Googleltakin löytyy huumoria (+sensational lätynpaisto ja W10 10041-versio)

Eilinen meni sen oven kanssa josta eilen puhuin koska nämä ovat sellaisia keikkoja jotka sisältävät aina sen ”Kun sä olet saanut sen tehdyksi, niin olisiko sulla aikaa vilkaista yhtä toista juttua” ja kun se toinen juttu on saatu valmiiksi, sitä seuraa kolmas jne. Toisaalta tuon ymmärtääkin ja ainahan sitä voi sanoa ettei käy mutta sellainen asenne todistaa vittumaisesta luonteesta ja minä koska minä olen tarpeeksi mulkku jo muutenkin, niin en viitsi lisätä tätä taakkaa enempää. Niinpä se sunnuntain vapaapäivä meni erilaisten pikkuvikojen korjaamisessa ja muutamien kalusteiden asentamisessa. Kotiin päästyäni odotti se minkä olin suunnitellut tekeväni aamulla eli päivitin tämän Windows Technical Preview'n uudempaan versioon. Vanha oli nimeltään testiversio 9926 ja tämä uusi on testiversio 10041. Mitään konkreettisia muutoksia en näin käyttäjän kannalta huomannut. Aloitusnäyttö (sisään kirjautuminen) on hieman erilainen ja aloitusnäytön vasempaan alakulmaan on ilmestynyt etsintäpalkki tai paremminkin hakupalkki ja ihmettelen sen paikkaa koska se peittää juuri sillä kohtaa koneessa olevien ohjelmien luettelokohdan ”Kaikki sovellukset”, jota klikkaamalla saa näkyviin kaikki koneessa olevat systeemit. Muuten kun aloitusnäytön listauksessa on näkyvissä ne yleisimmin käytetyt (kaikkihan olisi tietysti mahdollista kiinnittää aloitusnäyttöön omiksi pikku ”laatikoiksi” mutta eihän siinä ole mitään järkeä eikä tuo nyt ole mikään eeppinen ongelma koska tämän ”Kaikki sovellukset” kohdasta näkyy hakupalkin yläosassa ohuen ohut viiva jota klikkaamalla listauksen saa auki.

Enemmän harmittaa se että päivityksen yhteydessä menetin sähköposti-, kalenteri- ja ihmiset appsit eikä niitä saa ladattua/asennettua uudestaan vaikka kaupassa tämä kaiken kattava appsi onkin tarjolla. Aina kun asennusta yrittää, käy niin että asennus loppuu virheilmoitukseen joka ilmoittaa asennuksen epäonnistumisesta ja kun tarkastelee lisätietoja, niin sieltä löytyy virhekoodi 0x80073cff. Tietoa siitä mikä tuo virhekoodi mahtaa olla, minulla ei ole koska en lähtenyt asiaa tutkimaan vaan odottelen mitä tapahtuu koska Outlook kaikkine palveluineen pelaa selaimen kautta. Olis vaan ollut niin helvetin helppoa käyttää noita kaikkia suoraan työpöydältä. Kuitenkin, beta – versioita käytettäessä on hyväksyttävä se että niissä on säätämistä ja kehitystä tapahtuu päivitysten myötä joten turha valittaminen pois. Näistä muutamasta asiasta huolimatta olen erittäin tyytyväinen W10:n toimintaan jo pelkästään sen takia että se toimii noin kolme miljoonaa kertaa nopeammin kuin vanha windows seitsemäni ja on noin tuhat kertaa mukavampi käyttää joten suosittelen tätä uutta versiota kaikille ja varsinkin kun muistaa että sen mukana tulee Rollback jonka avulla voi palata vanhaan käyttöjärjestelmään mikäli ei ole tyytyväinen. Testattu on tämäkin asia ja kaikki asetukset, tiedostot ja muut systeemit olivat säilyneet juuri sellaisina kuin mitä ne olivat ennen 10:n asentamista.

Tämä nyt meni enemmänkin tekniselle puolelle joten laitetaanpa loppuun pieni kevennys joka todistaa että Googleltakin löytyy huumoria.
Sen sijaan tälläinen hikinen, järkyttävällä tavalla syrjäytynyt ja lampaiden perässä kipittävä paimen kavahtaa sitä mihin maailma on menossa.
Jotta saataisiin tähänkin kappaleeseen pituutta, niin kerrottakoon kaksi uutista jotka ovat herättivät viime yönä maailman johtavien uutistoimistojen kiinnostuksen ja ensimmäinen niistä on se että tein lättyjä puolen yön aikaan! Eikä tässä vielä kaikki sillä tiskasinkin kaikki astiat koska sotkuinen keittiö on itsestään saatanasta.
Toinen ja historiankirjoihin päätyvä tieto on se että tämä on 400. postaus joten enää ei ole matkaa kuin reilu sata postausta niin ollaan niissä lukemissa mihin Luostarissa aikoinaan jäätiin.
Juhlan kunniaksi teltalla on tarjolla paimen-strippausta, kovaa teetä, kolmen ristin sienisalaattia ja lammasajeluja koko perheelle! Ja jos tämän aamuinen logistiikka toimii kuten sen pitäisi, niin tiedä vaikka päästäisiin ampumaan uudella aseellani jonka ostin tulevaa sorsastuskautta varten. Sillä kun tuuppaa niin jo vain on tavi kyljellään ja puolisukeltajat pannulla. Pewkewe!

Kuorma-auto jonka lavalle on asennettu iso tykki.
"Duck's Nightmare"

Kaikille oikein hyvää maanantaita. Muistakaa olla ihmisiksi.


Ps. Niin, ja ehdin mä eilen lukulistanikin pariin notta ei tässä ihan antisossuja olla. 
read more

Pääsiäinen ensiavussa on aika pitkästyttävä kokemus



Ihanaa kun on kevättä ilmassa! Ei haittaa vaikka kaikki on jäässä; pankkitili, sormet, SoundCloud ja muutama juttu joita olis ihan kiva käyttää. Itse asiassa elämä soljuu niin miellyttävällä tavalla että ripottelen joka aamu kanelia päälleni ja valmistaudun hyräillen tulevaan päivään eli heti kun mä saan silmäni auki, mä ratkon pääni irti matosta ja venyttelen kunnolla sillä mä olen havainnut ettei mikään tee niin hyvää lääkekouristusten jäykistämälle kropalle kuin pitkitetty aurinkotervehdys jota ryydittää kirkasvalolampun silmät päähän kuivattava valo ja boomblasterista kuuluva aaltojen kohina. Ajastukset on ihania ja elämä se vasta on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja matka on todella pitkä kun sen päin vittua suunnistaa, sanoo vanha kansanviisauskin. Muiden herätessä kesäaikaan ja miettiessä että tuliko kaikki kellot päivitettyä, minä vajakki se jatkan talviajassa elämistä koska käyn muutenkin hitaalla ja jälkijättöisesti joten tunnilla myöhästyminen tavallaan kuvastaa tätä mun uutta, timjamilta ja vanilijalta tuoksuvaa elämäntyyliäni. Pääsiäisen suhteen mulla ei ole mitään stressiä sillä mä olen jo nyt virponut itseni verille ja maalannut munat, tosin en tiedä millä saan ne puhtaaksi koska en aio käyttää tärpättiä viimevuotiseen tapaan sillä pääsiäinen ensiavussa on aika pitkästyttävä kokemus.

Meme jossa lukee one does not simply - recover from cramps during sex

Mä olen valvonut koko viime yön syystä että mä saan olla etuoikeutettu. Normi kiputilojen, siis näiden ainaisten seuralaisten lisäksi mä olen saanut nauttia kohta viikon niin pimpaimellisesta hermopinteestä lapojen välissä ettei sen parempaa olotilaa olekaan. Ihmisen anatomia on aina kiehtonut mua ja on tosi yllättävää havaita kuinka paljon niska voi taipua kovassa kramppitilanteessa! Valkyria luulee että mä huudan kivusta mutta kilin kellit, se karjuminen on sekoitus hämmästystä ja sitä kaiken kattavaa odotusta siitä että joko täältä nyt vihdoin pääsee kitumasta. Maailma kun näyttää niin eriliaselta kun sitä katsoo ohimo vasemman olkapään takana ja pärstä näyttää little bit samalta kuin eräällä mainetta niittäneellä fyysikolla. Se pistää nimittäin miettimään mm. sellaista että kuinka pieneen mykyrään ihminen taipuu jos koko kroppa kramppaa silleen tosissaan. Siinä tilanteessa voi muistuttaa tippaleipää mikä on tietysti positiivinen asia Vapun vieton kannalta koska säästöä syntyy huimasti. Riittää kun pyytää (mikäli pystyy puhumaan) Valkyriaa ripottelemaan tomusokeria päälle ja jököttää koko Vapun olkkarin lattialla tai missä se kramppi nyt sitten sattuukin iskemään.

Mä mietin yöllä monia asioita ja päätin että mun täytyy tehdä muutoksia aika monen asian suhteen joista osa tulee näkymään myös täällä mun hikisellä jurtallanikin, sitä en tiedä että näkyykö jo tänään koska helvetillinen kipu niskassa rajoittaa tämä näytön tuijottamista ja mun pitäisi tänään käydä korjaamassa erään anniskeluliikkeen ovi, oli kuuleman mukaan sarana/saranat tulleet tiensä päähän ja tää uksi oli sitten rojahtanu lattialle. Mun piti kyllä viettää tänään vaparia koska eilinen meni maalaustöissä ja viime päivät ovat muutenkin olleet sellaisia etten ole ehtinyt käymään kotona kuin muutaman tunnin unilla ja jotenkin alkaa vituttamaan nämä systeemit koska ne eivät tuota mitään tai paremminkin sanottuna eletään tilannetta jossa mä en ehdi tienaamaan sitä mukaa kun rahaa menee. Syynä on yks projekti jonka mä vien läpi vaikka väkisin ja sit kun se on valmis, niin mä laitan oven sen verran hiljaa kiinni ettei kukaan kuule. Joskus sitä vaan saa tarpeekseen ja silloin on parempi kun tekee katoamistempun enkä tarkoita tällä avioeroa vaan eroa kaikesta vanhasta, ennen kaikkea asuinpaikan suhteen mutta myös kaikesta muusta mitä on tullut tehtyä tähän asti.

Hyvää sunnuntaita kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.





read more

TuneIn & Harmaa Hillottaja

Ihan alkuun, ennen tundran uutisia ja lääkityksestä aiheutuvia korahteluja, on pakko promottaa windows 10 Technical Previewin ominaisuuksia joita W7:ssä ei ollut ja yks niistä monista on Kauppa ja sen lukemattomat Apps:it. Olen hypännyt siellä kun Sipi ripillä ja eräs mukavimmista appseista on TuneIn eli maailmanlaajuinen radio joka todellakin kuuluu. Tokihan TuneIn on saatavilla muutenkin mutta W10:ssä se käynnistyy mukavasti suoraan työpöydältä ja esim. uutisia/musiikkia tulee kuunneltua enemmän kuin aikaisemmin. Itse asiassa kuuntelen nytkin Radio Sun:ia ja kuulokkeiden avulla voi paukuttaa niin lujaa kuin haluaa ilman että Valkyria häiriintyy tai herää koska minä olen aamun lapsia ja hän taasen edustaa tätä Children of Night – osastoa joka hiihtelee yöt ja nukkuu päivät. Onneksi Valkyria lopetti sen katosta pää alaspäin roikkumisen sillä mikään ei ole niin häijyä katseltava kuin nelikymppinen naisen roikkuminen katosta pää alaspäin, olkoonkin että hääp on täydessä unessa ja kuorsaa kuin saatana. Enivei, TuneIn tarjoaa kotimaisten radioasemien lisäksi maailmanlaajuisen radioasemien verkoston ja musiikin etsimistä helpottaa genre – valikko josta voi valita sitä musiikkia mistä pitää. Toisin sanoen isot kiitokset Microsoftille.

Tundran pääuutinen ja aihe josta meidänkin hikisessä kylässä puhutaan päivittäin on Melekhtu eli vuosittainen Martta - jahti. Katsokaas kun näissä pienissä korpikylissä asuvien ihmisten pinna on todella lyhyt ja hermo saattaa palaa käsittämättömän pienistä asioista eivätkä Martat tee poikkeusta tässäkään asiassa. Joka vuosi ne karkottaa laumastaan yhden martan, ehgerunnain, eikä kenenkään hermo kestä tälläistä laumasta ajettua yksilöä jonka yksinäisten kangaspuiden louskutus kuuluu syvältä metsästä nimenomaan siihen vuorokauden aikaan kun ihmisten pitäisi nukkua. Nämä laumasta karkottamiset johtuvat yleensä siitä että marttojen kesken tulee kiistaa esim. siitä kuinka imelletty perunalaatikko tehdään tai montako ristipistoa tulee amerikkalaismallisen tilkkutäkin helmaompeleeseen. Riidat ovatkin ainoita kertoja kun näillä selkosilla pääsee näkemään SWAT – joukkojen työskentelyä sillä Firrat (Marttakähyt) ovat sen verran rajuja että niiden selvittämiseen tarvitaan himppa enemmän iskukykyä ja erikoisvarusteita kuin mitä tavan poliisipartioilla on käytettävissään. Toisekseen, mikäli ehgerunnain annetaan kulkea vapaana, on enemmän kuin todennäköistä että se tulee häiriköimään niin marjastajia, sienistäjiä kuin metsästäjiäkin ärsyttävillä kysymyksillään. Onko käyttämänne marjapuimuri Työtehoseuran asetusten ja säädösten mukainen, onko teillä viimeisin versio Kotimaamme Sienet – kirjasta ja onko aseenkantolupanne sekä metsästyskorttinne voimassa?

Ehgerunnain metsästys on kaikkea muuta kuin vaaratonta puuhaa sillä nämä kädentaitoihin erikoistuneet yksilöt osaavat loihtia metsän antimista sellaisia herkkuja joita kukaan ei voi vastustaa ja niinpä he asettavat näitä syöttejä ahdistelijoidensa turmaksi. Viime vuonna meidän Ehgerunnai – seura menetti kolme trackkeria elikkäs jäljestää ja yhden passimiehen koska nämä eivät voineet vastustaa kannon nokkaan asetettua oravapaistia jonka lisukkeena oli värikästä sienisalaattia. Tietäähän sen kuinka siinä kävi; äijien suu vaahtosi, mielettömät kouristukset ravistelivat onnettomien metsämiesten kehoja ja kenties vittumaisinta oli katsella niitä piirileikkejä joita he säestivät laulamalla Pohjois-Savon alueen puhelinluetteloa takaperin. Pelkästään Virtasia tuntui olevan loputtomasti. Vaan eipä ehtineet laulaa kauaa sillä Amanita virosasta, Cortinarius rubelluksesta, Galerina marginatasta ja Paxillus involutuksesta tehty salaatti on sen verran töpäkkää ettei sitä nauttinut yksilö kauaa heilu.

Vanhempi nainen joka kantaa rynnäkkökivääriä olallaan
Harmaa Hillottaja?

Martat ovat myös ilmiömäisiä survival -tyyppejä jotka kykenevät selviytymään metsissä loputtomiin – jopa talvella – ainoana varusteenaa se kaiken nähnyt essu. Ehdottomasti kuuluisin Ehregunnai on ns. Harmaa Hillottaja (1897 - ?) joka sai lempinimensä siitä että tällä Työtehoseurankin useasti palkitsemalla martalla oli 32 danin musta vyö Atamonin käytössä ja muutenkin, hän sai sokeroitua ja vaakkumoitua lähes kaiken minkä sai käsiinsä. Hän on nimittäin ainoa jota ei ole koskaan saatu kiinni ja asiaa tutkineet tahot väittävätkin että hän olisi siirtynyt ulkomaille. Legendaariset ja selvittämättömät tapauksethan poikivat aina hurjia huhuja ja niinpä Harmaan Hillottajankin ympärillä liikkuu jos jonkinlaista tarinaa. Villein on kenties se että hän olisi ollut kouluttamassa Vietkongin sissejä ja tämän tarinan tueksi on esitetty viidakosta löydettyä, suomenkielisin tekstein varustettua Kotiliesi – lehden joulunumeroa joka oli taittetu auki tuholaisia käsittelevältä sivulta. Aika kaukaa haettu teoria mutta sen sijaan eräs valokuva on sellainen dokumentti joka pistää miettimään sitä että onko Harmaa Hillottaja kenties kuolematon? Katsokaas kun meikäläisellä on lupa tutkia sotilasoperaatioihin liityviä valokuvia ja aikoinaan kun tutkin Operaatio Hiekkamyrskyn kuvamateriaalia, niin käsiini osui eräs kuva jossa esiintyvä nainen on täysin identtinen Harmaasta Hillottajasta otettujen valokuvien kanssa. Kuvaan liittyvässä X – kansiossa kerrotaan että kyseinen nainen oli aiheuttanut suurta tuhoa Milan – ohjuksen räjäytettyä hänen rasvakeittimensä jossa tapahtumahetkellä oli selonteon mukaan tusina sipulirenkaita joiden panerointitapa viittaa pohjoismaihin . Raportissa on myös tarkka selostus siitä kuinka tämä vihastunut naisimmeinen oli tuhonnut kolmen divisoonan verran porukkaa – varmuuden vuoksi kummaltakin osapuolelta mikä on jälleen erinomainen osoitus Ehgerunnaiden pitelemättömästä luonteesta. Mikä on totuus? Elääkö Harmaa Hillottaja ja tulemmeko kenties näkemään hänet joskus tulevaisuudessa? Se jää nähtäväksi, samoin kuin tämän kertaisen jahtimme tulos joka on siitä haasteellinen että kyseessä on 191 cm pitkä Ehgerunnai joten taivaltamisvauhti on vähintään 49 peninkulmaa per päivä.

Vanha muori amerikkalaissotilaan seurassa
Ehgerunnaita on ennenkin nähty sodissa ja tässä on kuva toisesta maailmansodasta missä eräs ehgerunnai saa separit sotilaspoliisin kaadettua hänen vastikään tekemänsä rusinakeiton.

Muuten tundralla on rauhallista kuten aina ja tämähän on tyypillinen ominaisuus näille korpikylille missä ihmiset eivät liiku ellei ole pakko. Ensi viikolla sitten pitäisikin olla hieman vilskettä sillä kyläämme ympäröivä sähköaita uusitaan, vanhan ja vain 20 000 voltin tärskyt antavan aidan tilalle tulee aika lailla samantapainen kuin mitä Jurassic Parkissakin nähtiin ja tehoja pitäisi olla sen verran että siitä riittää vaikka Uotilan lapsillekin eli about 350 000 volttia ja se on hieno asia. Mikään ei ole niin hienoa kuin nukahtaa perskarvat polttavan sähköaidan hiljaiseen huminaan.

Hyvää torstaita teille kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Viisitoista litraa geeliä (mun uudet peppuimplantit)

Mun täytyy tunnustaa teille yks juttu. Minä ja yks Hakulinen otettiin perseimplantit vajaa viikko sitten ja samalla reissulla meikäläiseltä somistettiin ladon ovia elikkäs leikattiin noita mun hörökorvia vähän pienemmäksi kun ne saatanat otti kiinni joka paikkaan. Mä olen muuten ihan tyytyväinen mutta tämä etukeno asento tuntuu vieläkin omituiselta ja varsinkin autolla ajaminen on todella haasteellista koska nykytilanteessa mä ajan nenä tuulilasissa kiinni eikä se ole hyvä juttu. Kolme kertaa ovat poliisit pysäyttäneet omituisen asennon takia ja viime kerralla ne meinas viedä mut väkisin näöntarkastukseen, väittivät että mun näössä on vikaa kun kerran pitää ookata klyyvari klasissa kiinni. Väittelyksihän se meni eivätkä ne uskoneet mun hanuri-implantteihin perustuvaa selitystä ennen kuin mä hyppäsin kuskin pukilta pois ja näytin tämän uuden, todella rehevän perseeni niille mihin ne, tai oikeastaan partion naispuolinen poliisi ihastui heti. Ei siihen että mun aarneni olis jotenkin komian näköinen mutta hääp sanoi pitäneensä omaa pepukkaistaan isona mutta sehän on rusina tuon tuplakäpykakun rinnalla ja oikeassahan tuo oli, mun pepani näyttää aika helvetin paljon siltä kuin kaksi ihan sairaan kokoista käpykakkua olis liimattu yhteen. Väriä myöten koska operaatiossa sattui joku fiba ja kudoksen sisäisiä verenpurkaumia pukkaa lähes päivittäin.

Muuten tämä mun uusi arse on oikeen kiva, voip istua penkille kuin penkille ja ne ennen vaivanneet lonkkaluiden päät ovat vain muisto koska niiden ympärillä on viisitoista litraa geeliä. Siis per pakara eli mulla on kolmenkymmenen litran perse tai vähän enemmän jos vanhojen rusinoiden tilavuus lasketaan mukaan ja tämä pehmeämpi istuminen voi tietää sitä että mä alan käymään taas kirkossa. Peppa - uuta ei myöskään palele ja tätä testasin heti leikkausta seuranneena yönä (pakkasta 28 astetta) koska kuten kaikki vanhat lukijat tietää, mä olen kylmähittinen kaikkien hermo-, verisuoni – ja kudospoikkemien takia ja alan saamaan paleltumavammoja jo siinä vaiheessa kun ilman lämpötila laskee +5:n asteen alapuolelle. Okei, nortin vetämisellä saattaa olla häviävän pieni osuus vaikka lekuri kylläkin sanoi että sitä liioitellaan ihan sen takia että saatais jengi lopettamaan tupakointi.

Bärseimplanteilla on myös merkittävä osuus työturvallisuudessa ja tätä testasin toissapäivänä putsatessani taloyhtiön vesirännejä. Roiskasin itseni tikkailta alas, tietty tämä mun uus käpykakkuduo edellä eikä se sattunut yhtään. Päin vastoin, mä kimposin takas tikkaille mutta positiivisesta kokemuksesta innostuneena mä hylkäsin tikkaat ja pompin loput rännimetrit pempsukkaisellani mikä oli sen verran huiman näköistä touhua että paikalle alkoi kerääntymään kyläläisiä ja aika moni otti selfien itsestään ja mun peppusesta. Harmittaa vaan kun yks niistä pääsi livahtamaan sosiaaliseen mediaan ja just siinä kuvassa näkyy naapurin viime kesänä taloyhtiön nurmikolle unohtama sirppi. Meni meinaten kahvaa myöten oikeaan pakaraan ja mulla oli aika talkoo kiskoa se pois. En sano missä somessa se on mun kun kävin katsomassa niin siellä oli mm. yhden englantilaisen postinjakajan kommentti ”Who is this Blade – Ass? Eihän tuossa mitään mutta se vitutti kun tämän selfien laittaja oli pistänyt vastaukseksi että ”My russian gardener” ja se jos mikä oli törkeesti sanottu. Huomautin asiasta ja räähkä esittikin julkisen anteeksipyynnön venäläisiltä ja kyseisten sirppien valmistajilta (firman logo näkyy selvästi) joten menköön nyt tämän kerran vaikka mä ajattelin että mä käyn kusemassa sen tomaatintaimille joita se kasvattaa ympäri vuoden lämmitettävässä kasvihuoneessaan.

Kallista touhua koska peppusen hinnaksi tuli 5.400,- euroa joka oli jonniin verran yli listahinnan sen takia kun plastiikkakirurgin sanojen mukaan ei tästä kuivuneesta taikinamassasta saa persettä edes veistelemällä. Kilin kellit, uskonpuutetta se oli koska perävaltimon seutu näyttää oikein hyvältä, olkoonkin että farkkujen ostossa on nyt enemmän haastetta kuin millonkaan. Ei millään tahdo löytää farkkuja joiden vyötärö olis 62” ja lahkeen pituus 28”ja kun mä tiedustelin tätä asiaa eräässä nuorison suosimassa vaatehtimossa niin urbanisoitunut myyjä käytännöllisesti katsoen heitti mut mäkelään. Huusi jotain sellaista että mene saatana Wahlstenille jos ratsastushousuja kaipaat mutta älä tule tänne vinkumaan. Tyhmä myyjä. Eikä hörökorvienkaan operointi mitään halpaa touhua ollut sillä näiden mun rakkaiden siipimuttereiden pienennys maksoi 700,- euroa per kuuloelin eli taas mentiin yli listahintojen että paukkui operaation helvetillisyyden takia. Jonkun verran plastiikkakirurgi tuli vastaan ko se pyysi korvista jääneet nahanpalat itselleen. Kertoi näet olevansa fanaattinen nahasta tehtyjen käyttöesineiden valmistaja ja mun korvien rippeistä saisi kuulemma väkästeltyä muutaman lompakon ja kolmesta neljään kolikkopussia joista viimeksi mainitut ovat kovasti keski-iän ylittäneiden naisten suosiossa. Utelin lisää ja hän kertoi rouvashenkilöiden säilyttävän näissä pikku pussukoissa kolikoita joita he tarvitsevat käydessään Valoa Taittavassa Kolmiossa mistä päättelin lekurin tarkoittavan Prismaa, ei vaan helvetin kehveli muistanut suomenkielistä nimeä. Mukava, erittäin ammattitaioinen lääkäri ja ilmeisesti jonkinlaista sotilastaustaa koska sillä hetkellä kun astuin hänen vastaanotolleen, hän singahti pystyyn ja vei käden lippaan. Tuijotin heppeliä hyvin hämmästyneenä joten hän selitti että hänelle oli todella suuri kunnia tavata kuulovartiossa ansioitunut mies. Oli nakkilan kirkon vaiheilla etten liipaissut ukkoa turpaan koska ei se että mä olen aika ryppyinen ja mulla on vitun isot korvat tarkoita sitä että mä olisin niin vanha että mä olisin ollut sodassa enkä varsinkaan missään eturintaman kuulovartiossa. Tyydyinkin vastaamaan hälle että mitä jos pidettäis sen vittuilun suhteen vähän matalampaa profiilia ja katsottais mitä näille lätkille voitais tehdä.

Tämmöistä tällä kertaa ja jos ketä kiinnostaa nämä kropan kohotus/ehostusleikkaukset niin laitan tähän yhden linkin josta näette hintoja mutta korostan ettei kyseisen linkin lääkärillä ole mitään tekemistä oman operaationi kanssa sillä se tehtiin täysin eri paikassa ja eri lääkärin toimesta.

Järkyttävä kuva epäonnistuneesta plastiikkakirurgisesta operaatiosta jossa toinen pakara on aivan litteä.
Hakulisen perse näyttää hieman tältä paitsi sillä on molemmat pakarat täysin litteät. Ja paaaljon karvaisemmat + tikka häränsilmässä.

Nonni. Meinasin kokonaan unohtaa kertoa Hakulisesta jolle ei oikein käynyt hyvin tämän perseoperaation kanssa sillä hääp meni leikkausta seuranneena päivänä saunaan koska sitä perisuomalaiseen tapaan käytetään lievittämään kipuja ja koska Hakulinen on Hakulinen, hän lämmitti saunan +120 asteiseksi joten lopputulos lienee kaikille selvä. Implantit eivät kestäneet a) niin kovaa lämpöä eikä b) Hakulisen ryhtevää ylipainoa joten nyt hänen peppusensa näyttää siltä kuin molempien pakaroiden sisään olisi asennettu heti helvetin isot lautaset eller hetelmävatit. Valitettava tapaus mutta vielä valitettavampaa on se että Hakulinen on varsinainen positivisti ja lapsirakas kesseli joten hän ei surrut tapausta vaan piirsi toiseen pakaraan perinteisen tikkataulun ja toiseen pubitikkataulun, ihan vaan muksujen iloksi ja iltapäivien ratoksi. Viimeisimmän tiedon mukaan hän on sairaalassa koska siskolikan keskimmäinen tytär (9v) oli heittänyt hieman ohi yrittäessään osua häränsilmään ja tikka oli lennähtänyt ylimääräiseen (mutta tuiki tarpeelliseen), taulujen välissä olevaan häränsilmään. On kuulemma astetta hankalampi verenvuoto tukittavaksi mistä kertoo se että toiseen tikkatauluun on painunut operaatiota yrittävän lekurin otsan kuva. Ryppyineen.


Hyvää keskiviikkoa kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Porvoolaiset noidat ja Suomen kauneimmat naiset

Nyt käy kateeksi Porvoolaisia. Itse asiassa olen aina kahdehtinut heitä mutta tänään tuli viimeinen niitti sillä sain varmistuksen siitä että Porvoossa on Suomen kauneimmat naiset ja kun muualla Suomessa kärvistellään paskakeleissä, niin Porvoossa paistaa aurinko ja leppeät monsuunituulet hyväilevät kaupunkia ja sen asukkaita. Mistäkö tiedän? No jumalaisee, aamun uutisia lukiessani huomioni kiinnittyi isoon otsikkoon missään selvästi luki ”Jättiseisokki pysäytti Jalostamon toiminnan Porvoossa”. Masennuin niin paljon ettei mua huvittanut lukea koko helvetin uutista koska mä näin sieluni silmin mikä tämän tapahtuman oli aiheuttanut eikä oloani helpottanut myöskään se kun havahduin kateellisista tunnelmistani siihen kun ikkuna helisi niin perkeleesti. Naapurin isäntä oli taas säätänyt paskakärrynsä levityshimmeliä ja koko taivaankannen peitti musta, kaiken lentoliikenteen pysäyttävä töhnämönkeröpilvi joka sitten ilmalentonsa päätteeksi jytisi vuokrakommuunimme ikkunoihin ja seiniin. Ei ole reilua että täällä kirotussa ryteikkökylässä sataa paskaa ja Porvoolaiset jalostamotyöntekijät saavat nauttia jättiseisokista. Pisteeksi i:n päälle mieleeni tuli se takavuosien tilanne kun yritin muuttaa Porvooseen mutta mulle sanottiin ettei tänne oteta yhtään hullua eikä varsinkaan siinä tapauksessa kun tällä on muutama tuhannen lammasta. Ärh.

Nuori noita joka pitelee kädessään tulipalloa

Porvoo, vallan mahdottoman kauniista naisistaan ja idyllisestä ilmeestään huolimatta on ei pelkästään yksi, vaan myös tärkein Noitakaupunki sillä Porvoo sijaitsee maailmanlaajuisen pentagrammin kärjessä. Minen laita muita pentagrammin muodostavia kaupunkeja tähän koska täytyyhän teilläkin olla jotain tekemistä joten saatte itse piirtää pentagrammin, asettaa sen kartalle ja ryhtyä skaalaamaan niin näette ennen pitkää mitkä kaupungit sijoittuvat sakaroiden kärkiin. Pentgrammilla on huono maine koska ihmiset ovat tai paremminkin kirkko on vääristänyt sen merkityksen sillä kun puhutaan oikeasta ja puhtaasta noituudesta, sillä ei suinkaan tarkoiteta mitään Belse Buubbisen palvontaa vaan täysin päinvastaisia asioita joista tämä Jalostamoseisokki on erittäin hyvä esimerkki. Porvoolaiset, kuten muutkin oikeat noidat, pyrkivät hyvään ja ovat näin ollen lähempänä sitä oikeaa totuutta kuin kukaan muu meistä mulkeroista. Porvoolaisilta noidilta ei huumoriakaan puutu ja tästä hyvänä esimerkkinä on erään nörttikaverini kuolema. Viimeisenä toiveena tämä Energia – juomien raiskaama finnikoodaaja pyysi että hänen kuolinvuoteensa äärelle tuotaisiin Porvoolainen noita joka kertoisi hänelle mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja näin myös tapahtui. Soitin Mari Kxxxxxxx:lle ja hän saapuikin sen verran nopeasti että se pisti epäilemään mahdollisuutta ettei likka tullut ihan normi kulkuneuvoa apuna käyttäen mutta en katsonut asiakseni ryhtyä kuulustelemaan mahdollisista teleporttaamisista tai näistä muista, ei tästä maailmasta kotoisin olevista matkustus muodoista.

Tilaisuus oli harras ja omalla, omituisella tavallaan kaunis. Kamuni korisi vuoteessaan, ryysti munuaiskoneen läpi Ed:iä ja tuijotti + 28 taitoilla olevien lasiensa läpi tätä kaunista noitaa kunnes sai viimein kysyttyä että ”mitä nyt tapahtuu”. Porvoolaiset noidat ovat todella hienotunteisia ja osaavat mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen joten Mari kaivoi läppärinsä esiin, taittoi kannen auki ja läväytti näytölle kuvan ja sanoi: ”Tämä tulee tapahtumaan”. Helvetti sentään, katselin näytöllä oleva kuvaa ja mun kävi kateeksi kaveriani joka näköjään pääsi nauttimaan kerrassaan futuristisen kauniista maisemista jossa liihotteli vähäpukeisia, hyvin muodostuneita naisia ja siellä täällä näkyi pitkiä pöytiä joilla oli toinen toistaan isompia tietokoneita, reitittimiä, usb- tikuista muodostuneita jokia ja taivaalla lipui toinen toistaan kauniipia pilvipalveluita. Kamu tuijotti haltioituneena näyttöä about kolmisen minuuttia kunnes päästi icy fartin ja siirtyi ajasta ikuisuuteen niinkus on tapana sanoa tällä kohtaa kun lopputekstit lakkaa pyörimästä. Vietimme hetken hiljaisuuden jonka jälkeen nurkassa kytännyt Hiljainen – Hilden, joka tehtävänä oli monttuun laittaminen, nosti hauturikaverinsa kanssa Kamuni laverille ja lähti köyräämään tätä ulkona odottavaan limusiiniinsa. Kun muut olivt poistuneet, kysyin Marilta että onko näin, tuoko meitä odottaa sen jälkeen kun lakkaamme maksamasta yhtiövastiketta? Mari tuijotti minua epäuskoisesti hetken aikaa ja sanoi: ”Oletko sä noin vitun tyhmä? Sehän oli näytönsäästäjä koska en mä hennonnut näyttää sille mikä sitä oikeasti odottaa”.

Nuori noitanainen joka istuu tulisen padan äärellä ja tuijottaa kädessään olevaa korppia

Siitä huolimatta että Mari rienasi noin puolentoista tunnin ajan älykkyyttäni, ulkomuotoani ja hitaalla kulkevaa sukuani, on tämä tapaus hyvä esimerkki siitä kuinka Porvoolaiset noidat ovat hyväsydämisiä ja pyrkivät tuomaan helpotusta niillekin ihmisille jotka eivät sitä ansaitse. Mainittakoon vielä että Kamuni oli testamentannut silmälasiensa linssit Iittalan lasitehtaalle joka lupasi puhaltaa niistä virvoitusjuomapullojen keräilysarjan, olivat arvioineet että linsseistä saa suht helposti parin sadan lestin kokoelman joka on siitä harvinainen ettei yksikään ole samanlainen koska linssit ovat niin saatanan naarmuilla että jokaiseen lestiin tulee väkisinkin erilainen kuvio. Sangat puolestaan menevät eräälle petrokemian tuotteisiin erikoistuneelle yhtiölle joka on luvannut sulattaa ne ja valaa uusiksi jolloin saadaan aikaan sadevesijärjestelmä joka riittää pienehkön (alle 70m2) kesämökin sadevesien johtamiseen pois katolta ja jonniin matkaa nurkalta poispäin. Tämä ihan sillä jos ketä kiinnostaa tai on muuten ajatellut korjata kesämökkinsä rännit.

Kaunis nainen jonka silmiä ja kaulaa koristaa fantasiameikkaus

Tässä lyhyehkö katsaus Porvooseen, tuohon kauniiden noitien asuttamaan kaupunkiin joka muutenkin tunnetaan anteliaisuudesta sillä jokainen tuntee sanonnan ”porvoon mitalla”, mikä tarkoittaa Porvoossa sijainneen Lewinin viinatehtaan suurta sammiota jonka tilavuus oli 49 000 litraa. Asiasta -siis tästä sanonnan alkuperästä ja sen merkityksestä käydään jatkuvaa väittelyä mutta tuo on se oikea määritelmä joka muuten osittain jo vahvistettiinkin kaksi viikkoa sitten Lontoossa pidetyssä Science and Witchcraft of Porvoo und lähiseutu – tapahtumassa jossa olivat koolla maailman johtavat maagit, noidat ja muut mystikot. Niin ja me paimenet koska me toimimme eri tiedekuntien (WhiteMagic, BlackMagic, Voodoo, MarttaSpelling etc.) välisenä neuvotteluelimenä.
Porvoosta käydään väittelyä näillä foorumeilla ja jos onnistutte jollain ihmeen kaupalla pääsemään sivustoille ja keskusteluun mukaan, niin saatte seurata mielenkiintoista väittelyä ja pääsette lukamaan hämmästyttäviä asioita Porvoosta kuten sen miksi Porvoon suojateistä puuttuu joka 666:s viiva. Miettikää sitä mutta tässä muutama foorumi, kaikkia en viitsi laittaa koska listasta tulisi heti perkeleen pitkä:

Science and Witchcraft of Porvoo
Kemijoen Katoliset Manaajat
Sveriges Häxas och Spökes
Noituutta Naantalissa?
Amazing Girls – gruppa Porvoo
Heinäveden Noitiin Kyrpiintyneet Martat
Lumottu Saaristo ja vieläkin lumotummat venepaikat
USA – Porvoo: Noitakäräjät. Nyt.
Arkangel's, Anatolis and Demons



Hyvää tiistaita kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi.




read more

Tuulihatut, Naan, Dave Hax ja Ann Reardon

Tuulihatut

Maailmassa on kaksi asiaa jossa ei pidä kiirehtiä joista ensimmäinen on rakastelu ja toinen on tuulihattutaikinan jäähdyttäminen ennen kuin siihen lisätään kananmunat. Näissä jos kiirehtii, niin tapahtuu sellainen ilmiö että ensimmäisessä se laskee ennen kuin se on edes ehtinyt kunnolla nousemaan ja jälkimmäisessä nousemista ei tapahdu lainkaan eikä näin ollen kummastakaan hommasta tule muuta kuin negatiivista palautetta. Voin tunnustaa että olen kokenut molemmat nöyryytykset joista jälkimmäinen tapahtui eilen kun yritin valmistaa elämäni ensimmäisiä tuulihattuja. Koska mä olen fanaattinen MasterChef Australian, MasterChef USA:n ja MasterChef Juniorin seuraaja, olen tuijottanut näitä sarjoja silmät vereslihalla niin Ylen verolaatikosta kuin Netistäkin ja oppinut sen että tuulihattutaikinan pitää jäähtyä ennen kuin siihen lisätään ne kanan mulkeroiset tai muuten käy niin että taikinasta tulee liian löysää ja se lässähtää.

No, eilen pääsi käymään niin että systerin, joka toimii mentorinani, silmä vältti hänen omien kiireidensä takia ja minä kireiden aikataulujen miehenä päätin että minäpä vähän joudutan tätä hommaa ja jäähdytän taikinan siten että laitan taikinakattilan kylmään vesihauteeseen. Operaatio onnistui hyvin sillä taikina oli tuota pikaa kuin frigidin syli ja totesin että näinhän tämä homma tehdään! Lisäsin kananmunat ja taikinasta näytti tulevan osavan näköistä, tosin hieman jäykähköä mutta minä onnittelin itseäni että nytpä onkin sellaista taikinaa joka ei taatusti lässähdä. Taikina pursotuspussiin, osava tylla päähän ja eikun pursottelemaan sopivan kokoisia kasoja joiden koon päättelin ohjeesta jonka mukaan niistä saa sopivia kahden teelusikan avulla. Lusikat hylkäsin juuri tämän kireät aikataulut – metodini takia, tuumasin ettei minulla ole aikaa lääppiä ja läpytellä kökköjä millään helvetin lusikoilla kun se kerran (ammatilaisiltakin) onnistuu pursotuspussin avulla. Niinhän se onnistuikin, ensimmäinen pellinen mutta toisen pellillisen alkuvaiheessa kuului epämääräistä rutinaa ja koko saatanan pursotuspussin kylki repesi. Vikahan ei tietenkään ollut minussa joka puristin pussia sormet valkoisena vaan sen kirotun halvan, mistä lie tarjouksesta ostetun pursotuspussin joka ei kestä miehistä leipomista. Tässä vaiheessa sisareni palasi asioiltaan ja jos katse voisi tappaa, niin tätä tekstiä kirjoittaisi joku perikunnasta. Luultavasti Valkyria koska muuta perikuntaa ei ole.

Meme jossa teksti " Breakroom microwave breaks while cooking frozen dinner - fully cooked"

Loput taikinat oli sitten pakko taputella lusikkametodilla jonka kylläkin muunsin veitsimetodiksi sillä kahden voiveitsen avulla homma sujui paljon paremmin. Pallerot uuniin ja voi sitä pettymystä kun ne eivät nousseet! Vitutti oikein tosissaan koska leipurinkerma, joka oli tarkoitettu niiden sisään, onnistui ihan nappiin ja tuli muuten todistettua että itse tehty on paljon parempaa kuin se esanssijauheesta valmistettu paska. Pikku tuulihattuni jäivät noin perseläven kokoisiksi palleroiksi jota sitten illalla imuroin naamaani sillä tapaa että dippasin tuulihattuja suoraan leipurinkerma – astiaan ja hyrisin katkeraa tyytyväisyyttäni. Katkeraa siksi että niistä ei tullut sellaisia kuin halusin mutta tyytyväisyyttäni siksi että ne maistuivat (leipurinkerma varsinkin) ihan sairaan hyviltä.


Naan leivät

Leivontasession ”I'm so happy” - osio, ilman minkäänlaisia vaikeuksia, oli ehdottomasti Naan leipien onnistuminen 110%:sesti niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Minullahan on kaikkien markkinoilla olevien leipien kanssa se ongelma että ne ovat aivan liian pieniä koska niiden päälle ei saa laitettua tarpeeksi paljon lihaa, juustoa , salaattia, makkaraa, kinkkua, tomaattia, kurkkuja, jalopenoja, sipulia ja kaikkea sitä mitä jokaiseen kunnolliseen leipään kuuluu. Onhan markkinoilla näitä meksikolaisen keittiön läpysköitä jotka kyllä ovat hyviä mutta ei niitä jaksa syödä loputtomiin. Nyt on sekin onglema ratkennut sillä Naan leivistä saa kaulittua juuri sopivan kokoisia ( kolme - neljä per paistopelti) ja koska ne ovat ohuita, pääosissa ovat ne päällä olevat jumalaiset jutut eli oikeastaan kaikki mitä kaupasta löytyy. Tein leivät seuraavan ohjeen mukaan joka on todella simppeli ja näin ollen nopea mikä on erittäin tärkeää silloin kun samassa lauseessa mainitaan meikäläinen ja ruoka. Tässä tämä ohje:

Valmistusaineet:
2 dl maitoa
2 dl turkkilaista jogurttia
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
50 g voita (sulatettuna)

Voiteluun:
30 g voita (sulatettuna, kuinkas muutenkaan)

Valmistusohje:
Liuota kädenlämpöiseen jogurtti-maitoseokseen hiiva, suola ja sokeri. Lisää jauhot sekoittaen ja lopuksi voisula. Peitä leivinliinallla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikinaa 12 osaan (riippuu siitä kuinka ohuita haluat tehdä, itse ajoin taikinan 15 osaan) jauhotetulla pöydällä. Taputtele (tai kaulitse pöydällä) 4 palaa puhtaalle pellille (älä käytä leivinpaperia) noin 2- 3 mm:n paksuisiksi levyiksi.

Paista heti 275 asteessa uunin yläosassa 5 -7 minuuttia (itse paistoin keskiosassa koska yläosassa ne meinasivat palaa reunoilta ja keskiosassa leivät näki paremmin joten kontrollointi oli helpompaa eikä tämä vaikuta kovinkaan paljon paistoaikaan). Kauli ensimmäisten leipien paistuessa pöydällä seuraavat neljä leipää ja siirrä ne kuumalle, uunista otetulle pellille jolloin niiden paistoaika on hieman lyhyempi. Voitele leivät heti paistamisen jälkeen ja peitä ne liinalla.

Leivinpaperia ei voi käyttää koska se ei kestä 275 asteen lämpöä ja sen mitä tutkin, niin aika moni leivinpaperivalmistaja ilmoittaa kestoksi 230 astetta mutta tämä ei ole ongelma sillä kevyesti jauhotettuina (sii todella kevyesti) leivät eivät suinkaan tartu/pala peltiin kiinni. Itse asiassa minkäänlaista tarttumista ei tapahdu ja leivät voi uunista otettaessa liu'uttaa tarjottimelle tai kasata lautaselle ongelmitta.
Näitä kannattaa tehdä jo pelkästään sen takia että ne ovat erittäin vaivattomia valmistaa ja makukin on kohdillaan. Leivistä tulee pinnaltaan rapeita mutta niistä ei suinkaan tule mitään kovia koppuroita koska ne voitelun takia (ilmeisesti?) säilyttävät taipuisuutensa, joskaan ei niitä rullalle saa mutta kummiskin. Kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitan.


Dave Hax ja Ann Reardon

Tässä on kaksi sellaista joihin kannattaa tutustua ja Davesta olen aiemmin jo kertonutkin Japanilaisten terveisten yhteydessä ja Daven kautta, joka on innovaattori ja DIY – mies vailla vertaa, löysin Ann Reardonin  ja rakastuin heti. Syyn tiedätte kun käytte katsomassa mitä hänellä on tarjolla. Davesta halusin kertoa sen tähden että mukäli joku tuntee ettei ole oikein tekemistä, niin Daven luota sitä löytyy. Kaikkea taivaan ja maan väliltä ja kun on aikansa huhkinut Daven juttujen kanssa, voikin siirtyä Ann:in luokse joka muuten juuri nousi meidän paimenten suosikiksi elikkäs ykkösnaiseksi. Tie paimenten sydänten kun käy Makeiden Viettelysten kautta.

Suklaaseen dipattu tuore mansikka
Mmmmhhh....

Hyvää tiistaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.

Ps. Oli muuten 395 postaus!



read more

Pakkultismi ja Paimenjooga (Pikkuväki - asana)

Aljoh on taas ihan mallia vetelä. Toiminnallisuuden puute tai paremminkin haluttomuus liikkua alkoi eilen, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta ja sitä on jatkunut siitä asti. Jotenkin musta tuntuu, aivan samoin kuin valkoinen ja kaakaoinvärinenkin, että sillä on sen taannoisen pöytään törmäämisen seurauksena jäänyt jotain feelua selkärankaan koska oireet on samanlaiset kuin silloin. Asiaa puoltaa se ettei tuo jokaisen astmaatikon painajaisuni hypännyt sänkyymme vaan tyytyi nukkumaan olkkarin puolella olevassa punkassaan. Epäilen nimittäin ettei likka kyennyt hyppäämään sänkyyn koska askeltaminen on muutenkin melko hidasta. Mene ja tiedä eli lähdetään eläinlääkäriin mikäli ei koira ei tuosta iltapäivään mennessä tokene. Aljoh on kuitenkin varsin poikkeuksellinen otus ja olen tullut siihen tulokseen että Aljohin esi-isät ovat niitä beagleja jotka tuijottelivat aurinkoon muinaisen Stohehengen jokakesäisissä kisoissa missä juhlaan osallistuneilla neitseillä ei ollut yllään muuta kuin alelaarista ostettu lakana. Tiedättehän, sellainen itäisten maiden kästyötaidon näyte joka on tehty niin harvalla ompeleella että meilläpäin sitä kutsutaan harsoksi.

Aljoh nimittäin kykenee reissaamaan elävien ja Varjojen Maan (en tarkoita maanpäällistä Varjojen Maata mistä saa mitä tahansa jos rahaa riittää) väliä sillä yhtenä hetkenä se näyttää siltä kuin vetelisi viimeisiään mutta hetken päästä se ryhtyy tuijottelemaan tutulla, kahden kohteen katseella joista ensimmäinen kohdistuu minuun ja toinen jääkaappiin. Mikäli tämä hienovarainen vihjaus ei aiheuta minkäänlaista aktiviteettia tonnisessa perseessäni eli en liikahda mihinkään suuntaan, Hänen Jätemyllyisyytensä osoittaa suurta halveksuntaa usemman tunnin ajan. Kerrottakoon että tätä kirjoitettaessa Aljoh on ilmeisesti siirtymässä - tai ainakin toivon niin – Varjojen Maasta tähän tunnetuun maailmaan sillä tuo viehättävä läskipää venyttelee liioitellun usein ja päästelee kaiken nielevästä kuonostaan normaaleja ”olen maailman hyljeksityin beagle”- huokauksiaan. Taidanpa viritellä uhritulet ja tehdä muutamia Paimen – rituaaleja koska olen havainnut että näillä teveydenhuollon kavahtamilla, ikiaikaisilla uhrimenoilla on myönteinen vaikutus koiran terveyteen ja erittäin myönteinen vaikutus omaan mielenterveyteeni.

Uhrimenoista en valitettavasti voi antaa yksityiskohtaisempaa tietoa sillä ne koostuvat juuri niistä asioista mistä ihmiset syvällä sisimmässään ovat kiinnostuneita eli kaikkea sitä mitä Pakkultismi (okkultismin Paimen – versio) pitää sisällään. Pakkultismista kuitenkin sen verran että riittien onnistuneen harjoittamisen ehdottomana edellytyksenä on Paimen – joogan täydellinen osaaminen ja se on asia joka vaatii vuosien harjoittelun. Esimerkikisi Pikkuväki – asanassa dosetin saaminen pään takaa ei muuten onnistu koska ollaan tilanteessa jossa molemmat takajalat ovat kehon alle taaksepäin taivutettuina niin, että ne ovat ristissä kantapäiden kokskettaessa lapaluita ja niitä painetaan vasemmalla kädellä kohti niskaa jolloin dosetin ottaminen tapahtuu oikealla kädellä. Aivan helvetin vaikea asana ja siitä laskeutuminen takaisin Mikä vitun päivä nyt on – asanaan vie kokeneemmaltakin Pakkultistilta useita päiviä. Mainittakoon myös ettei kyseistä Pikkuväki – asanaa tulee harjoittaa kovin usein sillä se käy selän lisäksi myös avioliiton päälle koska Pakkultismia ymmärtämätön puoliso ei kykene ymmärtämään ihmistä joka saattaa kiemurella olohuoneen lattialla jopa viikon. Eronneita pareja haastateltaessa on näet käynyt ilmi ettei ymmärtämättömillä puolisoilla ole niinkään vastaan itse kiemurtelua mutta se ihan saatanallinen hikoilu ja ihme mölinä ovat olleet heille yksinkertaisesti liikaa. Lähinnä sen takia ettei tv:n äänen voimakkuutta saa tarpeeksi suurelle ja hikoilun aiheuttama kosteuden tiivistyminen näytön pintaan aiheuttaa huomattavaa visuaalisen nautinnon vähentymistä.

Ryhmä kehonrakentajia poseeraamassa tuomareille
Herra Reinsuo kiertää myös näitä seniorikisoja

Toivonpa totisesti että koira kuntoutuu ja pian sillä tänään olisi tarkoitus mennä opettelemaan Naan-leivän ja tuulihattujen teko joista jälkimmäiset täytetään oikealla leipurinkermalla eikä millään keinotekoisella mäihällä. Kyseisellä mäihällä tarkoitan valmista vanilijakreemijauhetta jota laiskemmat sekoittavat kermavaahtoon ja väittävät tatinan olevan leipurinkermaa mutta näinhän asia ei ole. Kiitos Googlen, latasin ja printtasin kaikista kolmesta oikeaoppiset reseptit teko-ohjeineen ja jos Karma suo, niin niitä myös tehdään tänään. Aljohin, jonka vireystaso nousee koko ajan koska tässä kirjoittamisen ohella on näitä kodinhoidollisia velvoitteita, täytyy kuitenkin olla virkeämmässä (= paremmassa) kunnossa ennen kuin jätän sen yksistään. Muuten tundralla menee hyvin; ilman lämpötila on 2 Kelviniä, tuuli puhaltaa pohjoisesta 45 boforin voimakkuudella ja taivaalta sataa pienkoneita sekä satelliittien kappaleita. Reinsuon pappa täytti eilen 92 vuotta ja synttäreidensä kunniaksi hän näytti lapsenlapsenlapsen3 lapsilleen (sikiävää ja todella aktiivista sukua) kuinka 400 metriä juostaan ajanoton pysähtyessä lukemiin 37.44 mikä on huomattavasti parempi kuin nykyinen ja Michael Johnsonin Sevillan MM- kisoissa juoksema virallinen maailmanennätys joka on 43.18. Hyvä tulos selittyy osaltaan sillä että Herra Reinsuo on juossut ulosottomiehiä karkuun lähes koko aikuisikänsä ja joutuupa tuo vanha pieru vielä näinäkin päivinä ottamaan ns. ritolat koska Voudit eivät unohda. Koskaan. Ketään. Miettikää sitä. Myös perikuntalaiset ja muut, vilpillisin keinoin taalereihin käsiksi päässeet runkefäärdit.

Nuori, vähäpukeinen miesmalli
Koska te naiset aina valitatte ettei täällä ole muita kuin vähäpukeisia punapäitä niin olkeepa hyvä

Hyvää sunnuntaita teille kaikille, mie meen nyh keittämään soropit ja keitännii myöhen puuroa jota aion antaa niin ikkuseen myös Aljohille koska hääp rakastaa sitä.


read more

Rosetta's stone proudly presents: Konu & Kaksoisvirran Kissanpalvojat

Meillä orjilla, jotka olemme Konth – Ar – Te *:n jälkeläisiä, ovat nämä yöt paljon pidempiä mutta ne myös menevät paljon sukkelampaan kuin tavan ihmisillä mikä tuli jälleen todistettua. Torstain ja lauantain välinen yö meni yhdessä hujauksessa eikä siitä ole oikeastaan muuta muistikuvaa kuin orjakaavun kahinaa ja kohtisuoraan pimpainta (en hurskaana miehenä laita sitä rumaa "päin vittua" – sanontaa) laulettuja slavesongeja. Slavesongit ovat vähän saman tapaisia kuin slovarit mutta niissä ei lauleta rakkaudesta vaan ihmetellään sitä että koska tämä helvetin tahkoominen oikein loppuu ja niitä kun jolisee about 48 tuntia putkeen niin jo vain vetää mielen haikiaksi, samaan tapaan kuin incredibletilavuus – mekko eläkeläisillä silloin kun Kela on kiinni eikä Totossa onni suosi.

* Konth – Ar -Te, ennen Tutankhamonia ja muita pilipalifaaraaoita vallassa ollut heppeli joka hallitsi Egyptiä heti syntymästään lähtien aina siihen asti kunnes lakkasi maksamasta yhtiövastiketta elikkäs hetkeen jolloin hän nakkasi lusikan nurkkaan ja tämä perikunnan mielestä kerrassaan hilarious happening tapahtui runkefäärdin ollessa 138 – vuotias, ilman minkäänlaisia ja nykyisten eläkeläisjärjestöjen tuntemia etuuksia. Kontra, kuten aikalaiset häntä nimittivät, oli kuitenkin ihan kelpo mies vaikka hän kärsi monista vaivoista kuten siitä että hän näki tarpeettoman paljon pikkuväkeä ja kirjallista ulosantia häiritsi aika helvetin paha lukihäirö sekä oppimattomuus, aivan kuten minuakin mutta minä sentään voin lohduttautua että nämä viat kulkevat suvussa ja siksipä voin syyttää näistä erroreista Kontraa. Konun elikkäs Kontran nimessä esiintyvä loppuosa Ar – Te ei suinkaan tarkoita jumalallista sukuhaaraa vaan sen merkitys on enemmänkin taiteellinen. Kontra näet oli lahjakas muusikko ja hän muuten on nykyisen kontrabasson luoja. Tätä läskibassoa hän veivasikin hartaasti hänen kiertäessään ympäri Egyptiä bändinsä kanssa joka oli Egyptin soittolistan ykkösenä ja sehän on monista Rosettan kivistä tuttu Konu & Kaksoisvirran Kissanpalvojat. Ei mikään vitun humppabändi ja heidän suurin hittinsä oli Pyramid jota myytiin peräti neljä miljoonaa saviruukkua. Saviruukkua siksi ettei tuohon aikaan vielä tunnettu Mp3 – formaattia joten biisit sekä tallennettiin että soitettiin siten että laitettiin ruukku dreijalle pyörimään (äänitystilanteessa luonnollisesti märkä saviläjä) ja painettiin olki ruukun kylkeen jolloin taustalla soittavan kauhtanaporukan soundit kyettiin tallentamaan ja sitten myöhemmin myös toistamaan. Jos ette usko niin katsokaa Myytinmurtajien jakso missä tämä Egypt - Teoston ihmeellinen ja todella kekseliäs studioalan innovaatio esitellään. Tuohon aikaan suuret keikat olivat harvinaisia mutta parkkipaikkoja taasen oli aivan saatanasti joten Kontran keikoilla ei ollut samanlaisia ongelmia kuin Hämeenlinnalla tulee olemaan tämän Kalteribluesista minullekin tutun kaupungin järjestäessä ensi kesänä australialaisen laulu – ja soitinyhtye AC/DC:n konsertin. Tästä tilaisuudesta on kiittäminen myös Skotlantilaisia ja erityisesti Malcomin ja Angusin vanhempia. Niin ja iloista 60 – lukua eli aikaa jolloin minä hengailin Kätilöopistolla. Tosin pääsääntöisesti lattialla mutta myöhemmin myös muualla ja tästä taasen kuuluu kiitos sille yösiivoojalle joka nosti mut siihen lavuaariin mistä mut sitten aamulla löydettiin. Perkele mutta oli kylmä yö, napanuorakin veti ihan siniseksi. Tälläinen oli siis Konth – Ar – Te ja olisihan ukkelista paljon muutakin kerrottavaa mutta riittäköön tämä. Voitte sitten itse Wikipeditellä ja googletella mikäli haluatte että teistä jotakin jouluksi tulee, noin niinkus sivistyksellisessä mielessä.

Vähissä vaatteissa oleva punapää.
En tiiä. Mun piti laittaa kuva erään pyramidin hautakammiosta mutta ne se muuttui matkalla. No, katteleehan tuotakin vaikkei se aihetta käsittelekään.

Tämä aamu ei ala oikein hyvissä merkeissä sillä varhain aamulla tulin katsoneeksi Oulun Yliopiston Kylmälabran jätkiltä saatuun mittariin ja se näytti neljää Kelviniä joten stanan kylmää kevättä tuntuu olevan. Tuosta mittarista vielä sen verran että sen taustapuolelle on kirjoitettu teksi ”Revi siitä verenkiertohäiriöinen” ja epäilenpä että asialla on samaisessa laitoksessa toimivan Thule – instituutin vallattomat tyypit mutta en mene vannomaan joten turha vetää hernettä nenään jos teistä joku sattuu lukemaan tämän. Toinen ikävä asia sattui postilaatikolla käydessäni mistä hain päivän aviisin sekä eilisen päivän äänimerkin, meillä täällä tuuran perseessä kun kuljetaan jonniin verran jälkujunassa niin nuo tasatuntien piippauksetkin tulevat postissa kun kylässä ei ole kuin yksi radio ja sekin on tällä hetkellä paskana. Syypää tähän traagiseen onnettomuuteen on Holopaisen, noiden ökyrikkaiden motherfuckkereiden typerääkin typerämpi poika (57v) joka yritti itsemurhaa ja pudotti kidekoneen samaan ammeeseen jossa hän mammitteli. Ei kuollut ei mutta nyt Holopaisen kakaran päätä koristaa sellainen afro-kampaus ettei paremmasta väliä. Ovat kuuleman mukaan joutuneet leventämään oviaukkoja jotta tämä mottipää pääsee liikkumaan edes jollain tapaa pirtissä. Voidaankin siis todeta ettei tässäkään tapauksessa likvideetti ulotu latvaan vaan jää jonnekin nivusten seutuville.

Mutta se Holopaisen gängistä ja itse murheeseen, sain kirjeen Tsekatilipotiokatetati – heimolta joka majailee Perussa ja on kuuluisien Inkojen viimeisiä jälkeläisiä. Heidän päällikönsä, Sutitumalitkatepopo kyseli että taasko on tullut se aika vuodesta kun teillä valitaan niitä mottipäitä siihen suureen neuvostoon jolla hän tarkoittaa eduskuntaa. Oli pannut merkille että UPM, Stora Enso ja muut suuryhtiöt kaatavat metsää vitullista vauhtia ja sellutehdasta nousee entisen Malikanatitutolopon raunioille niin että rytisee. Näinhän se valitettavasti on, postilaakossa oli hämärän näköinen, väriltään valkoinen kirje jota ei oltu edes suljettu vaan avoin preivi loisti kuin viikon vanha ampumahaava ja hetken jo luuli että joku ystävällinen kyläläinen lähettää minulle (jälleen) Bacillus anthracis - suvun näytepusseja saate sanoina ”seuraavan kerran kun leivot niin koitaskin tätä uutta tomusokeria”. Kerran olen tuohon halpaan mennyt ja voin kertoa että anthraxin käytöstä saa todella huonto vibat. Jo pelkästään aamupuuron syöminen on yhtä helvetti koska käsi vispaa kuin arabialaisella viivakoodin suolaajalla.

Alkuperäiskansaan kuuluva mies seisoo keskellä isoa hakkuuaukeaa.
No en mä sitä varjopaikkaa oikeastaan tarvitse. Pääasia että Siwassa on maito tarjouksessa.

Palataanpa itse asiaan elikkäs Breivikin sisälmyksiin. Kirjeen oli lähettänyt eräs kansanedustaksi pyrkivä livekala joka pyysi minua tulemaan tänään Prisman parkkipaikalle jossa minulla on mahdollisuus kuulla paskanjauhantaa siitä miten hän kansanedustajana korjaa niin korpikylien viemäröintiongelmat kuin tietoliikenneyhteydetkin. Hyväkäs jopa lupasi että saan 4G – verkon vaikka paskapyttyyni jos niin haluan mutta minen ymmärrä miksi potalla pitäisi päästä nettiin? Tilaisuudessa olisi tarjolla myös makkaraa, hernekeittoa ja kansantanhuja joten se voi ola että menenkin sillä mikään ei ole niin mukavaa kuin syödä vatsansa täyteen, ropaista puoli dosetillista kerralla ja sitten kun lääkkeet alkavat jytistä oikein kunnolla, aloittaa vinha pyöriminen yhdessä niiden vitun virsukinttujen kanssa. Se on sellaista tekemisen meininkiä ettei haittaa vaikka ulkoilman lämpötila putoaisi muutaman Kelvinin ja taivaalta sataisi se normi neljä metriä lunta. Toisaalta, en halua saada sitä flunssaa jonka kourissa oli vuodenvaihteessa ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin olen pelipaikalla sen verran myöhässä ettei hernekeitosta ole jäljellä kuin liemi eikä makkarakojusta muuta kuin etääntyvä pakettiauton takavalot joten taidankin keittää toiset sufeet tälle aamulle ja syödä jotain.


Oikein mukavaa lauantaita teille kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi ja tetikanatilupolokalilani!
read more

Windows 10

Meni hieman myöhäiseksi tämän aamun teksti sillä latasin koneelle Windows 10 Technical Preview:in ja voin sanoa jo nyt että asentamiseen käytetty aika oli sen arvoista. Huikea hyppäys suoraan Windows 7:stä ja mikä parasta, käyttöjärjestelmän päivittäminen ei suuremmin vaikuttanut vanhoihin tiedostoihin tai asetuksiin. Luonnollisesti tein varmuuskopiot ynnä muut tarvittavat toimenpiteet ennen asentamista. Kyseinen Windows 10:n ”esiversio” on ladattavissa täältä: http://windows.microsoft.com/en-us/windows/preview-download  ja ainakaan omalla kohdallani en kohdannut minkäänlaisia ongelmia vaan ao. käyttöjärjestelmä asentui sangen vaivattomasti. Varsinaiseen lataukseen ei mene kovin paljon aikaa edes 3G – verkossa sillä tiedoston koko on 2756,8Mt mutta kun W7:n päivitetään/konfiguroidaan W10:ksi niin ottaahan se jokusen hetken. Koska minulla ei ole ollut – arvosteluista johtuen – Windows 8:aa, en osaa verrata W10:ä siihen mutta seiskaan verrattuna käynnistä -valikon, tiedostojen ja itse asiassa koko työpöytä-ympäristön käyttäminen on todella vaivatonta ja yksinkertaista.

Windows 10:nen työpöytä
W10:nen työpöytä

Latauksen ja asennuksen aikana esiin tulevat käyttäjäehdot kieltävät tietojen luovuttamisen mutta en usko että Microsoft katsoo pahalla silmällä tekemääni ”asennuskarttaa”, johon listasin asennuksen aikana tapahtuvat vaiheet ihan sen takia että ihmiset ovat varsin skeptisiä kaiken uuden suhteen mikä toisaalta on ymmärrettävää koska kukapa haluaisi koneensa tilttaavan tai tiedostojensa katoavan. Vakuutan kuitenkin ettei näin tule käymään sillä kuten jo aiemmin sanoin, omat tiedostoni, asetukseni ynnä muut jutut säilyivät ennallaan. Kaikesta koneella olevasta (myöskin käyttiksestä) kannattaa kuitenkin tehdä varmuuskopiot mutta suosittelen lämpimästi että kokeilette tätä erinomaisen hienoa ja helppokäyttöistä Windows 10:ä

Sitten se ”asennuskartta” eli järjestys missä asiat tapahtuvat:

- käytte lataamassa tiedoston ja kun lataus on valmis, suoritatte sen
- tämän jälkeen kone käynnistyy uudelleen, tulee samantapainen ilmoitus kuin päivitystenkin jälkeen missä ilmoitetaan että kone konfiguroidaan etc, älä sammuta konetta jne. Prosentit ilmoittavat edistymisen (tässä menee jonkin aikaa joten älkää hermostuko)
- kone käynnistyy uudelleen, tulee ilmoitus ”määritetään...” (prosentit ilmoittavat edistymisen)
- tämän jälkeen näyttöö ilmestyy logo ja alempana pyörii pienten pallojen muodostama rinkula
- näyttö muuttuu täysin mustaksi (muutamia sekunteja)
- jälleen logo ja rinkula ilmestyvät, alemmaksi ilmestyy teksti ”valmistellaan” (ja taas ne prosentit ilmoittavat edistymisen, tässä menee muutama minuutti)
- tulee ilmoitus ”otetaan käyttöön tietokoneen asetuksia” (jälleen prosentit ilmoittavat edistymisen)
- kone käynnistyy uudelleen, logo ja rinkula ilmestyvät, sitten näyttö muuttuu mustaksi (muutama sekunti)
- tulee ilmoitus ”tehdän muita valmisteluja” (tuttuakin tutummat prosentit ilmoittavat edistymisen)
- tämän jälkeen kone käynnistyy uudelleen ja Voila! Teillä on viittä vaille valmis asennus joka tässä vaiheessa pyytää salasanaa (jolla ainakin minä suojaan oman koneeni ja hyvinhän tuo oli tallessa pysynyt)
- tämän jälkeen ilmestyy informaatio – osio jossa on tietoa ja mahdollisuus joko mukauttaa asetuksia tai valita pika-asetukset joista itse valitsin jälkimmäisen
- tämän jälkeen tulee ilmoitus asentaa sovelluksia (näytön tausta vaihtaa väriä, teksti älä sammuta konetta)
- teksti vaihtuu sanoihin ”Vielä pari asiaa” (älä sammuta konetta)
- näytölle ilmestyy teksti ”sovelluksiasi valmistellaan”
- joka vaihtuu ”melkein valmista” - ilmoitukseen
- sitten ”aloitetaan”
Kuva Windows 10:nen työpöydästä
..ja lisää W10 - näkymiä

Ja TADAA! Asennus on valmis ja pääsette käyttämään Windows 10:nen ”esiversiota” joka on selkeä, helppokäyttöinen, yksinkertainen mutta kattava ja muutenkin kaikin puolin hyvä.

Tälläistä tällä kertaa koska me paimenet olemme hulluina kaikkiin edistyksellisiin juttuihin ja suorastaan rakastamme Beta – versioita (joita mm. meikäläisen kaikki selaimet edustavat) mutta me myös haluamme että te kokeilette näitä uusia asioita sillä vanhoihin asioihin juuttuminen merkitsee kehityksen pysähtymistä. Kokeilua tukee vielä se että niin minulla kuin lähes jokaisessa taloudessa on toinen tai useampi kone, takaa/takaavat sen ettei peruuttamattomia ongelmia pääse syntymään. Tarkoitan tällä sitä että jokainen voi tehdä ”viralliset” ja ”tärkeät” asiat sillä ykköskoneella ja ladata tämän kakkos - eli varakoneelle mikäli pelkää tilannetta jossa järjestelmä kaatuu kesken töiden. Tämä nyt on asia jonka jokainen tietää mutta tulipahan kerrattua. Loppuun voinkin sanoa että kiitos Microsoft ja hei, tämä on sellainen juttu johon kannattaa perehtyä.

Kaikille oikein hyvää torstaita. Muistakaa olla ihmisiksi.


read more

Space Odyssey 1724 (sis. Huh Mare:n ja Octopussyn)

Revontulet paljastavat harhaoppeja ja koska me paimenet olemme henkisen epätasapainomme lisäksi hyvinkin kerettiläistä porukkaa, niin katson velvollisuudekseni selvittää teille muutamia suomenkielen sanoja joiden alkuperäinen tarkoitus on jotain ihan muuta kuin mitä ne tänä päivänä merkitsevät. Otetaanpa ensin sana revontulet jotka ovat mukamas saaneet nimensä ketunhäntää muistuttavien, oranssin punertavien valoilmiöiden leiskunnasta pimeällä yötaivaalla. Ja vitut. Revontulet ovat tribuutti 1700 – luvulla eläneelle Efraim ja Joakim Revolle, maailman ensimmäisille avaruuslentäjille jotka onnistuivat rakentamaan omatekoisen avaruusaluksen ja miltei onnistuivat lennättämään itsensä lähiavaruuteen. Varsinainen pioneeri oli ensimmäisenä yrittänyt Efraim mutta myös Joakim Repo joka Efraimin epäonnistuneen yrityksen jälkeen yritti samaa temppua mutta pahaksi onnekseen hänen kuumavesivarajaastaan väkästelemä himmeli syttyi palamaan Termosfäärin yläosissa eikä hänen yrityksensä päästä Magnetosfäärin yläpuolelle näin ollen onnistunut.

Ensimmäisenä yrityksen teki siis Efraim Repo jonka DIY – periaatteella tekemän aluksen runkona hän käytti kahtaa vanhaa ammetta jotka hän hitsasi yhteen niin, että toinen amme toimi aluksen pohjana ja toinen aluksen ”kattona elikkäs päällimäisenä rakenteena. Aluksessa ei ollut mitään ohjausraketteja koska Efraim ajatteli että kyllä hän sieltä korkeuksista jysähtää takaisin maan pinnalle jahka löpö loppuu. Lähtökiihdytyksessä tarvittavan propulsiovoiman hän sai salpietarin, kodin putkimiehen, sian kusen ja rikin yhdistelmästä. Mikäli hämmästelette ”nykyaikaisia” keksintöjä kuten lämminvesivaraajan ja hitsauskoneen käyttöä, niin sanottakoon että Veljekset Repo – kuten heitä kirkollispiireissä nimitettiin – olivat aivan saatanan paljon edellä aikaansa ja he olivat jo tuolloin keksineet monet niistä tuotteista/tavaroista/koneista jotka tänä päivänä kuuluvat normaaliin arkeen. Heillä oli käytössään mm. 89” plasma-tv, jäätelökone ja Apu – lehden silppuamiseen tarvittava magazine -silppuri.

Vanha mies joka seisoo pienen raketin lähettämiseen tarkoitetun telineen vieressä.
Harvinainen otos Efraimista ja raketin ensimmäisestä prototyypistä (kuva otettu Joakimin kehittämällä Canon ADOS 300SC Incredible Sight:illa)

Molemmat veljekset siis menehtyivät yrittäessään valloittaa avaruuden ja koska tuohon aikaan moista touhua pidettiin äärimmäisen kerettiläisenä meininkinä, kirkon oppi-isät tuhosivat kaikki heidän keksintönsä, niiden piirustukset ja he myös poistivat veljekset kirkonkirjoista aivan kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan. Sen lisäksi ettei veljekset ole saaneet huikeasta yrityksestään mitään kunniaa, tapahtumien muistoa on häpäisty ruotsalaisperäisellä sanalla filauttaa, mikä tarkoittaa henkilön kirmaamista alasti (yleensä julkisella paikalla). Tämä rienaus johtuu siitä että 1800- luvun alkupuolella elänyt ruotsalainen historioitsija löysi yhden sivun veljesten muistiinpanoista ja tässä dokumentissa esiintyy sana Finnnautti joka tarkoittaa sitä samaa, kansallista viittausta kuin nykypäivän taikonautit, kosmonautit ja muut vastaavat. Skånelainen historioitsija ei kuitenkaan kyennyt tulkitsemaan veljesten vallan saatanan surkeaa käsialaa ja luuli Finnnautin olevan sana Filauttaa koska tuohon aikaan oli tapana että kaikki kerettiläiset tempaukset tehtiin alasti. Perkele sentään mikä virhe.

Tietämättömille tiedoksi että Termosfääri on juuri se ilmakehän kerros missä revontulet vielä nykyisinkin näkyvät eikä kyseessä ole mitkään auringonhiukkasten syöksymiset ilmakehään kuten Ilmatieteen laitoksen väki valehtelee, vaan syynä on aika - avaruuden heijastumat ja tarkemmin sanottuna Efraimin ja Joakimin vituiksi mennyt Space Odyssey 1724. Jos kyseessä olisi ollut vain yhden henkilön traaginen kohtalo, sanottaisiin öistä taivaan leiskuntaa Revontuleksi, Repoflameksi, Efraimin liekiksi tahi muuksi vastaavaksi mutta kun ruumiita tuli kaksi ja vielä samasta orkesterista, niin sanasta käytetään monikkomuotoa Revontulet. Unohtakaa siis teille opetut harhaopit magneettikentistä, aurinkomyrskyistä ja painakaa nämä viisaat sanat mieleenne.


Toinen teille opetettu harhaoppinen sana on Huhmare. Tuo varsin vaatimattoman näköisen kapistuksen ja lähes jokaisen keittiön tarpeisiin kuuluvan himmelin alkuperä johtaa Suomalaisiin Jumaliin ja ajalle ennen näitä tylsiä Ukko Ylijumalaa, Tapiota, Ronkoteusta, Egrestä elikkäs Äkrästä ja muita jumalia. Aamunkoiton hämärissä nimittäin palvottiin Mare'a elikkäs merta ja meren jumalalle Mare'lle pyhitetyt paikat olivat jääkauden kallioon muovaamia suppia joissa kuin sattuman kaupalla – tai kenties Mare'n sinne asettamana – pitkulainen kallilohkare joka nojasi supan seinämään. Tämä siis paljon ennen Asterixistakin tuttuja seitakiviä ja myöhempiä pakanajumalia. Alkuaikojen ihmiset tekivät näistä uhripaikoista myös pienoismalleja koska Mare'a oli palvottava reissun päällä eikä pitkin maakuntaa teppaavilla ihmisillä ollut tiedossa kaikkia uhripaikkoja joten mukana kuljetettava uhrimesta oli aika helvetin kätevä tapa hoitaa pakanalliset rituaalit vaikkapa poron selässä. Varsinainen moka käännöksessä kuitenkin tapahtui hetkellä jolloin suomeen eksyi eräs tanskan maalta kotoisin oleva metsästäjä ja hän pääsi todistamaan kenties ensimmäisenä ulkomaalaisena perisuomalaista turhautumista ja sitä katkeruutta mikä on vieläkin vallalla meissä kaikissa. Tapaus sattui lounaisessa suomessa sijaitsevan järven rannalla ja tilanteessa jossa aboriginaali finni seistä jäpitti suuren järven rantavedessä, tuijotti myrskyävää ulappaa ja lausui kuolemattoman sanan ”Huhmare”.

Tai näin väittää tanskalaismetsästäjä muistiinpanoissaan jotka ovat kirjoitettu oravannahan selkäpuolelle ja jotka löydettiin erään Jämijärveläisen Osuuskaupan sokkeliremontin yhteydessä. Muistiinpanot olivat säilyneet erittäin hyvin hikisen nuoliviinen sisällä ja näin ollen niiden tulkitseminen oli sangen helppoa sen jälkeen kun tutkijat olivat ensin opetelleet tanskan kielen joka taasen on niin perkeleen vaikea ettei mitään rajaa. Asia ei kuitenkaan ole näin sillä se mitä alkuaikojen finnjäävel todella sanoi, oli sitä normaalia tuskastumista joka purkautui sanoihin ”Huh Mare”. Suomen kielessähän on paljon sanoja joilla on monta merkitystä joten tanskalaisen salakaatajan mokan toisaalta ymmärtää, varsinkin kun sanan (sanat) kuullessaan hän näki suomiperkeleen kääntävän huhmarensa ylöalaisin jolloin sen uuumenista krapisi pölyä, ikään kuin sillä olisi jauhettu jotain. Kyseinen ”pöly” oli kuitenkin Finnin napanöyhtää sillä aikalaiset kuljettivat uhripaikkojen pienoismalleja paitansa alla.
Sanat ”Huh Mare” kuvaavat yksinkertaisesti tuskastuttavan isoa (Huh) merta (Mare) ja tämä manaaminen oli hyvin yleistä silloin kun alkusuomalaisten piti ylittää joku helvetin iso vesistö eikä ketään oikein huvittanut alkaa veistelemään venettä. Vielä näihin päivinkiin on säilynyt tuolta ajalta peräisin olevat sanonnat kuten ”Ai saatana mikä järvi”, ”Jaa vähän hero voda” ja ”Ihan sairas lätäkkö” ja yleisimmin näitä sanontaja käyttää nuoriso heidän heiluessaan laittomassa keppanatokkurassa joko läntisen tahi eteläisen suomen rannoilla. Ihan siitä syystä että keskisessä suomessa kukaan ei puhu toisilleen, pohjoisessa suomessa järvet ovat aina jäässä ja itäisessä suomessa on käytössä venäläiset manaukset. Loppuyhteenvetona voidaankin sanoa että Huhmarella ei ole mitään tekemistä jauhamisen kanssa vaan se kuvaa vallan perkeleen isoa järveä ja sen ylittämiseen liittyvää tuskaa.

Myrskyn kourissa raivoava meri valtavine aaltoineen
Huh Mare.

Kirottua. Puhelin soi hetki sitten ja tässä tuli suunnitelmiin muutos, minun nimittäin piti valistaa teitä vielä muutaman sanan verran lisää mutta nyt en ehdi. Laitan kuitenkin loppuun erään vieraskielisen sanan jonka väärinkäyttö on lähinnä germaanisten kielien ja muiden vastaavia praatavien ongelma. Kyseessä on sana Octopussy jota virheellisesti käytetään kuvaamaan mustekalaa mutta eihän asia näin ole, vaan sanan alkuosa Octo viittaa octagoniin (oktagoni) elikkäs kahdeksankulmioon eli numeroon kahdeksan ja sanan loppuosan muodostavan pussyn merkityksenhän me kaikki tiedämme joten sana octopussy itseasiassa tarkoittaa kahdeksan tyttären muodostamaa sisarusparvea. Virheen synnyn selittämiseen menisi liian paljon aikaa mutta jokainen voi päätellä kuinka kiusallista olisi jos nykyajan piltit, nuo informaatiota imevät lapset hienoissa delfinaarioissa ja muissa merien eläviä esittelevissä akvaarioissa käydessään ja nähdessään ohitse lipuvan mustekalan huudahtaisivat vanhemmilleen tähän tapaan: ”Hei katsokaa kuinka iso Kasipimpain!”.

Hyvää keskiviikkoa kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi ja katsokaa että puhutte asioista niiden oikeilla nimillä.


read more

Astrid, Utah ja harmaa keskonen

Sain eilen kutsun Astrid Kyytölle, tuolle kylämme tarmonpesälle joka on niittänyt mainetta kansainvälisilläkin areenoilla työskenetelemällä mm. Area 51:llä siivoojana ja erään suuren englantilaisen kaupungin poliisipiirissä missä hän toimi panttivankitilanteiden neuvottelijana. Astrid halusi esitellä uutta viritystään jonka hän oli ristinyt extend – uuniksi ja se käsitti 5 kpl normaaleja helloja joista hän oli rälläköitynyt kyljet auki ja hitsannut ne toisiinsa kiinni. Saumakohtien peittona oli tyylikkäät peltisoirot ja (luonnollisesti) molemmissa päissä luukut. Esittäessäni retorisen kysymyksen ”Taitaa taas olla remmi löysällä”, hän vastasi että ei suinkaan – kiitos sähköshokkihoitojen – vaan hän rakensi extend – hellan koska hän on ajatellut erikoistua Tao Tao, den lilla uhan alainen karvamötikkä– ruokiin joihin olennaisena osana kuuluu kokonaisten bambujen paistaminen. Tulee kuulemma parempaa kuin sillä metodilla jossa bambut pilkotaan ennen paistamista. Ylikypsistä kappaleista hän tulee valmistamaan suksisauvoja joista hänellä jo on aiesopimus alan markkinajohtajien kanssa. Ties vaikka saisimme tulevaisuudessa nähdä saatanan surkeiden suomalaishiihtäjienkin pikku kätösissä Astridit. Mene ja tiedä.

Meme jossa teksti "I'm going start cleaning, i mean drinking wine"
Astridin motto jolle hän on pysynyt uskollisena

Astridin historia on värikäs ja hänen uralleen mahtuu helvetin monta mokaa, joskin ne kaikki ovat johtuneet hänen suunnattomasta rakkaudesta kaikkea elollista kohtaan ja kenties pahin sattui juuri tuolla Area 51:llä missä hän luuttusi lattioita ja pyyhki pölyjä niin X-Fileseista kuin paskaksi ajetuista flai'ing soosereistakin. Nähkääs eräänä iltana Astrid oli ollut lakaisemassa osasto B62:n käytävää kun hään kuuli teputusta nurkan takaa eikä mennyt aikaakaan kun Astrid huomasi että nurkan takaa tulla töpsähti harmaa, aika helveti pieni hahmo jolla oli miltei läpikuultava iho ja aivan vitun isot silmät. No, Astrid oli nähnyt A51:llä jos jonkinlaista kummajaista ja koska sieltä ei jengi pääse mihinkään, oli luonnollista että hän ajatteli laitoksessa sijaitsevan synnytyssairaalankin josta tämä pikku keskonen oli peräisin. Astrid manasi mielessään lääkärien huolimattomuutta ja ennen kaikkea sitä kuinka vastuuntunnotonta on a) jättää keskoskaapin kansi auki ja b) jättää myös lastenosaston ovi lukitsematta.

Alien, tai siis Astridin luulema keskonen hiihteli lähemmäksi ja kun se oli noin kahden metrin päässä Astridista, se alkoi toistaa rahisevalla äänellä ”Utah, Utah, Utah...” ja niinpä Astrid luuli että keskonen osasi, melko vistosta ulkomuodostaan huolimatta, puhua ja halusi Utahiin. Oli Astrdin onni että hän on jaa vähän päästä pideltävä yksilö eikä hän täten voinut tietää että kyseinen keskonen oli itseasiassa täyskasvuinen komodograaniyksilö ja kuten vähänkin tajuntaansa laajentaneet ja kosmoksessa reissaanneet ihmiset tietävät, komodograanit ovat universuminen verenhimoisin laji joten ei liene mikään yllätys että ”Utah” tarkoitti suomeksi käännettynä ”Nyt sulta ämmä lähtee henki”. Astridin valtasi suuri äidinrakkaus ja niinpä hän koppasi keskosen syllinsä ja alkoi leperellä sille kaikenlaista ärsyttävää paskaa johon komodograani vastasi Astidin mielestä kaikkein hellyttävimmällä tavalla: ”Mamma”.

Komodograanien kieli on varsin kehittynyt ja niinpä he pystyvät yhdellä sanalla muodostamaan kokonaisia lauseita, ts. sanoen yhden sanan merkitys on tajuttoman monimerkityksellinen joten ”Mamma” ei suinkaan ole rakastava sana vaan yksityiskohtainen kuvaus siitä mitä tapahtuu mikäli ”sä perkeleen taikinanaama et laske mua heti alas”. En laita koko käännöstä koska se on varsin vulgääri. Enivei, Astrid ei ollut moksiskaan vaikka komodograani riehui ja tappeli hänen sylissään sillä Astrid oli elämänsä aikana joutunut hoitamaan monia ADHD – kersoja joten hänen ei tarvinnut piestä alienia kuin vajaan minuutin ja tämän käytös muuttui huomattavasti rauhallisempaan suuntaan. Suurelta osaltaan sen tähden että Astrid oli tietämättään piessyt paskaksi suurimman osan elintärkeitä sisuskaluja. Tämän jälkeen Astrid heitti keskosen autonsa takapenkille, ajoi lähimmälle harmaakoiran (Greyhound) pysäkille ja tyrkkäsi hopeisen kääpiön Utahiin menevään dösään. Muutamaa tuntia myöhemmin alienin katoaminen aiheutti suurhälytyksen ja kun Astridilta tultiin kysymään että oliko hän mahdollisesti nähnyt Projekti XC- 34/TA:ta, Astrid totesi ettei hänellä ole vitunkaan hajua teidän projekteistanne.

Alien istumassa auton takapenkillä
Utahiin menijä

Myös panttivankineuvottelijana Astrid onnistui tyrimään ja kyseessä oli normi pankkiryöstö ja sen yhteydessä otetut panttivangit. Pattitilanne oli jatkunut jo pitkään kunnes poliisipäällikkö hermostui ja sanoi Astridille että tämän pitää nyt antaa jonkinlainen announcement mutta kun Astrdilla on lähes yhtä hyvä englannin kielen taito kuin minullakin, hän ymmärsi kupletin juonen niin, että hänen pitää tilata betonia tuntemattomalta toimitsijalta (un known cement) ja niinpä tämä onneton meni tilamaan kahdenksan kuutioita kuraa yorkshireläiseltä yrittäjältä ja kippautti koko satsin roistojen jo aiemmin vaatiman pakoauton päälle. Loppusekunnit ovatkin sitten Englannin rikoshistorian verisimmät ja Astrid on siitä lähtien ollut Englannin mantereella persona non grata. Paska tuuri mutta minkäs teet, lontoo on pirun vaikea kieli ja sekaannuksia sattuu tämän tästä.

Okei, tämmöinen on siis meidän kylän Astrid ja me paisteltiin muutamat bambut ja katseltiin kaksi ensimmäistä kautta Tao Tao - den lilla pandan sarjasta koska me ei välitetä näistä uudemmista karatepandoista ja mitä pandoihin tulee, niin Googlen Panda – penalty on asia jota pitää jokaisen välttää. Koittakaa muistaa tämä joten katsokaa ettette kirjoittele ihan mitä sattuu. Mun on lährettävä taas maailmalla mutta kummilikan pitäis tulla ihan näillä näppäimillä joten toiveita on että mä ehdin nähdä sen.

Hyvää tiistaita kaikille – muistakaa olla ihmisiksi ja olkaa helliä alieneille.

Ps. Oli muuten 390. postaus!





read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins