Paimen Collections proudly presents: Thicket Jogging

Palasin juuri hetki sitten plop – plop - tshiih – tshiih - kävelyltä ja valun hikeä kuin huonosti kaavakkeensa täyttänyt runkefäärd Kelan toimistossa. Katsokaas kun ei täällä ryteikössä hiekoiteta teitä näin talvisin ja siksipä me olemme Paimen Collections'issa – joka kuuluu maailmanlaajuiseen Outo Paimen konserniin – suunnitelleet todella hienon mutta aivan helvetin raskaan Thicket Jogging asusteen joka on tarkoitettu ulkoilukäyttöön seuduilla joiden populaatio on niin pieni ettei kyseisestä paikasta ole kiinnostunut sen paremmin sivistynyt maailma, Jumala kuin Destiakaan ja joiden tiestöt (kulkuväylät) koostuvat pääasiassa pitkospuista ja muutamasta lehmänpaskan kyllästämästä hiekkatiekilometristä ja joita ei edellämainituista syistä hiekoiteta lainkaan.
Thicket Joggingin materiaalina on vanadium/kevlar – sekoitteinen kumi jonka on todettu olevan paras suoja geenimanipuloinnin (ruokateollisuuden raaka-aine viljelykset) raiskaamien västäräkkien hyökkäyksiä vastaan sillä näillä selkosilla västikset voivat kasvaa jopa ahman kokoisiksi jolloin niiden nokka saavuttaa huikean, 8 tuuman pituuden ja ovat yhtä teräviä kuin anopin kieli.

Vanadium/kevlar sekoite muodostaa toisen puolen asukokonaisuuden painosta ja toinen puoli tulee selkään asennettavan akun ja kompressorin sekä jaloissa olevien, sähkö – ilmanpainetoimisten imukuppien painosta. Tietysti lisänä tässä on letkut sekä pari pientä servomoottoria sekä jokunen tunnistin mutta niiden osuus on niin vähäinen ettei sillä ole merkitystä. Toimintaperiaate on varsin yksinkertainen: Hölkkääjä pukee Thicket Joggingin ylleen ja lähtee hölkkäämään tai paremminkin kävelemään koska tuo puku päällä ei pysty lenkkeilemään/hölkkäämään sanan varsinaisessa merkityksessä mutta enivei, joka kerta kun ulkoilevan ihmisen jalka osuu maahan, kengässä oleva tunnistin tuntee painon lisääntyvän ja aktivoi imukupin joka vetää itsensä vakuumiin ja sandaali pysyy ladun pinnassa kuin paska sen kuuluisan Junttilan tuvan seinässä. Vastaavasti kun askeltaminen etenee ja paino kevenee jalalla, tunnistin laukaisee imukupin ja muut tiellä liikkuvat voivat kuulla heti helvetin ärsyttän plop – tsiih – äänen. Hyvä asuskokonaisuus kaiken kaikkiaan ja seniorikansalaisia varten on kehitetty hieman erilainen, I don't want meet my Lord yet – asuste jossa imukuppien tilalla on pienet telaketjut ja asusteeseen kuuluvat myös kromihanskat joiden avulla muori tai pappa saa ronkittua mahdolliset männynkävyt pois telaketjujen välistä. Kyseinen malli on hyvin kallis ja siksipä sitä ei juuri osta muut kuin rikkaiden metsänomistajien lesket jotka ovat päättäneet vetää kurkusta alas vuosikymmeniä aivan turhaan pankin tilillä maanneet rahat joita heidän kitsas aviopuolisonsa panttasi katovuosien pelossa tai jostain muusta aivan yhtä pimeästä syystä. Erityisen paljon kiitosta ovat saaneet telaketjut jotka vievät senioria kuin senioria vaikka promilleja olisi ihan sairaasti ja viime vuodesta lähtien I don't want meet my Lord yet – asusteen telaketjukenkiin on voitu ohjelmoida sekä lähtö – että määränpää joten ei ole väliä vaikka seniori sattuisikin sammumaan kesken Siwareissun sillä telaketjut tuovat rapistuneen alkoholistin alun turvallisesti kotiin. Hyvä hyvä.

Taustatietona mainittakoon että kyseisen asukokonaisuuden ja ennenkaikkea plop – plop – tsiih – tsiih – kenkien syntyyn on näiden selkosten tienhoitoon liittyvien asioiden surkea tila. Muutamia vuosia taaksepäin rytökylämme kaikki sivutiet sekä piha - alueet olivat urakoitu yrittäjälle joka toimi usemman kunnan alueella eikä luonnollisestikaan pystynyt hoitamaan tehtäviään niiden edellyttämällä tavalla joten sopimusta (joka oli 3 -vuotinen) ei uusittu. Seurasi pari välivuotta jolloin tiestöstä, sen paremmin kuin piha – alueistakaan ei kukaan välittänyt ja näiden vuosien aikana suurin osa väestöstä sai ominaisuuksia joita tunnetaan vain myyrillä ja vastaavilla maan alla vipeltävillä otuksilla. Syy oli selvä; talot ja tiet hautautuivat helvetillisten lumikinosten alle jolloin ihmiset eivät nähneet päivänvaloa ja käsittämättömän pitkät ja sokkeloiset, lumeen tehdyt käytävät muodostivat ainoat kulkuyhteydet joten ei mikään ihme että kun uusi sopimus saatiin aikaan ja lumet aurattua pois, niin sellaiset firmat kuten Synsam, Nissen ja Rytökylän Linssi & Piilolasi tekivät historiansa suurimmat tulokset koska silmälasien kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Silmälasibisneksen ympärille syntyi myös rikollista toimintaa sillä syrjäytyneet alkoholistit perustivat halkoliitereihinsä pieniä pajoja joissa he valmistivat silmälaseja rälläköimällä lasinkappaleita Datsunin ja muiden vastaavien japanilaismerkkisten autojen tuulilaseista ja sangat näihin mustan pörssin kakkuloihin saatiin vääntelemällä niitä lasten potkukelkkojen vantiksista. Huonot silmälasit, painoa likemmäs neljä kiloa, ei minkäänlaisia taittoja ja vantiksiin tarttunut tiesuola aiheutti lukemattomia korvalehtien amputaatioita sillä ei ihmisen korvalehteä ole tarkoitettu kestämään Destian ihmeliuoksia.

Uusi sopimus ei kuitenkaan ollut mikään hyvä sillä kyseessä oli juoni jossa tämä urakkakilpailun hävinnyt ja aiemmin huonosti työnsä hoitanut urakoitsija perusti firman vaimonsa nimiin ja sai näin – älyttömän halvan tarjouksen perusteella – uudet urakat jotka hän kuitenkin aliurakoi eteenpäin läheisen kunnan ökyrikkaalle maanviljelijä/kanafarmarille jolle mikään ei riitä. Koneet ja laitteet ovat kyllä hulppeat sillä auraukseen tarkoitetut traktorit ovat ”Hei, katsokaa – tällä voi kyntää vaikka 40 vakoa kerralla!” - luokkaa mutta seurauksena on se ettei niillä mahdu edes kääntymään näissä persereikää pienemissä pihoissa joten työt jäävät useimmiten tekemättä tai jos ne tehdään, ne ovat kerta veto keskeltä parkkipaikkaa – tyylillä toteutettuja ja me kaikki tiedämme että lopputulos on kaikkea muuta kuin hyvä. Tilanteen surkeutta lisää se että urakoitsija asuu naapuritundralla ja vielä kun hänen palkollisensa edustaa ihmislajia jolla on ongelmia ymmärtämisen kanssa eivätkä ne arkirutiinitkaan oikein suju, niin vaikeudet lisääntyvät. Mielestäni on hyvin raadollista että ihminen jolla on rahaa todella paljon, käyttää vähempiosaista ja ongelmaista ihmistä hyväkseen sillä satun tietämään paljonko tämä palkollinen saa palkkaa työstään ja se on kuulkaa hyvät ihmiset todella vähän. Painoarvo sanoilla todella vähän. Valittaa hän ei uskalla eikä hän myöskään uskalla jäädä töistä pois ja se on surullista se. Kaiken lisäksi tämä maatalousyrittäjä on varsin arvostetussa asemassa ja nauttii ko. kunnan virkamiesten luottamusta siitäkin huolimatta että kaikilla on tiedossa tämä hänen henkilöstöpolitiikkansa ja toimintatapansa.

Näistä syistä johtuen me täällä maanmittaushallituksen hylkäämässä kolkassa olemme pakotettuja innovatiiviseen ajatteluun ja siksipä hyvät ihmiset nämä kaikki hienot keksinnöt ovat täällä arkipäivää ja joka päivä syntyy uutta. Tästä loistavana esimerkkinä paikallisen päiväkodin uusi työntekijä, Mullikaisen Bertha, joka keksi todella turvallisen tavan viedä päiväkodin lapset heidän jokapäiväiselle kävelylenkilleen: Bertha osti Ilmatieteen laitokselta kolme säähavaintopalloa, rakensi hieman isomman ja parannellun version pyykinkuivaustelineestä, ripusti kersat siihen roikkumaan ja kas, nyt kyrvänsyylät lapset leijuvat turvallisessa 50 metrin korkeudessa ja pyykinkuivaustelineestä roikkuvaa köyttä tiukasti kiinni pitelevä Bertha pitää huolen siitä etteivät niitit ajelehdi stratösfääriin tai Mukkulan jumalattomaan oksasilppuriin. Mikä loistava innovaatio!
Toinen, viime viikolla päivänvalon nähnyt keksintö on Julkkosen Masan kehittelemä ja le'strandeille tarkoitettu sivustaladattava pesukone jonka täyttöaukon lasiin voi kiinnittää kaikki tunnetut äänentoistolaitteet aina vanhoista magnetofoneista ipodiin jotka innovaatisen kiinnitysmekanismin avulla pysyvät hurjimmassakin linkouksessa vaakatasossa eli täysin liikumatta ja näin soittimista voi kuunnella seksuaalivalistusta sillä välin kun kirjopyykki hurraa koneessa. Mukana tulee nimittäin cd ”Älä kasta kikkeliäs ihan joka päivä” sekä mp3 äänitiedosto nimeltäään ”Sovitaan hei että pidät sen puntissa tämän päivän”. Keksintö on patentinhakukierroksella ja Masan saamien tietojen mukaan siitä on kiinnostunut lähes kaikki ne tahot joiden mielestä yksinomaan heidän pitäisi nussia kaikki maailman väki.

Rintapumppua käyttävä nainen
Amalia Syvänne - Bresttikkaisen vuonna 1918 suunnittelema rintapumppu jonka tehollinen imu on säädettävissä jopa 140 ltr/min.


Ookke, mä lähden nyt sinne muutama postaus taaksepäin mainitsemaani kohteeseen katsomaan mikä tilanne on tällä hetkellä mutta sen tiedän että siellä olis saatavana 300 kirjaa. Kirjojen osalta aion kuitenkin noudattaa – varastointiongelmista johtuen – kaikki tai ei mitään politiikkaa joten en usko että niistä on kukaan yksityinen ihminen on kiinnostunut ja jos esim. paikallinen kirjasto tai lähiseudun pari antikvariaa osoita halukkuutta niin ne päätyvät kaatopaikalle mikä tietysti on rikos mutta minkäs teet. Minen nimittäin saa keikasta mitään rahaa joten en aio polttaa mitenkään suuria summia tai aikaani näiden loppusijoitusten kanssa koska sitä varastointitilaa ei yksinkertaisesti ole eikä siitä tule esim. kirjojen osalta mitään että minä luetteloin ne ja välitän yksi kerrallaan eteenpäin. Asia jonka varmasti kaikki tajuavat.


Mutta nyt, oikein hyvää lauantaita kaikille – muistakaa olla ihmisiksi.

4 kommenttia :

  1. Ritva N14.43

    Häh,en pysynyt kärryillä,mutta ei se ole uutta tämän säryn ja lääkkeen sekasotkussa.
    Sitä vaan tulin sanomaan että lihakeitto on valmis ja jälkiruoaksi vadelmarahkaa.
    Sen jälkeen lähetään juoksulenkille rekkojen sekaan.Sillä näin se menee.

    Hyvää puhtaan paidan päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä kait sillä ole väliä vaikkei kaikkia ymmärräkään.
      Koitas olla varovainen rekkojen seassa koska tiet ovat mitä ovat ja hetki sitten kun kurvasin ajouralle joka johtaa tänne meidän vuokrakorsulle, niin risteyksessä seisoi tukkirekka ja kuski riisui lumiketjuja pois eli kuen sanottu, nämä ladut ovat ainakin näillä selkosilla silkkaa jäätä.


      Enpä tiedä löytyykö Päätaloa koska kaikki kirjat on jo pakattu kuljetuslaatikoihin.

      Poista
  2. Marjaana14.48

    Vanhat kirjat on - hävytöntä kyllä - nykyään enemmän jätettä kuin arvotavaraa. Riippuu tietysti sisällöstä, mutta yleensä kuolinpesien (taikka muuttokuormien) aarteita eivät halua edes antikvariaatit.


    Mutta mukavaa päivää yhtä kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se taitaa olla ja ymmärrettävistä syistä. Toisaalta on sääli heittää niitä menemään mutta kirjojen kanssa on vähän sama kuin leffojenkin joille yleensä riittää se kerta katsominen.


      Mukavaa päivää Majallekin!

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins