nuo tuntemattomat jutut eivät todennäköisesti tule koskaan selviämään. Paitsi meikäläisen tuurilla vasta sitten kun olen ns. jättänyt yhtiövastikkeen maksamatta ja helvettiäkö sillä tiedolla enää siinä vaiheessa mitään tekee.

at work
Maanantaisin, tiistaisin, tänään vai joka päivä?



Ettei mene mussuttamiseksi, niin lopetan tähän ja toivottelen oikein raukeaa aamua niille joita eivät rasita nälän aiheuttamat pakkoliikkeet eli työ ja taasen niille jotka ovat kapitalistisen järjestelmän ikeen alla tahi kommunistisen puolueen vuosikymmeniä kestävissä talkoissa, toivotan jaksamista sillä uskokaa pois, te joko saatte pienimuotoisen eläkkeen tai sitten teidän lipulakkianne (malli Josef) koristaa Suuren Työn Sankarin heti bärkeleen kiiltävä kokardi.
Muistakaa olla ihmisiksi.





read more

Turhautumista ja outoja kokeiluja

Tänään on ollut melkoista mielen muljahtelua koko päivä ja ehkäpä harmaa, vettä vihmova taivas, kiputilat, montaa päivää jatkunut seiniin tuijottelu ja alituinen köyhyys ovat syyt jotka saavat ajatukset kulkemaan very happy – modesta raivon partaalle. Tällaisina päivinä sitä toivoo että olisi rahaa, voisi lähteä pariksi päiväksi johonkin kaupunkiin – ihan kotimaassa ajattelin pysyä, tutustua paikallisiin ihmisiin sekä nähtävyyksiin ja jos tuntuisi hyvältä, niin voisi viipyä vähän pidempäänkin ja jos ei, niin sitten kohti seuraavaa paikkaa. Turhautuminen pistää miettimään ja jossittelemaan eikä se ole hyväksi koska totuus on kuitenkin toinen ja nämä typerät haaveet vain lisäävät turhautumista. Mulla on nyt vaan sellainen tilanne tässä elämässä, että mä olen ikään kuin keskellä rotkoa ja odotan että joko se ohut köysi jolla mä seison, joko kestää tai sitten alkaa pitkä mutta nopea pudotus kohti rotkon pohjalle josta alkaa tuskallisen hidas kapuaminen takaisin ylös. Paskamainen tilanne joka ratkeaa viimeistään helmikuun alussa joko hyvin tai sitten ei. Olemassa on kuitenkin suunnitelma B, olkoonkin että sen toimeen paneminen ottaa oman aikansa ja vaatii pari pientä ihmettäkin - lähinnä rahallisesti - koska se on luonteeltaan sellainen että se muuttaa asioita lopullisesti. Jonkinlainen uus elämä tai siihen suuntaan.

En kuitenkaan ole uponnut itsesäälin syvään suohon, vaan olen saanut tehtyä pikkujuttuja jotka ovat roikkuneet maailman luomisesta lähtien, ja nämä tällaiset asiathan on mulla listattuna otsikolla Huomisen työlista. Sitä huomista kun ei vaan tule jos ei itse nosta persettä penkistä ja tee. Mistään eeppisistä työrupeamista ei ole kyse, lähinnä paperihommia mutta parempi sekin kuin maata sohvalla ja syyttää maailmaa siitä kun kaikki ei ole mennyt niinkuin ois toivonut. Positiivisiin asioihin luettakoon myös jatkuvan syömisen innoittamat kokeilut joiden perusteena on ollut välttää jokaiselle tuttu suolainen – makea – suolainen – rumba. Niinpä olen kokeillut miltä suklaakonvehti maistuu kinkun siivun sisään käärittynä ja onko meetwurstin siivut liian outoja ninjatähden päällysteenä? Ei ole, itseasiassa nuo makeat joulutortut muistuttavat meetun kanssa croissantteja ja koska mulla ei ollut varaa oikeaan joulukinkkuun, niin ostin saunapalvia (niitä paketteja joissa siivut ovat kuin norsun korvat) ja yhteen siivuun saa helposti käärittyä kolme konvehtia. Makeat, jotain hedelmää sisältävät tai hedelmän makuiset konvehdit ovat ihan jees mutta enempi suklaiset eivät oikein toimi.
Toinen aika outo ja täysin kiville mennyt yhdistelmä oli juustosiivun sisään käärityt klementiinin lohkot (2kpl), ei pelkästään mauna takia vaan myös sen, että suussa tästä yhdistelmästä tuli appelsiinilta maistuva tapettiliisteri ja se oli inhaa se. Yksi parhaista kokeiluista ovat ollet omenaporalla tehdyt omenapötköt (yllätys!) joihin tein akkuporakoneella 8mm reiän, en kuitenkaan läpi asti ja kaadoin reiän täyteen kinuskikastiketta. Oi, mutta ne olivat hyviä! Tänään voisi koittaa omenapötiköiden uuniversiota, sellaista jossa nuo pikku omppupötikkäiset käyttäisi ensin pannulla kera sokerin vai pitääkö se tehdä toisin päin? Ensin uuniin ja vasta sitten glaseeraus? No, kokeilemalla se selviää. Testasin myös erästä Cokis- kastiketta jonka kanssa mulla oli pienoisia emulgoitumis-ongelmia, yritin näet sekoittaa siirappia ja kokista keskenään jotta saisin makeahkoa ja...no ei voi sanoa poreilevaa...mutta raikkaan makuista BBQ – kastikketta. Soosit my ass, voin kertoa että kokeilun tuloksena muuta makeaa ei ollut kuin sotku vaikka yritin hiton monilla eri suhteilla tehdä mutta ei, se ei kuulkaa onnistunut.

frustrated
Jep. Turhautunut mikä turhautunut.


Kävin just röökillä ja ulkona on aika erikoinen keli; valkoisen harmaa taivas, lämmintä liki kolme astetta ja räntää tulee taivaan täydeltä. Tosin ei varmasti kauaa, illalla keli menee pakkasen puolelle ja siksipä sitä onkin johonkin aikaan illasta lähdettävä käymään sufeella jossain tai auto on aamulla niin jäässä ettei ovia eikä ikkunoita saa auki. Täytyy etsiä joku pieni kahvila jostain sivummalta jonne voi ajella pikkuteitä pitkin, joulun paluuliikenne on jo alkanut eikä kiinnosta lähteä isommille baanoille koska ennen joulua oli yksi parempi päivä ja sain pestyä rakkaan Syyrialaiseni. Mikäli räntäsade muuttuu lumisemmaksi, paluuliikenteessä ajavat joutuvat kulkemaan – kiitos Destian älyttömän suolauksen - sellaisessa paskamyrskyssä ettei hyvä tosikaan ja vielä kun tähän lisätään kuljettajat joiden joulu on mennyt päin helvettiä, niin on ihan varmaa että ensi jouluna hautausmailla palaa jokunen kynttilä enemmän. Hulluja kun riittää aina.

Lopuksi vielä selllainen juttu, että jos tätä sattuisi lukemaan joku leivonta -alan ammattilainen tai henkilö joka on perehtynyt astetta paremmin leipomisen jaloon taitoon, niin kysyisin että voiko esim. vadelmaa temperoida samaan tapaan kuin suklaata? Tarkoitan että jos vaikkapa nyt vadelmasta tekee ensin mössöä jonka lämmittää samoin perustein kuin suklaan, niin mitä lisäaineita se tarvitsee käyttäytyäkseen kuin suklaa? Siis jos tämä on ylipäätään mahdollista ja jos on, niin olisin enemmän kuin kiitollinen saadessani jonkinlaista ohjeistusta sillä päässäni on jo pitkään pyörinyt ajatus vadelma - ”canelloneista” jotka voisi täyttää vaikkapa suklaamoussella tai jollain muulla.
Kiitos etukäteen ja hitosti pusuja sille joka tämän dilemman ratkaisee (tietysti niin että se onnistuu).

Ps. Nyt tulee lunta yhtä paljon kuin 1742 jolloin olin vielä nuori paimen ja jahtasin laumani Alpeilla. Hiutaleet olivat Ikean ripirapi – kassin kokoisia, aivan samanlaisia mitä nytkin sataa ja koska mulla on suht lyhyet kintut, niin rakkaat seve ballesterokseni uhkasivat jäätyä niiden jättäessä vanaan Alppien hohtavaan hankeen (ei, meillä ei siihen aikaan ollut alushousuja, boksereista ja muista vinoventtiilistä puhumattakaan).


Pss. Muistakaa olla ihmisiksi! 
read more

Joulupäivä: Moko, Darrus ja Tarbiskien saari

Paimentolan väki toivottaa rauhaisaa joulupäivää, toivoen että joulun vietto on kaikilla sujunut suunnitellusti ja ilman mitään ikäviä yllätyksiä. Yksityiseltä puoleltani voin sanoa että kulunut viikko on ollut pitkästä aikaa erikoinen, vain kaksi tekstiviestiä ja kolme puhelua sitten viime maanantain, jolloin laitoin puhelimeni niin sanotusti kiinni eli estin kaikki puhelut sekä tekstiviestit muutamaa numeroa lukuun ottamatta. Nettiäkään en ole roilannut siinä määrin kuin ensin luulin, aamuisin luen mitä maailmalla on tapahtunut ja siinä se sitten melkein onkin koska kärsin tällä hetkellä jonkinlaisesta informaatiotulvan aiheuttamasta kyllästymisestä. Sosiaalisen median puolellahan olen lopettanut näitä tilejäni niin, ettei käytössäni ole enää kuin tämä blogger ja siihen olennaisesti liittyvät G+ - profiilit ja se on kuulkaas hyvin vapauttava tunne. No, esimerkiksi Facessa en ole tainnut olla kohta vuoteen ja eipä noita ole ollut muutenkaan paitsi siltä osin mitä ne ovat liittyneet postausten automaattiseen linkittämiseen (esim. Twitter) mutta nekin ovat nyt historiaa. Oikeastaan tämä viikko on tuonut mieleeni sen ajan jolloin jouduin olemaan seitsemän neliön kopissa 23 tuntia vuorokaudesta ja vaikka en olekaan vielä saanut lukemisesta kiiinni, niin sen verran hyvin tulen pääni ja ajatusteni kanssa toimeen etten ole kokenut viikkoa mitenkään ahdistavaksi. Ai niin, meinasinpa puhua paskaa sillä eilisen ja koko joulun kruunasi prinsessan ja hänen siskostensa vierailu. Heidän isänsä soitti ja kysyi että voivatko tehdä pikavisiitin koska ovat täälläpäin liikkeellä ja tottahan tuohon vastaus oli myöntävä. Lapsilla on todella hyvä muisti tiettyjen asioiden suhteen ja niinpä tälläkin kertaa kummilikka teputti ensimmäisenä – joululahjan annettuaan – olohuoneeseen ja siellä kirjahyllyn eteen, osoittaen ylös ja sanoen että ”sulla on tuolla namilaatikko”. Pakkohan siinä oli tarkistaa peltirasian sisältö joka hupeni hyvää vauhtia aina siihen asti kunnes heidän isäukkonsa muistutti ruoasta joka odotti kotona. Vierailun lyhyestä luonteesta huolimatta ehdin kysellä muksuilta lahjatoiveet ja isältä tiedustelin vaivihkaa paljonko rahaa oli mennyt ja kertyyhän sitä melkoinen kun on neljä muksua, vaimo ja kun isä sattuu olemaan hieman lepsun puoleinen minkä kylläkin olen tulkinnut silkaksi rakkaudeksi sillä hän tekee varsinkin muksujen eteen hyvin paljon.

Paimentolan puolella taasen aatto meni tavanomaista romattisemmissa merkeissä sillä meillä on todennäköisesti tulossa muutamat kihlajaiset ja tammikuun kolmannella viikolla tanssitaan häitä. Vanha pieru Tameol menee naimisiin, hääp löysi tässä muutama vuosi sitten pohjoisesta naisen joka on paitsi saanut Tameoliin ryhtiä, niin hän on myös imenyt Tameolista kaikki enut, kuten e- sport kansa tai paremminkin nuoret aikuiset miehet asian ilmaisee. Suomeksi sanottuna Tameolin ennen niin surkea ryhti on korjaantunut täysin mutta muuten ukko on ihan zombi ja tästä living dead – ominaisuudesta hän syyttää unettomia öitä (koska ei uskalla syyttää Eyol’ia eli muijaansa). Mainittakoon vielä että Tameolilla on edessään mielenkiintoiset ajat sillä hänen tuleva anoppinsa on itäisiltä mailta joita hallitsee Hirnakka. Hieman eteläisempiä ja tosiasiassa aika paljonkin eteläisempiä alueitahan puolestaan hallitsee – S-, minä en oikein ole perillä näistä valtakuntien rajoista mutta yhteistä kummallekin hallitsijalle on se että he vielä jokin aika sitten villitsivät kansaa pahvitauluilla joissa esiintyi vähintäänkin kyseenalaisia kuvia. Näin vanhemman ja hurskaan paimenen näkökulmasta katsottuna. Sen mitä olen seurannut, niin näiden hallitsijoiden tiedonantosivustoilla käy lähes kaikki Talag’h Malar’in väestä mikä taasen osoittaa sen kuinka kapinahenkistä ja helposti riehaantuvaa väkeä täällä on. Kerettiläis-ikonissa ei tarvitse olla kuin hieman paljasta palomiestä, niin jo vain kilvan kehutaan mitä tälle poikapololle tehtäisiin ja se yleinen voihkinta kuuluu Paimentolaan asti. Onneksi tämä toiminta näyttää laantuneen ja hyvä niin.

Palatakseni vielä tähän omaehtoiseen eristäytymiseen, sanon sen olevan kokemus jota suosittelen kaikille sillä ilman nettiä ja sitä jatkuvaa puhelimen vilkuilua tulee vallan mainiosti toimeen vaikka Suvi Kerttula tässä Ilta-Sanomille kirjoittamassa jutussaan hieman erilaisen kuvan antaakin. Jos ihminen on niin onneton ettei keksi itselleen mitään muuta tekemistä kuin räplätä puhelintaan, niin siinä tapauksessa markkinavoimat ovat onnistuneet tehtävässään tasapäistää ja tyhmentää kaikki kansat - iästä ja sukupuolesta riippumatta. Okei, työpuhelut ja työhön mahdollisesti liittyvät sähköpostit ovat tietysti eri asia mutta kaikki muu sitten onkin silkkaa turhuutta. Yksin oleminen, silloin kun se on todellista yksin olemista, on sangen kehittävää sillä se mahdollistaa häiriöttömän itsetutkiskelun koska mitä pidemmälle aika etenee, sen tyhjemmäksi mieli menee tai miten sen sanoisi, sen vähemmän ajattelee ulkopuolista maailmaa ja toisaalta ajatusmaailma rauhoittuu kaikesta siitä ”mölystä” mitä jatkuva uutistarjonta ja somettaminen saa aikaan. Asiasta on tehty muutamia tutkimuksiakin jotka osoittavat että ihmiset jotka seuraavt sosiaalista mediaa sekä uutistarjontaa useamman tunnin päivässä, eivät saa siltä rauhaa edes yöllä koska alitajunta käsittelee päivän aikana luettua informaatiovirtaa ja eipä siis ihme että unen laatu kärsii. Asia jota monikaan ei käsitä ja näin ollen syyttää unettomuudestaan asioita, joilla ei ole merkitystä ja tämä on minusta aika huolestuttava asia koska netin tyrkyttämä informaatio ei suinkaan vähene, vaan se kasvaa kasvamistaan ja tekee ihmisistä entistä enemmän riippuvaisempia.

Esitänkin tähän loppuun kysymyksen joka kuuluu näin: Mitä te teitte iltaisin silloin, kun ei ollut nettiä ja puhelimetkin olivat vielä ns. lankapuhelimia? Muistatteko te edes?

Omasta ja koko paimentolan väen puolesta haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulupäivää ja huomista Tapaninpäivää, meillä täällä aletaan valmistautumaan perinteisiin pässivaljakko – kisoihin. Itse ohjastan tänä Moko’a ja Darrus’ta, siinä on sellainen parivaljakko joka saa paskan lentämään ja reen tuntumaan siltä kuin se ei painaisi yhtään mitään. Meillä on aika huikeat palkinnotkin, valjakkokisan voittaja saa valita itselleen joko vuoden ruoat tai viikon Tarbiskien saarella joista viime mainittu on oma suosikkini sillä saarella ei asu kuin naispuolisia punapäitä ja on muuten saari, joka on valittu WWS:n (World Weirdest Shepherds) maailmanperintölistalle ja on sijalla 1 lähinnä sen eksoottisten maisemien vuoksi. Toinen palkinto on Tommy (melkein) Kukkulasormen suunnittelema paimenkaapu ja kolmannelle on luvassa 47 kiloa kahvia. Ei siis huonoja palkintoja ollenkaan ja täytyy sanoa että tuo Tommyn suunnittelema kaapu on viimeisen päälle, kaikki älyvaatteen ominaisuudet (tietää mm. koska olet menossa nurin ja varoittaa, sateen tullessa automaattinen hupputoiminto vetää sen bloody pyyhkeen niin kireästi pään ympäri ettei henki meinaa kulkea etc.) ja lisäksi kaapu on varustettu kahdella erillisellä paimensauva – taskulla. Meillähän nuorempi polvi käyttää sellaisia kokoon taittuvia sauvoja koska ne on kuulemma kätevät kuin nämä perinteiset, perkeleen pitkät ja käyrät karahkat joista me vanhemman paimenkunnan edustajat taas tykkäämme enemmän.


Että semmoista, muistakaa olla ihmisiksi!
read more

Paimentolan Joulu: N’oeggai

Paimentola toivottaa lukijoilleen hyvää joulua ja toivoo kaikille turvallista matkaa missä sitten ikinä vietettäkin joulunne ja vaikka meillä hyvin suuressa osassa maata vietetäänkin lumetonta joulua, niin toivon että sitä jouluisaa, rauhallista ja kiireetöntä mieltä riittää kaikille. Myös niille, jotka mielestämme ajavat liian hitaasti tai eivät maksa niitä viime hetken ostoksiaan tarpeeksi nopeasti. Itseasiassa minä hetki sitten deletoin 827 sanaa käsittävän tekstin jota olin kirjoittamassa tämän tilalle mutta koska tekstistä tuli liian paljon nykyistä joulun viettoa ja elämäntapaa kritisoiva, niin päätin tuhota sen ihan sen takia että mikäpä minä olen ketään tai kenenkään joulunviettoa arvostelemaan. Siispä, toivon että kaikki unohtavat lääkäreiden varoitukset kolesterolista ja ylettömästä syömisestä, samoin käytöstavat ja yleiset normit mitä tulee ventovieraiden halaamiseen ja pussaamiseen koska kunnon halaus tai pusu lämmittää vielä juhannuksenakin!

Me täällä Paimentolassa valmistaudumme perinteiseen N’oeggaihin joka on pohjoisten paimenten vuosisatoja jatkunut jouluperinne missä kaikki kokoontuvat yhteen. Ruokalista on kerrassaan upea; alkupaloiksi on lammasta, pääruokana lammasta ja koko aterian kruunaa jälkiruoaksi nauttittava lammas. Ruokajuomana on tavalliseen tapaan lampaan maito ja se perinteinen munatoti meillä Berulka, lampaan hiestä tehty…..hmmm…..sahti joka haisee hyvin itäimaiselle mutta maistuu aivan taivaalliselle! Se muistuttaa aavistuksen Oil of Ulay’ta jossa on aavistus Punaista Lady’a eli sitä Lasolin punaista versiota. Kolisee päähän ehkä turhankin hätäseen ja Berulka saa puhumaan kaikenlaista, mm. erilaiset rakkaudentunnustukset ovat herkässä ja siksipä N’oeggain aikaan Paimentolassa syntyykin uusia pareja kuin sieniä sateella. Joku huusi takarivistä että keskenäänkö te siellä pariudutte johon vastauksena on että ei, meillä on täällä paljon tyttöpaimenia joiden ikäjakauma jostain kumman syystä ja ilman mitään erityisiä valintaperusteita, asettuu 17 ja 24 ikävuoden väliin. Onhan Paimentolassa vanhempiakin tyttöpaimenia jotka ovat hirmu mukavia ja osaavat jos jonkinlaisia temppuja (saavat mm. sukat pyörimään jaloissa!) mutta että heillä on aika hemmetin omituisia piirteitä ja periaatteita joista me vanhemmat paimenet emme ole päässeet perille. Täällä on ollut myös tapauksia joissa nuori poikapaimen on lähestynyt tällaista vanhempaa tyttöpaimenta mutta kysyessämme että miten on, pääsikö hän yhtään perille heidän ajatusmaailmastaan, nuori mies on ollut hiljaa uskoaksemme jonkinlaisen kasvohalvauksen takia sillä hänen kasvoillaan on ollut todella typerän näköinen hymy jonka kesto on ollut about viidestä kahdeksaan viikkoa. Lisäksi nämä nuoret paimenet ovat näiden tapaamisten jälkeen hortoilleet pitkin tundraa ja se tietenkin on aiheuttanut meille ylimääräistä työtä.

Illan tullen ajattelin käydä omalla yksityisellä, jo perinteeksi muodostuneella vierailullani Ei Toivottujen Nuorten joulujuhlassa joka on tänä vuonna siitä poikkeuksellinen ettei juhlassa valita Lucia – neitoa. Syystä että viime jouluna Holopaisen Topi oli päättänyt voittaa ja hän oli tehnyt valokruununsa kahdesta, muovirunkoisesta joulukyntteliköstä joiden runkoja hän oli lämmittänyt kosaanilla ja taivuttanut ne yhteen, saaden näin ympyrän mallisen ja kaikkiaan kymmenen kynttilää elikkäs lamppua käsittävän virityksen jonka virtalähteenä toimi selkärepussa oleva Zetorin akku. Holopainen kun ei ole mikään sähkömies eikä kynttelikköjä ole tarkoitettu DIY – ihmisten taivuteltaviksi, tapahtui se ilmeisin eli vitullinen oikosulku jonka takia Topin pukuna toiminut, äitinsä peruja oleva valkoinen leninki roihahti tuleen ja hetken aikaa Holopainen kyllä näytti tulenpalavalta enkeliltä, olkoonkin että ääänimaailma ei vastannut visuaalista näkyä sillä ei uskoisi kuinka iso mies osaa kirkua niin hysteerisellä äänellä. Kiirehän siinä tuli mutta onneksi ETN:n tiloista löytyi jauhesammutin ja saatiin Topi sammutettua. Olkoon tämä varoituksena teille kaikille sillä joulun aikaan näitä vastaavia ja vieläkin pahempia onnettomuuksia tapahtuu ja paljon. Yksi tulessa oleva Holopainen ei vielä maailmaa kaada mutta jos jonkun pirtti palaa niin se on paha juttu se.

Ruoka Ei Toivottujen Nuorten joulujuhlassa on pääsääntöisesti hyvää vaikka Kake ”The Real Thing” Köpösen tekemä maksalaatikko hirvittää ihan joka kerta. Turhaan mies ei ole lempinimeään saanut sillä maksalaatikko on nimensä mukaista eli dynollinen keitettyä maksaa ja se oli siinä. Ei riisiä, ei rusinoita eikä mitään muutakaan koska Kake on omien sanojensa mukaan mies joka arvostaa aitoja asioita eikä pelleile ja se on totta se. Kake osti muutama vuosi sitten tuulipuvun ja taisteli valmistajan kanssa oikeudessa asti, syynä se ettei Kaken mukaan hänen puvussaan käynyt pienintäkään virettä ja katsoi että sekä kauppias ja kyseisen vaatekappaleen valmistaja olivat kusseet häntä silmään. Muutamaa vuotta 56.000,- euroa myöhemmin Kake antoi periksi oikeudessa mutta ei suinkaan periaatteilleen. Niinpä tänä päivänä hänen tuulipuvussaan todella tuulee, siitä pitävät huolta kaksi kappaletta akkukäyttöistä lehtipuhallinta joiden putket on katkaistu että ne mahtuvat tuulipuvun takin alle. Toinen puhaltimista puhaltaa niskaan ja toinen housunkauluksesta sisään mikä takaa sen ettei Kaken puheesta saa oikein selvää ja varsinkin yhteislaulutilaisuuksissa Kakea on kritisoitu tuulipuvun aiheuttamasta hurinasta. Se kun on luokkaa järjetön.


Tällaista tällä kertaa, toivotan vielä kerran kaikille oikein hyvää ja rauhallista Joulua!

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.
read more

ATRP, hyvät reseptit ja Firrat - tuo julma rituaali

Hyvää huomenta Paimentolan väki ja muut Blogspheren aavikoita tallaavat kulkijat!Taas meni pari päivää huonommin kirotun selän takia mutta onneksi nyt helpottaa sen verran että pääsen valistamaan teitä, oi te pimeyden laaksossa vaeltavat kerettiläiset jotka uskotte uutislähteitä ettekä tiedä että Paimentola on ainoa paikka missä ihminen saa ei pelkästään reaaliaikaista, vaan myös ehdottoman rehellistä informaatiota ilman klikkihuoraamista ja pelkoa valeuutisista. Anteeksi. Tehän tiedätte minun sairastavan Napoleon – tautia ja toisinaan se ottaa vallan kun olen oikein iloisella tuulella minkä takia tulee paukuteltua henkseleitä tavalla, joka saa useimmat ihmiset näkemään punaista koska he eivät tiedä että Paimentola on kaikkien vähänkin tärkeämpien uutisaiheiden ehtymätön lähde ja heikkojen, trollien riivaamien ihmisten turvasatama. No johan on, Napoleon ei meinaa näköjään luovuttaa joten käyn ottamassa lääkkeeni.

* Hiihtelee lääkekaapilleen joka itseasiassa on vaatehuone jossa on kaksi hyllyllistä erilaisia lääkkeitä, useimmat melko ryhteviä mielenterveysnappeja ja toinen puoli erilaisia kivun hallintaan tarkoitettuja raksuja sekä itse DIY – periaatteella valmistettuja rohtoja kuten selkäsammal – teetä, seitikkisoppaa sekä erilaisista kasveista uuttamalla valmistettuja liuoksia joiden kombinaatiovaikutukset lyö päälle sellaiset värit ettei mitään rajaa *

No nyt, jo vain tuntuu paremmalta! Joo, joulun odotus on mennyt kuten suunnittelinkin eli täydellinen eristäytyminen on sujunut hyvin. Puhelin silloin tällöin piippaa ja ilmoittaa että joku yritti soittaa, minähän kun laitoin estolistalle suvun lisäksi kaikki muutkin tutut ja vielä heidänkin tuttunsa joten ihana rauha on vallinnut neitsytkammiossani. Tänään minun on kylläkin rikottava ATRP:aa (Antisosiaalisuuden Täydellisen Rikkoutumattomuuden Periaate) koska mulla alkaa maito loppumaan ja muutama muukin hyödyke on listalla. Minähän olen noudattanut jo pitkään eräänlaisten toisten hullujen – Maailmanlopun odottajien – periaatetta ja siksipä mulla on aika helvetin hyvät varastot kaikkea tupakoista säilykeruokaan, pullovettä, hygieniatuotteita ym. mitä ihminen tarvitsee pystyäkseen elämään ilman ulkopuolista maailmaa. Jos totta puhutaan niin nuo ns. ”varastot” ovat niitä päiviä varten kun olen niin huonossa kunnossa ettei ulos lähtemisestä tule yksinkertaisesti mitään joten ne ovat oikeastaan pakon sanelema juttu. Selkäongelmiin liittyen, käytän pääasiassa kertakäyttöastioita, lähinnä mukeja ja lautasia koska tiskaaminen on yhtä helvettiä ja jos joku viherpiipero tulee nyt kitisemään siitä ettenkö ajattele yhtään hiilijalanjälkeäni, niin vete a la mierda vaan koska ei se tiskaamiseen tarvittava vesi, veden lämmittämiseen tarvittava sähkö eikä näiden tuottamiseen tarvittavat tehtaat ym. ihan ekologista ole. Okei, okei, tarvitaanhan kertakäyttöastioiden valmistamiseenkin tehtaita, samoin kuin raaka-aineiden jalostukseen mutta lähes poikkeuksetta nämä on asioita joissa pata kattilaa soimaa sillä ihmiset rummuttavat ekologisuuttaan jossain asiassa mutta jossain toisessa taas ekologisuudelle viitataan kintaalla. Enkä siltikään usko pelastavani maailmaa jos lopetan näiden pahvisten astioiden käyttämisen ja joka tapauksessa selkä ja siitä aiheutuvat kivut menevät etusijalle. Koska tiedän että Blogistaniassa on tungokseen asti kiihkoilijoita, en jaarittele ekologisuudesta enempää mutta tämän aihepiirin kenties naurettavin asia ovat hybridi-autot. Kuvitellaan että nyt mä olen hyä ihminen kun mä ostan hybridin mutta ei tajuta sitä, että vaikka sillä saatanan hybridillä ajaisi satavuotiaaksi ja vieläpä lapset ja lapsenlapset saman kestoiset partit, niin siltikään nämä pienemmät päästöt eivät kompensoi niitä ympäristöhaittoja joita tämän hybridin valmistuksessa syntyy. Kaunis ajatushan tuo on mutta valitettavasti se ei toimi kuin pöllyssä olevien hippien ajatusmaailmassa ja nenäänsä lyhyemmälle ajattelevien kukkahattutätien paatoksellisessa universumissa.

Ekologisuudesta perunankuorimiseen, olen nyt päässyt paistimittari-menetelmälläni noin viiden perunan minuuttivauhtiin ja mielestäni se on aika hyvin. Olen muistaakseni puhunut tästä aikaisemminkin mutta kerrataan se satunnaisille matkaajille ja muille jotka eivät sitä muista. Menetelmä koskee kaupasta ostettuja, valmiiksi pestyjä perunoita ja homma menee niin että ensin perunasta kuoritaan paljaaksi pieni alue ja paistimittari työnnetään perunan sisään niin, että sen kärki on suurin piirtein perunan puolivälissä jolloin perunaa voi pyöritellä kuin tikkukaramelliä ja kuoriminen sujuu todella vaivattomasti. Aiemmin käytin haarukkaa mutta sen käyttäminen on hitaampaa. Yksinkertainen mutta hyvä konsti ja mainittakoon vielä että käytössäni on sellainen varrella varustettu, ”hevosenkenkä” - mallinen kuorimaveitsi jossa terä on poikittain kahvaan nähden. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan ja jos ette, niin tällaisia myydään mm. pappa Ingvarin perustamassa IKEA:ssa ja tästä linkistä näette millainen se on. Hyvä väline, umpiterästä eli ei mikään rimpula ja pitää teränsä hyvin (ollut kohta kaksi vuotta käytössä ja on yhtä terävä kuin uutena).

Ja koska tässä kerran alettiin ruoasta puhumaan, niin mainittakoon kaksi erittäin hyvää postausta, ensimmäisen Antipastaa – blogia pitävän Annan Itsenäisyyspäivän valkosuklaafudget joista mun piti vihjata jo aiemmin mutta kun pää on mitä on, niin se on jäänyt. Mielestäni nämä taivaalliset herkut ovat oivallisia syötäviä Jouluna jolloin ihmiset hemmottelevat itseään. Toinen ja erittäin piristävä lisä tai paremminkin vaihtoehto siihen iänikuiseen kinkku – perunalaatikko – rosolli – valikoimaan on Ellan reseptit – blogia pitävän Ellan Schezuan chicken joka ei ole liian vaikea valmistettava edes tällaiselle vanhemman ikäluoka paimenelle jonka tyypillisimpiä kokkauskavereita ovat palo – ja pelastuslaitos, poliisi ja vakuutusyhtiöiden vahinkotarkastajat joten tätä voi suositella myös nykypäivän uusavuttomille heti kun he ovat kysyneet joltain martalta tai peräti Marttaliitosta että mistä ja miten hellan saa laitettua päälle ja kunka vihannekset pilkotaan. Minä oikeasti rakastan marttoja ja siksipä minusta onkin kauheaa, että eräässä pienessä kylässä järjestetään vuosittain Melekhtu – nimellä kulkeva ihmisjahti jonka kohteena on ehgerunnai, ts. martta jonka laumasta erottamisen syiden taustalla on Firrat eli Marttakähyt.

Tässä kaikki tällä kertaa, koht’puoliin pitää lähtee kaupoille mikäli mielii päästä vähemmällä jonottamisella. Joulu kun tekee ihmiset hulluiksi ja siksipä kaupat ovat iltaisin tungokseen asti täynnä eikä nämä minun olotilani salli kovinkaan pitkää jonottelua.
Muistakaa olla ihmisiksi!


Ps. Karjalanpaisti onnistui paremmin kuin koskaan aiemmin koska lisäsin haudutusaikaa ja lisäsin pienen ripauksen sekä timjamia että rosmariinia. Luulin että joudun syömään sitä koko viikon mutta ahne kun olen, niin suurin osa meni jo eilen (ja loppuillasta olinkin siinä pisteessä että valuin hikeä ja tuntui kuin vatsa repeäisi :D)
read more

Google's Tango aka Lenovo Phab2 Pro

Tänään se sitten vihdoin tuli, nimittäin jo syyskuussa tilattu Lenovo Phab2 Pro joka pitää sisällään Googlen Tango – projektin hienot jutut. Puhelin on melkoinen järkäle sillä sen 6,4 tuuman QHD (1 440 × 2 560) näyttö tuntuu aika rajulta vaikka olen tottunut Lumiani (950XL) isohkoon 5,7 tuuman näyttöön. Ihan huvin vuoksi en tuota puhelinta tilannut koska luulin vielä keväällä että selälleni voidaan tehdä jotain ja niinpä puhelimen piti tulla työkäyttöön, etupäässä Measure – ominaisuuden ja parin muun jutun takia mutta koska hinta on todella halpa (499,- euroa) ominaisuuksiin nähden, niin ei tullut mieleenikään että olisin perunut tilauksen. Kiitos kehityksen, tänä päivänä tietojen tuonti ja vienti on todella helppoa eikä puhelimen käyttöön ottamisessa mene kovinkaan kauaa, homma hoituu yhteystietoja ja sähköposteja myöten muutamissa minuuteissa mistä iso kiitos kaikille koodia vääntäville tyypeille niin Googlen kuin Microsoftinkin leirissä.

Äänentoisto on oikeasti todella huikea, samoin kuvan laatu ja ilokseni voin todeta että puhelin tekee helvetin paljon töitä taustalla mikä tarkoittaa sitä että ei tarvitse itse huolehtia niin paljon eri asetuksista ym. jutuista. Tietoturva oli niitä ensimmäisenä listalla olevia asioita ja onneksi mulla oli Google Play’ ss’ valmiina tarvittava ohjelmisto, sellainen jota olen käyttänyt useamman vuoden ja johon olen ollut erittäin tyytyväinen vaikka se maksaakin jonkin verran mutta näissä jutuissa satanen sinne tänne on pieni summa. Myöskin syöte – toiminto on hiton kätevä, sillä se tarjoaa uutissyötteitä suoraan ilman että tarvitsee avata selainta tai mitään muutakaan. Todella iso akku, 4050mAh riittää pitkään (ei vähentymisen merkkejäkään vaikka päivitin uusimpaan versioon ja sovelluksiakin tuli päivitettyä about 20 kpl ellei enemmänkin, muusta käytöstä puhumattakaan) ja takakannessa oleva sormenjälkitunnistin pelaa moitteetomasti. Muistia on 64 Gigaa ja ostin vielä lisäksi 32 Gigan muistikortin, olkoonkin että tuskin tulen koskaan tarvitsemaan noin paljon muistia sillä ensimmäisen anroidini aikaan sovelluksia tuli ladattua turhankin paljon mutta nykyisin pdiän ja käytän vain niitä joita oikeasti tarvitsen. Laitan teille tähän muutaman kuvan vaikka toisaalta turhaan mikäli kävitte katsomassa mitä linkkien takaa löytyy. Videota hirmuliskojen hyppimisestä sohvallani tai domino – nappuloiden kaatuilusta en kyennyt laittamaan koska se olisi ollut hemmetin hankalaa kahden puhelimen kanssa ja siksi toisekseen siinä ois mennyt sen verran aikaa ettei mun selällä/nykyisellä kunnollani moista tehdä.


lenovo phab2 pro
Lenovo oli pakattu tukevasti


dinosaur
Dinosaurus Paimentolan sohvalla


Len ja Lum
Vasemmalla Lenovo Phab2 Pro, oikealla Lumia 950XL


Tällaista tällä kertaa, jos joku haluaa vilkaista Verkkokauppa.comin puolelta lisää tästä puhelimesta, niin se käy tämän linkin kautta. En jaarittele nyt enempää tästä aiheesta koska mulla on tälle illalle vielä töitä jotka pitäisi tehdä ja näihin kuuluu karjalanpaistin teko, perunoiden keittäminen ja yksi koneellinen pyykkiäkin pitäisi pestä mutta viimeinen kuuluu mun pakkomielteisiin mikä tahtoo sanoa sitä että pyykikopan pitää olla oletusarvoisesti tyhjä. Mitään paniikkia pyykin pesemisen suhteen ei siis ole mutta minkäs teet kun oot hullu niin oot hullu. Lihaa on kyllä niin paljon että mun on valmistettava kaikki lihat on kerralla koska mulla ole pakastinta ja se taas johtaa siihen että perunoita on kuorittava about 200 kg tai ehkä vähän alle mutta suht jumalaton kasa kummiskin koska eihän kukaan pelkkää lihaa syö. Siitä olen kuitenkin onnellinen että mulla on ruokaa ja tästä kuuluu kiitos eräälle hyväntekijälle joka on jeesannut mua tosi paljon näinä vittumaisina aikoina.

Joo….ei kait tässä oikein muuta kuin semmoista että ottakaa rauhallisesti, muistakaa minkä takia joulua vietetään ja jättäkää se materialistinen puoli vähemmälle eikä sen kämpänkään tarvitse olla niin viimeisen päälle koska syömään tulevat sukulaiset ja kenties ystävätkin pupeltavat sen siihen kuntoon joka taas vaatii siivousta joten homman voi jättää tapahtuvaksi joulun jälkeenkin. Niin, ja tärekimpänä asiana on se että muistatte olla ihmisiksi, jos minä näen uutisista tai luen lehdistä että te olette tötöilleet, niin minä tulen ja saatte sellaisen kurinpalautuksen että muistatte sen vielä juhannuksenakin.


Lyheysti: Don’t make nook - make love, sillä lovesta on enemmän iloa ja hyötyä kuin jostain kolosta.
read more

Kiputilat: Kuinka minusta tuli kusipää

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan, niin ajattelin naputella hieman erilaisen postauksen ja kertoa omasta kusipäisyydestäni muutamalla sanalla. Yritän parhaani mukaan muodostaa teille kuvan siitä, kuinka useamman vuoden jatkuneet kiputilat ovat muokanneet meikäläisestä sen mikä minä nyt olen ja samalla myös sen mitä tiettyjen asioiden oivaltaminen ja niiden hyväksyminen on tuonut mukanaan. Toivon että se joka pysähtyy lukemaan tätä, ymmärtää sen että jäljempänä olevat ajatukset, päätelmät ja havainnot ovat omakohtaisia eikä niitä tule yleistää, sillä kipu on jokaisen henkilökohtainen helvetti eikä sitä voi kukaan muu ymmärtää tai käsittää. Uskallan kuitenkin väittää että kaikille kivuista kärsiville yhteistä on se, että kipu ei vuosien varrella vanhene eikä menetä tehoaan minkä takia siihen ei totu – se on yhtä helvettiä joka ikinen päivä.

Kipu täyttää erinomaisesti tehtävänsä, se toimii erittäin hyvänä indikaattorina sille mitä meidän tulee välttää ja mitä me taasen voimme tehdä mutta pitkäkestoisissa tilanteissa se kääntyy itseään vastaan ja johtaa äärimmäisissä tapauksissa kuolemaan. Minun ei ole lainkaan vaikea olla ymmärtämättä ihmistä joka tappaa itsensä vuosikausia kestäneiden kiputilojen jälkeen, se on näet hyvin useasti ainoa tapa jolla saa sielulleen rauhan. Itsemurhaa sanotaan raukkamaiseksi teoksi ja sitä se myös on, olkoonkin että näiden vuosien jälkeen olen oppinut olemaan tuomitsematta niitä ihmisiä, jotka päätyvät tähän vaihtoehtoon vuosikausia kestäneen kipuhelvetin jälkeen. Ihmistä kun ei ole tehty sietämään kipua 24/7 ja siksipä tämä indikaattori lopulta tekee sen mitä sen ei pitäisi – ei ainakaan meille ihmisille opetettujen arvojen, erilaisten normien tai kristillisen kasvatuksen perusteella – mutta koska kivun tarkoitus on saada ihminen toimimaan niin että kivun syy/aiheuttaja poistetaan, on tämän toiminnon luonnollinen tehtävä poistaa se ainoa, jäljelle jäävä kivun lähde eli ihminen. Kuulostaako raajalta tai jotenkin väärältä? Mielestäni ei koska juuri näin luonto toimii ja jos joku ajatteli väittää vastaan, niin tutkikoon vaikkapa mehiläisten toimintamallia siinä tilanteessa kun ne huomaavat olevansa paikassa/tilanteessa josta ei ole ulospääsyä.

Kipu vaikuttaa väistämättä ajattelutapaan, pitkäkestoisessa kivussa siitä tulee dominoiva mutta myös lyhytkestoisen kipu saa aikaan ihmisessä muutoksen joka on kaukana sivistyksestä ja nk. hyvistä tavoista. Esimerkkinä tilanne jossa ihminen satuttaa itsensä joko vahingossa tai ystävän tekemän käytännön pilan johdosta ja jossa kivun kohde saa osakseen ivaa jota säestää varsin vittumainen nauru. Tilanne jossa meistä jokainen on ollut jossain elämän vaiheessa joten minun ei tarvitse tässä selittää niitä ajatuksia joita tuona hetkenä me tunnemme. Kun kiputilat jatkuvat pitkään, vuosia, niin silloin muutos tapahtuu vaivihkaa eikä sitä välttämättä tiedosta alkuvaiheessa. Omalla kohdallani tämä havahtuminen tapahtui joskus puolitoista vuotta sitten sattuneen tilanteen seurauksena jossa eräs tuttavani ilmoitti että hän kyllä tietää kaiken kivusta, ja niinpä minun hermostoperäiseen päänsärkyyni sekä selkäsärkyihini ainoa vaihtoehto on sinappikasvit, joko Sinapis alba tai Brassica nigra josta jompaa kumpaa minun tulisi sivellä joka ilta ohimoilleni ja selkääni, kuitenkin niin että tätä ennen minun pitäisi hölkätä noin viiden kilometrin lenkki koska se parantaa verenkiertoa ja auttaa näiden loistavien rohtojen imeytymisessä.
Seuraus oli se että hetkeä myöhemmin Brassica nigra – tohtorilla oli musta silmä ja alarivistä puuttui hammas, olisi puuttunut kenties useampikin mutta lähellä olleet ihmiset puuttuivat tilanteeseen ja veivät osumaa ottaneen kansanparantajan jonnekin. En tiedä minne enkä välittänyt silloin enkä välitä edelleenkään.

Edellä mainittu tapaus ei suinkaan ole ainoa, olkoonkin että olen välttynyt fyysiselle puolelle menevistä mielenilmauksista mutta vastaavia, verbaalisia räjähtämisiä on ollut lukematon määrä ja tämä suhtautuminen kanssaeläjiin on helvetin vaikea asia. Oikeasti, sillä tunnen suurta syyllisyyttä siitä että ”rankaisen” ihmisiä siitä mitä itsekin harrastan, ts. niskavillani nousevat pystyyn joka kerta kun joku tulee toivottelemaan minulle parempaa jatkoa sanoen ”toivottavasti asiat tästä paranevat” vaikka sekä toivottelija että minä tiedämme ettei näin tule tapahtumaan ja samaan aikaan minä toivottelen erilaisilla foorumeilla ihmisille positiivisempaa elämää vaikka tiedän (ja kiputiloista tai sairaudesta kärsivä toivotusten saaja tietää) ettei se elämä siitä miksikään muutu. Aivan saatanan vaikea asia selittää niin että se menisi kaikilla jakeluun koska asia on – kuten jo edellä mainitsin – kieroutuneella tavalla kaksijakoinen. Tottakai minä toivon että jokaisella niin kivuista kärsivällä tai ei niin kivuliaan sairauden piinaavilla ihmisillä kuin tavallisilla, ihan terveilläkin tyypeillä elämä sujuisi hyvin ja mahdolliset vaikeudet olisivat vain poikkeustila ja poistuisivat pian mutta taas omalta kohdaltani toivon että se helvetin jeesustelu ja merkityksettömän sanahelinän kuunteleminen loppuisi. Sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksa ja kaikista pahimpia ovat lähellä olevat sukulaiset ja muut ihmiset jotka päivästä toiseen kyselevät vointia. Mihinkä se muuttuisi? Ei ole olemassa jouluyön ihmeitä tai poppamiestä Perusta joka yht’äkkiä poistaisi kivut ja tekisi tästä elämästä edes siedettävää. Ja jos suoraan sanon, niin eniten vituttaa ihmiset jotka aloittavat keskustelun kyselemällä vointia, pahoittelevat tilannetta hyvin säälivään sävyyn ja jatkavat sitten samaan hengenvetoon esim. tähän tapaan; ”Kuules, mun tarttis päästä kaupoille ja koska täältä kylältä ei oikein kulje busseja, niin viitsisitkö lähteä kuskiksi?” tai sitten ”joo, meillä ois tarkoitus remontoida sauna joten ajattelin kysyä miten sulla on aikaa?” Mitä vittua? Usein tulee tilanne jossa epäilee omaa järkeään ja pelästyy käyneensä keskustelua omassa päässään kun toinen kyselee kyytiä/pyytää töihin vaikka olen juuri kertonut (ja pidemmän aikaa) että päivät kuluvat punkan pohjalla. Nämä tällaiset keskustelut ovat niitä jotka paljastavat sen mitä ihmiset todella ajattelevat ja kuinka ”huolissaan” he ovat eli pelkkää paskaa kaikki tyynni. No, ehkäpä määritelmää paskaa on liian jyrkkä, paremminkin voitaisiin puhua hyvistä käytöstavoista mitä tulee kohteliaisiin kuulumisten kyselyyn ja muuhun vastaavaan mutta on silti jotain sellaista mitä ei todellakaan tee mieli kuulla. Siihen kuulkaa väsyy, ihan samaan tapaan kuin kaikkeen muuhunkin, olkoonkin että se on kenties on hyvää tarkoittavaa mutta koska se kuitenkin on pelkkiä sanoja vailla merkitystä, niin sen toivoisi loppuvat. Erityisesti kaiken sen mitä tulee päivittäisen olotilan kyselemiseen. Ei se siitä miksikään muutu.

Koska tästä näyttää tulevan turhankin pitkä, koitan selittää lyhyesti mitä tarkoitan tällä omaehtoisella syrjäytymisellä johon kuuluu mm. se että vietän nyt toista joulua yksinäni (no, suurelta osin nykyisen sinkku – statukseni takiakin) ja tästä johtuen myös suljen puhelimeni joulun pyhien ajaksi. Syrjään vetäytyminen, antisosiaalisuus, millä nimellä sitä halutaankin kutsua on suurimmaksi osaksi tuota edellä mainittua väsymistä mutta hyvin suurelta osalta myös ihmisten suojelemista. En tarkoita tällä fyysistä väkivaltaa vaan sitä että nykytilanteessa olen todellinen kusipää, sanon hyvin herkästi mitä olen mieltä ja teen sen vieläpä mahdollisimman vittumaiseen sävyyn. Tämä ei tarkoita ns. normaalia kanssakäymistä mutta heti kun siirrytään näihin terveyttäni koskeviin asioihin ja sitä seuraavaan paskan jauhamiseeen, antamani palaute on erittäin julmaa – perustuen henkiseen väsymiseeni – ja tästä syystä tulen tahtomattamanikin pahoittaneeksi kanssaeläjien mielen ja se on asia jota en halua. Lyhyesti jos tämän yrittää selittää, niin syrjäytymiselläni suojelen muita ihmisiä itseltäni ja koska olen tiedostanut tämän, en tunne sen johdosta ahdistuneisuutta tai masennusta, vaan pikemninkin helpottuneisuutta ja tämä on yksi niistä asioista joita olen tämän matkan varrella oppinut. Erilaisten päätösten odottelu, lukemattomat lääkärissä käynnit ja odotushuoneessa istumiset ja näitäkin useammat hylkäyspäätökset sekä lisäselvityspyynnöt ovat kasvattaneet tietynlaista kärsivällisyyttä, olen opppinut olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on ja olen hyvin onnellinen jos saan vuorokaudessa nukutuksi muutaman tunnin.

Loppupäätelmänä voidaankin sanoa että kiputilat ovat kasvattaneet minua henkisesti mutta samalla ne ovat myös kasvattaneet ihmisiä loukkaavan ja kaltoin kohtelevan pedon jota en pysty käsittelemään ja siksi on parempi että peto ja minä pysytään siellä missä muita ihmisiä ei ole.
Niille jotka jaksoivat tänne asti, toivon että vajavainen ulosantini selvitti edes hieman tätä nykyistä tilaani ja toivon että te ette saaneet väärää käsitystä. Empatia ei ole minulle vieras asia vaikka suurimmaksi osaksi olenkin tunnevammainen.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.




read more

Nessie, Niskavuoren Naiset remix ja pari sanaa jouluateriasta

Liikkuminen on taas ollut melko onnetonta ja niinpä olenkin viettänyt aikaa sohvalla, katsellen tv.n paskatarjontaa ja hetki sitten täältä Ylen verolaatikosta tuli niin kipeä ohjelma, että sain aika pahat kilarit ja päätin vetää pari laatallista Targiniqeja jotta mä pystyn kertomaan tästä järkyttävästä ohjelmasta teillekin. Kyseessä on näet National Geographic’in alkuperäissarjaan perustuva ”Myyttisten hirviöiden jäljillä” - niminen sarja, jossa tällä kertaa metsästettiin Loch Nessin hirviötä. Olen muuten tainnut kirjoittaa tästä aiheesta ennenkin mutta se siitä. Eniveis, ohjelman isäntänä toimi Juudas Vapaamaalainen (Judah Friedland) ja heppu sinisine silmälaseineen ei ollut kovin uskottava hahmo, osittain jo senkin takia että äijä on nähnyt partakoneen viimeksi joskus 80 – luvulla mutta ihan parasta tässä aivan perseestä olevassa jaksossa olivat kaksi tutkijaa – mies ja nainen – jotka rymysivät pitkin Loch Nessin rantakaislikkoa ja ihmettelivät omituisia ääniä joita heidän korviinsa tämän tästä kantautui.

Yhtä asiaa minä en jaksa käsittää ja se on sama asia mikä koskee Isojalan jahtaajia (Searching Bigfoot) kuin kaikkia muitakin tämän lajityypin edustajia ja se on öiseen aikaan tehtävät etsinnät. Ei jumalauta jos kerran 90 prosenttia näköhavainnoista on tehty päivällä, niin minkä vitun takia sinne järvelle tai metsään pitää mennä keskellä yötä? Siitä ei ole muuta kuin haittaa, esim. tälläkin kertaa äänityslaitteita kantava mies sattui päästämään melko ryhtevän pierun joka kiitos huippulaatua olevan laitteiston, rikkoi hänen molemmat tärykalvonsa ja aiheutti muutamia metrejä perässä tulleelle tutkijanaiselle paniikkikohtauksen, sillä hänellä oli käytössään lämpökamera joten hän luuli äijän infernaalista pierupilveä Loch Nessin hirviön hengityskaasuiksi koska tämä järjetön flatuspilvi leijui spektrin eri väreissä ja haisi tottakai saatanan pahalle. Nainen kärsi useamman minuutin pahasta takykardiasta ja mukana ollut kuvausryhmä joutui yön pimeydessä keräämään hänen hampaistaan irronneita amalgaameja mikä tietysti aiheutti närää samaan tapaan kuin Kultakuume – sarjan tyypeissä joilla ne perkeleen vehkeet eivät kestä päivää kauempaa.

Itse asiassa mulla on ollut Nessin rannalla sijaitseva Urguhartin linna muutaman kuukauden vuokralla, valitettava tapaus sillä mä luulin vuokranneeni htion hyvän linnan kesälomani ajaksi mutta paikan päällä huomasinkin että mua oli kustu silmään. Onneksi olin ostanut törkeää ylihinnoittelua käyttävästä LBP – Aitasta UltraSoftProAntarticSleepEverywhereYouWant – makuupussin jonka pitäisi kestää -72 astetta pakkasta joten en palelluttanut kuin varpaani ja sormeni. En sillä että linnassa olisi ollut niin kylmä mutta mainospuheet on mainospuheita joten todellisuudessa tuo taiwan – säkki ei kestä lämpötiloja jotka menevät alle +10 asteen. Niin, ja vetoketju hirttää kiinni heti ensimmäisestä vedosta. Joka tapauksessa, tutustuin tämän kesälomani aikana paikalliseen väestöön ja ystävystyin Abhainn Stiùbhartach - nimisen kalastajan (sukunimi on vaikea ääntää ja kännissä täysin mahdoton) kanssa joka vain myhäili kysyessäni häneltä totuutta tästä kenties maailman kuuluisammasta hirviöstä.
Kyseisestä hirviötä on yritetty dokumentoida eri tavoin ja kuuluisin valokuva tästä Nessiestä on pimpaintohtori Robert Wilsonin 1. huhtikuuta 1934 otos, joka kuitenkin on huijaus jossa Nessien pienoismalli on kiinnitetty leikkikumiveneeseen.

Surkeiden tv – sarjojen katsomisessa on hyväkin puoli, sain näet ajatuksen tehdä täysin uudenlaisen filmatisoinnin Niskavuoren Naisista. Mielestäni vanhat, kotimaiset elokuvat ovat turhankin paatoksellisia ja niitä voisi hieman keventää tuomalla henkilöhahmoihin nykyaikaisia piirteitä. Esimerkiksi Juse – muori, tuo Malviinan äiti ja Juhani Multian isoäiti, voisi olla Base -muori joka harrastaa kuolemaa halveksivia base – hyppyjä sen sijaan että kyttää muita ja puuttuu asioihin jotka hänelle eivät todellakaan kuulu. Toinen tapaus on Fredrik Niskavuori, jäykkä professori joka tässä musiikin osalta veret korvista lennättävässä Niskavuori – saagassa on saanut alkunsa Loviisan ja Juhanin huh huh – touhuista, voisi olla Frederik Rautavuori jolla kunnioitettaisiin Reetun monivuotista iskelmälaulajan uraa ja tasapuolisuuden vuoksi hänellä voisi olla Tapani Kansa – niminen renki joka niin ikään pitäisi nuotin vierestä laulamisesta. Uusi filmatisointi pitäisi sisällään lukuisia kohtauksia jossa nämä eilispäivän kalkkisstarat karjahtelisivat jossain helvetin elovainiolla enemmän tai vähemmän lääkkeissään ja mielestäni tämä toisi tervehdyttävän tuulahduksen entisaikain leffoille ominaiseen, heti helvetin syövereistä olevaan viulun vingutukseen. Mieluummin sitä kuuntelee mömmöissään olevien ukkojen hoilaavan Titanic:ia kuin sitä paatoksellista viulumusiikkia vai mitä?
Ja koska alkuperäinen elokuva sijoittuu kieltolain aikaan, niin uudessa filmatisoinnissa voitaisiin elää lähitulevaisuutta jolloin punkkua ja muita ruumiinpesuvesiä saa joka kaupasta ja kioskista ja mikä parasta, alkuperäinen Telefuuni – Santra voisi olla TeleFinland -Saara, X – factor kisoja kiertävä operaattori joka käyttäisi 4G -verkkoa laittoman viinan välitykseen sillä Alkon monopolin alkaessa pikkuhiljaa murentua myös tarjonta eri toimijoiden muodossa kasvaa mistä seurauksena ei olekaan hintojen lasku, vaan temppuveden hinnan kohoaminen pilviin. Niinpä TeleFindland – Saaralla olisi mitä parhaimmat mahdollisuudet trokaamiseen sillä operaattorin ominaisuudessa hän voisi tarjota asiakkailleen ilmaista VPN – yhteyttä ja kas, laiton alkoholinmyynti toimisi täysin salattuna eikä kiinnijäämisen riskiä olisi.

Joo, tälläistä sitä tulee pohdittua kun vituttaa tarpeeksi ja turhautuminen omaan itseensä tai paremminkin kropan toimimattomuuteen on niin tapissa kuin olla ja voi. Tänään(kin) piti tehdä kaikenlaista hyödyllistä mutta eipä vaan onnistunut ja se jos mikä ottaa päähän, etenkin kun tätä paskaa on jatkunut jo huomattavan pitkän ajan.

Teille sen sijaan haluan toivottaa mitä parhainta viikonloppua ja oikein mukavaa joulun ajan odotusta, itse tein sellaisen ratkaisun että naulaan ns. ovet ja ikkunat kiinni 19. päivä, samoin luurin mikä tarkoittaa sitä että puhelimeen soitettaessa paluuviesti lähtee automaattisesti jossa ilmoitetaan että olen tavoitettavissa seuraavan kerran 27. päivä. Kerroin asiasta myö suvulle, viitaten viime jouluun jonka vietin yksin koska minä en kestä sitä tekopyhää ja väkisin tehtyä joulua. Tämä siis oma kantani ja koskee meidän sukua joten aiheesta ei kannata vetää hernettä nenään mutta totuus on, että sisaruskatraasta sitä joka ”joutuu” jouluaterian järjestämään, ahdistaa ja vituttaa jo viikkoja etukäteen ja loputkin haluaisivat olla jossain muualla (omissa oloissaan) kuin tällä pakkoaterialla jonne tietysti tulee myös muuta porukkaa. Ollaan keskusteltu asiasta ja olen sanonut että koska me kaikki siskokset ollaan jo aikuisia ja systereiden mukulatkin ovat jo aikuisia, niin eikö nyt jumalauta voida tehdä niin että jokainen viettää sen joulun ihan oman porukan kesken. Eritoten mun käy sääliksi pikkumuksuja jotka joutuvat väkisin tälle taipaleelle vaikka haluaisivat odottaa pukkia, puhumattakaan siitä että pukki on jo tuonut lahjat ja iltaa pitäisi viettää niiden parissa!


Ps. Paimentolaankin perinteinen pukki saattaa tulla liihoittelemaan edellisjoulujen tapaan mutta asia on vielä harkinnassa, samoin ne hiton isot kellot jotka niin ikään ovat koristaneet Paimentolaa aiempina vuosina.
read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins