Tuulihatut, Naan, Dave Hax ja Ann Reardon

Tuulihatut

Maailmassa on kaksi asiaa jossa ei pidä kiirehtiä joista ensimmäinen on rakastelu ja toinen on tuulihattutaikinan jäähdyttäminen ennen kuin siihen lisätään kananmunat. Näissä jos kiirehtii, niin tapahtuu sellainen ilmiö että ensimmäisessä se laskee ennen kuin se on edes ehtinyt kunnolla nousemaan ja jälkimmäisessä nousemista ei tapahdu lainkaan eikä näin ollen kummastakaan hommasta tule muuta kuin negatiivista palautetta. Voin tunnustaa että olen kokenut molemmat nöyryytykset joista jälkimmäinen tapahtui eilen kun yritin valmistaa elämäni ensimmäisiä tuulihattuja. Koska mä olen fanaattinen MasterChef Australian, MasterChef USA:n ja MasterChef Juniorin seuraaja, olen tuijottanut näitä sarjoja silmät vereslihalla niin Ylen verolaatikosta kuin Netistäkin ja oppinut sen että tuulihattutaikinan pitää jäähtyä ennen kuin siihen lisätään ne kanan mulkeroiset tai muuten käy niin että taikinasta tulee liian löysää ja se lässähtää.

No, eilen pääsi käymään niin että systerin, joka toimii mentorinani, silmä vältti hänen omien kiireidensä takia ja minä kireiden aikataulujen miehenä päätin että minäpä vähän joudutan tätä hommaa ja jäähdytän taikinan siten että laitan taikinakattilan kylmään vesihauteeseen. Operaatio onnistui hyvin sillä taikina oli tuota pikaa kuin frigidin syli ja totesin että näinhän tämä homma tehdään! Lisäsin kananmunat ja taikinasta näytti tulevan osavan näköistä, tosin hieman jäykähköä mutta minä onnittelin itseäni että nytpä onkin sellaista taikinaa joka ei taatusti lässähdä. Taikina pursotuspussiin, osava tylla päähän ja eikun pursottelemaan sopivan kokoisia kasoja joiden koon päättelin ohjeesta jonka mukaan niistä saa sopivia kahden teelusikan avulla. Lusikat hylkäsin juuri tämän kireät aikataulut – metodini takia, tuumasin ettei minulla ole aikaa lääppiä ja läpytellä kökköjä millään helvetin lusikoilla kun se kerran (ammatilaisiltakin) onnistuu pursotuspussin avulla. Niinhän se onnistuikin, ensimmäinen pellinen mutta toisen pellillisen alkuvaiheessa kuului epämääräistä rutinaa ja koko saatanan pursotuspussin kylki repesi. Vikahan ei tietenkään ollut minussa joka puristin pussia sormet valkoisena vaan sen kirotun halvan, mistä lie tarjouksesta ostetun pursotuspussin joka ei kestä miehistä leipomista. Tässä vaiheessa sisareni palasi asioiltaan ja jos katse voisi tappaa, niin tätä tekstiä kirjoittaisi joku perikunnasta. Luultavasti Valkyria koska muuta perikuntaa ei ole.

Meme jossa teksti " Breakroom microwave breaks while cooking frozen dinner - fully cooked"

Loput taikinat oli sitten pakko taputella lusikkametodilla jonka kylläkin muunsin veitsimetodiksi sillä kahden voiveitsen avulla homma sujui paljon paremmin. Pallerot uuniin ja voi sitä pettymystä kun ne eivät nousseet! Vitutti oikein tosissaan koska leipurinkerma, joka oli tarkoitettu niiden sisään, onnistui ihan nappiin ja tuli muuten todistettua että itse tehty on paljon parempaa kuin se esanssijauheesta valmistettu paska. Pikku tuulihattuni jäivät noin perseläven kokoisiksi palleroiksi jota sitten illalla imuroin naamaani sillä tapaa että dippasin tuulihattuja suoraan leipurinkerma – astiaan ja hyrisin katkeraa tyytyväisyyttäni. Katkeraa siksi että niistä ei tullut sellaisia kuin halusin mutta tyytyväisyyttäni siksi että ne maistuivat (leipurinkerma varsinkin) ihan sairaan hyviltä.


Naan leivät

Leivontasession ”I'm so happy” - osio, ilman minkäänlaisia vaikeuksia, oli ehdottomasti Naan leipien onnistuminen 110%:sesti niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Minullahan on kaikkien markkinoilla olevien leipien kanssa se ongelma että ne ovat aivan liian pieniä koska niiden päälle ei saa laitettua tarpeeksi paljon lihaa, juustoa , salaattia, makkaraa, kinkkua, tomaattia, kurkkuja, jalopenoja, sipulia ja kaikkea sitä mitä jokaiseen kunnolliseen leipään kuuluu. Onhan markkinoilla näitä meksikolaisen keittiön läpysköitä jotka kyllä ovat hyviä mutta ei niitä jaksa syödä loputtomiin. Nyt on sekin onglema ratkennut sillä Naan leivistä saa kaulittua juuri sopivan kokoisia ( kolme - neljä per paistopelti) ja koska ne ovat ohuita, pääosissa ovat ne päällä olevat jumalaiset jutut eli oikeastaan kaikki mitä kaupasta löytyy. Tein leivät seuraavan ohjeen mukaan joka on todella simppeli ja näin ollen nopea mikä on erittäin tärkeää silloin kun samassa lauseessa mainitaan meikäläinen ja ruoka. Tässä tämä ohje:

Valmistusaineet:
2 dl maitoa
2 dl turkkilaista jogurttia
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
50 g voita (sulatettuna)

Voiteluun:
30 g voita (sulatettuna, kuinkas muutenkaan)

Valmistusohje:
Liuota kädenlämpöiseen jogurtti-maitoseokseen hiiva, suola ja sokeri. Lisää jauhot sekoittaen ja lopuksi voisula. Peitä leivinliinallla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikinaa 12 osaan (riippuu siitä kuinka ohuita haluat tehdä, itse ajoin taikinan 15 osaan) jauhotetulla pöydällä. Taputtele (tai kaulitse pöydällä) 4 palaa puhtaalle pellille (älä käytä leivinpaperia) noin 2- 3 mm:n paksuisiksi levyiksi.

Paista heti 275 asteessa uunin yläosassa 5 -7 minuuttia (itse paistoin keskiosassa koska yläosassa ne meinasivat palaa reunoilta ja keskiosassa leivät näki paremmin joten kontrollointi oli helpompaa eikä tämä vaikuta kovinkaan paljon paistoaikaan). Kauli ensimmäisten leipien paistuessa pöydällä seuraavat neljä leipää ja siirrä ne kuumalle, uunista otetulle pellille jolloin niiden paistoaika on hieman lyhyempi. Voitele leivät heti paistamisen jälkeen ja peitä ne liinalla.

Leivinpaperia ei voi käyttää koska se ei kestä 275 asteen lämpöä ja sen mitä tutkin, niin aika moni leivinpaperivalmistaja ilmoittaa kestoksi 230 astetta mutta tämä ei ole ongelma sillä kevyesti jauhotettuina (sii todella kevyesti) leivät eivät suinkaan tartu/pala peltiin kiinni. Itse asiassa minkäänlaista tarttumista ei tapahdu ja leivät voi uunista otettaessa liu'uttaa tarjottimelle tai kasata lautaselle ongelmitta.
Näitä kannattaa tehdä jo pelkästään sen takia että ne ovat erittäin vaivattomia valmistaa ja makukin on kohdillaan. Leivistä tulee pinnaltaan rapeita mutta niistä ei suinkaan tule mitään kovia koppuroita koska ne voitelun takia (ilmeisesti?) säilyttävät taipuisuutensa, joskaan ei niitä rullalle saa mutta kummiskin. Kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan.


Dave Hax ja Ann Reardon

Tässä on kaksi sellaista joihin kannattaa tutustua ja Davesta olen aiemmin jo kertonutkin Japanilaisten terveisten yhteydessä ja Daven kautta, joka on innovaattori ja DIY – mies vailla vertaa, löysin Ann Reardonin  ja rakastuin heti. Syyn tiedätte kun käytte katsomassa mitä hänellä on tarjolla. Davesta halusin kertoa sen tähden että mukäli joku tuntee ettei ole oikein tekemistä, niin Daven luota sitä löytyy. Kaikkea taivaan ja maan väliltä ja kun on aikansa huhkinut Daven juttujen kanssa, voikin siirtyä Ann:in luokse joka muuten juuri nousi meidän paimenten suosikiksi elikkäs ykkösnaiseksi. Tie paimenten sydänten kun käy Makeiden Viettelysten kautta.

Suklaaseen dipattu tuore mansikka
Mmmmhhh....

Hyvää tiistaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.

Ps. Oli muuten 395 postaus!



20 kommenttia :

  1. Tuota naan-leipää vois kyllä kokeilla! Ja se on hyvä, etten oo tienny tuulihattujen teon olevan tuollaista tiedettä... oon tehny niitä vaan jotenkin ja aina on nousseet. Enempi oon ollu hädissäni siitä, ettei vaan kukaan apuleipuri avaa sitä uuninluukkua kriittisessä vaiheessa, kun siitä niin kovasti aina varoitellaan.
    Leipurinkerma on ihan outo mulle, lehmänkermalla oon pärjänny...

    VastaaPoista
  2. Naanit on tosi hyviä ja tykkään kun ne eivät ole liian paksuja. Taikina meinaten kohoaa uunissa jonkun verran eli ne kannattaa kaulita todella ohuiksi tai muuten niistä tulee liian paksuja läpysköitä. Uuninluukun aukaisussa on just se lässähtämisen vaara mutta jos kanamunat lisää liian kuumaan taikinaan, se juoksettuu ja taikinasta tulee liian löysää. Opiskelin asiaa vielä myöhemmin illalla ja eräällä kondiittorisivustolla kerrottiin ettei sitä taikinaa jäähdytetä kuin vähän, ei siis missään nimessä kylmäksi tai käy kuten mulle.

    Tässä on leipurinkerman yks ohje, itse käytin vain yhden vanilijatangon siemenet ja kerma maistui todella vaniljialta joten tuo taitaa olla respakohtainen juttu koska en tehnyt tällä respalla (jonka kävin hakemassa hetki sitten Netin Suurista Syövereistä):

    Leipurinkerma:
    0,5 l maitoa
    2 dl sokeria
    5 keltuaista
    2-3 vaniljatankoa halkaistuna
    1,5 dl vehnäjauhoja
    75 g voita

    Sekoita ja kypsennä kattilassa maito, sokeri, halkaistut vaniljatangot,
    keltuaiset ja vehnäjauhot.
    Vatkaa voi joukkoon ja siivilöi.
    Jäähdytä (esim. kylmässä vedessä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Jauhot kannattaa lisätä siivilän läpi ettei tule kokkareista.

      Poista
    2. Siis minkälaista sen mömmelön koostumus pitäs olla? Miksi sitä sanotaan kermaksi?

      Poista
    3. Hieman jäykempää kuin esim. jogurtti tai purkkivanukkaat ja nimitys leipurinkerma tulee (ainakin niiden tietojen perusteella mitä netistä löysin) siitä että tuohon seokseen lisätään hieman kermavaahtoa.

      Poista
    4. Ts. Kermavaahdon lisäyksen jälkeen se on "virallinen versio".

      Poista
  3. Hienoa, että edes yritit tuulihattutaikinaa, sehän ei ole niitä helpoimpia leipomuksia. Juuri tuo lämpötila yms. Minä olen väsännyt niitä moniinkin juhliin ja kyllä harjoitus tekee mestarin. Öhöm. Kuohkea kerma (sulla on just hyvä ohje siihen) sisään ja awot, nam ja maiskis.

    Onnea leipomuksillesi jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä tuo enismmäisellä kerralla onnistunut mutta aion opetella sen vaikka sitten joutuisin tekemään kuinka monta kertaa tahansa.
      No sinä kun olet kans näitä aitojen asioiden ihmisiä niin eikö vaan tuo oikeista aineista tehty olekin paremi kuin ne saatanan purkkitavarat. Kait sitä saa kohta kaikkea purkissa, luulen ma ja se on huono juttu se koska siinä kehitys menee taaksepäin.

      Kiitosta vaan, kävin jo tälle aamulle kuolaamassa (ennen tätä tämänaamuista postaustasi) sun blogissasi - hittolainen mitä herkkuja! :D

      Poista
    2. Kyllä itse tekemällä parempaa saa. Noiden tuulihattujen sisään sopii suklaaversiokin täytteestä, kaakojauhetta sekaan, ja muuten myös suolainen täyte: esim ranskanskermaa, tilliä ja katkarapuja. Slurps.

      Poista
    3. Kiitos suolaisesta vinkistä - sitä pitää kokeilla.

      Poista
  4. Meillä tuosta normileipomuspuolesta vastaa esikoinen, ja tuulihattujakin se on tehnyt. Muistaakseni tykkäsin suolaisesta versiosta enemmän kuin makeasta.

    Mutta oot sa aika paimen, kun tuollaiseen ryhdyt. Hatunnosto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se teidän Esikoinen on oikea welho ja olisin tyytyväinen jos joskus pääsisin hänen tasolleen koska ole n huomannut sen ettei nuo raaka-aineet niin kovin paljon maksa ja kun intoa riittää niin leipää ja ennen kaikkea makeita juttuja saa paljon halvemmalla.

      Poista
  5. Voi jösses sentään. Tuletko tänne meille leipomaan????
    Syön miten pieniä tuulihattuja vaan ja naanleipääkin vaikka kuinka paljon.

    Kiva kun ilmoittelet mitkä päivät sopii =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, siihen vaaditaan vielä pitkä tie ennen kuin ollaan siinä pisteessä että tuulihattuja voi muille tarjota ja siksipä sä joudut odottamaan vielä...hmmm....jos ei nyt valovuosia niin jokusen kuukauden kumminkin :D

      Poista
    2. No, onneksi olen pitkäikäistä sukua, joten valovuosikaan ei ole mikään ongelma =)

      Poista
  6. No niin, ja reseptiä ja ohjetta pukkaa. Hyvä niin! KAikkinaiset kotielämän taidot ovat kaikenikäisille kunniaksi. Huomasin tuossa sairastaessani, että parempi puoliskokin muisti a: miten lauma pieniä poikia ruokitaan ja b: miten siivotaan keittiö. Näiden taitojen katoamista olen vakavasti epäillyt, mutta eivätpä olleet hukkaantuneet. Tosin tuulihattujen kaltaisiin gurmee-keitoksiin ei tiettävästi ruokapuolella ylletty. Maltiahan, siinä missä tarkkuuttakin, leipominen vaatii. Jollain sitä on ja allekirjoittaneella taas ei. Mukavaa viikonjatkoa - minä läksen lakkaamaan kynsiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä mun kokkaamisinnostukseni selittyy osittain sillä että mä yritän lihottaa itseäni ja syön sen takia kuin saatana eikä Valkyriaa huvita tehdä ruokaa ihan sitä tahtia :D

      Mulla on kans paha tapa sortua "mitenkähän tätä vois nopeuttaa" - ajatteluun ja siitä seuraa sitten sellaista mitä noiden tuulihattujen kanssa kävi. Mulla on huonot hermot ruuan suhteen, tai lähinnä sen valmistukseen käytetyn ajan koska sitä mukaa kun hyvät tuoksut alkavat leijailla keittiössä, alkaa mun nälkädemonini karjahdella ja siitä ei hyvä seuraa :P

      Poista
  7. Tuulihattuja on kiva vääntää ;) Tosin leipurinkermasta kuulen ensimmäistä kertaa, enkä moisella viitsisi hattusia täyttää. Oikea kermavaahto on parempaa :P Niija Naan-leivät meillä tekee mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulihatut ovat taivaallisia mutta äläs kuule tuomitse leipurinkermaa jos et ole sitä maistanut. Se on makeaa, vanilijaista tatinaa joka saa sielun hyrräämään :D

      Maun lisäksi Naan-leipien ehdottomasti paras ominaisuus on se että niiden päälle voi ladata tavaraa ihan älyttömästi. Mährystin niitä eilen aika partin ja nyt jääkaapissa ei ole juur yhtään leikkeleitä, juustoa tai mitään muutakaan (..ja Valkyria iloitsee...)

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins