Paimentola today: parisuhdeongelmia, karjalanpaistia ja omppukrumpelia!

Gooooooood moooooorning Blogsphere!

Daa, eilisen illan (18.00 – 00.10) aikana tulin siihen tulokseen että kaikki se mitä olen puhunut WP:n puolelle muuttamisesta, voidaan unohtaa ja siksipä poistin äänestyskopin (kiitos kaikille äänestäneille) ja lisäsin parin edellisen postauksen alkuun muutaman, asiasta tiedottavan rivin. WordPress on hyvä alusta mutta koska plan free sisältää muutamia rajoitteita enkä näin ollen saanut tiettyjä toimintoja ilmiintymään/toimimaan haluamallani tavalla, niin WP:n puolelle siirtyminen voidaan unohtaa. Varhaisina aikoina saatoin vääntää näiden asioiden kanssa vuorokauden läpeensä mutta eilinen kuuden tunnin sessio riitti tällä kertaa. Vituttaa sikäli että tein illalla WP:n puolelle uuden postauksenkin jossa kerroin mm. minut synnyttäneen naisen ja hänen nuorimman kopion vierailusta, tai lähinnä sen venymisestä ja illan yllätysvieraasta (naisihminen, meikäläistä hieman vanhempi) jonka kanssa kävimme eeppisen, lähes neljä tuntia kestäneen keskustelun siitä että nyt kun heiltä viimeinenkin lapsonen lentää pesästä, niin onko mitään järkeä jatkaa suhdetta jossa ei ole tapahtunut millään tasolla yhtään mitään viimeisten kahdenkymmenen viiden vuoden aikana. Itse liitto tai parisuhde joka on syntynyt hyvin nuorella iällä, on kestänyt vuosikymmenen enemmän ilman mitään vakavia kriisejä (ei toisen osapuolen pettämistä etc.)

ero
Niinpä?

Ollaan siis siinä tutussa tilanteessa jossa avioliitto sujuu sinänsä hyvin, kumpikin hoitaa työnsä, aviomies ei ole väkivaltainen, on omat talot ja autot mutta siinä se sitten onkin. Yhdessä ei käydä missään eikä yhdessä tehdä muutenkaan mitään joten suhde on suhde vailla merkitystä. Keskustelun aikana tuli esiin muutamia asioita joita en ymmärtänyt ja esimerkiksi se, ettei tämä nainen omien sanojensa mukaan voinut olla se joka lopettaa suhteen koska pelkäsi sukulaisten (molemmin puolin), tuttavien ja paikallisten tuomiota, oli asia joka herätti meikäläisessä hyvin suurta ihmetystä. Varsinkin kun nainen jatkoi näkemyksensä puoltamista sillä että hän eropäätöksellään loukkaisi miestä ja se on viimeinen asia mitä hän halusi tehdä. Tuohon väittämään totesin heti että meitä miehiä kyllä loukkaa enemmän se jos me kuulemme ettei toinen ole rakastanut viimeiseen kymmeneen, kahteenkymmeneen vuoteen koska sehän on suoranaista valehtelua josta kukaan mies ei pidä ja kun tälläisessä valheessa eletään, niin siinähän menee kummankin osapuolen elämä (tai on jo mennyt) täysin hukkaan. Minen tiedä onko tässä kyseessä jokin syvään juurtunut äiti teresa – syndrooma vai mikä joten ajattelin kysyä teidän mielipidettänne. Ihan sillä että Paimentolan väestä suuri osa on naisia ja naisnäkökulma on aina naisnäkökulma ja vaikka en kannusta ketään eroamaan, niin selittäkää minulle miksi oma elämä pitää uhrata koska näin on aina ollut – periaatteen takia? Toki tiedän että useampi vuosikymmen yhteiseloa on asia ellei peräti instituutio jota ei lopeteta tuosta vaan mutta jos ihminen elää onnettomassa suhteessa jossa kokee ahdistusta, niin mikä on se asia joka hänet pitää siinä kiinni? Vaihtoehtona kun olisi elämä jossa hän voi toteuttaa itseään haluamalla tavallaan ja kenties jopa löytää kumppanin jonka kanssa elämä olisi sellaista että siinä kumpikin osapuoli tulee huomioiduksi?
cooking
Syömisen osaan, kokata en.


Koska Paimentolassa on tapana hypätä asiasta toiseen, niin voin kertoa että tänään Paimentolan keittiössä tullaan saavuttamaan virstanpylväs joka onnistuessaan vie minut syvemmälle ruuanlaiton jaloon harrastukseen tai sitten tilanne päättyy siihen että palo – ja pelastuslaitoksen väkeä syöksyy sisään ovista ja ukkunoista. Tänään näet Paimentolan keittiössä valmistuu ensimmäistä kertaa Karjalanpaisti ja vaikka se teille ammattilaisille onkin yhtä helppoa kuin nenän niistäminen, niin nyt tulee muistaa että kokkina häärää kärsimätön (ne bloody paistoajat!) ihminen joka kaiken lisäksi kärsii paitsi M99.45 :stä, myös dementiasta jonka takia pelkäänkin että unohdan jonkun tärkeän ainesosan lisäämisen ja karjalanpaistista tulee täysi fiasko. Sen kuitenkin olen päättänyt että vaikka kyseinen ruoka menisi täysin pieleen ja vaikka se maistuisi kuinka saatanan pahalta tahansa, niin minähän syön sen koska tässä taloudessa ei ruokaa heitetä roskiin!
Asiasta on kiittäminen kaikkia teitä ja erityisesti Rantista sekä Mutsia, jotka molemmat ovat asian tiimoilta auttaneet minua hyvin paljon ja se on juttu josta olen erityisen kiitollinen. Jos karjalanpaistin kanssa ei tule ongelmia, niin teen jälkkäriksi Polgan omenakrumpelia seuraavan ohjeen mukaan jonka sain tältä eteläisten kansojen johtajalta ja maailman mukavimmalta naiselta:

Polgan omppukrumpeli:
Omppukrumpeli (apple crumble) -> kaura-omenapaistos

- 3 – 6 kuorittua omppua
- 3 - 5) dl kaurahiutaleita
- vajaa 1 dl sokeria
- vajaa 1 dl sulatettuja margariinia
- vaniljasokeria
- omenalohkojen päälle kanelia ja kardemummaa
- uuniin 170 astetta, vajaa puoli tuntia ja jätetään jälkilämpöön hautumaan

Ja jos käy niin että Karma on unohtanut minut täksi päiväksi ja saan vielä tuon jälkiruoan onnistumaan, niin loppupäivä menee kieriessä sillä eilen vieraillut mc toi ensinnäkin karjalanpaistia varteen lihaa Paimentolan tyyliin eli sitä riittää Uotilan lapsillekin ja koska olen haaveillut omenakrumpelista jo jonkin aikaa, niin näitäkin löytyy muutama kilo. Ei pelkästään omppukrumpelia varten, vaan Polga on koittanut opettaa minua syömään terveellisemmin ja siinä missä ennen käteni hamusi suklaata tai jotain muuta makeaa, niin nykyisin otan omenan ja se on aivan helvetin hyvä juttu se.

Tälläistä tällä kertaa ja kuten tuolla alussa mainitsin, niin eilen illalla WP:n puolella viettämäni aika vei illan lukulistalta joka korjattakoon tänään.

Suloisia suudelmia, helliä halauksia ja mitä parhainta sunnuntaita teille kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.


read more

Paimentola: Ennuste lukijakunnalle (2016)

Edit 31.01.2016 klo 00.11: Unohtakaa kaikki mitä olen puhunut WP:n puolelle muuttamisesta koska niin ei tule tapahtumaan. Ei koskaan.

Hyvää huomenta vaan kaikille, tämä aamu näyttäis lähtevän käyntiin paljon paremmin kuin kolme edellistä ja siksipä aionkin viettää suurimman osan päivää (okei, vuorokautta) niin Paimentolassa kuin WP:nkin puolella jonne muuten hetki sitten kopion Talag'h Malarin kokonaisuudessaan. Mikäli WP toimii niin viisaasti että ao. lukulistalla olevat blogit (siis WP:n puolella) päivittyvät kuten niiden pitää, vie se muuttopäätöstäni yhden pykälän wordpressin suuntaan. Toki lukulistan olisi voinut laittaa pelkkänä linkkinä mutta ajattelin että tuolla tapaa se tekee enemmän oikeutta listalla oleville blogeille. Syy miksi menin kopioimaan täällä olevan lukulistani enkä tehnyt wp:n omaa, on yksinkertaisesti se että tulin lisänneeksi tähän ”seuraamani blogit” - listaan muutaman uutissivuston vähän niinkuin puoliksi vahingossa ja koska en saanut niitä pois listalta, niin ajattelin että olkoon saatana. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se että ”lukijassa” näkyy blogeja joiden sisältö ei juur tällä hetkellä kiinnosta hevon heppasen genitaalia.

Hetken kuluttua tulee pieni katko tähän kirjoittamiseen koska saan vieraakseni mc3:n joka on näistä mc:istä nuroin. Vanhin, mc1 on sellainen jota näen kerran, korkeintaa kaksi vuodessa ja suhteeni mc2:seen on taas sellainen että minä visiteeraan hänen luonaan koska se nyt vaan on niin. Varmaan arvasittekin että mc:t ovat siskojani ja tämä mc – nimitys tulee siitä että EU julkistaa vuonna 2046 uuden sukulaissuhteita koskevan direktiivin jossa vanha termi sisko korvataan uudella ja vähemmän persoonallisella mc:llä (mother's copy). Joo, mullahan näitä mutsin kopioita on siis tuo edellämainittu kolme kappaletta ja ne ovat vanhempia kuin minä ja vielä kun ajatellaan että kun isäni kuoli silloin kun itse olin vasta 6v., niin ymmärtänette millaista maanpäällistä helvettiä elämäni on ollut mutsin ja kolmen systerin kanssa. Todisteena tästä on sairaskertomuksessani oleva diagnoosi M99.45 eli Pitkäaikaisen siskokontaktin aiheuttama (vakava) persoonallisuuden muutos. Ärh.

En ole tainnut kertoa muuten sitä että olen kehittänyt ennustajan taitojani joiden perusteellisen opettelun ja alan pimeimpään puoleen tutustumisen aloitin tässä reilu vuosi sitten. Alan suurimpana tapahtumana on vuosittain järjestettävä Future – Now, jonne minäkin sain kutsun ja se tarkoittaa sitä että suhautan Romaniaan toukokuun lopulla. Kutsua on edeltänyt pitkä ja kivinen, täynnä näyttökokeita oleva tie joka ei ole ollut helppo sillä voodoo on sangen vaikea laji ja jotta ennustajaa voidaan pitää merkittävänä tekijänä, on hänen osattava kaikki osa – alueet aina mustasta magiasta voodoon kautta teen lehtiin ja planeettojen kiertoon joten opettelemista on ihan sairaasti. Koska olen hyvin iloinen siitä että kuume laskemisen myötä tämä tomumajaani ravisteleva tauti näyttäisi olevan taakse jäänyttä elämää, niin kerron teille muutamia faktoja jotka tulevat tapahtumaan (teille) vuoden 2016 aikana:

ennustus
Paimen - Profetia


- eräs lukijakuntaani kuuluva henkilö tulee laittamaan uuden elämän alulle elo – syyskuussa ja tämän raskauden hedelmänä maailmaan syntyy terve poikalapsi

- toukokuun alussa kaksi teistä tulee kohtaamaan paikassa jossa ette ikinä olisi kuvitelleet kohtaavanne ja tällä paikalla en tarkoita mitään matkakohdetta tms., vaan kyseessä on todella poikkeuksellinen paikka ja tilanne.

- näen myös kaksi suurta onnistumista joista toinen on sellainen joka näyttää ensin olevan täydellinen tuho mutta josta yllättävän käänteen takia muodostuukin todellinen menestys. Myös rahallisesti mitattuna.

- peräti kaksi teistä aloittaa opiskelun ja toinen ilmeisesti kokopäivätoimisesti, toiselle työnantajan tekemän ehdotuksen hyväksyminen tarkoittaisi muuttoa etelä-eurooppaan josta matka muutaman vuoden jälkeen jatkuisi joko takaisin tänne pohjolaan tai vielä kauemmaksi etelään.

- kaikista iloisimpana asiana näen sen että eräs teistä saa perustavanlaatuisen Ahaa – elämyksen joka muuttaa elämän totaalisesti. Tämä elämys tullaan kokemaan tilaisuudessa jonne lähtemistä harkitaan pitkään koska tilaisuus herättää ennakkoluuloja mutta paikalle päästyä todetaan ennakkoluulot vääriksi ja tämä on se trigger jonka seurauksena suuri muutos. Mainittakoon vielä ettei tilaisuus ole hengellinen eikä se liity työelämään millään lailla. Asia kuitenkin näyttäisi viittaavan vahvasti sukupuoleen tai omaan identiteettiin ja sen tunnustamiseen josta seuraa vuosia jatkuneen piilottelun päättyminen mikä tarkoittaa vapautumista ja elämän alkua ”uudelleen”.

- kaksi teistä joutuu leikkauspöydälle, toinen pitkäaikaisen vaivan vuoksi ja toinen onnettomuuden joka ei kuitenkaan ole hengelle vaarallinen vaan paremminkin tapaturma josta toipuminen kuitenkin vie suhteellisen pitkän ajan

- kaksi riitaa joista toisessa ystävien tiet erkanevat lopullisesti mutta toinen selviää kun paljastuu että riidan aiheena ollut väärä informaatio onkin täysin perätön

Miltäs kuulostaa? Loppupelissä ei niin huono vuosi koska tuossa oli vain hipaisu ja näköpiirissä on paljon hyvää, olkoonkin että vuoteen mahtuu muutama surullisempikin asia mutta jotta kosminen tasapaino säilyisi, hyvän ja pahan välinen ero ei saa ylittää kahta nehrogamia. Termi josta teille ei ole paljon iloa enkä minä sitä käy tässä selittämään. Sen verran vielä sille eräälle joka suunnittelee ensi heinäkuun vihkimistilaisuuttaan, niin siirrä se sille viikonlopulle jota ensin ajattelit koska tämä uusi josta teillä on viime päivinä puhuttu, on täynnä vesisateita ja sinähän tiedät mitä se merkitsee. Valitsemaanne juhlapaikkaa kun ei ole suunniteltu sadekeleille. Mc3 soitti noin puoli tuntia sitten joten hän syöksynee kohta ovesta sisään (ei se likka viitsi ovia aukoa) mikä tarkoittaa sitä että minun on lopetettava tähän mutta jahka tuo rakas kopio jatkaa matkaansa, palaan Blogsphereen ja lukulistani pariin joka viime päivien sairauteni takia on jäänyt huonolle hoidolle, samoin Outo by WP:hen on tulossa tekstiä joka on ja tulee olemaan sisällöltään erilaista kuin mitä täällä Paimentolassa.

Kaikille oikein hyvää lauantaita ja muistakaa olla ihmisiksi.
Niin, ja muistakaa sanani sillä nuo edellä mainitut ovat asioita jotka tulevat toteutumaan.



read more

Kuume, putkirikko ja Puskiksen sukat

Yritin eilen tehdä tätä postausta kolmeen eri otteeseen ennenkuin tajusin että kuumetta on liikaa. Tauti alkoi oikeastaan keskiviikkona, lihaksia särki ja tuntui siltä että olisin jäässä sielua myöten. Torstaina aamulla olikin sitten kuumetta 38,9 astetta mikä on poikkeuksellista sillä meikäläiseen iskee harvoin noin kova kuume. Siirryin punkasta olohuoneen sohvalle, tropit naamaan, kuumaa juotavaa ja päätös etten astuisi ovesta ulos koko päivänä. Just. Noin puoli kymmenen aikaan tuli soitto ja puhelimen toisessa päässä hätääntynyt ääni kertoi heidän kellarinsa olevan veden vallassa aamulla sattuneen putkirikon vuoksi. Kysyin että onko hän mahdollisesti saanut putkimiestä paikalle ja kun vastaus oli ettei kukaan vastaa puhelimeen, nousin istualleni ja kerroin olevani kohteessa niin nopeasti kuin vain kykenen tulemaan. Perille päästyäni kiitin korkeimpia voimia siitä että alakerran siinä varastotilassa missä putkirikko sijaitsi, oli lattiakaivo joka oli imenyt sen mitä pystyi. Kaikkea ei kuitenkaan koska lattiakaivo oli osittain tukossa ja niin taisi olla itse viemärikin joten alakerran lattiat olivat noin kolmenkymmenen senttimetrin vesikerroksen peitossa.

Pääsulku oli tuon ajan taloille tyypilliseen tapaan sellaisen putkiviidakon ja tavarapaljouden saartama että sen sulkeminen otti vajaat kymmenen minuuttia mutta kun sain sulun kiinni, veden pinta alkoi hiljalleen pudota ja ryhdyin keräämään lattialta veden mukanaan kuljettamia roskia ja pikkutavaraa. Suurimmat roinat kerättyäni lähdin hakemaan kuivainta ja muutamaa lämpöpuhallinta, järkkäilin ilmastoinnin tuuletusta varten siten ettei mahdollinen lämpötilan lasku ulkona aiheuttaisi ongelmia ja soitin tutulle putkimiehelle joka lupasi tulla vielä samana iltana. Talon omistaja oli sen verran järkkyttynyt tapahtuneesta ettei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt joten mun oli soitettava toinen puhelu ja sain langan pähän kaverin joka tekee vahinkotarkastuksia, ts. on vakuutusyhtiöllä hommissa ja sovittiin että hän tulee kartoittamaan tilanteen koska vakuutukset ok ja nämä tälläiset ovat korvauksen piiriin kuuluvia asioita. Lupasin tulla uudestaan muutaman päivän kuluttua joten sitä on ensi viikolla käytävä katsomassa mikä tilanne on. Nämä yleensä näyttävät pahemmilta kuin ovat, sillä tässäkin tapauksessa alakerta on maan alla ja näin ollen seinärakenteet ovat betonia jotka kestävät hetkellistä vesikuormaa huomattavasti paremmin kuin puiset rakenteet.

Rehellisesti sanottuna minä en oikein muista viimeisistä tunneista oikein mitään ja kotimatkasta vielä vähemmän koska lähes läpimärät vaatteen takasivat sen ettei vilunväristyksiä puuttunut. Kotona, sen jälkeen kun olin saanut märät vaatteet pois ja otettuani tulikuuman suihkun, kuumemittari näytti 39,4 joten eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä vaakatasoon ja toivoa että olo helpottuisi mahdollisimman pian. Tänä aamuna pieni toivonkipinä heräsi kuumemittarin näyttäessä enää reilua 38 astetta mutta ilo oli ennenaikaista. Iltapäivällä kuume kohosi taas ja koko päivä on mennyt punkan pohjalla eikä mitään yleishyödyllistä ole tullut tehtyä. Vaan aina kun maailma kohtelee kaltoin, on olemassa vastavoima ja tällä kertaa se saapui postipaketin muodossa. Iso ja paksu kirjekuori jonka sisältö tuntui pehmeältä ja niinhän se olikin; Puskis oli tehnyt mulle villasukat eikä mitkä tahansa villasukat vaan polviin ulottuvat ja niin jumalauta sopivat että kiitosviestissäni kerroin Puskikselle ihmetteleväni sitä että miten joku joka on satojen kilometrien päässä, voi tehdä niin sopivat sukat. Ei, kyse ei ole perseen nuolemisesta koska mulla on ollut jokusia tämän mallisia villasukkia joiden tekijät ovat ottaneet mittoja ja käskeneet välillä sovittamaan mutta silti lopputulos on ollut joko sellainen että varret valahtavat nilkkoihin tai sitten niin saatanan kireät että sääriin ja jalkateriin on ilmaantut kuolion ensioireet jo parin minuutin käytön jälkeen. Nämä sukat taasen ovat kuin valetut ja siitä iso kiitos Puskikselle ♥

villasukat
Puskiksen tekemät villasukat


Kuume on nyt illan mittaan hellittänyt ja uskonpa että huomenissa jatketaan vanhaan malliin eikä näitä valitusvirsiä tule vaan ihan jotian muuta koska maailmassa on tapahtuu koko ajan outoja asioita. Kuten tämäkin Anttilan munapannu.

Kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua.
Muistakaa olla ihmisiksi.


Ps. Kuutta kävijää vajaa 160.000 eli suuret kiitokseni teille kaikille jotka jaksatte käydä täällä Paimentolassa!
read more

Blogger, WP ja Russian workout!

Edit 31.01.2016 klo 00.11: Unohtakaa kaikki mitä olen puhunut WP:n puolelle muuttamisesta koska niin ei tule tapahtumaan. Ei koskaan.

Koska minulla on tapana kuunnella ihmisten toiveita, laitoin oikean sivupalkin yläosaan kyselyn jonka avulla saatte ilmaista mielipiteenne asiaan joka koskee tämän blogini siirtymistä WordPressin puolelle. Tätä muuttoa puoltavat tietyt seikat jotka toimivat paremmin WP:ssä mutta sanottakoon etten ole ainakaan heti muuttamassa, vaan asia lienee ajankohtainen helmi – maaliskuuun tietämissä ja helmikuun osalta siten että vasta kuun puolen välin jälkeen. Minullahan on ollut tili WP:ssä jo aika kauan ja päätin vihdoin julkaista sillä blogi on ollut lähinnä WP:n puolella tapahtuvaa kommentointia varten ja eilinen postaus on ensimmäinen näistä tulevista postauksista. Linkki löytyy oikeasta sivupalkista, kohdasta ”Muut linkit”. Tulen joka tapauksessa jatkamaan – siis jos jään Bloggeriin – postauksia WP:n puolella mutta niiden sisältö tulee olemaan erilainen kuin täällä ilmestyvissä ja postauksien tahti on harvempi koska me kaikki tiedämme kuinka raskasta on pyörittää kahta blogia.
Vaikka nämä minun bloody surveyt ja pollit eivät ole ottaneet oikein tuulta alleen, niin toivoisin kuitenkin että klikkaisitte mielipiteenne koska sillä on tällä kertaa merkitystä vaikka lopullisen päätöksen teen ihan oman pääni mukaan.

Daa, se siitä. Tämä päivä on mennyt – samoin kuin eilinenkin – asioita hoidellessa ja tämän päivän asiointi alkoi ruusujen viemisellä. Virallinen asia eräässä virastossa ja päätin että vien ao. virastossa asioitani hoitaneelle ruusukimpun sillä hän on tehnyt jumalattoman työn asioitteni eteen ja on virassa jossa ei yleensä kiitosta saa. Kerettiläisille tiedoksi ettei kyse ollut sen paremmin Kelasta, sossusta tai vastaavista vaan eräästä velkojen hoitoon erikoistuneesta tahosta sillä niitähän minulla riittää. Läskikuuri part3:sen osalta hyviä uutisia sillä eilinen punnitus näytti kilojen taas lisääntyneen ja nyt ollaan vaiheessa jossa olen osittaisella pakkosyömisellä saanut kehoni tilaan jossa se pyytää ruokaa miltei koko ajan. Jatkuva nälän tunne on hyvä asia ja syöminen vielä parempi mutta se tietää sitä että minun on onnistuttava puuduttamaan selkäni jotta kykenen muuttamaan tulleet kilot lihasmassaksi ja se vaatii….hmmm.. sellaisia toimenpiteitä joista ei tässä enempää, olkoonkin ettei kyse ole alkoholista koska siihen paskaan minä en enää sorru. Jo tässä on välillä vituttanutkin niin paljon ja kiputilat olleet sellaisia että retkahtamiselle on ollut enenmmän kuin sata tilaisuutta mutta kun tiedän ettei alkoholi ole mikään ratkaisu, on siitä kieltäytyminen ollut sangen helppoa vaikka mitä helvettiä se kenellekään kuuluu mitä minä teen?

Tällaista tälle päivälle...ai niin, jos joku voisi vinkata näiden domainien suhteen eli onko kokemuksia ja jos, niin millaisia? Muistaakseni kotimaisia palveluntarjoajia on ainakin Louhi ja noita ulkolaisiahan nyt on huru mycket, tätä domain – asiaa aloin pohtimaan vasta tänään ja olen hieman pihalla koska en ole ehtinyt perehtymään näihin sen paremmin eikä mulla kyllä ole siihen tänään aikaakaan joten vertailu – ja tutkimustyö siirtynee huomiselle tai sitten viikonlopulle, miten nämä asiat nyt tässä hoituvatkin.

Ps. Äänestys loppuu 02.02.2016

Loppuun hieman draivia jotta te saatte karistettua sen sohvan selästänne:




read more

Amazing Anna

Elämässä tulee aika ajoin tilanteita joilloin ihminen tulee määriteltyä, joko tekojensa puolesta tai muuten ja nämä ovat niitä asioita joissa joko tulee suuria pettymyksiä tai kuten tällä kertaa – havainto siitä että kyseinen ihminen on henkilö joka ei pelkästään suhtaudu töidensä suunnitteluun intohimoisesti, van myös toteuttaa ne tavalla joka on äärimmilleen vietyä perfektionismia.
Henkilö josta nyt puhun, on Antipastaa – blogia pitävä Anna. Olen seurannut hänen blogiaan jo pitemmän aikaa ja ruokafriikkinä ihastellut kaikkia niitä taivaallisia makean ja suolaisen puolen tuotoksia mitä hän loihtii tahdilla joka ihmetyttää. Katsokaas kun minä alkuun luulin että hän on siitä onnellisessa asemassa että hänellä on mahdollisuus tehdä ruokaa ja ylläpitää blogia ilman työn tuomia rasitteita mutta ei, Annalla on vakituinen työ joten se tahti ja pikkutarkka, valokuvia myöten perfektionistinen ote on jotain mitä minä en kykene käsittämään. Miten ihminen joka päivät on töissä, yleensä jaksaa ja viitsii tehdä näin valtavan työn? Pohdin sitä pitkään ja tulin siihen tulokseen ettei kyse voi olla usein kuullusta ”rakkaudesta ruokaan”, vaan Annan kohdalla kyse on fanaattisesta rakkaudesta ruokaan.
salaatti
Lohisalaatti



Moni näet kuvittelee – ja varsinkin minun kaltaiset jotka eivät osaa laittaa ruokaa – että nämä postaukset toteutaan periaatteella otetaan yks kuva läskeistä pannulla, ehkä pari lautasella ja kirjoitetaan muutama rivi. Nounounou. Näissä on hirvittävä määrä työtä joka selvinnee parhaiten seuraavan listauksen avulla, tosin iman päivämääriä koska toisin kuin Anna, minä olen laiska runkefäärd enkä jaksa hakea päivämääriä sähköpostin puolelta :

- kiertelen ja kaartelen Annan blogin liepeillä esittäen aina silloin tällöin mottipäisiä kysymyksiä hänen valmistamistaan ruuista ja kun huomaan että Anna jaksaa vastata hyvin selventävällä tavalla joka ainoaan kysymykseeni, rohkaisen mieleni ja alan rääkätä häntä entistä suuremmalla kysymystulvalla ja saan tietooni että hän myös toteuttaa ihmisten toiveita
- tulee päivä jolloin kerron että koitan monipuolistaa ruokavaliotani ja esitän samalla Kalevala – tyyppisen valitusvirren vajavaisista taidoistani ja toivon että hän ymmärtää mitä tarkoitetaan kun puhutaan kädettömien kuusijuhlasta millä tarkoitan sitä ettei keittiössä kaikki mene aina niinkuin Strömsössä. Lopuksi esitän toiveeni ruokaisasta salaatista joka olisi mahdollisimman proteiinipitoinen mutta joka sisältäisi perinteisten, lihasta saatavien proteiinien lisäksi kasvisproteiineja koska ne ovat terveellisempiä (yritin vaikuttaa viisammalta kuin olinkaan sillä totuus on, että olin lukenut kasvisproteiinien terveellisyydestä vasta edellisenä päivänä)
- Anna fiksuna naisena tajuaa mitä tarkoitan ja lähestyy sähköpostitse kysyen minkälaista salaattia olin ajatellut
- uskolliseen tapaani ja Annan kauhistukseksi vastaan: kala tai kana tai jotain lihaa
- Annalta tulee uusi viesti jossa hän hyvin ystävällisesti tiedustelee mitä muuta haluaisin salaatin sisältävän
-jatkan paimenille tutulla tyylillä: niitä vihreitä juttuja mutta jotain muutakin kuin tomaattia ja kurkkuja

Seuraa muutaman päivän tauko ja koska me paimenet ajattelemme olevamme niin tärkeitä että ihmiset jättävät työnsä keskittyäkseen meihin ja meidän toiveisiin, vaivun nyyhkyttävänä rauniokasana lattialle koska vastausta ei kuulu.

- Annalta tulee pitkä viesti johon hän on laittanut ei pelkästään yhden, vaan peräti kolmen erilaisen salaatin ainekset kaikkine mahdollisine mausteineen ja kertoo ajatelleensa jotain tälläistä. Kysyy samalla mitä muutoksia haluaisin ja tiedustelee hyvin tarkkaan onko minulla mitään rajoitteita joko ruuan tai mausteiden suhteen.
- hypin riemusta ja luen viestin kolmeen kertaan, vastaan että mitä muuta rajoitteita ei ole kuin se että about kolmannes ohjeista oli kirjoitettu vieraalla kielellä * josta minä en tajunnut sitä hevosen heipparallaa ja listaan paluuviestiin ne vierasperäiset sanat joita en tajunnut
- kuulen Paimentolaan asti kuinka Anna raastaa hiuksia päästään mutta häneltä tulee hyvin ystävällinen vastaus ja kertoo että mikäli hän käyttää *mausteiden nimiä joita en tunne, niin hän kyllä laittaa selvennykset jotta tajuan mistä on kyse. Lisäksi hän lupaa kertoa mistä kaupoista löytyvät niin raaka-aineet kuin mausteetkin.
- kiitän vastauksesta ja jään odottelemaan mitä tuleman pitää
- yllätyksekseni Annalta tulee jo heti seuraavana päivänä viesti jossa hän kertoo suunnitteleensä vielä neljännenkin salaatin josta kuulemma saisi jatkojalostamalla keiton ja viestissä on listaus salaatin raaka-aineista mausteineen.
-kiitän jälleen ja ahneena paskiaisena alan tottakai ruinata postausta tästä viimeisestäkin salaatista koska se sisältää mm. chiliä johon olen tykästynyt sillä pidän mausteisesta ruuasta.
- menee muutamia päiviä joiden aikana Anna pahoittelee kiireitään mutta kertoo ryhtyvänsä työhön heti kun kiireiltään ehtii
-olen hyvin otettu tästä sillä näinä päivinä on harvinaista että ihminen suhtautuu tällä tavalla asioihin joita on luvannut tehdä, toisin sanoen pitää ”asiakkaan” ajan tasalla eikä jätä orpona odottelemaan mitä tuleman pitää vai tuleeko ylipäätään mitään ja hyvin kiitollisena lähetän paluuviestin jossa kerron ettei mitään kiirettä.


Noin se suurinpiirtein meni koska Annan huolenpito ja se tarkkuus, tai paremminkin mun toiveiden täyttäminen niin sisällön, mausteiden ja tuotteiden saatavuuden takia johti siihen että sähköposteja vilahteli hyvin kiivaaseen tahtiin joten todellisuudessa s-postien määrä on suurempi kuin mitä tuossa yllä esitetyssä listauksessa on. Nimittäin, vaihdoimme muutamia viestejä pelkän salaatinkastikkeenkin osalta ja näissä viesteissä Anna tiedusteli että käytänkö ylipäätään ja jos käytän, niin onko makutoiveita etc. ja valisti minua myös siitä minkä tyyppinen kastike sopii mihinkäkin salaattiin. Vierasperäisistä ainesosista oli myös omat viestinsä koska Anna käyttää ruuissaan ja leivonnaisissaan aineita joita ei ihan joka ismon ja iitan kaapista löydykään ja vielä vähemmän paimenen kaapista, niin hän lupasi tehdä sekä salaatista että kastikkeesta sellaisia ettei aineksien hankinnassa tule ongelmia, vaan ne löytyvät yleisimmistä kaupoista tai paremminkin näiden kahden markkinajohtajan kaupoista. Vierasperäiset sanat aiheuttavat hämmennystä ja niinpä minäkin yhdessä vaiheessa luulin että Annan stressi on noussut sille tasolle missä ruuanlaittoa ja harrastukset menevät sekaisin sillä hän tuli muutamaan otteeseen maininneeksi sanan paleo, jota minä automaattisesti luulin joogaan rinnastettavaksi liikuntamuodoksi mutta sehän on...hmm….muistaakseni se ruokavalio missä tavanomaiset viljalaadut jätetään pois ja Annalla on näitä vierasperäisiä tai oudompia termejä varten oma selityssivunsa ja hatunnoston arvoiseksi Annan reseptit sekä valmistusohjeet tekee se, että aina kun tälläinen vierasperäinen/outo sana esiintyy, se toimii linkkinä joka johtaa suoraan  selityssivulle josta sitten voi vaikkapa tälläinen kongnitiivisilta taidoiltaan jaa vähän vajavaisempikin paimen käydä katsomassa mitä ao. sana merkitsee.

(viemällä hiiren kursorin alla olevan Ninja Feedin syötteen päälle, voit selata syötteessä näkyvää sisältöä joko hiiren rullaa käyttäen tai ottamalla kiinni syötteen oikeassa reunassa olevaan lyhyeen palkkiin joka ilmestyy kun viet hiiren kursorin syötteen oikeaan reunaan)


Oikeesti, tämä kanssakäyminen Annan kanssa ei ole pelkästään sivistänyt meikäläistä, vaan on myös innostanut hyvin paljon kehittämään tätä omaa ja sangen yksipuolista ruokavaliota ja se on aika hemmetin hieno asia. Ennen tämä päivittäinen ruokailuni tahtoi olla sitä että tarjouslaatikko mikroon ja minuutti kolmenkymmenen sekunnin säteilytys mutta nyt pääpaino on perunoiden keittämisellä ja helvetillisellä jaakobin painilla sen asian suhteen että kumpaa niistä kastikkeista joihin taidot riittävät tekee, eli syönkö perunat a) jauhelihakastikkeen vai b) makkarakastikkeen kanssa mutta tätä ei pidä suinkaan väheksyä sillä nämä valinnat ovat ensiaskelia siihen monipuoliseen, terveellisempään ruokavalioon ja kiitos tästä kuuluu Annalle.
Meidän kaikkien tulee muistaa myös se työmäärä mitä Anna ja muut perfektionismiin pyrkivät ruokabloggarit tekevät, sillä kuten jo tuolla aiemmin mainitsin, ruokapostauksen teko ei suinkaan ole sitä että lätkäistään joku mämmi pöydälle ja otetaan siitä pari valokuvaa. Jo pelkästään raaka-ainekustannukset, työn määrä, valokuvaukseen liittyvä esillepano (koriste – ym. hankinnat), itse postauksen teko raaka-aineluetteloineen, teko-ohjeineen ja linkityksineen ovat asioita joita moni ei tule ajatelleeksi. Mitä valokuvauksen suhteen tulee, niin Anna on tässäkin asiassa suorastaan fanaattisen tarkka esillepanon ja nimenomaan valon suhteen. Keinovalo kun ei käy, vaan sen pitää olla luonnonvaloa ja kun ajatellaan että suomessa on kylminä kuukausina varsin vähän aikaa valoa ja kun siitä vielä vähennetään työpäivien pituus, niin sitä valokuvaukselle otollista aikaa on todella vähän ja se on asia mikä nostaa näiden annosten kuvaamisen arvostusta entisestään. Asiaan liittyy yksi hauskakin tapaus sillä Annan eräässä viestissään totesi että on se hyvä ettei minun järjen valo korvaa auringon valoa. No minä sitten kysymään että mistä moinen ja mitä oikein meinaat johon Annan totesi kylmän tyynesti että jos näin olisi, niin suomessa ei olisi yhtään valokuvaajaa. Minulta meni about kolme päivää tajuta että Anna tarkoitti mun olevan pikkusen himmeä tapaus. Ei vaan, Anna ei ole noin ilkeä ihminen ja tuon mitä sanoin, keksin ihan omasta päästäni vaikka sen kyllä sanon ettei Annalla varmasti ollut mitenkään helppoa kanssani koska….minulla tuo ulosanti ei ole maailman paras ja kuten tuossa todettiin, niin todellakin on niitä aikakausia (24h/vrk) jolloin tuo päässäni oleva lamppu ei oikein tahdo syttyä.

Lopuksi: Erittäin suuri kiitos Annalle ei pelkästään salaateista, vaan myös siitä että olet opastanut minua terveellisemmän ruuan pariin. Se on minulle iso asia ja jonka merkitys on sellainen ettei sitä monikaan ymmärrä.

Rakkaudella


signature



read more

Ylensyönti, läskikuuri part3 ja baby trainer

Oikke hyvää huomenta kaikille! Havaitsin eilen että vatsalaukkuni Kongenitaalinen analgesia ei kestä kuin varsinaisen ruokailuhetken ja sen jälkeisen tunnin. Tämän jälkeen alkavat tuskat ja nämä helvetilliset tuskat olivat syy siihen että en kyennyt sen paremmin bloggailemaan kuin tekemään mitään muutakaan koska eilinen ilta oli sen verran tuskainen etten muista koska viimeksi vatsaani olisi särkenyt noin paljon. Päivä meni asioita hoitaessa mutta kun pääsin vihdoin kotiin, keitin perunoita, väsäsin makkarakastikkeen ja innostuinpa vielä tekemään jälkkärin joka koostui yhdestä banaanista, kahdesta kiwistä, hitonmoisesta läjästä sokeria (+ hieman vanilliinisokeria) ja puolesta litrasta maitoa jotka heitin blenderiin ja pyöräytin noin kymmenen, viidentoista sekunnin ajan. Tuloksena melko jäykähkö juoma jonka maku on aavistuksen kiwi – voittoinen mutta jossa myös maistuu banaani. Hemmetin hyvää mutta myös täyttävää ja kun ajatellaan että ahneuksissani söin ensin reilut kaksi lautasellista (n. 10 perunaa + kastike + lisukkeet) tätä varsinaista ruokaa ja sen päälle imuroin kitusiini vielä tuon puolen litran ”pirtelön”, niin jo vain tunnin kuluttua tiesin mitä oli taas tullut tehtyä. Minä en yksinkertaisesti osaa lopettaa syömistä ja niinpä tälläkin kertaa kun ensimmäisen lautasellisen jälkeen ei ollut enää nälän tunnetta, oli mun otettava toinen lautasellinen ja vielä senkin jälkeen puolikas – ihan vain pelkän maun vuoksi. Jälkiruoka ei aiheuttanut mitään ongelmaa koska se oli makea ja näin ollen vastakohta ruualle joten se upposi helposti.

Näissä syömisissäni jotka muistuttavat bulimiaa – olkoonkin etten minä oksenna syömisiäni – on jotain mikä ei mene mulle jakeluun. Tiedän vanhastaan kuinka tulee käymään mutta silti sitä ruokaa on otettava lisää ja lisää ja tähän pitäisi tulla joku muutos tai tässä käy vielä ikävästi. Näiden ylensyöntien jälkeiset tilat kun eivät ole mitään oh hoh, olenpas minä täynnä – tuntemuksia, vaan ne ovat ihan jotain muuta. Esimerkiksi vatsanahka on niin piukeana tai tiukalla ettei se painu sormella painettaessa ja noissa tuskissa ei pysty kuin makaamaan hiljaa, hien valuessa isoina noroina ja toivoen että tuskat loppuisivat. Pelkään näet tilannetta jossa homma menee yli ja jotain konkreettista tapahtuu, vatsalaukku repeää tms. vaikka en kyllä tiedä onko moinen mahdollista mutta kuitenkin, se kuoleman pelko on hyvin suuri noiden ”kohtausten” aikana ja nuo olotilat ovat sellaisia joita en todellakaan haluaisi kokea enää koskaan.

Mutta se siitä. Tänään pitäisi lähteä ostoksille sillä olen aloitellut kaikessa hiljaisuudessa läskikuuria part 3 (part1 ja part2) ja painoni seuraamiseen tarvitsen vaa'an jota mulla ei ole. Vanha kun jäi eron yhteydessä Valkyrialle ja vaikka uskon ettei hääp sitä paljon käytä, niin en aio sitä häneltä pyytääkään koska….sanottakoon sitä nyt sitten vaikka ylpeydeksi, estää tämän enkä mä ole koskaan pitänyt kerjäämisestä. Mikä on mennyt, niin se on mennyt ja sillä hyvä. Koska on sunnuntai, kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu että sunnuntaisin saa pomppia aiheesta toiseen ja tähän liittyen, vanhimmat ja uskollisimmat lukijani voivat tästä päätellä että täällä Paimentolassa vietetään sunnuntaita joka jumalan päivä. Ei järjen hiventä missään ja aiheet vilahtelevat kuin popliinitakkisten vehkeet puistoissa. Enivei, heti pakkasten lauhduttua elikkäs eilen, ulkona saattoi haistaa kesän ja se on jotain mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Me kesän lapset kun emme erityisemmin pidä Valkoisesta Helvetistä ja aiheeseen liittyen, suuret sympatiat Yhdysvaltojen itärannikolla asuville joita kohtasi kuolonuhrejakin vaatinut lumimyrsky. Lopun ajan kelejä, sanon minä. Kevään ja kesän tulossa on huonojakin puolia sillä tuleva kesä vaikuttaa ihmisiin tietyllä tapaa eli suomeksi sanottuna lisääntymisvietti on paljon aktiivisempi ja tämänkin horinan voi sanoa paljon yksinkertaisemmin toteamalla että panettaa aivan helvetisti. Mitä se sitten onkaan kun mennään tuolla maalis – huhtikuulla, sitä en tiedä ja voi olla ettei mun tarvitsekaan koska on olemassa mahdollisuus etten muutaman päivän kuluttua pääse ulos täältä neitsytkammiostani. Jaa miten niin? No koska panettaa siihen malliin että se vetää silmiä kieroon ja jo muutaman päivän ajan esiintynyt huonekaluihin, seiniin ja ovenpieliin törmäily on elävä todiste siitä että mikäli tilanne pahenee, ovat silmäni niin kierossa että ne tuijottavat toinen toistaan ja tällöin kaikenlainen navigointi on mahdotonta enkä näin ollen löydä residenssistäni ulos johtavaa ovea, saati sitten että pääsisin hengissä alaovelle johtavat rappuset.

baby
Baby trainer


Eilen muuten bongasin tv:stä todella hauskan jutun! Siinä oli kolme ihmistä ja ehkäpä parin, kolmen vuoden ikäinen mukula ja paikkana tanssistudio tai vastaava tila ja homman idea oli se, että nämä kolme aikuista liikkuivat ja tekivät kaiken minkä tämä pieni lapsikin. Kersa siis toimi eräänlaisena ”vetäjänä” ja oli yllättävää kuinka paljon liikettä mahtui siihen noin kolmeen minuuttiin jonka tämä videoklippi kesti. Ympäri pyörimistä niin seisten kuin lattiallakin, käsien ja jalkojen ojentelua, kierähdyksiä selin makuulta konttausasentoon etc. ja kun tiedetään kuinka liikkuvaista väkeä kolmevuotiaat ovat, aikuisille ei jäänyt yhtään hetkeä jossa he olisivat olleet tekemättä mitään joten tuo voisi olla aika hauska tapa harrastaa liikuntaa. Monasti kun se tahtoo olla veren maku suussa tehtäviä liikesarjoja joista liikunnallinen hauskuus on kaukana. Harmi vaan että ne jotka näitä kersoja tehtailevat, kuuluvat niihin jotka eivät päästä kersaansa lattialle liikkumaan eikä varsinkaan lattialle jossa ei ole 80mm vahvaa tuftex – mattoa tahi muuta helvetin pehmustetta ja tämä porukkahan on meille kaikille tuttu Pumpulikansa. Olisi näet hirvittävää jos pikku Jolariini Misteli kaatuisi ja heläyttäisi lanttunsa liikuntahallin kovaan parkettiin! Tai jos pikku Simppu Jadiel tössähtäisi perseelleen ja old - fashion -erityis – pehmo – pellava – vaippohin turahtanut paska leviäsi alaselkään ja nivustaipeiden kautta aina polviin saakka! Ei jumalauta sitä talkin ja merilevä-uutteen määrää mitä Jadielin arseen ja sen ympäristöön jouduttaisi käyttämään! Eikä pidä unohtaa että merilevä kuivattaa pikkuihmisten nahkaa jopa siinä määrin että kolmen kuukauden yhtäjaksoisen käytön jälkeen nämä muistuttavat jättikokoisia lompakoita, tietäisi merilevän käyttö sitä että sen jälkeen Jadielin arttua olisi kylvetettävä aloe vera – kylvyillä ja aloe verahan on aivan vitullisissa hinnoissa näinä synkeinä aikoina. Kyseinen baby-trainer – jumppa sopii näin ollen vain ja ainoastaan normaalien ihmisten kersoille ja heidän vanhemmilleen, mikäli jälkimmäiset jaksavat nostaa sen tonnisen perseensä ylös ja lähteä liikunnallisten ilojen pariin. Minulle sen sijaan kävisi ihan minkä kansalaisuuden ilo tahansa.

trainer
Halleluja ja Amen.


Ookke, jätän enemmät korahtelut sikseen koska eilisen poissaolo tietää sitä että lukulistalla on ihan sairaasti lukemattomia postauksia ja näyttipä siellä olevan julkaisemattomia kommenttejakin joista iso kiitos, niin lienee parasta että sukellan Paimentolan asioiden hoitamisen jälkeen Talag'h Malar'iin minkä jälkeen taidan lähteä metsästämään sitä bloody vaakaa. Vielä yksi juttu, ihan sen taki etten voi hillitä pääni sisällä kuuluvia ääniä, kehotan teitä kokeilemaan aamupuuron joukossa apppelsiinimarmeladia (2 teelusikallista lautasellista kohti) koska se on hyy-yy-yy-yyy-yyyyvääää.

Kaikille oikein mukavaa sunnuntaita ja muistakaa olla ihmisiksi.





read more

Todoist, Kukkaislasit ja lähes alaston tupakoitsija



Kiireisille ihmisille erittäin tärkeää Todoist - infoa, voiko kukkia hoitaa sydänkirurgien menetelmillä ja pakkasessa suoritettu respect – testi, näistä asioista on tämän päivän epistola tehty. Ensin Todoist'iin joka on mielestäni maailman paras arkeen liittyvien asioiden ja erilaisten projektien hallintaan tarkoitettu sovellus ihan jo pelkästään sen monipuolisuuden takia. Niin, ja mainittakoon se etten minä saa mitään näistä promo – jutuista vaan kaikki jäljempänä kerrottu on ihan omaa mielipidettä ja kokemuksiin perustuvaa faktaa. Todoist' in paras puoli on se että se toimii monella alustalla ja se että eri liittännäisten/app' sien avulla synkronointi käy kätevästi ja kun tähän lisää vielä jakamisen, kommentoinnin, muistutukset ja monet muut ominaisuudet, niin Todoist' in lisäksi ei tarvitse mitään muuta. Suosittelen eityisesti ihmisille jotka ovat osallisina projekteissa joissa on useampi ihminen ja jos Todoistin käyttöä ajatellaan vaikkapa harrastusten kannalta, niin esimerkiksi treeniohjelman jakaminen, muokkaaminen ja kommentoinnin avulla tapahtuva ajatusten vaihto sen oman personal trainer'in/vamentajan kanssa käy reaaliajassa ja juuri nämä ominaisuudet tekevät eri asioiden hoitamisesta ja hallinoimisesta helvetin helppoa.

Koska Todoistin käyttö onnistuu sekä tietokoneella ja älypuhelimella, en ihan heti keksi miten tätä voisi parantaa ja Todoist pitää sisällään myös minulle niin rakkaan Karman jonka avulla voi seurata näiden päivittäisten asioiden hoitamista, toisin sanoen sitä että oletko sinä saamaton velliperse vai teetkö sinä myös sen mitä olet luvannut tai suunnitellut. Voisin kirjoittaa push – ilmoituksista ja muista ominaisuuksista vaikka miten pitkään, mutta on parempi että käytte itse tutustumassa ja lataamassa ao. sovelluksen ja Todist' in löydät sekä Google Play'sta että Todoist'in omalta sivustolta. Mainittakoon vielä että kun sovelluksen lataa, niin se kannattaa saman tien päivittää premium – versioon koska silloin saat kaiken mahdollisen ja premium – version vuosittainen 28.99,- euron hinta on suorastaan naurettavan halpa ominaisuuksiin nähden joten hintakaan ei ole este tämän loistavan sovelluksen käytölle. Kaiken lisäksi Todoist on käyttäjän kannalta erittäin helppo ja yksinkertainen hallinnoitava/käytettävä joten ne jotka ajattelevat tälläisten sovellusten olevan hankalia käyttää, voin sanoa että asia ei ole suinkaan näin vaan kaikkien ominaisuuksien käyttö on äärimmäisen yksinkertaista. Painotan tähän loppuun vielä että tutustukaa tarkoin liittännäisiin, niin saatte Todoist' ista kaiken irti.

Sitten onkin aika sukeltaa aivan eri maailmaan joka on minulle vielä suht vieras ja se on maailma jossa eletään tällä hetkellä kriittisiä hetkiä. Nimittäin, toinen rakkaista juoruistani näyttäisi siltä että se kyrvähtää. Vettä se on saanut säännöllisesti mutta ei kuitenkaan liikaa, mullan pinta tuntuu kostealta mutta silti tuo perkeleen raakku näyttäis tekevän kuolemaan; lehtiä tippuu ja se näyttää jotenkin nääntyneeltä ja kaikki tämä alkoi muutamia päiviä sen jälkeen kun vaihdoin rakkaille kasveilleni mullat ja laitoin ne uusiin purkkeihin. Vaikka mä olen koittanut laulaa niille ja kuivuneiden lehtien nyppimiseen olen käyttänyt sydänkirurgien välineistöä *, niin mikään ei tunnu tehoavan ja missään nimessä ne eivät saa kylmää sillä kiitos järkyttävien pakkasten, neitsytkammioni lämpötila on ollut jo useamman päivän +25 asteen tienoilla joten tämänkään ei pitäisi olla syynä tähän painajaisia aiheuttavaan tilanteeseen.

* Kun käsittelen rakkaita kukkiani, minulla on päällä vihreät, puuvillaiset housut ja niin ikään vihreä takki jotka molemmat ovat muisto muutaman vuoden takaisesta hoitojaksosta jonka vietin eräässä suht tunnetussa lataamossa. Hullujen huoneen vaatteet ovat aika saatanan ilmavat ja tästä syystä mukavat käyttää mutta ne myös markkeeraavat leikkaussalin väen käyttämiä kuteita. Tosin en tiedä onko operoivilla lekureilla ne violetit vaatteet vai mitkä eikä minulla ole sen parempaa tietoa sairaalavaatteiden värikoodauksesta tai sen edustamasta hierarkiasta mutta se lienee kukkien hoitamisessa yks pimpaimen hailee. Minä en myöskään nypi kuolleita lehtiä koska historia on osoittanut etten osaa erottaa tarpeeksi kuollutta lehteä ja niinpä näiden nyppäysten seurauksena on ollut koko kukkasen lift off juuriltaan ja sehän ei ole hyvä asia se. Siksipä minulla on tätä tarkoitusta varten nro 10:n skalpelli ja jos jotakuta kiinnostaa mistä saa hyviä skalpelleja, niin Varmuusvarasto on hyvä paikka ja nyt kun kerran uteliaisuuttanne sinne suunnistatte, niin klikatkaapa sivua selviytyminen ja kas, avautuvassa listauksessa näette juurikin sellaisen pultsarinlakanan jota käytin taannoisten Space Socks 'ien valmistamiseen! Edellä mainittujen lisäksi kukkaoutfittiini kuuluu sellaiset mikroskoopeilla varustetut silmälasit ja kenkien virkaa toimittavat crocksit.

kakkulat
Kukkaislasit joilla naapurien kyttääminen on todella helppoa ja ao. silmalaseissa on lamput sivuilla joten ei haittaa vaikka naapurilla olisi valot sammutettuina sillä nuo pikku valonheittimet ovat todella kirkkaat!


Lopuksi pakkasiin ja ihmisten suhtaumiseen lämpötiloihin jotka laskevat -20 asteen kylmemmälle puolelle. Tein tänä aamuna testin, jossa aamukahvin juotuani menin parvekkeelle vetämään päivän ensimmäisen savukkeen pukeutuneena pelkkin boksereihin ja voi vittu mutta olipa kylmää kyytiä! Miksi tämä typerältä kuulostava testi? Koska ihmiset ja minä aivan erityisesti, ovat velliperseitä jotka valittavat joka asiasta ja nyt kun tätä meidän rakasta maatamme ovat koetelleet nämä pakkaset, niin mieleeni tulivat sotiemme veteraanit jotka joutuivat makaamaan tuntitolkulla hangessa jopa -40 asteen pakkasessa ja vaikka he eivät tätä tehneetkään pelkät bokserit jalassa, niin siitä huolimatta he tekivät sen ja yllään heillä oli todella surkeat varusteet. Paleltumia ja niiden aiheuttamia amputaatioita, kurjuutta, nälkää, kuolemaa ja kaikkea muuta heletillistä mitä kuvitella saattaa joten eiköhän minunkin olisi aika lopettaa se valitus jota olen uskollisesti tehnyt joka foorumilla ja joka blogissa jossa olen vieraillut. Ihan siitä syystä ettei minulla ole mitään syytä valittaa kylmistä keleistä jotka tosin ovat nyt – luojan kiitos – lauhtumaan päin. Tupakoidessani ajattelin tätä omaa mukavuuden haluani ja kaikkea sitä mistä en osaa olla kiitollinen ja se kuulkaa hävetti. Koitan olla parempi ja kiitollisempi ihminen täst' edespäin koska pientä ne ovat meidän arkipäiväiset murheet niiden todellisten murheiden rinnalla joita tässä maailmassa on aivan liikaa.

Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää perjantaita ja alkavaa loppuviikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi ja mitä minuun tulee, niin Todoist näyttää että tälle päivälle on kaksi tapaamista, kahdeksan kohdan ostoslista, pyykit, lakanoiden vaihto, imurointi, ruokalistan teko ja kevyhkö treeni.



read more

500. Epistola ja kolme päivää vanha 2 - vuotias

Tämä on 500. postaus joten nyt tulee hieman erilaista juttua kuin yleensä sillä mä haluan ensinnäkin kiittää teitä kaikkia jotka olette jaksaneet ja viitsineet pyörähtää täällä mun hikisellä Jurtallani josta käytettäköön täst' edespäin nimitystä Paimentola ja tämän(kin) termin takana on Polga, tuo eteläisen heimon kiistaton johtaja ja suuri esikuvani jolla on historian saatossa ollut jaa vähän hupaisia termejä jotka mä olen röyhkeästi ominut ja näistä termeistä mainittakoon teille kaikille tuttu Netin Suuret Syöverit ja tämän vuoden alussa esiintyneessä Polgan postauksessa ollut ”edessä on vänisemätön vuosi”. Siinä on sellainen määritelmä että mä räkätin sille täällä teltassani jopa siinä määrin että Isä Gabakeanalainen joka edustaa paimenien vanhimpia, tuli kysymään että on mulla kaikki okei.
Olen saanut paljon uusia ystäviä ja todella paljon apua teiltä kaikilta ja se on mun mielestä sellainen juttu joka vetää nöyräksi koska matkan varrella on ollut asioita joiden selvittäminen olisi ollut hyvin vaikeaa ilman teidän apuanne. Siitä iso kiitos. Mitä taasen ulkomaiseen lukijakuntaan tulee, niin kiitos teille kaikille ja erityisen iso kiitos venäläisille ja ukrainalaisille lukijoilleni joita käy päivittäin melko paljon kuten myös ison veden takaa eli yhdysvalloista.

Outo Paimen – blogi täytti 17. päivä kuluvaa kuuta kaksi vuotta ja näihin kahteen vuoteen mahtuu paljon, niin hieman surullisempiakin juttuja mutta myös paljon hyvää joista hyvin suuri osa on teidän ansiota. Mielenkiintoista on se kun tätä nykyistä vertaa edelliseen blogiin eli Järkkyneen Mielen Luostariin, niin taustalla (s-posti) oleva toiminta on paljon vilkkaampaa, myös pimeän puolen osalta ja tällä pimeällä puolella tarkoitan sitä teille näkymätöntä lukulistaani joka on sen verran outo ettei sitä ole tarkoitettu kuolevaisille, lähinnä sen takia että se koostuu mitä oudommista tietolähteistä tai tahoista jotka pitävät yllä näitä ei niin tavallisiin asioihin keskittyviä haku/uutispalveluja. Mietin tässä taannoin että ryhtyisinkö jotenkin muuttamaan tämän blogini sisältöä mutta tulin siihen tulokseen että se jääköön. Ajattelin näet että alan julkaisemaan enemmän henk.koht. videomateriaalia mutta koska minä olen minä ja palveluita tarjoavilla tahoilla kuten Y-putkella on omat sääntönsä siitä mitä saa julkaista, niin se ei yksinkertaisesti onnistu. En näet ole unohtanut sitä palapeliä joka koostuisi omasta kropastani mutta sen palapelin edistyminen on näitä asioita mitä ei saa julkaista koska paljaalle pinnalle on aika kovat rajoitukset ja tähän samaan kategoriaan voidaan lukea myös taannoin (50v. Synttäreille) lupaamani twerkkaus – video, olkoonkin että selkäni on siinä kunnossa että videosta olisi tullut twerkkauksen irvikuva mutta suurin syy on se etti mulla olisi pysynyt bokserit päällä koska minä nyt satun suosimaan sellaisia vaatteita joiden kuminauha ei jätä ihoon punaista rantua.

Rankin suunnittelemani video oli tutkimusmatka kehoni sisään ja se kyllä voisi olla sellainen jonka voisin tehdäkin, sillä satun omistamaan putkistojen kunnon tarkistamiseen käytettävän kameran jonka (täysin hygieeninen, se kloorataan käytön jälkeen) kamera ja kameran olennaisena osana oleva, 4,5 metriä pitkä kaapeli ovat tarpeeksi ohuita että saisin tungettua koko helvetin kaapelin nielustani sisään. Näksittepähän millaista on vanhan paimenen suolisto ja tätä ajatusta voidaan kehittää vieläpä niin, että mä kirjoitan pikku paperilappusille ”opastekylttejä” jotka mä sitten nielen ja nämä kyltit toimisivat hienoina oppaina matkalla ruokatorvesta kohti uhkaavana häämöttävää persereikää. Minulla näet on kyky painella elimistöni sisällä olevia, sinne kuulumattomia esineitä ja papereita ihan miten vaan ja siksipä näiden opastekylttien kohdentaminen ei tulisi tuottamaan minkäänlaista tuskaa tai ongelmaa. Toinen vaihtoehto olisi tutkimusmatka nenästä aivoihin mutta se pitänee hylätä koska määränpäässä ei ole mitään nähtävää.

Jos tässä nyt jotain listaisi niin se taitaa käydä helpoiten siten että koitan ilmiinnyttää tähän rss – syötteen via Feeder Ninja  jossa aivan tekstin yläpuolella, vasemmalla olevaa - - -  merkkiä klikkaamalla  myös ne uudet tai muuten tietämättömät lukijat pääsevät seuraamaan niitä blogeja jotka ovat lukulistallani jo senkin takia että ne nyt sattuvat olemaan maailman parhaita. Kyseinen syöte ei toimi niinkuin toivoin sillä se päivittyy vain sivun mukaan ja koska lukulistani on gadget – muodossa sivun sisällä, se ei näytä listausta kokonaisuudessaan mutta parempi edes näin koska te listalla olevat olette niin hyviä tyyppejä että haluan saada teidät paremmin näkyville, olkoonkin että samaiseen osoitteeseen pääsee sivun oikeassa sivupalkissa olevaa Talag'h Malaria klikkaamalla.



Tämä on vähän hämmentävää koska olisi niin paljon sanottavaa ja linkitettävää mutta tästä tulisi aivan helvetin pitkä ja pelkkiä linkkejä täynnä oleva postaus, niin toivon että te ymmärrätte miksi tämä jää linkitysten osalta tekemättä. Taannoin juhlittiin 150.000 rajaa ja kiitos teidän, kohta ollaan seuraavalla kymmenellä tuhannella ja kun tässä ei ole mitään lopettamiseen tähtääviä ajatuksia, niin käviin eilen rustaamassa koodia myös arkiston osalta lähinnä sen takia että siinä on oletuksena 500 postausta mutta kun määrää voidaan nostaa lähes rajattomasti, niin nyt siellä on rajana 900 postausta joten tulevat postaukset löytyvät jatkossakin arkiston uumenista.

Tuhannesti kiitos kaikille vielä kerran ja pyrin uudistamaan lukulistaani tässä lähipäivinä minkä johdosta esitänkin pyynnön muutamalle bloginsa vain kutsutuille lukijoille pitävänä ja se on se että (koska muutama on pyytänyt etten tekisi näin) olisiko mitenkään mahdollista jos lisäisin ne teidän bloginne lukulistaani koska ne nyt kuitenkin ovat sellaisia jotka ovat rajoitettuja. Näin siksi että minulta jää luokattoman usein lukematta teidän postauksianne koska en ole aina samalla selaimella liikkeellä ja minulla ei ole kuin yhdessä selaimessa tallessa nämä osoitteet. Helpottaisi meinaten todella paljon blogienne seuraamista mikäli sallisitte tämän muutoksen.
knowing

Oikein hyvää keskiviikkoa koko tundralle ja satunnaisille matkaajille, nauttikaa talvisesta vaikkakin jessuksen kylmästä päivästä ja muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Saamaton? No worries, GFYS - tekniikka pelastaa sinut ja päiväsi!

Rakkaat lapset. Minä tuon valoa teidän elämäänne kertomalla aivan järjettömän hienosta GFYS – tekniikasta (go fuck yourself) jolla jokainen saa helposti sen tonnisen perseensä irti seireenin lailla kiinni pitävän sohvan syleilystä ja se toimii näin: Otatte sen pikku älypuhelimenne kätöseen, klikkaatte sieltä auki äänitallentimen ja alatte ladella niin törkeää vittuilua kuin vain ikinä kykenette. Havaitsin että viiden minuutin jakso joka toistuu automaattisesti, on kaikista paras ja muistakaa että mitä törkeämpää ja sen henkilökohtaisempaa vittuilu on, sen paremmin se tepsii. Kun olette saaneet rienaavat sananne tallennettua ja asetettua toistojaksot, asennatte sen puhelimenne niin hankalaan paikkaan ja niin hyvin kiinni/hankalasti pois saatavaksi että siihen menee vähintään kymmenen minuuttia tai mieluummin pidempään. Tämän tehtyänne menette tapanne mukaan siihen sohvalle makailemaan mutta voin lyödä vaikka vetoa, että te ette kykene olemaan siinä kovinkaan kauaa sillä katon rajasta, kirjahyllyn päällä olevasta ja vähän saatanan lujaa kiinni ruuvatun laatikon uumenista kuuluu kovalla äänellä teidän oma äänenne joka suoltaa niin törkeää tekstiä että teidän tekee mieli vetää puhelintanne turpaan.

Koska puhelimesta kuuluvan rienauksen yhteydessä luetellaan lähes taukoamatta teidän tekemättömiä töitänne, teillä ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä tekemään töitä koska puhelimen saaminen katonrajasta sijaitsevasta vankilasta on paljon hankalampaa. Jotta teille avautuisi paremmin mitä tarkoitan, laitan tähän tekstimuodossa oman henkilökohtaisen vittuiluni johon turvauduin että sain tehdyksi muutaman hyödyllisen jutun kuten ne että pesin kaksi koneellista pyykkiä, lajittelin paperit kronologiseen järjestykseen ja arkistoin ne mappeihin, tein itselleni kunnon ruokaa pitkästä aikaa, imuroin, esitin kukkasilleni revyy-tyyppisen tanssiesityksen koska ne pitävät siitä aivan kuten kerroin joku aika sitten ilmestyneen postauksen lopussa eikä tässä vielä kaikki, vaan tein myös karvapäivityksen joka kohdistui tällä kertaa noin puoli metriä ylemmistä hengitysaukoista alaspäin elikkäs pikku pepukkaiseni etupuolelle mi lärväkkeenä tunnetaan.
Mutta nyt siihen puhelimeeni ja vittuiluun jonka tein minaret -stylellä eli käytin samanlaista äänenpainoa ja sävelkulkua mitä olette tottuneet kuulemaan niistä tötteröistä jotka yleensä sijaitsevat sen kupolimaisen rakennuksen sivustalla.

Saatanan lorttoperse. Jätkä makaa sohvalla ku lahna eikä tee mitään. Voi vittu mikä paskanakkeli. Toiset tuolla painaa duunia pakkasessa ja sä vaan pitelet munias ja valitat kun ei mikään huvita. Turpaan tollasta mulkkua pitäis vetää...ei jumalauta että olet onneton tyyppi. Koita nyt nostaa se laardipersees siitä sohvalta ja tee jotain, sulla on pyykkejä pesemättä eikä varmaan ois pahitteeks jos näyttäisit imuria tälle helvetin kanikopille. Miten voi joku olla noin saamaton asshole? Sitä ollaan niin äijää ja mesotaan pitkin nettiä mutta sitten kun pitäis jotain tehdä niin munien puristeluksihan se menee...ei kiesus että olet täysin turha tapaus ja jos äites ois aikoinaan tehnyt viisaasti, niin se ois tappanut suht kehtoon koska ei tuollaisesta velliperseestä ole eläjäksi...”

Tälläistä ja paljon törkeämpää kun kuuntelee hetken aikaa niin pakkohan siinä on tehdä jotain ja koska puhelimeni oli todella vittumaisessa paikassa sekä erittäin hyvin suojattu (vanerikotelo joka oli ruuvasin kirjahyllyyn kiinni ihan sairaan monella ruuvilla), niin sen irroittaminen oli paljon työläämpää kuin varsinaisten töiden tekeminen.
Yksi vähän hauskempi tilanne sattui kun minut synnyttänyt nainen sattui soittamaan kakkospuhelimeeni jota käytän yleensä pyramideilla ollessani, ja ihmetteli että mikä mahtaa olla meininki residenssissäni kun taustalta kuuluu hysteerisen kovalla äänellä huudeltua vittuilua johon minä vastaan vähintään yhtä törkeällä tavalla tappouhkauksia myöten. Jouduin selittämään että tappelen itseni kanssa ja vedän itseäni kohta turpaan jos vittuilu ei lopu ja tämä oli asia joka ei meinannut mennä äitimuorille oikein jakeluun. Erikoisinta oli kenties se että hän ihmetteli sitä miten viitsin kuunnella moista tekstiä ja miten on mahdollista että puhun hänen kanssaan vaikka hän kuulee aivan selvästi että järjetön karjuntani kuuluu jostain taaempaa, ikäänkuin toisesta huoneesta. Viidentoista minuutin jälkeen luovutin koska havaitsin ettei vanhalle ihmiselle mennyt jakeluun se että nykyaikana voi vittuilla itselleen ihan livenä vaikka puhuukin rakkaan äitinsä kanssa. Vielä kun erehdyin mainitsemaan termin multitask, niin eikö hääp kysy että miksi minulla on multaa taskussa ja siinäpä se olikin kuulkaa sellainen aihe josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Onneksi sain hänet tajuamaan melko nopeasti että multaa oli lennähtänyt taskuuni taannoisen kukkaoperaation yhteydessä kun vaihdoin raakuilleni mullat ja koska tämä selitys tuntui häntä tyydyttävän, en ryhtynyt selittämään sen tarkemmin mitä ao. termillä tarkoitetaan.

cellphone
Totta.

Enivei, tämä itsensä rienaaminen tuntuisi olevan yksi tehokkaimpia keinoja saada hanuri irti sohvasta ja vieläpä tavalla joka johtaa toivottuun lopputulokseen eli töiden tekemiseen. Varoituksen sana kuitenkin niille jotka aikovat kokeilla tätä metodia, teidän tulee varautua perheenne (mikäli sellaista on) reaktioihin ja muistakaa myös tsekata etteivät tuuletusikkunat ole auki sillä naapurit ovat tänä päivänä paljon ärhäkkäämpiä ilmoittamaan hulluista kuin sukulaiset/oma perhe mikä lienee täysin ymmärrettävää.

Kaikille oikein hyvää tiistaita ja tietäkää että vanhan kansan mukaan tänään on päivä jolloin karhu kääntää kylkeä. Kansanviisaus josta mulla ei ole mitään helvetin käsitystä mutta lieneekö tuo tarkoittavan että kevättä kohti ollaan menossa ja sehän on mielettömän iloinen asia koska tämän kesän bikinimuoti tulee olemaan naru – naru. Siis kirjaimellisesti. Näin olen kuullut ja minen kuule koskaan väärin. En ainakaan silloin jos mun molemmat kuulolaitteeni on päällä.


Ps. Muistakaa olla myös ihmisiksi. Naapureista kun ei koskaan tiedä.
read more

DIY: Space Socks

Nyt on omistamallani Paimen Useless Innovations 'illa tarjota teille kaikille ulkoilusta pitäville sellainen ihme ettei joka ei jätä ketään kylmäksi. Kyseessä ei ole sen enempää eikä vähempää kuin DIY -periaatteella tehdyt sukat joiden materiaalina on käytetty jokaisessa ensiapupakkauksessa olevaa pultsarin lakanaa joka on tarkemmin sanottuna se folio johon hypotermiasta kärsivä henkilö kiedotaan. Daa, koska tykkään käyttää lenkkareita ympäri vuoden mutta joiden lämpöominaisuudet eivät tunnetusti ole mitkään hyvät, ajattelin kokeilla josko tästä heijastavasta materiaalista olisi apua ja olihan siitä. Kahden tunnin mittaisen kokeen aikana varpaita ei palellut yhtään ja se on aika hyvin kun ottaa huomioon että sukat tehtiin minulle tunnusomaisella mieluummin minuutissa valmista – periaatteen mukaisesti. Hieman enemmän niihin meni kyllä aikaa ja koska minä en osaa ommella, käytin saumakohtien kiinnittämiseen liimaa. Sellaista elastista joka kestää pakkasta mutta kuivuu suht nopeasti. Mallien valmistus oli helppoa; lakana leväälleen lattialle ja sen päälle varrelliset villasukat ja eikun piirtämään. Ensimmäiset menivät roskiin koska tein niistä liian pienet, jalan koosta ja muodosta riippuen foliosukkien ääriviivat, ts. leikkausrajat tulee olla noin 5 senttimetriä isommat kuin mallina toimivien villasukkien sen takia että siinä tulee huomioitua jalkaterän leveys + sauman vaatima osuus. Kumpaakin sukkaa varten tarvitset kaksi kappaletta joiden koko määriytyy sen mukaan minkä kokoinen jalka on ja kuinka suuri tai "väljä" mallina toimiva villasukka on. Kokeilemalla pääset parhaaseen lopputulokseen koska ensiapulaukun sisältämässä foliolakanassa riittää kokoa muutamaan harjoituskappaaleeseenkin.

Vituttaa ettei minulla ole kuvaa niistä ja tämä johtuu siitä että unohdin ne kaverilleni jolle esittelin niitä aiemmin tänään kun poikkesin hänen luonaan. Ovathan nuo aika rumat ja ryppyisen näköiset enkä tiedä kauanko ne kestävät mutta ideana varsin toimivat ja olenkin ajatellut että kokeilen samaa tekniikkaa myös hansikkaiden osalta, nämä foliohanskat voisivat olla hyvät esim. villasormikkaiden alla koska ne pitävät ensinnäkin tuulta joka yleensä on se pahin vihollinen ja toisekseen ne ovat niin ohuet etteivät ne juuri vie tilaa. Lisäksi minun tulisi oppia kärsivällisemmäksi kuin mitä nyt olen mutta kun näitä mottipäisiä ja omituisia päähänpistoja tulee, niin se toteutuksen riemu on jotain sellaista mitä en oikein kykene hallitsemaan. Luojan kiitos että tämä kielteinen ominaisuus liittyy näihin ihme kokeiluihin eikä koske niin kovin paljon muuta tekemistäni ja ammattiini kuuluvia töitä tehdessäni tätä ei esiinny lainkaan mistä iso kiitos Korkeimille Voimille. Enivei, en väitä että olen keksinnön isä koska näitä folio – ja muita kylmän alan työskenteleyyn tarkoitettuja hansikkaita on huru mycket joista kenties parhaimpana esimerkkinä akkukäyttöiset, lämpövastuksilla varustetut hanskat joiden markkinahinta on tänä päivänä about 250,- euroa. Foliosukat ovat kuitenkin helppo valmistaa ja uskonpa että jokaiselta myös löytyy myös ensiapulaukku jossa on kyseinen riepu, niin ei muuta kuin sukkia tekemään. Jos joku nyt ajattelee että sitten ei ole enää sitä tuikitärkeää pultsarinlakanaa, niin sitä voi ihan rauhassa muistella koska sitä on viimeksi tarvittu (never) ja kun ajatellaan että uuden ensiapulaukun varusteineen saa muutamalla kympillä, niin tokkopa tuo hankinta kovin suurta kassavajetta tekee. Kirottua on se ettei mulla ole kuvaa, olisin niin halunnut näyttää teille ne rapinasukat jotka kiiltelevät kuin saatanat mutta jotka ovat myös erittäin lämpimät. Ihmettelempä muuten että miksei markkinoilla ole myynnissä enemmälti takkeja joiden sisävuorina olisi käytetty ao. materiaalia koska se mahdollistaisi ohuemmat ja liikkuvuutta helpottavammat mallit. Nykyisellään kun panostetaan enemmänkin paksuuteen ja vielä kun useimmat takit ovat erittäin herkkiä syttymään, niin ulkoilukäyttöä ja esim. nuotion ääressä istuskelua/makkaran paistamista ajatellen nämä takit ovat suorastaan kuoleman loukkuja. Keinokuitua jonka sisällä on untuvaa – kas siinäpä jokaisen itsensä polttajan unelma!

science
Mad Science vai Sad Miens?


Kaiken hyvän lisäksi foliohanskat suojaavat valtiolliselta tiedustelulta koska jos epäilee että kansallinen turvallisuus skannaa ajatuksia, voidaan kädet nostaa ohimoille ja suojautua näin päätä peilaavilta X-, D-, K- ja muilta rayilta. Jos on tarpeeksi notkea, sama voidaan tehdä myös sukilla ja kun sukkia ja hansikkaita käytetään yhdessä, saadaan aikaan tuplasuojaus ja päätä ronkkivat valtiolliset hakkerit vetävät vesiperän elikkäs water backin tai tail endin, ihan sama kumpaa termiä käyttää.


Tässä ilouutinen tälle illalle ja kaikille oikein hyvää maanantaita sekä alkavaa viikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi ja muistakaa myös että mikäli haluatte tietää lisää universaaleista salaisuuksista, ihme kokeiluista ja vähintäänkin kyseenalaisista metodeista, on tämä minun hikinen pikku Jurttani juuri teitä varten.


Ps. Halauan osoittaa mitä suurimmat kiitokset kaikille teille jotka vastasitte eiliseen kyselyyn.
read more

Naisen mieli: Viisi vaihtoehtoista syntiä - kumpi on pahempi?

Kävimme viime yönä herra Komulaisen kanssa mielenkiintoisen väittelyn joka koski naisen mieltä tai jos ei oteta lukuun paria eriävyyttä, niin paremminkin pohdimme sitä että miten naisen mieli toimii. Tunnustettakoon että herra Komulaisella oli henkinen yliote, sillä tomumajaani ravistelevan vatsataudin takia en kyennyt vastaamaan herra Komulaisen mielipuolisiin arvailuihin tavalla jolla olisin halunnut ja niinpä pohdinta oli lähinnä herra Komulaisen monologia jota jouduin pakostakin kuuntelemaan. Tietämättömille tiedoksi että herra Komulainen ei suinkaan ole mikään elävä ihminen, vaan hän on yksi kuudestatoista sivupersoonastani ja hän on jostain syystä ollut tällä kaudella varsin paljon äänessä. Ennen valta-asemaa piti herra Andersson, tuo sosiaalidemokraatteihin kuuluva ja pahasti alkoholisoitunut, Juvalta kotoisin oleva kaivinkoneen kuljettaja joka ei omasta mielestään ollut sen enempää eikä vähempää kuin itsensä Napoleonin reinkarnaatio ja piti sen tähden päässään pannumyssyä jonka hän huolellisesti asetti poikittain kuulaansa nähden jotta se näyttäisi mahdollisimman paljon Napoleonin lakilta vai mikä lienee tämän päähineen oikea nimi.

Herra Komulainen taasen, joka edustaa hiljaista kirjastomiestä Jyväskylän maalaiskunnasta, on paljon maltillisempi ja vaikka hänen tapansa puhua äärettömän hiljaa toisinaan ärsyttääkin, on hän huomattavasti mukavampi keskustelukumppani kuin Mr. Andersson. Palatkaamme viime yön pohdintoihin jossa koitimme herra Komulaisen kanssa arvuutella kumman kaa – periaatteen mukaisesti että kumpi miehen synneistä tekemistä on pahempi ja miten nainen näihin synteihin suhtautuu. Selventääkseni tätä, listaan seuraavaksi muutaman synnin jotta pääsette kärryille mistä on kyse. Oletuksena on että synnit tehdään parisuhteessa.

1. Se että mies on alkoholisti vai se että mies pettää parhaan ystävättären kanssa?

2. Se että mies toisinaan häipyy viikoksi ilmoittamatta itsestään mitään vai se että mies tuo alkoholismiin taipuvaisia ystäviään kotiin ja dokaa näiden kanssa koko viikonlopun?

3. Se että mies jättää vaimonsa huomiotta kutsuilla jonne pariskunta on yhdessä kutsuttu vai se että mies – vaikka kyse on naisen uraa ajatellen tärkeästä tilaisuudesta – ei lähde tilaisuuteen vaan jää mieluummin kotiin?

4. Se että miehen viettämä kaksoiselämä, jota hän on harjoittanut jo useamman vuoden, paljastuu vai se että mies on käynyt steriloimassa itsensä täysin salaa vaikka pariskunnan yhteinen sopimus on hankkia lapsia joita on yritetty tehdä jo muutaman vuoden eikä mies suostu lääkärin tarkastukseen joka tähtää lapsettomuuden selvittämiseen?

5. Se että mies hakkaa pariskunnan yhteisen tuttavapariskunnan miehen koska tämä on loukannut hänen naistaan vai se että mies ei noteeraa koko tapausta vaikka nainen tästä selvästi kärsii?


Tässä vain muutama koska nämä surveyt ei oe oikein ottaneet tuulta siipiensä alle. Me näet kävimme yhdessä herra Komulaisen kanssa 137 eri kohtaa sisältävän listan läpi joissa 38:ssa kohdassa olimme eri mieltä siitä kuinka naisen pää toimii. Yllä mainitut viisi kohtaa laitoin sen takia että niiden tiimoilta käytiin kiivaimmat väittelyt joita ei helpottanut yhtään se että herra Komulainen vaati kamomillateetä joka väittelyn yhteydessä ja tässä firmassahan ei teetä juoda. Sain siitä tarpeekseni kun palvelin Suomen Raskaassa joka siihen maailman aikaan oli vielä raskas, nythän kyseinen laitos tunnetaan paremminkin tyttölyseon nimellä ja tällä en tarkoita naisten osallisuutta vaan niitä löysäilyjä ja helpotuksia mitä palvelukseen on näiden vuosien aikana tullut. Kuulin niinkin järkyttävän uutisen että nykyään ei saa mettäkeikkojen jälkeen lähteä suoraan lomille koska väsyneenä matkustaminen/autolla ajaminen on vaarallista. Mielenkiintoista miten sotatilanteessa tätä säädöstä tullaan noudattamaan koska oletusarvoisesti sota ei tunne kahvi-, ruoka- eikä viikkolepotaukoja vaan sotaa käydään 24h/7.

pills
Usein esitetty kysymys niiltä, jotka eivät tiedä sitä että minulla hieman jyrisee ihan luonnostaan, ilman mitään lisäaineita.

Tänään aloitin myös Spartalaisen listan ja tämä Spartalainen menetelmähän on sellainen jossa edellisen päivän iltana tehdään lista seuraavan päivän töistä joista ei luisteta minkäänlaisen tekosyyn perusteella ja koska ajattelin aloittaa realistisesti, oma Spartalainen listani sisältää kuusi tämän päivän aikana tehtävää työtä tai suoritetta joista olen jo ensimmäisen tehnytkin. Viisi jäljellä joista isoimpana kylpyhuoneen lattiasta kattoon käsittävä pesu. Homma helpottaa huomattavasti sisareni vinkkaama Universal Stone jota ostin eilen Valoa Taittavasta Kolmiosta hintaan 16,- euroa ja rapiat. Jumalauta mitä ainetta! Mukana tulee kaksi sientä ja itse aine joka on kovahkoa, valkoista massaa ja jota hieraistaan kostutetulla sienellä minkä jälkeen sienellä hinkataan niin kaakelit kuin rosteripinnatkin ja voin kertoa että pinnoista ei tule puhtaat eikä kiiltävät, vaan niistä tulee naurettavan puhtaat ja kiiltävät. Testasin ainetta eilisen aikana ensin kylpyhuoneen lavuaariin, joskin liian kuivalla sienellä ja homma pitää tehdä tänään uusiksi mutta testattuani ainetta tiskipöytään jonkun verran märemmällä sienellä (aine vaahtoaa), niin en voinut kuin ihmetellä. Poissa olivat kaikki edellisen asukkaan jättämät, todella sitkeässä olevat tahrat ja kalkkisaostumat ja tiskipöytä näytti kuin pakasta vedetyltä. Ihan siis aikuisten oikeasti ja tästä aineesta on kuulemma vieläkin parempi versio nimeltään All Tip Top sillä se toimii paremmin kromipinnoille mutta valitettavasti tämä tuote on hävinnyt mm. Valoa Taittavasta Komiosta josta sitä ennen sai.

Tällaistä siis tälle aamulle. Oikeastaan minä olen vanhaa termistöä käyttääkseni tisurissa eli vahdissa koska odottelen erästä tietoa koska sen saavuttua tulee uutta tekstiä, sitä josta jo mainitsinkin tässä Jumalattaria, Gurua ja Jurtan naisia käsittelevässä postauksessani.

Ennen kuin lopetan, niin herra Komulainen lähettää terveisiä teille kaikille ja omalta osaltani haluan toivottaa teille mitä parhainta sunnuntaita ja muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins