Saksalainen babynorsun kärsä ja muutama sana jäävuoresta nimeltä rakkaus


Koska mikään ei pysty tyydyttämään sitä toista himoani, tein eilen jotain sellaista mitä ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Tarkemmin sanottuna livahdin hieman puolenyön jälkeen täällä tundralla muutaman päivän esiintyneen, saksasta kotoisin olevan sirkuksen siihen telttaan missä he pitävät norsujaan öisin. Olen näet käynyt katsomassa heidän esitystään molempina päivinä ja te ette usko kuinka suloinen norsujen hoitaja heillä on. Likka on ehkä siinä kahdenkympin tienoilla, kasvoja kehystää tummat ja varsin seksikkäillä saparoilla olevat hiukset. Naama on nätti kuin mikä ja ruskeat tai oikeastaan miltei mustat silmät ovat jotain sellaista mistä ei katsetta saa irti. Mittaa tällä nuorella naaraalla on suurinpiirtein 170 senttiä jota koristaa terhakat rinnat ja pieni peppu joka keinahtelee tytön kiitäessä paikasta toiseen. Niin ja mikä parasta, tällä (varmasti) taivaasta tippuneella olennolla silmälasit jotka korostavat niitä silmiä varsin maagisella tavalla, sellaisella joka ei ole tästä maailmasta.


Te saitte ehkä väärän kuvan siitä miksi tunkeuduin sinne telttaan ilman lupaa, sillä himoni ei suinkaan liittynyt tähän tyttöön vaikka totuuden nimessä onkin sanottava että tietyt asiat tavallaan liittyvät tähän jumalaiseen ilmestykseen. Ei, himoni liittyy ruokaan ja kun kerran näin mitä kaikkia herkkuja norsuille annettiin, päätin huijata tätä tyttöä ja niinpä minä riisuin vaatteeni, spreijasin itseni harmaaksi ja asetuin kahden ison norsun väliin seisomaan. Tapauksesta ei ole kuin kolme tuntia sillä tyttö ruokkii norsut täsmälleen 04.30 ja siksipä olen vieläkin hyvin, hyvin surullinen. Kävi nimittäin niin, että kun tyttö aloitti norsujen ruokinnan ja kun hän viimein saapui kohdalleni, hän jäi ensin tuijottamaan hämmästyneenä kunnes lähti juoksujalkaa teltasta ulos, huutaen saksaksi asioita jotka saivat minut vallan saatanan masentuneeksi. Osaan saksaa sen verran että kykenin ymmärtämään ulkoa kuuluvan metelin joka meni koko lailla tarkkaan tähän tapaan:

Ei helvetti, Bamboo (ilmeisesti hääp oli joku paksuna oleva äitinorsu) on synnyttänyt ennen aikojaan ja nyt se keskonen seisoo keskellä ruokintariviä! Ei korvia, ei oikeastaan silmiä eikä kärsää lain! Vain sellainen ryppyinen törö jonka avulla Dobo (olivat näköjään ristineetkin etukäteen) ei tule toimeen isompana vaan kuolee nälkään (no perkele senhän takia tänne telttaan tulinkin että saisin evästä). Voi kauhistus sentään mitä nyt tehdään, se poikanen on kyllä niin oudon näköinen ettei mitään rajaa, ryppyinen nahka mutta suht vähän karvoja (no ei kai kun just muutama päivä sitten ajelin) mutta se kärsä, se näyttää enemmänkin Toyota Hiacen alle jääneen muurahaiskarhun nokalta (tällä kohtaa pisti vihaksi sillä en pidä että joku saksalainen babe nimittelee mun jaloa kikkeliä muurahaiskarhun kärsäksi) paitsi että se on paljon lyhyempi! Tulkaa nyt jumalauta joku auttamaan!”

Olin kuuullut tarpeeksi, livahdin teltan liepeen alta pois ja lähdin tallustelemaan Jurtalle päin. Kuulin takaani kuinka takanani hälistiin, kovaa meteliä ja vielä kovempaa tekstiä jossa tätä tyttöä syytettiin huumaavien aineiden käytöstä ja hänen käskettiin lopettamaan niiden käyttö koska mikään ei ole niin vittumaista kuin herätä toisen hallusinaatioista johtuvaan meteliin. Olisin mennyt puolustamaan tyttöä jos hän olisi antanut mulle edes muutaman omenan eikä olisi pilkannut mun kikkeliä.

Oikeesti, nyt ollaan tilanteessa missä mikään ruoka ei tunnu riittävän ja tästä aiheesta keskusteltiin eilen illalla Helmin kanssa tossa jurtan chatissakin. Virheellisesti sanoin syövöni raakaa lihaa joka päivä sillä sitä tapahtuu keskimäärin kolme kertaa viikossa ja näinä päivinä syön kaiken muun lisäksi n. 100 gr paistilihaa tai siis semmoista lihaa mitä käytetään pihveissä, minä kun en niistä laaduista niin tiedä. Joka päivä menee tuhdin aamiaisen (puuroa, kolme leipää, pari munaa, maitoa, tuoremehua, nakkeja – ne on suuri intohimoni – useampikin, rahkaa sekä tietysti kahvia) lisäksi kaksi lämmintä ateriaa joiden lisäksi syön ravinnelisiä (massan lisäykseen tarkoitettuja proteiinivalmisteita) sekä kreatiinia joka on jauheena. Plus jatkuva jääkaapilla ravaaminen eli jatkuva ”närkkääminen” sekä vitamiini/hivenainevalmisteet. Se on tätä uutta elämää johon liittyvät niin jokapäiväiset venyttelyt ja treenit käsipainoilla, joskin molemmat on tehtävä ajan kanssa ja selkää varoen – se kun ei anna anteeksi yhtään eikä salli kovin monipuolista/rankkaa treenaamista. Toki tulostakin tulee hiljalleen sillä olen lihonut 3 kg:n viikko vauhtia ja se on mielestäni ihan hyvä tahti, olkoonkin että mankun syönti (tai sitten koko satsin kombinaatio) pistää panettamaan aivan älyttömästi. Tiedän että olen hokenut tätä jo muutaman päivän ja lupaan että se loppuu tähän vaikka se onkin perkeleellinen olotila.

Eilen käytiin samaisessa chatissa keskustelua rakkaudesta oikein isommalla porukalla ja se on oikeasti niin monitasoinen juttu että vaikka siitä tekisi tuollaisen pari tuhatta sanaa käsittävän postauksen, olisi se vain pieni pintaraapaisu aiheesta. Teistä en tiedä mutta minulla (ja myös eukolla) on kyky tuntea vilpitöntä rakkautta sen kuitenkaan vaikuttamatta meidän väliseen tunnesiteeseen. Tämä on herättänyt epäilyksiä monissa ihmisissä ja siihen on selvä, yksinkertainen syykin sillä ihmiset liittävät sanaa ”rakkaus” automaattisesti sen fyysisen puolen ja se on asia jota en tajua. Onhan rakastelu hieno ja tärkeä asia mutta onko se sen rakkauden – puhun nyt monitasoisesta rakkaudesta – ainoa mittari? Parisuhteessahan se on kyllä välttämättömyys ja luonnollinen sellainen johtuen ihmisen ikiaikaisista tarpeista ja niiden tyydyttämisestä, tappamisen eli itsesuojelun jälkeen lisääntyminen kun on toiseksi voimakkain vietti. Silti, koitan kuvata typerän esimerkin avulla mitä ajan takaa: Otetaan tapaus missä nainen asuu jossain tiettömien teiden takana ja hänen ulko-ovensa on hajonnut niin, ettei sitä saa enää kiinni/lukkoon ja tästä syystä hän ei uskalla nukkua öitään. Tässä tapauksessa siitä rakkaudesta johtuen ei välimatka, ei uuden ulko-oven hinta eikä sen asennus merkitse mitään. Rahaa ei käytetä eikä sitä oteta vastaan siitä syystä että homma tehdään rakkaudesta tätä naista kohtaan. Okei, tosi typerä ja laimea esimerkki mutta näiden juttujen toisena ääripäänä – joita ei kyseenalaisesta – ovat ne tilanteet, joissa on suuri sanktioiden mahdollisuus ja pahimpana tapauksena vapauden menetys. Joskus tilanteet ovat niin äärimmäisiä että ne vaativat äärimmäisiä tekoja ja silloin ne on tehtävä. Laimeista esimerkeistä mainittakoon että olen asunut erään naisen luona (tosin olin silloin poikamies) kahden viikon ajan koska hänen ex-miehensä vainosi häntä eikä hän uskaltanut olla yksin. Ei seksiä, ei suudelmia, ei mitään – hän nukkui yläkerrassa ja minä alakerran olkkarissa. Eikä välillämme muutenkaan ollut mitään ja uskokaa pois, minulla olisi silloin ollut muutakin tekemistä kuin päivystää jonkun kusipään takia.

En osaa ilmaista itseäni tai asiaani niin että se välttämättä aukeaisi teille enkä esimerkeilläni halua nostaa itseäni jalustalle, vaan koitan kertoa miten koen tämän tunnetilan ja miten se ilmenee. Usein se ilmenee huonolla tavalla koska minua syytetään sanan rakkaani käytöstä mutta en minä sillä yritä ketään liehitellä. Katsokaas kun tämä Blogsphere on sellainen paikka että se tarjoaa meille jokaiselle mahdollisuuden kertoa päivistämme ja elämästämme mutta minä en niinkään tuijota sitä tekstiä, vaan koitan nähdä sen ihmisen siellä tekstin takana. Ei vaadita kovinkaan syvällisiä psykologisia taitoja kun kykenee näkemään tekstin läpi vaikka ihminen kuinka pirteästi kirjoittaisi käsitöistään, leipomisistaan tai siivouksestaan sillä monta kertaa näitä juttuja tehdään ettei tarvitsisi ajatella. Tiedän että monelle joiden elämä on päivisin yhtä menoa ja vipinää, ovat ne yön pitkät tunnit yhtä helvettiä. Tarkoituksenani ei ole yleistää koska eivät kaikki luonnollisestikaan kärsi tai joudu painimaan tälläisten asioiden kanssa (tai eivät ainakaan tunnusta) mutta näitä onnettomia ihmisiä on paljon ja se aiheuttaa meikäläiselle uuden ongelman – kommentoinnin.

Minä en osaa kommentoida järkevästi – oli aihe mikä tahansa – tietäessäni sen tosiasian missä tilanteessa ihminen/hänen elämänsä on. Sanat tuntuvat niin helvetin pliisuilta eivätkä ne kuvaa sitä tunnetilaa mitä minä koen sillä hetkellä, ei vaikka sitä jotenkin haluaisi tuoda julki. Ei ketään todellisuudessa lämmitä vaikka lätkisin sataneljäkymmentä hymiötä kommentin loppuun eikä se, vaikka ylistäisin kuinka. Tästäkin saa nyt äkkiä väärän käsityksen sillä jos minä näen johnkun tehneen esim. jonkun kauniin käsityön ja kehun sitä, niin minä todellakin tarkoitan että se on kaunis/käytännöllinen tai hyvä ja siksipä toivonkin että koitttaisitte ymmärtää tämän meikäläisen pointin tässä asiassa. Onhan näissä asioissa ja tekemisissä se hyväkin puolensa koska Blogsphere näivettyisi melko pian jos joka kommalootassa vatvotttaisiin samaa paskaa päivästä toiseen ja jaeltaisiin erilaisia itsemurhavinkkejä. Siksipä nostan hattua ihmisille jotka nostavat sen perseensä ylös siitä sohvalta/sängystä ja tekevät jotain eivätkä jää rypemään itsesäälissä. Hesus sentään mutta tämä lakaa menemään todella oudoksi – niin totta kuin Outo Paimen olenkin – mutta nytpähän tiedätte sen pienen huipun minun jäävuorestani nimeltä rakkaus.

Sannalle iso kiitos sillä hän repäisi (Sanna, tämä on ihan hyvällä enkä viiltele ranteitani) noin kaksikymmentä senttiä pitkän ja viisi senttiä syvän haavan sydämeeni eilen illalla omassa kommalootassaan linkittämällä tämän:


Te ette usko kuinka paljon rakkautta ja menettämisen tuskaa tämä biisi sisältää, se on ajalta jolloin minä luulin muiden nuorten miesten tapaan että olemme Jumalaa suurempia ja kaiken olevan mahdollista. Oli rahaa, oli vapautta ja ennen kaikkea oli sitä rakkautta – kunnes se eräänä syyskuisena lauantaina käveli pois. Kyseessä oli nuori nainen nimeltään Sophie jonka kanssa sain jakaa elämäni kolmen vuoden ajan aina siihen asti kun hän päätti palata kotimaahansa saksaan. Alun norsuepisodi on omistettu hänelle sillä hän kertoi työskennelleensä yhden kesän sirkuksessa jossa hänen hommiinsa oli kuulunut mm. norsujen ruokinta.

No niin, en ihan ehtinyt saamaan tätä ihmisten ilmoille ennen lääkärinreissuani jonne nyt lähden, menen sopimaan uusista kipulääkkeistä ja näyttämään vasemman puolen nivustyrääni jokaon vielä pieni patti mutta suht kivulias sellainen. Niin, ja koska joudun vilauttamaan alakertaani niin aion kysyä häneltä että näyttääkö pippelini todella japanilaisvalmisteisen pakettiauton töytäisemältä muurahaiskarhun nokalta. Kohta saatte tietää senkin asian kun palaan...
Ja lisäys 10. 43: Tämä mukava naislääkäri ei suinkaan rienannut mun pippeliä vaan tyytyi tokaisemaan että olet näköjään käyttänyt kaveria parturissa kun näkyy nuo suonikohjut niin selvästi. Jep.
Mukaan tarttui respa mistäpä muustakaan kuin magnesiumista ja sitten sain respan Norspan – kipulaastareihin sekä käskyn varata ajan verikokeisiin.

Olkaa ihmisiksi ja muistakaa että näillä keleillä tundralla on tosi liukasta.




33 kommenttia :

  1. Mä takerrun nyt vaan näihin vakaviin asioihin... Sä olet Paimen yksi hyväsydämisin mies, jonka mä tiedän. Ja tiedän myös, etteä noita "auttamistarinoita" sulla olisi Paaaljon enemmänkin! Sä osaat kommentoida just kivasti. Mulla ainakin on aina tullut niistä se tunne, että sä Tarkoitat sitä! Ja muutenkin, pakko sanoa, että sun ja muutaman muun kommentit niinä vaikeina aikoina oli jollakintapaa ylitse muiden (ketään silti väheksymättä!) ja ne oikeasti antoi voimaa ja uskoa, että hengissä selvitään. Itse kun ei aina sitä usko.
    Ja myös se, että sä osaat katsoa asian syvemmälle ja Toiselle puolen, kertoo siitä, että itsekin olet nähnyt ja kokenut jos jonkinnäköistä... Vaikkei niitä sulle olisi toivonutkaan, niin silti, onhan ne opettaneet sua hitosti ja tehnyt susta sen hienon miehen, joka nyt olet.

    Mutta silti. Mä jollakintapaa haluaisin erottaa sen Lähimmäisenrakkauden ja Naisen ja Miehen(/jonkinlaisen pariskunnan) välisen sellaisen. Koska toiseen mun päässä kuuluu se pielustelu ja toiseen ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä mun tekstit ei nyt päivity..ei sulle eikä Marjaanalle ainakaan...hö :(

      Poista
    2. Kiitos sanoistasi ja mitä noiden kahden rakkauden erottamiseen tulee, niin sun täytyy muistaa se asia että jos en nyt pääsääntöisesti vihaa ihmisiä, niin kaihdan heitä siihen asti kunnes olen omalla omituisella tavallani tutustunut heihin. Vasta tämän jälkeen tiedän että rakastanko tyyppiä vai en ja siksipä mulle tuo lähimmäisenrakkaus - niinkuin se perinteisesti käsitetään - on täysin tuntematon käsite. Joko mä rakastan jotain tai sitten en, välimuotoja tai sellaista "onhan se ihan mukava tyyppi" - tunnetta ei ole. Omituinen minä mutta näin se menee.

      Älä ole huolissasi vaikkei päivitykään sillä tiedäthän sinä että mä käyn päivittäin <3

      Poista
  2. Jotenkin tuntuu että nyt annat oikeasti osan siitä miehestä jonka olen pikkuisen oppinut tuntemaan.Herkkä ja toiset huomioon ottava.
    Muistoja on kaikilla ja sen olen oppinut myös että vain ne hyvät kannattaa jättää muistiin.Jos kaikki se on tallella, kuka kestää?
    Toivottavasti kipulaastari auttaa, kun lääke tulee tasaiseen. Vaikka eihän sekään mahaa suojaa, veressä kulkeutuu vatsaan ja kipuilee jos on herkkä.
    Miksi tämä maailma ei ole niin että omasta terveydestään ja hyvästä olosta voisi lähettää ,vaikka s-postilla :D, toiselle vaikeaan hetkeen.
    Ja kyllä sinä osaat kirjoittaa kauniisti,älä huoli. Ei noin kauniin äänen omaava mies voi olla paha ja epäkohtelias.Ei koskaan <3
    Sitten joskus, kauan aikaa siihen on, sinun haudalla on paljon naisia kyynelissä ja kukaan ei tiedä miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vartoos vaan kun lätkin vartaloni täyteen niitä (no ei vaan) niin saattaapa olla että saat yllätysvieraita :D
      Se on kuules sellainen juttu että mun haudalla ei ole kuin joukko velkojia kaivamassa raatoa ylös varmistuakseen siitä että olen tosiaan kuollut :D

      Poista
    2. Niin, ja jotain postin tapaistakin on varmaan tipahdellut luukusta ;)

      Poista
    3. Joo,tulihan se lasti perille :D
      Vastausta lastataan pikapuoliin kunhan saan nämä ulkomaankaupan asiakirjat kuntoon :D

      Poista
    4. Jessus sentään mutta nyt on aihetta iloita!
      *Pakkaa eväät vanhaan, maailmaa nähneeseen leipälaukkuunsa ja kipittää postilaatikolle päivystämään*

      Poista
    5. Kiitos ihanasta s-posti vastauksestasi.Mä tiesin,sun sydän on kultaa <3

      Poista
    6. Kiitos itsellesi - ei se teikäläisenkään sydän mikään kylmä ole.. <3

      Poista
    7. Sen kunniaksi otan hiukan kahvilikööriä,kippis :)
      Ota sinäkin.

      Poista
    8. Sinähän tiedät etten voi päästää petoa irti joten tyydyn pelkkään kahviin mutta skoolataan siitä huolimatta ;)

      Poista
    9. Joo,näin se kyllä on.
      Tulin uskoon ja laitoin postia,uskothan :D

      Poista
    10. Kiitosta vaan, vastailen kunhan tässä kerkiän (luin kyllä jo sen ja vai vielä uskoon oot tullut...:D )

      Poista
  3. Argh, yritin äsken kommentoida, mutta tunnistusvaiheessa tuli vaikka mitä paskaa, argggh! Kirjotetaan sit uudestaan...

    Siis: kommentoit aika montaa blogia, joita luen. Olen kiinnittänyt jo pitkään huomiota kommentteihisi ja niistä välittyvään välittämiseen ja huolehtimiseen, joita kommentointisi kohteille osoitat. On ollut hienoa seurata, kun joku osoittaa toisille välittämistä ja sympatiaa.

    Siksipä olen jokusen satunnaisen kerran klikannut itseni sinunkin blogiisi (sekä tänne että vanhalle puolelle), mutta olen jotenkin yleensä aina osunut johonkin sellaiseen postaukseen, että en ole oikein tajunnut koko juttua ollenkaan :D. Tosin vanhalla puolella oli kerran aivan mainio juttu muumeista ja muusta kiellettävästä, joka kyllä kolahti ja lujaa. Mutta muuten olen avannut sun osaston yleensä sillain, että olen lähinnä ihmetellyt, että mikäs tässä on pointti ja siirtynyt sun blogilukemiston kautta jonnekin muualle.

    Paitsi nyt sitten tämä juttu tänään. Kerrankin jotain, mitä mäkin ymmärsin. :) Ehkä tän jälkeen täytyy tutustua tarkemmin tohon sun tyylilajiin muutenkin. Jos sitä vaikka nuori ja tyhmäkin ymmärtäis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja mitä kivikasaan tuli (elikkäs St. Pepp..) niin se oli enemmänkin sellainen pääntuuletuspaikka kun taas täällä Jurtalla vuodatan sydänvertani ja siksipä koitan pitää nämä jutut hieman järjellisemmissä rajoissa ;)

      Kävin muutes katsomassa sun kinttuj..eikun hienoja saappaitasi sekä Masaa ja rakastuin siinä määrin että lisäsin sut iltalukemistooni, joskin kalliilla hinnalla sillä nyt ne kintut ei jätä mua rauhaan :D

      Olis tosi mukava kun poikkesit ja tervetuloa toistekin - olisi myös kiva saada uutta verta tuohon chatin puolelle kun meillä täällä jurtalla on ajatus ja sana vapaa - kaikki on sallittua kunhan ei rienaa ketään.

      Poista
    2. Kas, täällä tosiaan on chatti. Täytyy harkita, jos joskus uskallan kokeilla moista.

      Hah, pari viikkoa sitten postailin vielä käheämmistä saappaista, jotka ihan käyttämättöminä odotteli mua Uffin hyllyllä. Siinä jutussa ei tosin muistaakseni näy niin paljon kinttua ;) Mutta saappaat on hiton hienot, en vain ole vielä päässyt niillä mihinkään käppäilemään, käyn niin harvoin juhlimassa.

      Kivaa, kun kävit meikäläisenkin sepustuksia tsekkaamassa :)

      Haha, tää jurtta ehkä kolahtaa muhun enempi kuin se kivikasa. Ehkä se johtuu siitä, että olen tarpeeksi hullu nainen, että käytän karvahattua talvella ja autossani on porontalja penkillä mua lämmittämässä, niin jotenkin toi paimentolaismeininki on yllättävän lähellä. Ja onhan mulla pieni alkukantainen hevonenkin, niin mulla taitaa olla aika lyhyt matka kummiskin täältä kaupungista niihin paimentolaishommiin... :D

      Poista
    3. No sinähän olet valmis jurttalainen jos sulla kerran on varusteetkin valmiina hevosta myöten! :D
      Mun täytyy tutustua niihin sun teksteihin paremmin viikonloppuna kun tämä ilta meni kummilikan isän läppärin fiksaamisessa - se oli niin tukossa kun olla ja voi..

      Poista
  4. Mulla on lämmin, tai etten sanoisi kiihkeä suhde tuohon biisiin kans. Liittyy ihmisiin, ihmissuhteisiin ja salamarakastumiseen ;-)

    Olin sulaa vahaa, kun mies lauloi tuota mun korvaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin!
      Kosmiset voimat ovat näköjään liikuttaneet suakin tämän biisin tiimoilla ja eikös ole aikas haikeat fiilikset kun tuota kuuntelee?

      Poista
  5. Rakkaus. Hmmm. Se vaan on niin monta eri asiaa. Siis niinku ältsin paljon.
    Pieniä esimerkkejä: Leipoo toiselle rusinapullia, vaikka itse niitä inhoaa. Grillaa toiselle täydellisiä herkkusieniä, vaikka itse niitä inhoaa. Tulee vaihtamaan eteisen lampun jottei pätkä ämmä tipu tikkailta ja kuole. Ja sietää toisen lempiväriä mikä levinnyt joka paikkaan. Silloin kun toisella ystäviä kylässä, kysymättä toinen menee ja keittää kahvia/teetä ja tarjoilee sen hymyssä suin.

    Ne pienet asiat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Hogatha - tuo on sitä aitoa ja oikeaa rakkautta <3

      Poista
  6. Asiassa on hyväkin puoli. Ajattele jos tyttö olisi huutanut että, täällä on ruttuun ajettu mini jossa on takarenkaatkin tyhjänä. Sakemanni kun on tarkka autoistaan niin siinä olisi saattanut tulla lekaa ja hitsipilliä ja sheivauksia ei olisi tarvinnut ajatella seuraavaan puoleen vuoteen. Liukastuin tundhralla ja löin pääni johonki kiveen joten nhämä mun juthut shaatta olla hieman shekavia. Nyt riittää runoilu ja lähden ulvomaan kuuta susien kanssa kilpaa. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos asiaa ajattelee tuolta kantilta niin olihan tapauksessa tavallaan tuuriakin mukana. Tundra on perin liukas mutta älä huoli sillä ei täällä jurtalla kieroon katsota vaikka hieman omituisia juttelisikin.

      Hyvää viikonvaihdetta myös sinulle.

      Poista
  7. Minusta tuntuu, että kirjallisesti on paljon helpompi rakastua, kuin oikeassa elämässä. Mikä tahansa kusihousu ja kuolasuu saattaa osata kirjoittaa ihan rakastuttavan ihanasti.
    Siinä olen samaa mieltä, että ei jokaisen ihastumisen kanssa pidä sänkyyn mennä, siitä tunteesta voi nauttia muutenkin.

    Ja meillä on kaikilla varmaan ne biisit, jotka liittyy johonkin tiettyyn... ja ne elokuvat, jotka on säikäyttäneet tai järkyttäneet. Mulla se oli The Thing, jonka menin ihan liian nuorena katsomaan elokuvateatteriin kaverin houkuttelemana, enkä nukkunut moneen päivään sen jälkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, monella on käärmeen kieli ja paholaisen sielu eikä perimmäisenä tarkoituksena ole kuin puhdas opportunismi mutta onneksi nämä tyypit tunnistaa aika helposti.

      The Thing...siinä on kyllä hyvä leffa ja aikoinaan kun Manaaja tuli elokuvateattereihin, mulle kävi niin että kun pääsin joskus puolen yön aikaan kämpilleni ja avasin oven, niin seinällä oleva kello pysähtyi. Kieltämättä siinä kävi mielessä ajatus että kannattaisiko tulla huomenna uudestaan mutta ihan hyvin se yö meni -toinen silmä auki :D

      Poista
  8. Norsuista ja sirkuksesta sen verran, että ollessani noin 5-vuotias veljeni salakujetti minut sirkukseen Kisahallin taakse norsuteltan kautta. Muistan vieläkin sen norsunlannan hajun :) Yksi parhaita lapsuusmuistoja.

    Sinä Paimen olet mies, jolla on sydän oikeassa paikassa. Sen olen aina tiennyt. Ensivaikutelma sinusta oli erinomaisen positiivinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet norsuihmisiä! <3
      Eikö olekin niin että norsuihin ne parhaat muistot liittyy...ja kiitos sanoista, ne lämmittää vanhan sydäntä.

      Poista
  9. Norsut on viisaita eläimiä. Mä olen ollut norsun selässä Balilla ja ruokkinut niitä :P Se kyllä vähän hirvitti.

    Sä mikään vanha ole. Ikä on vaan numeroita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen saanut kerran ratsastaa norsulla ja se oli huima kokemus vaikkei se rinki montaa kymmentä metriä pitempi ollut.

      Pitäisihän sinun Puskis tietää että me Paimenet olemme vielä vanhempia kuin taivas.. ;)

      Poista
  10. Ensinnäkin upea biisi, sitä on tullut kuunneltua useampaankin kertaan ennen ja nytkin... Tiedä sitten mitä se tyttö vei mennessään, kun norsut elää vieläkin mielessäsi.

    Rakkaus on iso asia ja onneksi se on olemassa. Kun nyt eletään täällä, niin tarkoitus ei ole varmasti ole kärsiminen (paitsi norsuilla ;-)) vaan hyvällä eläminen, mikä on minulle sama kuin rakkaus.

    Olen osannut iloita jokaisesta kommentistasi. Kyllä sen tuntee sisällään kun kommentti on sydämestä sanottu. Olen itse hiukan huono kommentoimaan, mistä lieneekään johtuu... mutta ainahan sitä voi opetella uusia asioita ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakkaus - sä löysit tiesi tänne! <3
      Ei ollut se jullu pipopää väärässä kun neuvoi mulle tien sun luokse sillä mä olen nyt niin onnellinen ettei mitään rajaa <3

      Oli se kolme vuotta sellaista tunteiden paloa mikä vaikutti (ainakin mun mielestä) tähän myöhempäänkin elämään ja sieluun - tai siihen millaiseksi se muovautui.

      Rakkaus on hieno ja ehdottomasti maailman kallein asia ja tästä syystä sitä kohdeltava sille kuuluvalla kunnioituksella, varsinkin kun se on toisinaan kovin hauras.
      Älä huoli Birgitta sillä jokainen kommenttilaatikkoon naputeltu sana on mulle tärkeä eikä mua kiinnosta kommentin kieliasu tai muutkaan nyanssit vaan se, mitä ihmisellä on sydämellään.

      Poista

Käynnistäsi kiitollinen ja kommentistasi olisin suorastaan riemuissani!
(kommenttien valvonnan takia ne näkyvät vasta hyväksymisen jälkeen ja tämä saattaa kestää jonkin aikaa)

Kiitokset tekijöille:

  • Blogger archive page > Github/jhwilson
  • Google Friend Connect Button > NetOops blog
  • Add Related Post Widget To Blogger (linkwithin) > My Blogger Tricks
  • Contact Form > Tw!st Blogger
  • Simple Search > Blogger Buster
  • How to display linkwithin related posts only in post pages > My Blogger Desk
  • How to Remove Subscribe to Atom links from your Blogger Blog > Superwebtricks
  • How to remove quick edit and wrench icons on Blogger > Blogger Plugins