Kauniit rinnat makaronilaatikolla?

Tämä tulee nyt päivän myöhässä koska en ole ollut koneella sen toissapäiväisen tekstin jälkeen lähinnä siitä syystä ettei mulla ole ollut yksinkertaisesti aikaa. On tapahtunut ja tulee tapahtumaan sen verran paljon ettei tässä oikein tiedä mitä, milloin ja missä mutta ne tehdään mitä ehditään ja mihin rahkeet riittävät. Mitä taasen blogiin tulee, niin päätin jatkaa ainakin toistaiseksi koska on olemassa tiettyjä asioita jotka olen luvannut tehdä ja ne ovat vielä pahasti kesken. Toinen ja yhteiskuntaa ajatellen erittäin tärkeä syy on se ettei teitä voi yksinkertaisesti jättää keskenänne. Tai tietysti voi jos on valmis ottamaan vastuun tapahtumista joihin verrattuna iloinen 60 – luku lihamessuineen ja töpäköine raksuineen muistuttaisi marttakerhon tanhuharjoituksia.

Tämän postauksen kirjoittaminen tuottaa kuitenkin suuria vaikeuksia sen takia että syyllistyn nyt yhteen ärsyttävimmistä perisynneistä eli kerron mutta en kerro kuitenkaan, toisin sanoen suuria asioita on tapahtumassa mutta koska ne eivät ole vielä sataprosenttisen varmoja niin en voi kirjoittaa niistä. Tiedän nimittäin mitä tapahtuu jos ärsyttää Karmaa ja kun muistaa millaiset välit minulla on Karman kanssa, ennenaikaisen informaation seurauksena on se että kaikki systeemit menevät enemmän tai vähemmän reisille ja se on asia jota en todellakaan haluaisi tapahtuvan. Sen verran sanon kuitenkin (ja vaikeimmain kautta kuten aina) että yhden asian yksi vaihtoehto on se että meikäläisestä tulee naapurille yhdelle teistä. No okei, en voi sanoa että naapuri koska en tiedä katuosoitetta mutta sama paikkakunta ja koska meikäläinen on varsin levoton sielu, niin on todennäköistä että tämä eräs teistä saattaa aamukahvia juodessaan havaita epämääräistä aktiviteettia lintulaudallaan. Sellaista missä höyhenet pöllyävät ja perkeleitä satelee mutta sitä ei pidä pelästyä koska se on varsin tavanomainen näky silloin kun lintulaudalle on asetettu hyvää läskiä ja pähkinöitä eivätkä ne vitun tiaiset tajua omaa parastaan. Tahtoo sanoa sitä että meillä tökkii edelleen tuo ravitsemuspuoli josta viimeisin taisto käytiin toissapäivänä teemalla ”Mä en jumalauta ehdi tekemään ruokaa siihen tahtiin mitä sä syöt”.

Asia on kuitenkin hoidossa sillä opiskelen aktiivisesti tätä jumalaista taitoa joka muuten jatkuu taas huomenna jolloin olisi tarkoitus opetella karjalanpiirakoiden ja jonkun marianne – jäädykkeen? hyydykkeen? ihme tatinan joka on vuorokausi pakastimessa jälkiruuan? teko. Oppiminen on hyvä juttu sikäli kun ajattelee mitä tapahtui tässä muutama päivä sitten kun päätin yllättää Valkyrian ja tehdä ihan omin päin makaronilaatikkoa koska tuumasin ettei niin yksinkertaisen ruuan kanssa voi mennä mikään pieleen. Toisin kuitenkin kävi sillä jos joku on altis vaikutteille niin minä ja siksipä päätin lisätä Koskenlaskijaa himppa reilummin kun sitä niin helvetisti mainostetaan. Nokkelana miehenä ja tapojeni orjana tein mössön ensin kulhoon (koska koostumusta on helpompi säätää) mutta pian kävi selväksi että tatinaa on enemmän kuin tarkoitusta varten varatut kaksi vuokaa vetävät joten mun oli ajettava 26 kilometriä per sivu saadakseni systeriltä pari vuokaa lisää. Uunitin (paistoin, onko se oikea termi?) kaikki laatikot ennen koemaistamista ja päälle päin tulos näytti....hieman erilaiselta kuin Valkyrian tekemät mutta en antanut sen häiritä vaan asetin pöydälle neljännen, hyvin pienen vuuan jonka ajattelin syödä ja istuin pöydän ääreen erittäin ylpeänä itsestäni.

Suorakaiteen muotoinen kappale ballistista geeliä
Makaronilaatikko iltavalaistuksessa

Jo ensimmäisen haarukallisen kohdalla ylpeys muuttui hysteeriseksi nyyhkytykseksi koska ne saanut siitä perkeleen laatikosta otetta. Toisin sanoen haarukan reuna painui laatikkoon mutta laatikko meni kasaan samaa tahtia aivan kuin se olisi ollut jotain geeliä eikä näin ollen normaalia leikkautumista tapahtunut lainkaan. Haarukkaa nostettaessa laatikko palautui alkuperäiseen, ryhdikkääseen muotoon ja sen pinta näytti siltä kuin siihen ei olisi koskettukaan. Kokeilin veitsellä ja sama juttu, loota painuu kasaan mutta ei katkea. Tuijotin itkun sumentamin silmin laatikon tekelettä ja kaadoin sen pöydälle jossa se hetken aikaa tytisi ja vapisi kuin paraskin aladobi jolloin tein sen mitä ei koskaan saisi tehdä. Otin laatikon pöydältä, roikotin sitä ilmassa ja tempaisin oikean suoran jolloin laatikko matkasi ilmojen halki olohuoneen puolelle, osui seinää ja putosi lattialle jatkamaan sitä vitun vapinaansa. Tarkistin ohjeen ja tarkistin raaka-aineet jotka olivat vielä esillä jolloin huomasin että raaka-ainevalikoimaani kuului aineksia joita en käy tässä suuren häpeäni takia listaamaan mutta jotka olivat sellaisia ettei niitä todellakaan kuulu käyttää kyseisen ruokalajin valmistuksessa. No eipä mitään, kippasin loputkin laatikot pois vuoistaan ja paketoin ne. Yksi lähti Puolustusvoimille, toinen laatikoista matkasi Poliisin suojavarusteita kehittävään yksikköön ja kolmannen lähetin Suomen Nyrkkeilyliitolle varustettuna saatekirjelmällä ”Oletteko kiinnostunut saatanan kestävistä nyrkkeilysäkeistä”. Nyt on nähkääs käynyt niin että olen luonut uudenlaisen ballistisen geelin joka kestää iskuja, minkä tahansa käsiaseen luodit ja todennäköisesti pienemmät räjähteetkin enkä pitäisi ollenkaan mahdottomana että tulevaisuudessa mun makaronilaatikkoa löytyisi myös auton puskureista tai kenties jopa rintaimplanteista. Se vasta olisikin hienoa! Kuvitelkaa nyt, kadulla kaksi naista kohtaa ja toinen huudahtaa:
- ”Oh dear mutta sun daisarit on todella upeat! Mitä on tapahtunut?”
- ”No, mä sain vihdoinkin säästettyä näihin Paimen – macaroneihin ja se kyllä kannatti. Mun tissit ei koskaan tuntuneet näin oudoilta”.

Myös hän käyttää Paimen - macaroneja ♥


Hyvää sunnuntaita kaikille. Muistakaa olla ihmisiksi ja hei, käykää katsomassa sitä ystäväänne jonka luona teidän on pitänyt käydä jo aikoja sitten. Tiedätte kyllä miksi.

Ps. Oli muuten 380. postaus!
read more

Valintoja

Sain myöhään eilen illalla tiedon että asia jonka olemassa olo on häirinnyt jo kuukauden, päätetään tänään ja se on asia joka tulee määrittämään elämääni hyvin suurelta osin. Tämän ennakkoilmoituksen saamisesta ehti kulua vajaa tunti kun sain tekstiviestin jossa ilmoitettiin että hyvä ystäväni jonka olen tuntenut koko ikäni, oli löydetty pienen käsityöputiikkinsa lattialta kuolleena hieman puolen yön jälkeen. Myöhemmin yöllä tulleen, toisen tekstiviestin mukaan kuolinsyy ei ole vielä täysin selvillä mutta kaiketi kyseessä on sydämen pettäminen. Nämä kaksi uutista saivat minut miettimään omaa elämääni ja sitä mikä oikeasti on tärkeää. Varsinkin sitä miten käytän aikaani ja kun ajatellaan että päivästä riippuen istun koneella kahdesta neljään tuntiin, syntyi pakostakin ajatus siitä että kuinka paljon se (”virtuaalielämä”) loppujen lopuksi vaatii, paljonko se antaa ja onko näiden asioiden summa sellainen että se kannattaa uhrata oikean elämän kustannuksella? Tätä olen miettinyt aamuneljästä asti ja tulen miettimään päivän mittaan koska tämä asia on sellainen minkä haluan pois päiväjärjestyksestä. Ilmoitan asiasta joko illalla tai huomenna heti aamusta. 

Punainen kynttilä mustaa taustaa vasten
Pipsalle

read more

Harhaileva katse? Käytä Flash - tekniikkaa!

Ei tarvitse olla kuin päivä pois niin jo on hallintapaneeli väärällään jos jonkinlaisia uhkauksia ja muita manifestejä vaikka pitäisihän Bloggerin Suurten Jumalien tietää että tämä minun blogini on sieltä hurskaimmasta päästä! No, aika näyttää mitä tulee tapahtumaan kuinka tiukkoja ehdot ovat.
Minulla on ollut jo pidemmän aikaa tunne että tänä vuonna tapahtuu jotain erikoista, enkä tarkoita tällä näitä Bloggerin Jumalien uutisia enkä mitään yltiöpositiivisia odotuksia paremmasta elämästä vaan jotain sitä että jotain mullistavaa tapahtuu jossain. Sellaista mikä koskettaa useampaa ihmistä, kenties kokonaisia kansoja eikä se välttämättä ole mitään huonoa. Ihmiset kun oletusarvoisesti odottavat että kaikki muutokset ovat perseestä mutta tällä kertaa (tai oikeastaan pitkin vuotta) tapahtuvat asiat taitavat olla muutosta parempaan. Okei, voitte pilkata vapaasti ja lyödä lattiaan tämän mun ennustukseni mutta muistakaa nämä sanat niin tiedätte että vanhoja paimenia ja varsinkin heidän ennustuksiaan kannattaa uskoa.

Teksti "I didn't break the rules - The rules were already broken when i got there

Vaikka eilinen oli yhtä vaakalentoa ja piti sisällään kaikkea ikävää kuten ryömimistä ahtaassa tilassa ilmastointiputkien seassa, sisälsi se myös asioita joista tiesin että Valkoinen Helvetti on vihdoinkin loppunut. Nimittäin, kun ryömin tämän liikerakennuksen - jonka ilmastointia olin huoltamassa – päädyssä olevasta aukosta ulos ja laskeuduin tikkaita takaisin maankamaralle, kuulin takaani hyvin viehkeän äänen joka kysyi että mistä hän saisi happea. Käännyin äänen suuntaan ja näin edessäni todella nätin nelikymppisen naisen joka oli pukeutunut tavalla jota näillä selkosilla ei näe kuin +20 asteen ja sitä lämpimämmissä keleissä. Kyseessä oli siis sen verran epärealistinen näky että luulin hallusinoivani joten vastasin hänelle että ”Rakas lapseni (hallut käyttäytyy paremmin jos niille on ystävällinen), mehän hengitämme sitä mutta jos sinulla on vaikeuksia saada ilmaa niin minä voin puhaltaa sitä sisällesi”. Hallusinaatioksi luulemani nainen tuijotti minua hetken aikaa kuin englantilainen tullimies rotweilerin perseestä roikkuvaa amfetamiinipötköä ja päästi huuliensa välistä vain yhden ainoikaisen sanan: ”renkaaseen”.


En ruvennut selittelemään naiselle että olin luullut häntä pikkuväkeen kuuluvaksi ilmestykseksi vaan kerroin auttavani häntä tässä ongelmassa koska Syyrialaisen perässä on kompressori joten ilmaa saa käden käänteessä. Hetken epäröityään nainen näytti muutamien metrien päässä olevaa autoaan ja meikäläinen ryhtyi vaadittaviin toimiin. Yritin samalla pitää keskustelua yllä mutta koska jouduin käyttämään flash – tekniikkaa, nainen vastaili vaitonaisesti ja piti koko ajan parin metrin etäisyyttä joten keskustelu oli jonniin verran väkinäistä. Niille, jotka eivät tiedä mitä flash – tekniikka on, kerrottakoon että optikoiden lahja levottomille silmille sieluille eli kyseessä ovat silmälasit joiden linssit tummuvat kirkkauden mukaan. Tai paremminkin näiden lasien ja pienen, nyrkkiin mahtuvan led -taskulampun kombinaatiokäyttö jossa tasaisin väliajoin lampulla väläytetään linsseihin jotta ne pysyvät tummina eivätkä näin ollen paljasta mihin suuntaan laseja pitävä henkilö kulloinkin tähtäilee elikkäs kohdistaa katseensa. Me kaikki kun tiedämme ettei hellevarusteissa olevaa hallusinaatiota kykene katsomaan silmiin mikä on tietysti hyvin epäkohteliasta vaikka kyseessä on sama tilanne kuin niissä tilanteissa joissa kohteena on esim. niin kaunis maisema, veistos tai vastaava josta katsetta ei yksinkertaisesti saa irti. Renkaan täyttö sujui ongelmitta, nainen kiitteli vuolain sanoin mutta ainoa mikä jäi kaihertamaan oli se kun hän teki lähtöä ja soitti ystävälleen. Pääsin näet ennen oven sulkeutumista kuulemaan seuraavan pätkän:

Moi, no kuule, mä olen vähän myöhässä koska auton takarengas oli niin tyhjä että mun piti pysähtyä laittamaan siihen ilmaa tai oikeastaan sitä laittoi yksi....mikä tämä kylä nyt sitten lieneekään...paikallinen äijä joka taisi olla astetta hullumpi. Jaa miten niin? No kato kun se piti aurinkolaseja vaikka täällä on tosi hämärä keli enkä mä tiedä mitä vittua se touhus pakunsa perässä kun se haki sitä ilmaletkua ja siellä välähteli aivan sairaasti minkä takia se ukko kompuroi ja törmäili pitkin seiniä. En mä sen kädessä mitään nähnyt mutta helvetinmoista valoa sen kädestä joka tapauksessa lähti. En mä ole juonut mitään, tää on ihan tosi juttu ja sitten se vielä lupas puhaltaa muhun ilmaa....”

Kaksi naista rannalla joista toinen yrittää vetää toista veteen

Enempää en kuullut sillä auton ovi sulkeutui mutta näin naisen pajattavan vielä muutaman minuutin ennen kuin hän heitti kännykkänsä repsikan penkille ja lähti pois. Heti kun hellenainen ja hänen autonsa olivat hävinneet näköpiiristä, minä painoin verestävät silmäni hankeen ja totesin ettei tämä ollut kovin hyvä enne tulevaa kesää ajatellen.


Hyvää keskiviikkoa kaikille – muistakaa olla ihmisiksi.
read more

90 000 suklaanhimoista kiitosta

Eilen illalla saavutettiin 90 000:n virstanpylväs minkä johdosta haluan esittää nöyrimmät kiitokseni teille kaikille. Kiitokset myös kaikista kommenteista ja suuret kiitokset niin Äiti Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja Saksaan joista porukkaa käy huomattavassa määrin. Toissailtana Karma potki päähän ja piti laittaa muutamia asioita uuteen tärkeysjärjestykseen mutta en antanut sen haitata ja niinpä kävin eilen opettelemassa kuinka juustokakku tehdään ja tulipa siihen oheen opiskeltua myös juustosarvien teko. Mentorina toimi sisaristani keskimmäinen sillä meikäläisestä on kolme vanhempaa, naispuolista painosta koska vanhempani eivät saaneet miespuolista päivitysohjelmaa kuin vasta iloisella 60 – luvulla mikä sitten mahdollisti meikäläisen syntymisen. Valitettavaa tosin on se että koodi oli pahasti puutteellinen ja sisälsi helvetillisen määrän bugeja joten nämä mun tehdasasetukseni ovat päin persettä mutta sovitaan ettei kerrota siitä kenellekään. Leipomuksista sen verran että ne onnistuivat erittäin hyvin ja ovat tätä kirjoitettaessa syöty. Jatkoa seuraa ens sunnuntaina jolloin mun olis tarkoitus opetella karjalanpiirakoiden teko ja jonkun muun jutun (makea) jota ei olla vielä päätetty. Näin siksi että mä väsyin siihen kun jouduin kerjäämään Valkyrialta näitä asioita ja erityisesti siihen kun yleisin vastaus oli ”ettei mua huvita”.

Teksti jossa lukee "Give me the chocolate and nobody gets hurt"

En voi sille mitään että pidän ruuasta sairaalloisen paljon ja nyt kun aloitin läskikuurin uudelleen muutama viikko sitten, syön kuin hevonen mikä näkyy erityisesti leivän kulutuksessa koska sitä menee todella paljon. Okei, juustokakku ei ole mitään ruokaa mutta jostain on lähdettävä ja siksipä me systerin kanssa sovittiin että tästä ”kokkikoulusta” tehdään tapa. Samalla kun systeri tekee pesueelleen safkaa, se opettaa meikäläistä ja minä kuittaan opintoni taas sellaisilla töillä jotka liittyvät mm. hänen omakotitalonsa kunnossapitotöihin ja muihin vastaaviin juttuihin. Läskikuuri ei kuitenkaan tarkoita sitä että yrittäisin tehdä itsestäni Jabba the Huttia vaan kaikki mikä menee sisään, muutetaan kiinteään muotoon joka toisaalta on hullun hommaa koska se tietää urheilemista tuon selän kanssa. Tästä syystä lääkkeitä ja yhtä ei lääkärin määräämää puuduketta menee yhä enenevässä määrin. Mainittakoon kuitenkin ettei tämä respan ulkopuolinen puuduke ole alkoholia vaan jotain ihan muuta.

Safkan lisäksi menee lisäravinteita mutta kaikista paheista kuten suklaasta olen luopunut vaikka se on yhtä helvettiä. Mulla on pipo kireällä hela tiden koska kaikki kaupasta saatavat makeiset ovat pannassa mutta sehän ei tietysti ehkäise Valkyriaa joka minut tuntien jaksaa muistuttaa siitä kuinka taivaalliselle suklaa ja muut hänen imuroimansa perseen levittäjät maistuvat. Ärh. Olen myös pohtinut tupakoinnin lopettamista koska mulla oli taannoisen nivustyräleikkauksen yhteydessä hyviä kokemuksia nikotiinilaastarista mutta mun on pakko keksiä käsilleni joku korvaava toiminto ennen kuin lopetan tai on olemassa suuri vaara että nämä mun pikku kätöseni puristuvat jonkun viattoman kanssakulkijan pillin ympärille. Huomasin näet että nikotiinilaastarit torppaavat varsinaisen tupakan himon erittäin hyvin mutta kädet on pakko teipata kiinni jos niillä ei ole mitään tekemistä. Psykologinen juttu mutta vaikea voitettava tai ainakin siltä tuntuu. Saapa nähdä kuinka tämänkin homman kanssa käy.

Teksti "Exercise! The poor mans's plastic surgery"

Aika hyvät fiilikset joka tapauksessa koska kiloja on tullut lisää ja päivittäisestä kunnon kohottamisesta on tullut tapa. Vielä kun saisi jonkinlaisen ihmeparannuksen tuohon selkään niin ei tarvitsisi pelätä sitä lopullista naksahtamista eikä kärsiä väkisin vääntämisen aiheuttamasta lisäkivuista. Juttu on kuitenkin niin että mieluummin otan riskin kuin annan kroppani näivettyä, olkoonkin ettei nykyistä treenaamista voi edes verrata salilla tapahtuvaan rehkimiseen mutta nousee sitä rautaa näin kotioloissakin joten olen suht tyytyväinen tällä hetkellä.
Daa, tälläistä tälle aamulle. Mun pitää lähteä kuulusteltavaksi lauantain tapahtumien johdosta ja toivoa täytyy että sieltä pääsee ilman miettimistaukoja (= muutaman tunnin kopissa istuminen) koska muutenkin vituttaa koko touhu. Niin ja mun piti muuten lauantaina muuttaa lisää Hiljaisten Salien lukuja e - kirjan muotoon mutta kun tilanne oli mitä oli, niin se jäi joten koitan paikata tilanteen vielä tämän viikon aikana.

Nyt ei muuta kuin hyvää maanantaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.



read more

Minne olet matkalla?

Elämässä tulee toisinaan hetkiä jolloin on syytä katsoa mistä on tullut ja mihin on menossa. Jos et tunne itseäsi etkä tunne historiaasi, et voi ymmärtää minne olet matkalla. Yksinkertaista? Ei ole.


read more

Kaksi keppiä - kumman valitset?

Vaikka tundralla viime päivät ovat olleet helvetinmoista vaakalentoa, niin kiirettä ei ole ollut ettenkö olisi ehtinyt tekemään yhdessä EU:n Stick – ryhmän kanssa tutkimusta maailman trendikkäimistä kepeistä. Tikkuja, risuja, piiskoja ja muita karahkoita riittää joka lähtöön mutta kaksi keppiä on ylitse muiden: Selfie – keppi, tuo jokaisen narsistin umelmatanko joka on itsestään saatanasta sillä sen myötä Internetin Suuret Syöverit ovat täyttyneet perseistä joiden ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivänvaloa. Meillä tuli jopa tappelu Stick – ryhmässä kun tutkimme erästä hanurin kuvaa, sillä se näytti siltä kuin käpykakku olisi peitetty ruskealla sokerikuorrutteella ja sen jälkeen kakkua olisi lyöty vesurilla niin lujaa kuin lähtee. Toisin sanoen valtavan kokoinen, ei niin kovin sileä kumpare jonka keskellä näkyi silmät päähän kuivattava näkymä halkiosta jota jopa Stick -ryhmän japanilaisvahvistus erehtyi luulemaan iltahämyssä kylpeväksi Grand Canyoniksi. Ymmärretävä erehdys koska rotkon pohjalla näkyi perkeellinen risukko mikä kuitenkin lienee järkyttävä töppäre nk. arsehairia. Kuvan/kuvien näkeminen oli hirvittävä kokemus ja siitä toipuminen vaatii useita viikkoja terapeutin sohvalla.

Lord Voldemort ottamassa selfietä

Toinen pikku keppi sen sijaan osoittaa sen kuinka tekoälyä voidaan käyttää todella viisaasti. Kyseessä on nimittäin suomalaisten keksimä Nibble joka mullistaa tähän asti syntisinä pidettyjen hur hur – sauvojen laajaakin laajemman valikoiman. Nibble kuuntelee musiikkia joten se osaa muuttaa sykkimistään sen mukaan soittaako käyttäjä Barry Whitea vai Metallicaa ja tämä on mielestäni hieno juttu koska se saa ihmiset luomaan erilaisia soittolistoja. Alkuun jotain rauhallisempaa ja hellää joka sitten kiihtyy loppua kohden eikä ole sanottua vaikka suomalaiskodeissa tästä eteenpäin kuultaisiin Säkkijärven polkkaa useammin kuin laki sallii, mene ja tiedä. Hyvää Nibblessä on myös se että siinä on hipaisuohjaus ja se että se osaa itse muuntaa muotoaan elikkäs keskittyä sinne missä tuntuu kaikista makeimmalta. Parasta on kuitenkin se että sitä voi ohjata puhekomennoilla koska yhdessä Samsungin tekemän pikku äly tv – kikan kanssa käyttäjät voivat jakaa kokemuksensa niin Samsungin väen kuin minunkin kanssa koska mulla on heti helvetin hyvät suhteet heidän kanssaan ja saan kuunneltavakseni joka jumalan jorinat jotka telkkareiden ääressä käydään ja se jos mikä piristää tälläistä sairaalloisen uteliasta paimenta. Tähän asti saamani ja melko puuduttavat väittelyt kanavavalinnoista ovatkin vaihtuneet enemmän kuin mielenkiintoisiin äänimaailmoihin jotka yleensä alkavat vaatimattomalla hurinalla mutta kiihtyvät loppua kohden sellaisiin riemunkiljahduksiin että ne ovat saaneet aikaan mm. vasemman korvani kuuroutumisen mutta se on pieni hinta tästä viihdykkeestä. Lisää Nibblestä täällä.

Testi jossa lukee "I'm currentyly growing dildos on Farmville and i'm having problems with squatters.

Mitäs muuta...niin Lenovon läppäreiden omistajien kannattaa tsekata koneensa koska niiden sisältämän Superfish – sovelluksen kanssa on sattunut pieni moka eli ko. ohjelmisto on astetta suurempi tietoturvariski ja tämän tosiasian on myöntänyt myös Lenovon porukka.
Paljon olisi tundrankin asioita kerrottavana mutta jokusen ajan kuluttua on oltava kattotyömaalla joten jääköön tundran jutut myöhempään ajankohtaan. Haluan kuitenkin lähettää terveisiä Itäisten Kansojen hevostilalliselle jolla on myös siipikarjaa, koiruuksia ja pallinsa menettäneitä kissoja sillä odotan enemmän kuin paljon sitä hetkeä kun saan uuden älytvsalakuuntelutallennepaketin koska olen aina halunnut tietää minkälainen ääni noin kauniista naisesta lähtee.


Kaikille oikein hyvää lauantaita ja viihdyttäviä hetkiä elektroniikan viimeisimpien saavutusten parissa. Muistakaa olla ihmisiksi.
read more

7. Sykli ja kesän jumalaiset ilmestykset

Eilinen eksymiseni venäläisten ja israelilaisten kaunottarien maailmaan oli ennusmerkki siitä että nyt ensimmäistä vuottaan menossa olevasta 7. syklistä muodostuu hyvä, ts. bibliaaninen 7:n kurjan vuoden jakso on päättynyt ja edessä on paremmat ajat. Mikäli joku ihmettelee että mistä helvetin sykleistä se nyt puhuu, niin ihmisen elämä jakautuu seitsemän vuoden jaksoihin jotka ovat tavallaan merkkipaaluja joiden jälkeen alkaa valmistautuminen seuraavaan etappiin. Toisin sanoen syntymän jälkeinen vuosi päättyy 7:teen ikävuoteen jolloin alkaa koulu, toinen 14:sta ikävuoteen joka on ns. rippikouluetappi ja 21. taasen on armeijaan meno jne. Se, päättyykö sykli parilliseen vai parittomaan numeroon, määrittää niin vaikeuksien kuin hyvänkin määrän joten tämä meikäläisen 49 – vuotiaana alkanut 7. sykli joka päättyy 56 ikävuoteen, tarkoittaa sitä että mannaa tulee taivaalta kaksin verroin tai sitten paskaa sataa ovista ja ikkunoista kahta kauheammin eli tuplaten tulee kummassakin tapauksessa.

Farkkushortseihin pukeutuneen naisen peppu
Kesä ♥

Huimaa vauhtia etenevä kevät ja sitä seuraava kesä ovat lähempänä kuin luulemmekaan ja tästä todisteena myös se että näiden selkosten suurin mansikantuottaja valmistautuu Pitkäsääristen Jumalattarien Klaanin tuloon. Riemuani lisäsi se että Pitkäsäärisiä tulee tänä kesänä ja mahdollisesti tulevaisuudessa tavallista enemmän (joo, kuulin ensin huhun jonka takia kävin vakoilemassa paikan päällä) ja tätä varten tilalla on käynnissä jos jonkinlaista remonttia ja uudisrakentamista mikä on tietysti hieno juttu koska mansikan poiminta käy työstä ja siksipä on oikein että majoitus – ja muut tilat ovat viimeisen päälle. Kaikki parannustyöt kokonaisuudessaan ovat myös kestävän kehityksen kannalta hyvä asia koska ainakin osalla tiloista olisi tarjota työtä ympäri vuoden mutta asuntojen puute on haitta joka estää ihmisten jäämisen tänne sillä kuntaliitoksien myötä tänne ei kunnan puolesta tulla rakentamaan uusia asuntoja. Hyvä kun edes jonkinlaiset peruspalvelut saadaan pysymään.

Toinen varma kesän merkki ovat Pylpyräbeibit. Ne ovat siitä eriskummallinen laji että ne ilmestyvät suunnilleen näihin aikoihin yleensä joko yksin tai parin, kolmen yksilön laumassa eikä kukaan tiedä mistä ne ovat tulleet ja missä ne asuvat mutta yhtäkaikki; ne ovat tulleet jäädäkseen ja mitä pidemmälle kesä etenee, myös tämän lajin edustajien määrä kasvaa ja tässä on syytä korostaa ettei tällä lajilla ole mitään tekemistä Pitkäsääristen Jumalattarien kanssa vaan he ovat ihan oma heimonsa. Helvetin hullu kylä jossa tapahtuu outoja asioita mutta hyvä niin, täällä on ihan tarpeeksi perseestä asua pimeät talvet joten nämä kaksi ilmiötä ovat enemmän kuin tervetulleita. Itse en tosin ehdi kumpaakaan lajia kovin paljoa näkemään koska kesä on sesonkiaikaa omalla alallani ja se menee orjankaapu päällä mutta niinä harvoina vapaahetkinäni en sitten muuta teekään kuin lenkkeilen Aljohin kanssa. Nyt ei pidä luulla että lenkkeily liittyisi jotenkin em. lajien tarkkailuun koska sellaiseen minä en hurskaana miehenä sorru, vaan kyse on siitä että kesällä tiestö on jopa siinä kunnossa että sitä voi käyttää joten tasamaakävely on tervetullutta vaihtelua ainaiseen metsässä juoksemiseen. Edelleen, on silkkaa sattumaa että parhaat lenkkipaikat sijaitsevat samalla suunnalla missä Pitkäsääristen Klaanin pellot sijaitsevat. Ihan oikeasti tai ainakin melkein oikeasti.

Vielä kun saisi kropan kuntoon niin olis hyvä mutta se vaatii yksityisen puolen operaatioita joihin mulla ei ole nyt eikä lähitulevaisuudessa varaa. Sairaalan puolelta alkaa haastattelukierros ensi kuun aikana ja se päättyy ennen kesäkuun loppua ja kun loppuelämäni määrittävä päätös on taputeltu kasaan, niin lennän ulos sairaalan kirjoilta ja se on sitten siinä. Mitä sen jälkeen, en tiedä. No tiedänpäs, ihan tätä samaa hikistä taapertamista kuin tähänkin asti koska mä en jaksa uskoa että pari vireillä olevaa asiaa toteutuvat sillä tapaa kuin toivoisin niiden totetuvan joten jalat maassa – taktiikalla ei tule pettymyksiä. Eikä sillä ole väliä, pääasia että kesä on tulossa ja loppuu tämä Valkoinen Helvetti joka muuten on niin kova että Ison Veden takana on suljettu kouluja ja se heidän putouksensakin oli jäätynyt. Toivotaan että kelit lämpiävät myös siellä suunnalla.

Minimalistisissa housuissa oleva nainen jonka reisiin on tarttunut hiekkaa
Kesä ♥!!

Hyvää perjantaita ja vielä parempaa viikonloppua kaikille. Muistakaa twerkata!
Ei siis tartte olla ihmisiksi koska minäkään en ole. Julkaisen heinäkuun viimeisenä päivänä tai paremminkin sen kunniaksi videon jossa näette kuinka vanha paimen veivaa persettä tavalla jollaista ei ole ennen nähty. Seuraava video tuleekin sitten ensiavusta.



read more

Voi Popovka ja IDF...

Mä en tiedä mitä helvettiä tapahtui mutta ensin mä katselin netistä matkoja ja kun yhden linkin takia sitten eksyin YouTuben puolelle, niin seuraavaksi mä huomasin tuijottavani Kazantip' in toissa vuoden bileitä, sitten IDF:n elikkäs Israelin armeijan naissotilaita jotka muuten ovat todella kauniita – samoin kuin Popovkan kylässä (Kazantip - bileet) bailaavat venäläiskaunottaret - kunnes mä viimein päädyin videon äärelle joka sekoitti mun pääni lopullisesti. Oi kyllä, maailmassa on paljon tanssityylejä jotka ovat suorastaan kerettiläistä veivaamista mutta tämä twerkkauksen eli twerkingin on pakko olla lähtöisin taivaasta. Joo.... ihan mielenkiinnosta tyyliä kohtaan katselin ehkäpä jotain parisataa aihetta käsittelevää videota mutta täytyy sanoa että näkemäni perusteella israelilaiset ja venäläiset ovat siinäkin lajissa mestareita joten nyt on mietittävä ens syksyn matkasuunnitelmat ihan uusiksi. Venäjälle tekisi mieli pitkästä aikaa mutta mä olen käynyt siellä helvetin monta kertaa enkä Israelissa kertaakaan joten saapa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

twer
Twerkkaus on ...!

Tässä on kuitenkin teille video twerkingistä jonka katselin....hmmm...pariin kertaan ihan vaan nähdäkseni minkälainen rasitus selkärangan alaosaan kohdistuu. Postaus jää hieman lyhyeksi koska lähdin eilen illalla kymmenen aikaan reissuun ja tulin sieltä pari tuntia sitten joten samoilla silmillä mennään. Tänään on kuitenkin vielä hommia joten taidan koittaa jos saan nukutuksi ees pari tuntia.


Hyvää torstaita kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.






read more

Outo Päivä

Mikäli historia ei olisi omalla, järkähtämättömällä tavallaan osoittanut että on aivan sama minkälaista galluppia, ehdotelmaa tai haastetta ehdotan, julistaisin tämän päivän Oudoksi Päiväksi jolloin ihmiset voisivat kirjoittaa ilman minkäänlaisia kahleita. Toisin sanoen ilman pelkoa siitä että heidät leimattaisiin oudoiksi tai sivistymättömiksi runkefäärdeiksi, joilla ei ole hajuakaan kieliopista tai että heitä arvosteltaisiin siitä mistä he kirjoittavat. Toisin sanoen halauaisin teidän tuulettavan päätänne rohkeasti ja ilman estoja. Mikäli maailma pyörisi minun suuruudenhulluuteni mukaan, tätä päivää tultaisiin viettämään maailmanlaajuisena vapaapäivänä jolloin ihmisillä olisi lupa sanoa mitä he todellisuudessa ajattelevat. Outo Päivä olisi päivä jolloin äidinkielen opettajat ja muut kirjallisen puolen pilkunnussijat unohtaisivat ehdottomat sääntönsä ja kirjoittaisivat tunteenpurkauksista sekavin sanoin siitä kuinka he ovat rakastuneet talonmieheen ja kuinka he joutuvat syömään rauhoittavia tämän takia vaikka todellisuudessa he haluaisivat rakastella tämän kanssa opettajien huoneen komerossa sillä aikaa kun kyseisessä opettajien huoneessa pidetään kokousta joka määrittää koko koulun tulevaisuuden. Tiedän äidinkielen opettajien seksuaalifantasioista sen että he pitävät kun heitä aktin aikana läimii edellisvuoden verokalenterilla tai koiramaailmasta tutulla vetoköydellä mutta jätin ne pois koska niitä ei voi toteuttaa kaappifantasian ahtaassa maailmassa, joten suuntaan anteeksipyyntöni xxxxxxx:n yläasteen sekä xxxxxxxxxx:n lukion suuntaan.

Suuruudenhullussa maailmassani ensimmäisestä Oudosta Päivästä ei muodostuisi pelkästään vapaan kirjoittelun päivä, vaan sillä olisi myös merkittävä yhteiskunnallisia seuraamuksia kuten psykiatrisen alan suuret irtisanomiset, lääketeollisuuden kurssiromahdukset ja kallonkutistajien alkoholisoituminen koska edellä mainittujen alojen tarve romahtaisi. On näet tieteellisesti todistettu ettei ihmiset paljasta todellisesta minästään kuin noin 20%:a koska heidät on kasvatettu tiukkojen käyttäytymissääntöjen, tapakulttuurin ja erilaisten normien ehdottomaan maailmaan missä erilaisuus on pahe ja hiemankin tavallisuudesta poikkeavat ajatukset ovat itsestään saatanasta. Se on sääli koska nämä erinäiset ja ehdottomat normit tappavat jokaisen ihmisen sisimmässä riehuvan mukulan jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja kaikista tulee tasapäisiä, tahdottomia koneiston osia. Uskokaa pois, minulla on tästä erilaisuudesta kokemusta sillä olen ollut hoidossa viisi kertaa ja näillä viidellä kerralla tarkoitan mielenterveydellistä hoitoa joten mukaan ei ole laskettu linnareissuani eikä paria muuta, lyhytaikaisempaa talteenottoa. Kahdessa tapauksesta viidestä olen lähtenyt hoitoon M1 – lähetteellä mikä kummassakin tapauksessa tarkoitti sitä että lääkäreiden mielestä todellisuuden tajuni oli merkittävästi alentunut, varsinaisesta diagnoosiperusteesta poiketen en jättänyt fyysistä terveyttäni hoitamatta vaan olin uhka omalle terveydelleni (en yrittänyt itsemurhaa vaan testasin paria juttua) ja olisin kyllä käynyt kallonkutistajan jutulla mutta se ei kuulemma enää siinä vaiheessa riittänyt. Mainittakoon vielä ettei kukaan ulkopuolinen ollut vaarassa enkä halunnut kenellekään pahaa ja kyseessä olivat tilanteet joissa lähtö tuli kirjaimellisesti omalta takapihalta. Viimeisimmän reissun yhteydessä minua hoitava lääkäri sanoi (epävirallisesti, ohi kirjojen ja kansien koska niin ei saa sanoa) että kaikkea saa kokeilla kunhan pitää huolen siitä ettei silminnäkijöitä ole. Tällä hän tarkoitti (ja varmaan sen kaikki tajusivatkin) siis näitä oman hengen kaupalla tehtäviä juttuja eikä suinkaan mitään muuta.

Tekstimuotoinen julistus jossa kirjoittaja ilmoittaa kyllästyneensä normaaliuteen

Meni ehkä turhan synkäksi koska tarkoituksenani oli julistaa haaste jossa jokaisen tulisi vapaamuotoisesti elikkäs pelkän tajunnanvirran tuottamana kertoa mitä siellä päässä oikeasti liikkuu ja mitä jokainen haluaisi tehdä ellei olisi pakko tehdä niin kuin vallitseva tilanne ja säännöt määräävät. Olen nimittäin satavarma siitä jokaisella meistä on omat, oudot ajatukset ja olen varma siitä että ihmisistä löytyy myös heitä jotka joutuvat taistelemaan samanlaisten tai samankaltaisten ”tyyppien” kanssa joita meikäläisen pään sisällä riittää vaikka Uotilan lapsille. Monet kuittaavat nämä tyypit omantunnon äänenä joka kuiskaa kaupassa ”ota sitä” tai joka haukkuu edellä hidastelevan autoilijan kusipääksi mutta eihän se niin ole. Se kaupan tyyppi on paljon lempeämpi kuin se liikenteessä oleva. Ei ole rationaalista minää eikä sen eri olomuotoja vaan kyseessä on sivupersoonat joilla on enemmän valtaa kuin haluatte myöntää tai kehtaatte tunnustaa. 
Miettikää sitä.

Minä lähden lakkaamaan varpaankynsiäni fluoresoivalla kynsilakalla koska mä asensin makuuhuoneeseen UV – valon sen takia että minusta on hienoa käydä dialogia varpaideni kanssa ja varsinkin nyt kun mä näen kenen kanssa mä puhun.

Hyvää keskiviikkoa teille kaikille – muistakaa olla kurittomia.



read more

Sirkka Vatkuli

Keväällä kaikki on toisin, sanoi Sirkka Vatkuli ja asetteli kanadanhanhista väkästelemänsä varoituskolmion keskelle pakastealtaan jääkenttää jolla oli menossa Norjan ja Venäjän välinen jääkiekko – ottelu jo kahdeksatta vuotta mikäli Sirkka muisti oikein. Altaan toisessa päässä, ns. Rainbown syvänteessä, näytti olevan tarjouksessa putkipihtejä joiden ylväät varret kohosivat ylös kuin mustuneet papin kalut ja niiden vieressä oli lukuisia laatikoita Master Chef – essujen umpisolmuja jossain ihme liemessä. Sellaisessa, jota Sirkka ei olisi laittanut suuhunsa kuin korkeintaan Guantanamon leirintäalueella ja sielläkin vain niinä hetkinä kun siellä jaettiin Soneran teräväkulmaisia asiakaskyselykaavakkeita. Vatkuli katseli pakastealtaan äärellä touhuavaa kauppaista ja mietti mikä mahtoi kauppiasta tällä kertaa riivata sillä kauppias oli pukeutunut takkiin, joka oli ommeltu liian kauan redusoiduista mannahiutaleista ja jonka helmaa koristivat aurinkokuivatuista tomaateista tehdyt turvavyöt jotka taasen kiiltelivät kuin saatanat kauppiaan heittelehtiessä hallusinaatioiden aiheuttamien kouristusten vallassa.

Sirkkaa vitutti. Hän oli etsinyt guagamolea jo viidettä päivää ilman tulostuspaperia ja hänen evänsä alkoivat kuivua kaupan ilmastointilaitteiden puhaltaessa ei niin puhdasta ulkoilmaa 49 boforin voimalla. Sirkka päätti uida lähistöllä nojailevan ja melko selvästi havaittavan herrasmiehen liiveihin vaikka häntä inhottikin koko touhu mutta hän tiesi ettei mikään elvytä niin hyvin kuivuneita eviä kuin Evilä itse. Vaarana oli se että Evilä huomaisi hänen lähestymisensä ja loikkaisi patonkihyllyn päälle missä hänellä oli tapana lymyillä aina silloin kun hän ei ollut telomassa itseään jossain maailman monista, askelmerkeillä varustetuista tartaneista. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Vatkulin läskipää sai evänsä kostutettua joten hän saattoi jatkaa jo kerran jatkettua jatkoromaania vaikka tämä oli nykyiselläänkin aivan liian pitkä mihinkään kotimaiseen korisliigaan tahi muuhun seuraan missä pitkät miehet pomppivat kuin heikkopäiset. Turhautuneena tästä, Sirkka tunki kokonaisen spagettipaketin suuhunsa ja tunsi kuinka ne pienet mutta aivan saatanan terävät vehnäpuikot painuivat vasten äänihuulia joita hänellä oli – kiitos äidin raskaudenaikaisten mömmäkokeilujen – peräti kahdeksan paria. Ei siis ihme että hän kysyttyä tavaraa niin kirkkokuoroissa kuin pienempien kylien väestönsuojelutorvenakin mutta häntä ei kiinnostanut moiset sillä hän ei ollut sinut äänihuultensa kanssa. Ei sen jälkeen kun eräs länsirannikolla asuva banaanin taivuttaja oli kiihkeän kielisuudelman jälkeen kysynyt häneltä että miksi ja miten hänen on onnistunut liimata kahdeksan jokisimpukkaa nieluunsa, oliko kyseessä joku naiseksi tulemisen riitti tai siihen rinnastettava PMS:n aiheuttama jaa vähän omituinen tempaus? Sirkka Vatkuli oli näet sangen nuori nainen, vain 43 vuotta miinus nykyinen eläkeikä ja hänellä oli viidestä lapsestaan huolimatta varsin sutjakka kroppa joka keräsi katseita niin paljon että Sirkalla oli aina kotiin tullessaan helvetinmoinen homma rapistella ne irti. Kunnon tuijotus kun jää duffelitakkiin kiinni todella lujaa ja erityisesti silloin kun kuivapesu on jäänyt puolitiehen. Keskelle ajorataa kun ei pitäisi jättää yhtään mitään.

Edward Michael "Bear" Grylls ja teksti "sometimes i drink water"


Sirkka Vatkuli ei ole jättänyt mua rauhaan sitten viime keskiviikon jolloin mä sain uudet lääkkeet eikä mun ajatukset ole oikein pysyneet kasassa sen jälkeen. Sotin lääkärille ja se käski odottaa vielä viikon mutta jos Sirkka pyörii vielä sen jälkeen kuvioissa niin sitten koitetaan jotain muuta lääkitystä koska Sirkka Vatkulissa on se huono puoli että se on messissä 24/7.

Makkaraperunat.


read more

Shaibakansa

Suomalainen kesä on parhaimmillaan näillä -48 asteen pakkasilla jolloin sinitaivasta täplittävät jäätyneet talitintit ja monet muut taivaan ihmeelliset olennot. Käydessämme Aljohin kanssa tavanomaisella aamulenkillä, minulle tarjoutui oiva tilaisuus ihastella tätä maisemaa joka maantiellä hohtavan jään, vitivalkoisten hankien ja ihan sairaan sinisen taivaan oli niin kirkas että sokaistuin jo alkumetreillä mistä syystä normaalista pikku lenkistämme muodostui eeppinen, noin kahdeksan tuntia kestävä eloonjäämisseikkailu hypotermioineen ja hallusinaatioineen. En valita vaan tunnen olevani etuoikeutettu koska saan asua karttapisteessä jonka ovat hylänneet niin Maanmittaushallitus kuin Taivaan Isäkin sillä näillä selkosilla ei mikään ole normaalia minkä takia täällä ei aika käy pitkäksi. Katsokaas kun sama yliluonnollisuus koskee myös tämän hikisen kylämme asukkaita joten täällä nähdään vähintään yksi ihmeteko per päivä. Eilen se oli Monosen ukon lähtö jota seurasi arviolta yhdeksänkymmnetä prosenttia kylämme väestöstä eli noin 27 ihmistä. Kukaan meistä ei ollut tiennyt että naisella – tässä tapauksessa Monosen muijalla – voi olla niin suuret voimat että hän kykenee tyhjentämään 120 neliöisen asunnon vajaaseen tuntiin. Tavaraa lensi ovista ja ikkunoista hyvin suurella nopeudella ja hangelle päätyi Monosen ukon koko omaisuus, jopa hänen balsapuusta tekemänsä purjelaivojen pienoismallit jotka hänen vaimonsa oli vitutuspäissään sytyttänyt tuleen. Siinä niitä roihusi kaikkiaan kahdeksan kappaletta, aina HMS Victorysta ja Cutty Sarkista Thermopylaeen ja se oli kuulkaa surullinen näky, varsinkin kun Monosen ukko yritti kusemalla sammuttaa noita urheita pikku balsapuumöttejä joiden kokoamiseen oli käytetty aivan liikaa lennokkiliimaa tahi siihen verrattavaa, liuotinpohjaista tatinaa. Surullista sen tähden että Monosen urea ja myrkkyliima muodostivat sellaisia yhdisteitä ilmakehään että ne saivat kylämme kanttorina toimivan, maatalousneuvoja Armand Loutakosken puhumaan kuolleilla kielillä varsin ruotsalaisvoittoisesti ja se taasen oli liikaa Luhamutkan Eevalle joka vanhana hurrivihaajana taputteli rakkaan kanttorimme melko huonoon kuntoon. Ensi sunnuntaina ei laula nuotin vierestä maataloushemmo eikä puhise urkuharmonin palkeet, se on varmaa se.

Trikkikuva miehestä jonka mahan sisältä pyrkii nukke

Kyläämme uhkaavat myös suuret tulvat sillä eilisessä tekstissä mainitsemani eroottiset wassa – tuulet ja niiden mukana tuoma lämmin ilma jota saimme nauttia koko viikon, ovat sulattaneet kylämme yläpuolisia jäätiköitä joiden sulamisvesi on yöpakkasten takia jäätynyt järkyttävän kokoiseksi jääpadoksi kylämme pohjoispuolella olevalle alueelle, ns. Jurttalan sikalan paskatunkiolle josta se tulee lähipäivinä mitä todennäköisemmin vyörymään kyläämme pyyhkäisten koko kylän helvetin kuuseen. Sinänsä harmillista koska silloin tuhoutuu kokonainen miljöö 80 – luvun "rahat pois ja karkuun" – periaatteella tehtyjä paskahaasioita sekä rytöhökkeleitä ja se on kansanperintöä ajatellen kova isku sillä missään muualla ei ole näin vitun surkeasti tehtyjä rakennuksia. Hyvänä pointtina ja kenties pienenä lohdutuksena entinen kylämme tarjoaa tulevaisuuden arkeologeille todellisen haasteen heidän kaivautuessaan kahdeksan metrisen sianpaskakerroksen läpi ja löytäessään skeidaläjän alta täydellisesti säilyneitä rytöjä asukkaineen. On siinä ihmettelemistä ja kenties saamme tulevaisuuden oppikirjoissa kunnian tulla mainituiksi Shaibakansana joka jostain syystä asusteli monimetrisen sianpaskan alla vaikka yläpuolinen maailma olisi tarjonnut elämiselle todella kauniit ja upeat puitteet.

Uskonnoksemme tullaan määrittelemään Balsa koska jossain vaiheessa arkeologit löytävät Monosen ukon hiiltyneet pienoismallit sekä kanttorin jonka naama on vääntynyt hankalan ruotsin ääntämisen takia luonnottomaan irvistykseen eikä suinkaan ole pois suljettu mahdollisuus etteikö Armandista leivottaisi jonkinlainen pyhimys. Vähän niinkus Jeanne d'Arc:in tapaan joka kohtasi kuolemansa roviolla (enkä tarkoita että tämä olisi tapahtunut Angry Birds – heebon kotona) koska myös Armandin kohtalona oli kokea polttokuolema, tosin sianpaskan muodossa mutta kummiskin vaikeiden palovammojen kautta. Oi sentään, on jotain uskomatonta olla osa tulevaisuuden historiaa, olkoonkin että ihan sairaan pahalle käryävää sellaista mutta historiaa joka tapauksessa ja kenties kylämme tuhoutuminen ja sitä kautta historian lehdille pääsy on sekä Taivaan Isän että Maanmittaushallistuksen kuin myös Destian pahoittelu siitä että he ovat unohtaneet meidät. Mistä sitä tietää, kosminen maailmankaikkeus on ihmeellinen paikka.

Alastomia ihmisiä kiipeämässä jäätikön reunaa ylöspäin
Shaibakansaa retkellä Jurttalan sianpaskajäätiköllä


Olen niin iloinen että taidan ommella pääni mattoon kiinni ja jatkaa olohuoneen ikkunasta näkyvän paskajäätikön ihastelua sillä se on aamuauringon valaistuksessa sen verran epänormaali näky ettei sitä yksinkertaisesti voi olla tuijottamatta. Toisaalta siitä lähtöisin oleva käry on niin töpäkkä että se on lähes halvaannuttanut koko motoriikkani joten eipä tässä ole paljon vaihtoehtoja.

Teille sen sijaan – oi te vapaan maailman kansat – teille minä haluan toivottaa oikein hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa. Muistakaa olla ihmisiksi ja jättäkää jälkipolvillenne viesti että mikäli heitä kiinnostaa Shaibakansan kohtalo, etsikööt tämän mystisen paikan jonka koordinaateista ei kenelläkään ole hevon viivakoodin tietoa.


Ps. Oli muuten 370. postaus! 
read more

Eroottiset wassa - tuulet

Ensimmäisten, viime tiistaina saapuneiden wassa – tuulien myötä on alkanut virrata tundralle ennätysmäärä rakkautta mikä on nähtävissä esimerkiksi talitiaisissa; normaalisti nuo pikku paskatykit pitävät höyhenensä kesäkuun alkupuolelle mutta nyt urospuoliset tintit lentää lehottavat pelkät speedot jalassaan ja naaraspuolisilla talitiaisilla on pienen pienet bikinit joiden värimaailma on tänä vuonna jotain uskomatonta. En tiedä, ehkäpä rakkautta on virrannut liikaakin koska osa tiaisnaaraista näyttää suorastaan huorahtavilta yrittäessään pokata parven komeimmat pojat sillä näillä selkosilla tämäkin homma menee väärinpäin eli naarat hoitavat iskuyritykset ja urokset tsekkaavat että mikä tipu on se jonka kanssa aletaan pesimispuuhiin.

Sama pätee täällä asuviin ihmisiinkin. Köyhtävuoren Amalia on kulkenut koko viikon milteipä ilman rihman kiertämää, lantion seutua ei ole verhonnut kuin saunavihdoista tehty hame ja hän on kyllä kauempaa katsellen melko houkutteleva ilmestys mutta lähietäisyydeltä tämä viritys näyttää siltä kuin geenimanipuloitu ahma kyttäisi koivikon reunassa sillä hän suurperheen äiskänä omistaa tavallista isomman beaverin (suom. pimpain, toim.epähuom.).
Mylly – Hyyhkän Gunnarilla on taasen elmukelmusta tehdyt farkut joiden etuosa (siis lantion seutu) on joko värjätty mustaksi tai sitten hän on taas kaatanut substralia housun kauluksesta sisään, en voi varmuudella sanoa koska en ole nähnyt plastiikki – pakaraa kuin hyvän matkan päästä ja toivottavasti en lähempää näekään sillä näky on jotain mitä ei ole tarkoitettu kuolevaisen silmille. Hienoin ja houkuttelevin asu on nuorella Rxxxxxx:n tyttärellä jolla on heti helveti ohuesta ja läpikuultavsta silkistä tehty leninki? joka päättyy noin viisitoista senttiä vesirajan alapuolelle. Kyseessä on siis samanlainen asu kuin antiikin ajan jumalattarilla mutta huomattavasti lyhyempi ja koska Uxxx:lla on terhakat rinnat sekä pieni ja erittäin hyvin muodostunut pepa, antaa tämä lähes läpinäkyvä asuste sellaisen näyn ettei sitä voi kohdata ilman etteikö ukkovarpaiden välisen palkeenkielen soluihin alkaisi muodostua aktomyosiinia (rigor mortis). Onneksi Hesus – teippi on keksitty. Ja hitsarin maskin lasista tehdyt aurinkolasit.

Tundralla, joka on taikajuomien ja erilaisten rohtojen luvattu maa, käytetään wassa – tuulien aikaan kahta erilaista taikajuomaa joista ensimmäisen nimi on Hiorg ja tämä makeahko nektari buustaa sekä viettiä ja pariutumistilanteen aikana saatavaa orgasmia. Hiorgin kerta – annos joka vaikuttaa yksilöstä riippuen neljästä tunnista jopa kahteentoista (tosin ei se orkku kahtatoista tuntia kestä) koostuu kolmesta desilitrasta koivunmahlaa, neljästä senttilitrasta pernod:ta, viidestä neitsyeen kyynelestä (tosi vaikea saada näinä hulvattomina aikoina), teelusikallisista jauhettua neilikkaa ja vanilijaa sekä kahdesta senttilitrasta banaanilikööriä. Hiorg on siitä hyvä että sitä voidaan käyttää myös ulkoisesti joten liuoksen hierominen kehon herkille alueille (jep, just sinne) nostaa tuntoaistin mielettömän herkälle tasolle ja kaikki varmasti tietävät mitä se merkitsee. Kannattaa kokeilla, kai teillä suvussa sentään on edes yksi neitsyt koska muut ainesosat on helposti hankittavissa.

Vähäpukeinen nainen on kietonut kravatin miehen kaulan ympärille ja vetää tätä luokseen.
Hiorg.....

Toinen, nimeltään Pass, on taasen ennaltaehkäisevä tai hillitsevä taikajuoma jota käytetään tilanteissa joissa wassa – tuulien aiheuttama kiima häiritsee työntekoa tai kun ollaan tilanteissa joissa istumisesta ei tule enää mitään. Pass on täydellinen vastakohta Hiorgille sillä se maistuu karvaalta eivätkä sen nauttimisesta aiheutuneet jälkitilat ole mitään maailman parhaita mutta sehän on toisaalta tämän taikajuoman tarkoituskin. Yhteen Pass – annokseen kuuluu neljä desilitraa pirtua (itäisiltä mailta saatava Royal käy oikein hyvin), kolme teelusikallista sahramia (varo yliannostusta tai yhtiövastikkeen maksaminen loppuu siihen paikkaan!), viisi senttilitraa gavalairia (kolme päivää käynyt kilju), kaksi jauhettua katumuspilleriä, kolme tippaa betadineä, yksi teelusikallinen mulutuwea (arfikkalaiselta torilta ostettua majoneesia), 20mg jauhettua Desogesteriliä (Ratiopharm Oy), kolme männynkävyn piikkiä ja jos jollain sattuu olemaan dormikumia tai teemuja niin yksi kumpaistakin tehoa antamaan. Tosin Pass toimii ilman näitäkin.

Kas tässä teille eväät tulevaan kevääseen ja kesään koska nyt täytyy muistaa että vuosi 2015 viisitoista ei ole pelkästään Vuohen vuosi ( = lihalliset ilot), vaan se on myös goddah eli vuosi jonka aikana Karma antaa tilaa Nyks' ille (yön jumalatar), Eileithyial' le (synnytyksen jumalatar), Hebe' lle (nuoruuden jumalatar) sekä tietysti Afrodite' lle (rakkauden, kauneuden ja lisääntymisen jumalatar) joten vaikka te niputtaisitte kaikki menneiden vuosien eroottiset kokemukset ja korottaisitte ne potenssiin kymmenen, ne eivät ole mitään sen rinnalla mitä te tulette tänä vuonna kokemaan. Mainittakoon vielä että erityisesti ne joille Amor ei ole vielä tähän mennessä nikannut silmää, ovat kaikkien edellämainittujen jumalattarien suosiossa joten vientiä riittää. Ei tarvitse muuta kuin lähteä liikkeelle. Toinen tärkeä muistutus koskee vanhempia joilla on ikävuosiltaan 15 – 17 vuotiaita tyttäriä; ostakaa köysiä, naulatkaa ovet ja ikkunat kiinni ja perheen päät – ostakaa siihen rinnakkaispiippuiseen haulikkoonne panoksia sillä te tulette muistamaan tämän vuoden valvotuista öistä ja siitä helvetin mouruamisesta (joka nykyisellään tapahtuu via älypuhelin mutta on yhtä ärsyttävää kuin se antiikin aikainenkin).


Oikein hyvää sunnuntaita teille kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi. No ei todellakaan, älkää pukeko edes vaatteita päällenne koska sitä on paljon mukavampaakin tekemistä. Itse taidan lähteä ottamaan lasillisen Hiorgia jonka jälkeen voisi mennä herättelemään Valkyriaa...





read more

Veriturpa – Harryn ja hänen vaimonsa ihmeelliset verhot

Ennen kuin toivotan kaikille hyvää sitä päivää joka pitäisi olla joka päivä, haluan kertoa pari juttua joista ensimmäisenä haluan antaa tunnustuksen Emma Holtenille. Tämä 23 - vuotias tanskalaistoimittaja teki asiallisen mutta rohkeutta vaativan tempun sen jälkeen kun hänen käyttäjätileille tehdyn murron seurauksena hänen alastonkuvansa olivat päätyneet yleiseen jakoon Netin Syövereissä ja jonka jälkeen hän oli saanut todella kusipäisiä viestejä vieläkin kusipäisemmiltä miehiltä. Henkilökohtaisesti en usko että näissä alastonkuvien varastamisissa/ jakamisissa on niinkään kyse seksuaalisista kikseistä vaan kyse on halusta nöyryyttää toista ihmistä ja se on mielestäni todella sairasta. Enivei, hieno temppu Emmalta ja katseltuani videon, täytyy sanoa että Emmalla on luonetta ja tota hm....melko mukavan väriset silmät. Lisää jutusta täällä: http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1423112891041.html?pos=ok-ltm-digi

Sitten ne jotka syövät aamupalaa parasta aikaa elikkäs samalla kun lukevat tätä ja ne jotka ovat nauttineet aamupalansa noin puolen tunnin sisään, voivat hypätä tämän jutun yli koska kyseessä on Harrin ja hänen muijansa verhoihin liittyvä ongelma jonka sivujuonteena on tämän eukon aivan helvetin huono näkö. Kyseessä nimittäin on vale ja en ylipäätään tiedä miksi tälläisiä juttuja julkaistaan sillä kyseisessä artikkelissa on yksi äärimmäisen suuri epäkohta ettei juttu voi olla totta. Kyseinen artikkeli löytyy täältä: http://www.iltasanomat.fi/kysy-seksista/art-1288862847540.html?pos=ok-ltm-life

Okei, ymmärrän sen että ns. sadekelillä tekee mieli ja olen samaa mieltä Harrin ja hänen ämmänsä kanssa siitä että suuseksi on hyvin miellyttävää puuhaa mutta sitä ei välttämättä kannata harrastaa niinä päivinä kun tempun jälkeen naama näyttää siltä kuin joku olisi heittänyt noin kaksi litraa puolukkasurvosta suoraan silmien väliin. Varsinainen vale eli epäkohta johon kiinnitin huomioni, oli pariskunnan makuuhuoneen ikkunassa roikkuvat valkoiset verhot. Nimittäin, jos oletuksena pidetään sitä että jengi vaihtaa syksyllä hieman raskaammat ja tummemman sävyiset verhot ja keväällä taasen vaaleat (vaikkapa nämä valkoiset) ja enemmän valoa lävitseen päästävät verhot, niin kyseiset rätit roikkuvat artikkelissa esiintyvän Veriturpa – Harryn ja hänen vaimonsa (Bloody – Mary) makkarissa about huhtikuusta elokuuhun, mahdollisesti jopa maaliskuusta syyskuun loppuun eli 5 – 7 kuukautta. Tällä laskentakaavalla verhot ottavat osumaa sen verran ettei jälkiä voi olla huomaamatta koska en usko että Herra Punalärvi tyytyy vain painamaan huulensa verhoihin. Ei, kyseessä täytyy olla raivokas ja edestakaisin tapahtuva liike jonka nopeus varsinkin alkuvaiheessa lähentelee hysteerisyyden rajaa mikä tarkoittaa sitä että verhoista sotkeutuu joka kerta vähintään puolen neliömetrin kokoinen alue jolloin läimäre paistaa silmään aika helvetisti. Edelleen, kun yksittäinen läimäre kerrotaan maksimiluvulla 7, tuloksena on kolmen ja puolen neliön alue mikä vastaa Holopaisen puolen eli ikkunan oikean puoleisen verhon kokonaispinta – alaa.

Verinen hahmo suihkuverhon takana
Näkymä Harrista ns. kerran kuussa - tilanteen jälkeen.

Daa, jos ei akan huomiota kiinnitä se että toinen puoli verhoista on punainen med heti perkeeleellinen kärpäsparvi via meininkimadot, on hänen näkökykynsä sitä luokkaa että on aivan turhaa mennä Nissenille tai Synsamille vonkumaan piilolinssejä tahi muita näkökykyä helpottavia kakkuloita koska oikea osoite on NASA ja siellä tyypit/alihankkija joka hioo mm. Hubblen ja muiden kaukoputkien linssejä. Maksaa aivan saatanasti mutta johan alkaa verhojen veriroiskeet näkymään ja ehkäpä Harri saa kokonaisen pakan froteepyyhkeitä tai kenties pienen Kärcherin painepesurin. Juttu ei siis voi olla totta tai sitten tämä maailma on sairaampi kuin kuvittelinkaan, vallankin kun ajatellaan Harrin kommenttia siitä että hän säilyttää itsenäisyytensä pyyhkimällä turpaansa makkarin verhoihin? WTF?

* Ottaa löylykauhallisen rauhoittavia ja puree käteensä *

Daapeli duupeli dimdom elikkäs oikein hyvää launtaita joka on 14. helmikuuta ja on järjestyksessään 12. päivä SETA:n ”Toinen Toista” – päivän jälkeen. Muistakaa olla ihmisiksi, nauttikaa tästä päivästä ja menkää vaikka verho-ostoksille sillä me täällä Paimen Collection' sissa olemme ajan hermolla joten saanen paljastaa että tulevan kevään ehdoton verhoväri on jouluisen punainen. Amen.

read more

Spartalainen lista

Päähän saamani isku aiheuttaa tällä hetkellä pientä häikkää niin motoriikan kuin itse komentokeskuksenkin puolella ja tästä syystä tämä kirjoitteluni hieman tökkii mikä on sinänsä harmillista koska muuten asiat rullaavat niin hyvin kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Täytyy vaan toivoa että tilanne on ohimenevä ja siksipä odotankin ensi viikon kontrollia sekä mielenkiinnolla että melkoisen jännittyneenä. Hyvistä asioista voisin mainita Spartalaisen listan jota olen noudattanut tammikuun toisesta viikosta lähtien. Saattaa kuulostaa typerältä mutta kyllästyin entiseen, saamattomaan itseeni joka mieluummin löhösi sohvalla ja siirsi odottavia töitä eteenpäin sen sijaan että olisi tehnyt ne heti varsinkin kun monet niistä olivat melko vähän aikaa vieviä (tunti tai alle). Spartalainen lista on itseasiassa lukujärjestys joka määrittää jokaisen tunnin vuorokaudesta viikon jokaisena päivänä ja syy tämän listan tekemiseen on se, että ihminen tarvitsee keskimäärin 66 toisintoa ennenkuin ”uudesta asiasta” tulee tapa ja listaa noudattamalla tavallaan pakotan itseni opettelemaan uuden päivärytmin ja suhtautumiseni kaikkeen mitä teen.

Kuulostaa helpolta mutta sitä se ei suinkaan ole sillä jokapäiväisessä elämässä on lukuisia muuttujia jotka ovat mahdutettava listaan mikä käytännön tasolla merkitsee usein sitä että päivä venähtää pidemmäksi kuin on tarkoitus. Näinä hetkinä joutuu käymään todellista Jaakobin painia oman, vahvasti mukana olevan ja laiskan minänsä kanssa joka houkuttelee siirtämään töitä huomiseen ja kehottaa asettumaan sohvalle ”koska onhan se päivä huomennakin”. Kuitenkin jokaisen onnistuneen päivän jälkeen on parempi fiilis siitä huolimatta että Valkyria väittääkin meikäläisen lopullisesti kajahtaneen. Myönnettäköön että lomareissu ja tämä nykyinen tilanne ovat hieman rajoittaneet listan noudattamista mutta sanottakoon että olen onnistunut enemmän kuin 80%:sesti orjuuttamaan itseäni ja olosuhteet huomioon ottaen pidän sitä ihan hyvänä saavutuksena. Parasta antia listan noudattamisessa on se kun kuulee muiden ihmisten ihmettelevän mihin päivät hukkuvat ja kuinka nopeasti aika menee eteenpäin sillä he ovat juuri niitä jotka tekevät sen välttämättömimmän ja vaipuvat sen jälkeen siihen tuttuun ja turvalliseen tekemättömyyden tilaan. Tiedän tunteen koska ennen saatoin istua näytön ääressä suurimman osan päivää ja alkuyöstä ihmetellä että mihin vittuun koko päivä hävisi?

Spartalaisten kuningas nimeltään Leonidas syömässä hampurilaista

Okei, myönnän että tämä kuulostaa oudolta mutta toivon teidän uskovan etten ole lyönyt lanttuani liian lujaa sillä tämän kaltainen suunnitelma oli mielessäni jo viime syksystä lähtien mutten saanut toteutetuksi sitä (koska oli niin paljon mukavampaa vaipua sohva uumeniin). Kannattaa muuten kokeilla jos uskoo omistavansa tarpeeksi lujan luonteen ja jos ensimmäisenä ajatuksena tämän luettua on se ettei minusta ole moiseen, en voi muuta kuin toivottaa hyvää loppuelämää joka menee ohi ilman että siitä pääse nauttimaan. Toisaalta minulla ei ole varaa arvostella ketään koska mulla on tekemättömiä töitä vino pino mutta jostain se on aloitettava joten ainakin oikeaan suuntaan ollaan menossa. Omaa listaani en aio paljastaa mutta kerrottakoon että päiväni alkaa suht aikaisin ja päättyy ennen puolta yötä ja vaikka en ole noudattanut Spartalaista listaa tämän kauemmin, olen saanut tehdyksi töitä joista osa on roikkunut jo lähes vuoden ja ne ovat olleet virallisen elämääni liittyviä juttuja koska ajattelin hoitaa ensin tärkeimmät ja siirtyä sen jälkeen niihin joilla ei ole suoranaista vaikutusta varsinaiseen elämiseen.



Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille – muistakaa olla ihmisiksi.
read more

Tässä päässä arpikin on kaunistus

Karma tietää että että köyhällä ei ole varaa huvituksiin joten se järjestää ilmaisnäytöksiä juuri silloin kuin niitä vähiten odottaa ja koska Karma ja minä olemme hyvin läheisissä väleissä, pääsin eilen nauttimaan esityksestä joka esitteli pohjoisen tähtitaivasta tavalla jota ei ihan joka planetaariossa pääse näkemään. Esitys näet alkoi huikealla, useamman minuutin kestävällä revontuliesityksellä ja kun silmää hivelevien värien loisto siirtyi verkkokalvojen laitamille, alkoi tähtien ja muiden taivaalla näkyvien ihme valoilmiöiden villi tanssi jonka aikana pääsin näkemään kaikki planeetat päällekkäin ja kaiken kaikkiaan yksitoista Väinämöisen viikatetta med heti helvetin vihreä ruoho. Esityksen kestosta minulla ei ole harmainta hajua koska havahduin vasta siihen kun tajusin jonkun ravistelevan minua ja kääntäessäni katseen vasemmalle, näin naapurin huolestuneet kasvot sekä hänen omituisesti lepattavat huulet. Omituisesti siksi etteivät ne tuottaneet sitä normaalia örinää jota saan joskus kuunnella yökaudet kun hänellä on ns. vaikea jakso jolloin hän soittaa ranteet auki – musiikkia ja yrittää laulaa mukana. Seuraava muistikuva olikin sitten ensiavusta.

Daa, ei sovi aasialainen kumi pohjoisen jäätiköille eikä varsinkaan sellaisille jossa ei ole hiekan murustakaan kuten tämän niin ihanan taloyhtiömme pihamaalle. Toki pihallamme on hiekoituslaatikko mutta se on valitettavasti tyhjä koska urakoitsija jolle piha-alueiden hoito kuuluu, ei hoida tehtäviään ja niinpä me sitten joudumme hiekoittamaan itse koko läänin parkkipaikkaa myöden eikä tämä vajaan puolen kuution laatikko riitä kuin n. kahteen hiekoituskertaan ja kyllä, hiekoitussoraa on tilattu jo aikoja sitten mutta sen toimittaminen kestää tuttuun tapaan about ajanjakson jonka aikana muutama eläinlaji kuolee sukupuuttoon ja osa mantereista katoaa meren uumeniin. Paskamaisinta on se että tähän aikaan vuodesta lumisohjo ei pelkästään jäädy peilikirkkaaksi pinnaksi, vaan autojen ja jalankulkijoiden muodostama liikenne saa aikaan pieniä mutta heti perkeleen teräviä harjanteita jotka jäätyessään murtavat sekä nilkat ja saavat kaatumistapauksissa aikaan enemmän tai vähemmän runsasta verenvuotoa. Näin kävi myös toissailtana ja nyt myös takaraivoni vasemmalla puolella on arpi, sellainen noin viiden sentin vekki joka on kuitenkin suht pieni jos sitä vertaa oikean puolen arpeen joka alkaa päälaen oikealta puolelta, miltei silmäkulmasta ja jatkuu aina niskaan asti ja tämä arpi on peräisin eräästä tapahtumasta jonka tekin tunnette. Se on näitä missä muutaman, nuorehkon mieshenkilön käsittävä joukko näkee paimenen ja he päättävät katsoa onko vanhassa pierussa vielä virtaa minkä seurauksena ilma on hetken aikaa täynnä nyrkkejä, erilaisia astaloita ja muita kädenjatkeita. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tuli niin sanotusti turpaan koska äheltäessäni vastuja nro 2:den kanssa (nro 1:seltä sammui lyhty ensimmäiseen kopautukseen), nro 3 oli siirtynyt taakseni ja tarjoili täältä takavasemmalta noin viidenkymmenen sentin mittaista kettinkiä takaraivoon (asia selvisi myöhemmin virkavallan dokumenteista). Mitään vahinkoa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan koska tässä päässä arpikin on kaunistus ja totuin alkoholistin urani aikana aivosolujen menettämiseen joten se siitä.

Putoava mies ja teksti "i do my own stunts"

Palataanpa itse asiaan. Pahinta ei ollut päähän kohdistunut isku vaan se että selkäni naksahti lähes liikkumattomaan tilaan ja olen ollut toissaillasta lähtien maannut sängyn pohjalla lukuunottamatta wc:ssä käyntejä jotka vievät aikaa raivostuttavan paljon ja ovat sangen tuskallisia. Minulla on uusi lekurin aika (kuvauksineen) noin kahden tunnin päästä ja katsotaan mitä heppeli sanoo. Toissailtainen ensiapureissu oli pääni tikkausta lukuun ottamatta normaali ”se on vaan tärähtänyt” - käynti eikä siinä mitään koska tuskinpa mitään oleellista on mennyt rikki kun kerran liikkuminen onnistuu. Olin yhteydessä lekuriin eilen ja toiveita on että saan hieman tuhdimpia raksuja kiputiloihini. Näin siis eilen ja palajan lekurireissun jälkeen astialle koska mun on myt soitettava taloyhtiömme pihan kunnossapidosta vastaavalle urakoitsijalle että ryhtyy leipomaan koska menen poikkeamaan heti kun tästä kuntoudun. Juttu kun menee niin että mikäli ei kahvikupin vieressä ole normaalin servetin sijasta kirjekuorta jonka sisältöä lienee turha selittää, niin sitten se käy polvien päälle.

Hyvää torstaita kaikille – muistakaa olla ihmisiksi!
(eli älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän)



read more

Teşekkür ederim Turkki ja kaikki te mukavat ihmiset siellä – me tapaamme vielä.

Kaunis maa, uskomattomia nähtävyyksiä ja ystävällisiä ihmisiä. Siinä on kiteytettynä Turkin reissu joka oli ensinnäkin sään puolesta enemmän kuin onnistunut sillä aurinko paistoi reissun jokaisena päivänä ei taivaalta tullut vettä tai räntää tipan tippaa vaikka Taurus-vuoriston sisämaan puolisella osuudella lämpötila laski öisin pakkasen puolelle eikä päivälläkään päästy kuin +10 - +15 asteen lukemiin. Myös oppaat ihmettelivät tilannetta sillä edellisviikolla oli ollut perin sateista ja myös tälle viikolle luvattiin vesisadetta rannikolle ja räntää sisämaahan joten täytyy olla kiitollinen tästä harvinaisen hyvästä tuurista. Erityisesti viime keskiviikon osalta jolloin olimme sisämaan puolella Göremen alueella ja pääsimme kuumailmapallosta käsin näkemään Kappadokian kuuluisat luola-asumukset. Toki kävimme näissä myös ihan jalkapatikassa pariinkin eri otteeseen koska alue on todella laaja ja käsittää monta erilaista kohdetta. Laitan tähän linkin  (Unesco) joka on pituudeltaan 52 min. mutta koska se ei ole mikään matkatoimiston mainospätkä, antaa se parhaan kuvan alueesta koska videossa on ilmakuvien lisäksi hyvin paljon materiaalia ”maan alta” eli itse asunnoista erilaisine yksityiskohtineen. Göremen alue ja tarkemmin sanottuna tämä maanalaisten asuntojen aluehan kuuluu Unescon suojelukohteisiin ja on Egyptin pyramidien ja Grand Canyonin lisäksi ”kolmen suuren” joukossa eli kyseessä ovat kohteet joista ei saa kunnon käsitystä ilman lintuperspektiiviä.
Kuumailmapallo matkustajineen
Mikäli jollain tulee mahdollisuus päästä kuumailmapallon kyytiin  niin  älkää hyvä ihmiset  jättäkö käyttämättä tätä mahdollisuutta.

Kuumailmapallolla lentäminen oli muutenkin huikea kokemus ja täytyy antaa tunnustus meitä kuljettaneen Kaya – Balloons'in Tolga Varol 'ille jolla on (tätä kirjoitettaessa) 27 vuoden kokemus sillä hän kyyditsi meitä välillä kallioita hipoen (hän kysyi että kuka haluaa koskettaa kalliota eli kori oli todella lähellä ohi lipuvaa kalliota) ja tarjosi informaation lisäksi erittäin tasaisen lennon joka huipentui nousuun jonka lakipisteessä olimme viidensadan metrin korkeudessa ja se oli jotain uskomatonta se koska matkustajien ja maankamaran välissä ei ollut oikeastaan mitään, vain bambukori jonka kaide ulottui rintakehän alapuolelle joten reunan ylitse katsellessa sitä tunsi todellakin lentävänsä. Joten suuret kiitokset koko Kaya – Balloon' sin porukalle. Noin tunnin kestäneen lennon päätteeksi oli tyylikäs laskeutuminen alhaalla odottavan peräkärryn päälle ilman äkkipysähdyksiä, kaatumisia tms. mikä on osoitus Tolgan huikeasta ammattitaidosta. Noustuamme korista juotiiin shamppanjat tai no, minä tyydyin tuoremehuun koska en viitsi vanhana alkoholistina herättää nukkuvaa petoa ja saimme diplomit todisteeksi tästä hienosta reissusta. Lisäksi ostin Kaya-Balloons'in porukalta komean pilottitakin sekä sellaisen pipon jota he käyttävä eli kyseessä on fleece – kankaasta tehty ”putki” jonka toisessa päässä on erilaisista, kankaisista suojapusseista tuttu kiritysnauha tai -naru joka lukitaan sillä pompulalla (kyllä te tiedätte, pientä lukitusnappia painalla pompula liikkuu ja napin vapauttaminen lukitsee pompulan paikalleen) ja täytyy sanoa että kyseinen päähine on todella lämmin ja mikä parasta, sitä voi käyttää myös kaulurina. Sekä takissa että pipossa on luonnollisesti logot ja takin oikeaa hihaa koristaa Turkin lippu josta seurasi myöhemmin pelkästään hyviä asioita. Oikeesti, niin paikan päällä kuin myös eilisellä kotimatkalla sillä muutamien ihmisten nähtyä lipun, he tulivat keskustelemaan ja keskustelut johti ensin yhteen asiaan ja sitten toiseen joiden lopputuloksena oli pelkkää hyvää mieltä. Mainittakoon vielä että molemmat – niin takki kuin pipokin – ovat laadullisesti jotain ihan muuta kuin mitä varsinaisissa turistipaikoissa myytävien jäljitelmien laatu edustaa. Toki hintakin oli sen mukainen mutta aivan sama koska me happy.

Uskomattomiin elämyksiin kuuluvat myös käynti ”Kahdentoista kirkon” alueella ja varsinkin vierailu kristittyjen ensimmäisessä kirkossa jonka kattoon sekä seiniin maalatut ikonit/kuvat ovat peräisin 300 – luvulta. Tosin niitä on restauroitu 1000 – luvulla mutta yhtä kaikki, oli melko vaikuttavaa nähdä jotain niin vanhaa ja aistia se tunnelma mikä kirkossa vallitsi. Maalausten hyvä kunto selittyy osittain ilmastolla mutta myös sillä että turkkilaisten vallatessa alueen, he eivät suinkaan tuhonneet maalauksia vaan peittivät ne laastilla jonka alta ne sittemmin on kaivettu esiin. Hieno kokemus oli myös Dervissien tanssiesitys joka oli suorastaan hypnoottinen sekä käynti Turkin vanhimmassa kapakassa erään linnoituksen alla, tee-hetki turkkilaisessa talossa ja vierailu kervansaray' ssa (karavaanikievari) joka oli restauroitu alkuperäiseen kuntoon. Matkaan mahtui toki paljon muutakin mutta en käy listaamaan niitä tähän tai tai tästä tekstistä tulisi noin neljän tuhannen sanan postaus ja kyllä, otin myös yli kaksisataa kuvaa jotka ovat osittain puhelimen, osittain kameran uumenissa ja voi olla että laitan tulevaisuudessa muutaman kuvan parista hauskasta yksityiskohdasta mutta muuten en ala niitä viljelemään koska varsinkin vanhalla puhelimellani otetut kuvat eivät tee oikeutta kohteille eikä minun mielestäni valokuvista välity se kaikki kauneus ja suuruus mitä kuvauskohteet edustivat joten mitäpä niiden loistoa himmentämään jollain huonoilla valokuvilla. Netistä kyllä löytyy järjetön määrä kuvia jos niitä joku haluaa tutkia.

Lopuksi kannanotto joka liittyy näihin ”halpismatkoihin” joilla reissataan melkoisen paljon ja joiden aikataulu on melko tiukka, meilläkin kilometrejä kertyi n. 1600 kilometriä mutta oikeastaan reissussa ei ollut kuin kaksi rankempaa päivää eli ne päivät jolloin siirryttiin Antalyasta Taurus-vuoriston yli sisämaahan (Konya, Kappadokia) ja sieltä takaisin. Molempina päivänä bussissa istumista tuli kahdeksan tuntia mikä kylläkin osittain selittyy ruoka-, kuvaus- ja levähdystauoilla sekä matkana aikana tehdyillä kohdevierailuilla. Muuten ajomatkat olivat suhteellisen lyhyitä siirtymiä eli puolesta tunnista noin noin puoleentoista ja tämä oli kyllä kerrottu ennen matkaa postitetussa infromaatiossa joten siihen osasi varautua. Kuitenkin, sain kuulla matkan aikana erilaisista internetissä (itse olin täydellisessä informaatiopimennossa koska en viitsinyt kalliiden yhteyksien takia raahata läppäriä enkä käyttää puhelinta vaikka hotelleissa yhteydet olivat ilmaisia) liikkuvista ja hyvinkin negatiivisista kommenteista jotka kohdistuivat sekä oppaisiin että itse matkanjärjestäjään (jonka nimeä en aio tuoda julki, sen paremmin kuin oppaidemmekaan). Me nimittäin pysähdyimme myös sellaisissa paikoissa kuin mattotehtaalla, kulta/hopea/timanttikoru”tehtaalla” (pajasta ei voi puhua koska tuotanto sekä itse laitos olivat jotain uskomatonta) ja nahkatakkeja/asusteita valmistavassa yrityksessä jossa meille muuten järjestettiin heti helvetin hieno show kauniine naismalleineen. Esiintyjinä oli myös miehiäkin mutta kukapa nyt niistä välittää kun kerran tarjolla on kauniita naisia jotka ilmeisesti elivät pelkillä apppelsiineilla ja tämä otaksuma perustuu sekä naismallien vartaloon että visuaalisiin havaintohin appelsiinien syönnistä ( se oli jotain mitä näin vanhan paimenen ei olisi pitänyt nähdä koska ne huulet...).

Jos nyt vihdoinkin sitten asiaan: netissä liikkuu hyvin negatiivisia kommentteja siitä että matkustajia olisi suorastaan pakotettu ostamaan näistä liikkeistä jotain ja voin kertoa että se ei todellakaan pidä paikkaansa tai ei ainakaan me emme kohdanneet minkäänlaista painostusta sen paremmin oppaiden kuin kuin itse yritysten myyjienkään taholta. Toki on muistettava se että turkkilaiset ovat kovia kauppamiehiä mikä saattaa tuntua introvertista suomalaisesta hyvin ahdistavalta mutta oikealla ja ennen kaikkea asiallisella suhtautumisella tilanteessa kuin tilanteessa ei ole mitään ongelmallista. Mainitsen pari esimerkkiä joista ensimmäisenä mattotehdas: ilmoitin että toki ostaisin kauniin ja käsin tehdyn maton jos minulla olisi siihen varaa, niin kaupanteko loppui siihen ja minulta kysyttiin että haluanko käyttää heidän kahvilansa palveluita sillä aikaa kun muut tekevät ostoksia. Vastasin että evet (kyllä) ja homma oli sillä selvä. Sama juttu ”kultatehtaalla” jossa meidät ohjattiin ensin kultapuolelle jossa korujen hintataso oli sitä luokkaa ettei minun ja Valkyrian matkakassa olisi riittänyt ostosten tekoon (olkoonkin ettei hinnat olleet päätä huimaavia), niin meiltä kysyttiin että haluammeko siirtyä heti hopeapuolelle josta Valkyria sitten ostikin komeat korvikset ( lähtöhinta 89,- euroa, tinkaamisen jälkeen ostohinnaksi tuli 60,- euroa) minkä jälkeen siirryimme lahjatavarapuodin kautta yrityksen tiloissa olevaan kahvilaan odottelemaan muita. Näin myös kävi nahkatakkeja/asusteita valmistavassa yrityksessä jossa ei ollut puhettakaan pakkomyynnistä mutta jossa kylläkin kävin ihan mielenkiinnosta pitkällisen uuvutustaistelun erään myyjän kanssa
.
Kuva turkkilaisesta kaupungista  joka kylpee iltavalaistuksessa.
Turkki on todella kaunis maa

Katsokaas, ihastuin erääseen nahkatakkiin jota luonnollisesti sovitin ja kun kaupantekoon osallistui myös toinen myyjä niin oli selvääkin selvempi asia että takki näytti hänen mukaansa ylläni jumalallisen hyvältä ja olisi näin ollen suoranainen synti jos en ostaisi sitä. Mainittakoon tällä kohtaa että takin lähtöhinta oli 1270,- euroa. No minäpä heitin siihen että matka on vaimoni lahja minulle (totta) ja koska hän sanoi että minä en tarvitse matkalla yhtään rahaa, olen aivan perse auki ja kaupanteko ei tästä syystä onnistu. Kuinka ollakaan. Takin hinta putosi 800,- euroon ja kehotukseen kysyä vaimolta ostaisiko hän tämän tyylikkään takin minulle lahjaksi. Suomalainen kun olen ja vieläpä patologinen valehtelija, niin enhän minä muijaani löytänyt joten minun oli soitettava hänelle (no kunhan jolisin joutavia kiinni olevaan puhelimeen) ja puhelun aikana tuli selväksi että eilisen tappelumme (rakastelun) johdosta takia hän ei enää rakasta minua, niin ei hän myöskään osta mitään vitun takkia näin ikävälle ihmiselle. Okei, takin hinta putosi 300,- euroon ja uuteen kehotukseen soittaa vaimolle minkä teinkin sitten yhtä huonolla menestyksellä (tosin Valkyria sanoi että lopeta se veivaaminen ja tule kahvilaan koska hänellä ei ollut sytkää ei kahvlan valikoimissa ollut myytävänä minkäälaisia tulentekovälineitä). Pahoittelin tapahtunutta ja valittelin että olen vienyt myyjän kallisarvoista aikaa mihin hän ystävällisesti tokaisi että näitä sattuu eikä tässä tarvitse pyydellä anteeksi. Poistuin kahville minkä jälkeen sirryimme ulos tupakoimaan/odottelemaan ja kas vain, tämä kyseinen myyjä tuli vielä kerran luokseni ja kysyi että kuka näistä paikalla olevista naisista on vaimoni? Osoitin Valkyriaa ja sanoin että tuo perkeleen vittumaisella tuulella oleva räähkä jolloin myyjä sanoi että saan takin 200,- euroon josta hän ei halua kuin 50,- euroa paikan päällä ja loput voin maksaa myöhemmin netin kautta. No niin, polvistuin (totta) Valkyrian eteen ja kuiskasin (koska paikallisten suomenkielen taito on erittäin korkeatasoista näissä paikoissa) että hänen tulisi karjahdella minulle ja kenties lyödäkin kerran niin saadaa tämä homma saadaan päätökseen ja näin tapahtuikin: Valkyria huusi kuin oikohöylä ja tinttasi sellaisen avarin että näin tähtiä vielä seuraavanakin päivänä ja tämä pienimuotoinen teatteriesitys sai myyjän vakuuttuneeksi siitä Valkyria todellakin on çılgın (hullu) jonka päätä ei käännetä ja niinpä hän loi meikäläiseen säälivän katseen ja poistui paikalta kohteliaiden, parempaan elämään liittyvien toivotusten kera.

Summa summarum: Nämä halpismatkat perustuvat puhtaasti ”rapsuta minun selkääni niin minä rapsutan sinun selkääsi” - periaatteeseen ja se on asia joka jokaisen tulisi ymmärtää. Esim. mattotehtaalta sai hyvät alennukset lähinnä sen takia että he myivät pois vanhaa varastoa jonka osittaisena tarkoituksena oli taata ympäri vuoden jatkuva työllisyys mikä on täysin ymmärrettävää. Sama juttu koskee levähdyspaikkojen myytnikojujen rivistöä joissa köyhät paikalliset yrittävät myydä tuotteitaan mistä suomalaiset (sekä monet muutkaan kansallisuudet) eivät pidä koska ne eivät vastaa heidän tarpeitaan. Sen sijaan jaksetaan kehua halpoja juomia sekä vessoja koska ne taasen ovat niitä jotka vastaavat itsekeskeisten, heti mulle nyt kaikki ja ilmaiseksi matkaavien paskaturistien tarpeita jotka eivät ajattele muuta kuin omaa napaansa ja kyllä, voin sanoa että usemman kuin kerran minua hävetti olla suomalainen. Kaikki kehuivat kuinka ovat kiertäneet maapalloa mutta heidän asenteensa osoitti sen ettei he olleet käyneet juuri autotallia pidemällä ja se on asia joka pisti vituttamaan astetta enemmän. Sama koski itse matkaa jonka ehtoja hyvin monet eivät olleet lukeneet lainkaan ennen lähtöä eikä heillä näin ollut mitään hajua mistä he ovat maksaneet ja mistä taasen eivät (vaihtoehtoina kun oli peruspaketin lisäksi kaksi lisäpakettia = erilaiset tapahtumat/käynnit ja niihin kuuluvat ateriat sekä sisäänpääsynmaksut). Tämä aiheutti jos jonkinlaista kitinää ja valitusta sekä tarpeettomia kommentteja rahastuksesta ynnä muusta.
Kuitenkin, matka oli todella hyvä ja porukka mukavaa joten me jo Valkyrian kanssa suunnittelimmekin matkaa syksylle, tällä kertaa Turkin pohjoisosaan jonne olisi tarjolla vastaanvanlainen turnee.
Erittäin positiivista oli oppaan suomenkielen taito (mm. Oulun yliopistossa kaksi vuotta) sekä toisen, englanninkielisen oppaan (molemmat mukana koko ajan vaikka porukka oli suomalainen muutamaa virolaisvahvistusta lukuun ottamatta) helvetin hyvä huumorintaju.



Teşekkür ederim Turkki ja kaikki te mukavat ihmiset siellä – me tapaamme vielä.
read more

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins